Yön herkkä hiljaisuus maiseman yllä,
tänne ei kaupungin pauhut yllä.
Kultainen täysikuu maiseman peittää,
veteen se sillan kultaisen heittää.
Kuulu ei laulua lintusen pienen,
pöllö vain huhuaa,missäpä lienen.
Istun ja kuuntelen syksy-yön taikaa,
vuosien myötä on minulla aikaa.
Lapsena kuljin niittyjen laitaa,
huolia vailla ilman paitaa.
Jääneet on nuoruuden kultaiset vuodet,
tulleet on tilalle vanhuus ja huolet.
Vuoronsa kaikella auringon alla,
itku ja nauru soi maailmalla.
Heräjä ihminen pysähdy vielä,
mitä on matkalla sitä et tiedä.
Kuitenkin kaikki on kädessä Herran,
tuomionpäivä koittavi kerran.
Aatokset kaikki nää Luojalta sainhan,
kuunsillan kultaisen muistoista hainhan.
Kaivoin kai nuoruuden herkät hetket,
rakkauden salaiset yölliset retket.
Ruska tuo kaunis herkisti mielen,
antoi minulle virikkeen pienen.
Tahtoisin kuulle kuiskata hiljaa,
suojele peltojen kultaista viljaa.