Kun ahdistaa, ryhmäterapiasta voi olla apua. Ilo alkaa, kun uskaltaa kohdata vanhat kivut; samalla siihen saa turvaa muilta. Katso, miten kävi toimittajallemme.

Runsas vuosi sitten pohdiskelin, mitä teen elämälleni. Takana oli ihana kesä, mutta pimenevien iltojen myötä alkoi pelottaa. Olin pihalla itsestäni, vaihteeksi.

Hävetti, etten osannut tyytyä arkeen. Kaikki oli periaatteessa hyvin. Tuntui, että muut osasivat elää. Koko maailma oli minua nuorempi. Lopullisesti.

Monet saivat lastenlapsia, jotkut miehet lapsiakin. Toiset vaihtoivat maisemaa, harvat rakastuivat, monet erosivat. Vatvoin ajatuksia ja tunteita kuin murrosikäinen. Aikaa pohtimiseen oli enemmän kuin koskaan, sillä tein vähän töitä. Pieni eläke juoksi.

Tuosta tytöstä ei ole mihinkään. Niin makaat kuin petaat. Kuka tässä nyt puhuu ja kenen äänellä?

Ei enää tätä, kiitos. Tajusin, että tarvitsen keskustelutukea. Itsekseen ei kannattanut jatkaa. En halunnut toistaa vanhempieni polkua. Etsin tietoa internetistä.

”Nainen, 60, pääkaupunkiseudulta. Oma asunto. Harrastaa työntekoa. On köyhä. Mukana naamakirjassa. Kokee yksinäisyyttä. Satoja ystäviä. Soittaa vain yhdelle ja parkuu valitusvirsiä. Kaksi aikuista lasta, eronnut, miesystävä. Seikkailijat älkööt vaivautuko.”

En kuitenkaan klikkaillut treffisivustoille. Olin liikkeellä todellisella profiililla.

Mikä nauratti viimeksi?

En tunnistanut varsinaista masennusta, enkä syönyt siihen lääkettä.

Miessuhdettani en halunnut rasittaa enempää kuin pakosta tein.

Intensiivinen, pitkäkestoinen yksilöterapia ei houkuttanut. Sellaisesta minulla oli jo kokemusta, useammastakin, ja luulin niiden riittävän eväiksi loppuelämään. Kadehdin Woody Allenia, jolla on ollut rahaa käydä psykoanalyysissa vuosikausia. Minulla ei ollut.

Jotain oleellista puuttui elämästäni kuin vanhanaikaisesta kellosta, joka ei tikitä. Minulta puuttui ilo.

Milloin viimeksi olin nauranut? Mille asialle? Ilon tilalle oli tullut hyödyttömyyden tunne. Itkettikin kummallisen usein. Tässäkö tämä nyt sitten oli?

Vastaukseksi ahdinkooni ympäristö tarjosi kroonista sairautta. Sain taakakseni MS-taudin odottaessani kuopusta parikymmentä vuotta sitten. Totta kai invalidisoituminen ja muiden varaan joutuminen on niin iso elämänmuutos, ettei siihen nikottelematta sopeudu varmaan kukaan. En silti osta liian helppoa vastausta. Että sairaudella selitetään kaikki vastoinkäymiset.

Päin ennakkoluuloja

Ystävätär oli osallistunut Senioripysäkkiin ja suositteli sitä. Epäröin ilmaisen terapian tasoa. Vieraiden ihmisten sisäinen maailma ei houkuttanut.

En ollut ennen osallistunut ryhmäterapiaan. Erilaisissa vertaisryhmissä olin kyllä ollut mukana opiskeluajoista lähtien. Tuskin gradu olisi valmistunut ilman muita samassa tilanteessa painivia. Kun kuuluin työikäisiin, hyvinvointini kiinnosti monia. Terapeuttista tukea tarjottiin runsain määrin. Nyt olin muuttumassa kulueräksi. Sitä ajatusta vastaan tahdoin taistella kynsin hampain.

Senioripysäkin osallistujat seulotaan HelsinkiMissioon soittaneiden joukosta. Terapeutti Marjut Jaakkosela valitsi kuusi ihmistä omaan ryhmäänsä haastattelemalla meitä kaikkia kahden kesken. Elämän-tilannetta kartoitettiin ja mietittiin yhdessä, voisiko ryhmästä olla apua.

– Tavoitteena on saada riittävästi erilaisia persoonallisuuksia. Sillä tavoin syntyy sopivasti jännitteitä keskustelun apuvälineiksi.

Syksyn puolivälissä Marjut järjesteli yksilötapaamisia ja jutteli jokaisen kanssa neljä viisi kertaa. Ne pehmittivät mielen. Olisin halunnut jatkaa niitä.

