Oli kaupunki kuolemalla tyhjennetty,
työt tehty , maailmat tuhottu,
katovaisen pöly laskeutunet.

Hiljaisuuden maa pettävää vihreyttä,
hedelmätön elämä pinnassa kuolemaksi.

Pesiikö haikara? kysytään!
ei vastausta anneta ei saada.

Järvien vesi kirkasta kuin
lähteen silmässä, plutonium pohjassa!
uskottelua; ei näy becquerelit
nautitaan kera itsepetoksen!
tulisiko totuus vastaan?

Ihminen ei tahdo nähdä,
ei uskoa ei muuttua!
Sanovat: on elämä kuitenkin kuolemaksi!
Tuonnempana, tuonnempana!
toiselle puolelle elämän.

Ei kukaan selviä hengissä,
mutta minkälaisen maailman
jätämme jälkeemme?