Oli kaupunki kuolemalla tyhjennetty,
työt tehty , maailmat tuhottu,
katovaisen pöly laskeutunet.
Hiljaisuuden maa pettävää vihreyttä,
hedelmätön elämä pinnassa kuolemaksi.
Pesiikö haikara? kysytään!
ei vastausta anneta ei saada.
Järvien vesi kirkasta kuin
lähteen silmässä, plutonium pohjassa!
uskottelua; ei näy becquerelit
nautitaan kera itsepetoksen!
tulisiko totuus vastaan?
Ihminen ei tahdo nähdä,
ei uskoa ei muuttua!
Sanovat: on elämä kuitenkin kuolemaksi!
Tuonnempana, tuonnempana!
toiselle puolelle elämän.
Ei kukaan selviä hengissä,
mutta minkälaisen maailman
jätämme jälkeemme?