Mykkäkoululaiset tahtovat puhua

Helmikuun puolella istumme ympyräksi asetelluilla tuoleilla, neljä naista ja kaksi miestä, kuin mykkäkoululaiset nuotiopiirissä. Olen
porukan nuorin. Liikenteen hurina kadulta luikertelee porttikongista huoneeseen. Päässä ei liiku mikään. En tunne ketään, eikä oikein kiinnosta tutustua; omassa elämässä on tarpeeksi vatvomista. Tuijottelemme kengänkärkiä, omia tai toistemme.

Muhkea, ikivanha seinäkello Marjutin selän takana on pysähtynyt puoli kahteen. Silmät eksyvät vähän väliä siihen, odottavasti ja vaativasti. Toimi. Näytä oikea aika. Mitä järkeä on pitää noin hyödytöntä esinettä seinällä?

Mietin, että kello kuvaa hyvin omaa tilannettani. Elän kuin kulissiksi entisöity kello pysähtyneessä ajassa. Melkein korjattu, mutta hyödytön. Ihmisenä jotenkin vajaa.

Ilottomuus on monen tekijän summa.

Vakuutun siitä yhä enemmän, mitä pidemmälle Senioripysäkin ryhmä etenee ja minä siinä mukana.

Toistensa terapeutteina

Omaan ryhmääni on koottu hyvin koulutettuja ja ammatissaan menestyneitä ihmisiä. Minua häiritsee tieto, että puolet on opettajia. Auktoriteettien kanssa olin törmäillyt tarpeeksi. Kiitos ei enää. En kerro siitä muille.

– Periaatteessa kaikki ovat toistensa terapeutteja ryhmässä, eräänlaisia peilejä. Marjutin sanat kuulostavat epäuskottavilta. Ainakin aluksi.

Alkuvaihetta kutsutaan vieraskoreudeksi. Kuulostellaan ja kuherrellaan juttelemalla pinnallisista asioista. Terapeutti rohkaisee kutakin vuorollaan kolme neljä ensimmäistä kokoontumiskertaa. Yksinäisyys, masennus, lapsuus ja perhesuhteet ovat teemoja, joista kaikilla on paljon omakohtaista sanottavaa.

Jokaisella tapaamisella on aihe, joka ei kuitenkaan estä ryhmää keskustelemasta teeman ulkopuolisista asioista. Tärkeintä on, että jokainen voi jakaa kokemuksiaan, tunteitaan ja ajatuksiaan.

Niihin saa uusia näkökulmia ryhmän vuorovaikutuksessa. Kaikki mieleen nouseva on yhtä arvokasta. Se tekee tilaa uudenlaiselle ymmärrykselle itsestä ja muista. Kun yksi ottaa esille asian, joka koskettaa, asiaan syntyy suhde myös omassa päässä.

Tavoite on, että keskenjääneitä ihmissuhteita ja konflikteja on mahdollista jatkaa ryhmässä. Niitä voidaan saattaa loppuun mielen tasolla. Vauriot ovat syntyneet vuorovaikutuksessa. Myös oivallusten tekeminen tapahtuu samalla tavalla.

Menneisyyden haamut pois

Pikkuhiljaa viikkojen kuluessa luottamus ja turvan tunne lisääntyvät. Ihmiset alkavat jutella keskenään, ilman terapeutin kommenttejakin, ja kipeille asioille pystytään jopa nauramaan.

Arvioidaan, että kukin tuo tullessaan ryhmään kymmenen ulkopuolista ihmistä, sillä koko eletty elämä ihmissuhteineen on jättänyt jäljen mielen maisemaamme. Menneisyyden haamut seuraavat. Toiseen ihmiseen heijastetaan jotain omaa kipua tiedostamatta.

Ei ihme, että happi on vähissä ensimmäisellä tapaamiskerralla. Kutsumattomia mykkäkoululaisia on pienessä huoneessa 60.

Timo sanoo suorat sävelet heti esittelyssä. Hän ei luota enää puheen voimaan, eikä usko hyötyvänsä siitä. Mutta koska hän on ajautunut mukaan, terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan suosituksesta, hän päättää sinnitellä joka viikko puolitoista tuntia ryhmän tapaamisessa. Timo on ryhmän purnaaja, ja se säästää meidät muut siitä roolista. Toisaalta purnaaja saa takuuvarmasti huomiota ja myötätuntoa.

Sattumaa tai ei, mutta kuuden hengen ryhmässä kolme on lapsuusperheessään esikoisia. Yksi on ainokainen, yksi kuopus ja minä keskeltä, kolmas neljästä. Väite, että ihmisen asema lapsuuden perheessä vaikuttaa voimakkaasti elämänkulkuun, näyttäytyy yllättävästi. Vastuuntuntoiset esikoiset näyttävät heikkouttaan vasta eläkkeellä, kun työvelvollisuudet ovat hellittäneet.

Enää ei tarvitse esittää

Tapaamisten edetessä ohjaajan auktoriteetti-asema murenee, ja kaikki ovat tasaveroisia keskenään. Se on vapauttavaa ja kasvattaa rohkeutta puhua.

Jokaisesta tulee niin näkyvä kuin se on mahdollista siinä elämänvaiheessa.
Oleellisinta on vapaasti soljuva puhe. Jokainen ilmaisee itseään sen verran kuin haluaa. Ryhmässä joutuu myös opettelemaan, että aikaa jaetaan. Sisarkateus ja kilpaileminen nousevat esiin. Niihin saa korvaavia kokemuksia, kun vanhoja kipuja kohtaa uudestaan turvallisesti. Eheytyminen kivusta vapauttaa energiaa nykyhetkessä elämiseen.

Tässä ryhmässä on ohjaajan lisäksi kuusi muuta terapeuttia. Kukin on läsnä omalla elämänviisaudellaan. Se on paljon enemmän kuin mitä yksi ihminen voi antaa.

– Jos on kaksi vaihtoehtoa, pitäisi löytää kolmas, että pääsee mustavalkoisuudesta, Marjut evästää.

Kun ryhmäkokoontumiset ovat jo loppuneet, Eija, toinen esikoinen, johtavassa asemassa työskennellyt, paljastaa jotain todella henkilökohtaista.

– Ryhmässä sain olla herkkä ja haavoittuvainen. Kokemus oli järisyttävä. Tuli tunne, että toiset ymmärsivät.

Olen samaa mieltä. Vapaa puhuminen pelkäämättä seurauksia oli ryhmän parasta antia. Kukaan ei keskeyttänyt. Ei väitetty, että valehtelet. Ei puhuttu päälle. Ei uhkailtu. Jokainen sai tilaa. Yllätyin, miten aivan erilaisen elämän eläneillä oli samantapaisia vaikeuksia ja niistä voitiin puhua. Pääsin irti omasta eristäytyneisyydestäni. Elämääni tuli virtaa ja uusia haasteita.

Marjut kannustaa rakentamaan suhdetta elettyihin vuosiin ja ihmissuhteisiin. Kun pahaa oloa saa puhuttua pois, syntyy tilaa muille tunteille. Silloin voi löytyä kiitollisuutta ja iloa.

Timo ja Eija ovat nimimerkkejä.

Mikä on Senioripysäkki?

  • Senioripysäkki on HelsinkiMission kehittämä ryhmäterapiasovellus 60 vuotta täyttäneille.
  • Ryhmään voi osallistua 30 paikkakunnalla eri puolilla Suomea.
  • Raha-automaattiyhdistyksen tukema toiminta ei maksa siihen osallistuville.
  • Ammattilaisen ohjaama hoidollinen terapeuttinen keskusteluryhmä kokoontuu keskustelemaan yhteensä 15 kertaa viikoittain 90 minuuttia kerrallaan. Kokoontumiset muodostuvat teemoista ja aiheista, joista iäkkäät ihmiset puhuvat vuosia kestävissä ryhmäterapioissa.
  • Teemoja ovat muun muassa yksinäisyys, ­masennus, lapsuus, perhesuhteet, ikääntyminen, luopuminen, avun pyytäminen, tarpeettomuuden tunne ja kuolema.

Kesän pikku haaverit hoituvat lääkekaapin avulla, mutta tositilanteessa kännykkä auttaa vaikka elvyttämään.

1. Mitkä ovat yleisimmät ensiapua vaativat tilanteet kesämökeillä?

Tavanomaiset lomailijan vammat syntyvät kesäpuuhissa: auringonpaisteessa oleskellessa ja ulkosalla touhutessa sekä luonnossa liikkuessa. Seurauksena on auringonpistoja, palovammoja, hyönteisten pistoja, haavoja ja nyrjähdyksiä.

2. Paljain jaloin kävely on kesän nautintoja. Entä jos astun lasinsiruun tai naulaan?

Puhdista haava heti vedellä. Jos vesihuuhtelu ei putsaa haavaa kunnolla tai siihen jää esimerkiksi lasia, on käytävä lääkärissä.

Jos kyseessä on viiltohaava, laita sen reunat yhteen haavansulkijateipillä tai laastarilla. Tyrehdytä verenvuoto ja peitä haava sidetaitoksella. Tarkista, onko haavan saaneen jäykkäkouristusrokotus voimassa.

Tulehtunut haava punoittaa ja kuumottaa. Sitä voi myös särkeä. Jos oireet eivät helpota, vaikka haavaa puhdistaa lisää, on mentävä lääkäriin.

Runsaasti vuotavaa haavaa pitää painaa sormin tai kämmenellä ja peittää se sitten painesiteellä.

3. Mistä tunnistaa auringonpistoksen?

Oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, huimaus ja heikotuksen tunne. Auringosta on syytä siirtyä pois ja vilvoitella itseään viileällä vedellä tai kylmillä kääreillä pään ja kaulan alueella. Vettä pitää juoda, vaikka ei janottaisikaan.

4. Minkä kokoisen palovamman voi hoitaa omatoimisesti ja miten se tapahtuu?

Palovammasta kärsivän omaa kämmentä pienempää vammaa voi hoitaa itse, ellei se ala tulehtua eikä siinä ole rakkuloita. Palanut iho punoittaa, turpoaa ja on kivulias. Syvemmässä palovammassa ihoon nousee myös rakkuloita.

Viilennä vammautunutta ihoa kymmenisen minuuttia vedellä. Varo jäädyttämästä ihoa.

Rakkulainen iho pitää suojata suojasiteellä. Älä riko rakkuloita.

5. Millaisia ensiaputarvikkeita mökille pitää varata?

SPR suosittelee seuraavia: ensiapuside, haavanpuhdistuslaput, haavateippi ja laastarit, kertakäyttökäsineet, kylmäpakkaus, pikasiteet, pinsetit tai punkkipihdit, sakset, sidetaitokset, suojapeite ja tukiside.

Lisäksi kannattaa varata mukaan kuumemittari, aurinkovoidetta ja hyttyskarkotetta.

6. Entä lääkevarasto?

Mökin lääkekaapista pitäisi löytyä ainakin antihistamiinivalmiste, kortisonivoide, kyypakkaus, lääkehiiltä, maitohappobakteereita ja matkapahoinvointi-, ripuli- ja ummetus- sekä tulehduskipulääke. Lisäksi jokaisen mökkeilijän on varmistettava henkilökohtaisten lääkkeidensä riittävyys. Älä käytä vanhentuneita tai talven yli väärin säilytettyjä lääkkeitä.

7. Riittävätkö aikuiselle käärmeenpureman hoidoksi kyypakkauksen pillerit?

Eivät riitä, kaikenikäisten on käytävä lääkärissä. Kyypakkauksen kaksi kortisonipilleriä ovat ensiapu. Ne voivat hillitä mahdollisia allergisia reaktioita. Jos purema on jalassa, se kannattaa lastoittaa. Pureman saanut kannetaan paikalta. Pureman saanutta raajaa ei nimittäin pitäisi liikutella. Raajan pitäminen koholla on suositeltavaa.

Lue myös: Kevään ensiapuopas puremiin, pistoksiin ja vammoihin

8. Miten lastoittamisesta selviää, jos ei ole sitä koskaan tehnyt?

Avaa SPR:n nettisivut punainenristi.fi ja klikkaa otsikko "Opi ensiapua". Sieltä löydät 1-2 minuutin mittaisia videoita, jotka opastavat toimintaan eri tilanteissa. Videoiden avulla voi harjoitella rauhassa kotona.

SPR järjestää jatkuvasti ensiapukursseja eri puolilla maata. Peruskurssi kestää 16 tuntia ja sen hinta on paikkakunnasta riippuen 92-107 euroa.

9. Mökillä ei aina ole tietokonetta. Voiko ensiapuohjeita ladata kännykkään?

Kyllä. SPR:n ilmaisessa mobiilisovelluksessa on ohjeet 24 erilaisen onnettomuus- ja tapaturmatilanteen tai sairauskohtauksen varalta ja samat opastusvideot kuin nettisivuilla.

Sovelluksesta voi myös soittaa suoraan 112-hätänumeroon niin, että hätäkeskus näkee soittajan sijainnin karttakoordinaatteina. Sovelluksen löytää sovelluskaupoista hakusanoilla Punainen Risti. Ensiapuohjeita voi seurata kännykästä, vaikka verkkoyhteyttä ei olisi.

Katso opetusvideo: Näin lataat kännykkääsi ensiapusovelluksen

10. Miten toimin, jos joku menee tajuttomaksi?

Ensimmäiseksi yrität herättää hänet puhuttelemalla tai ravistelemalla. Jos hän ei herää, soita heti hätänumeroon 112 ja pane puhelimen kaiutin päälle. Kerro, mitä on tapahtunut ja missä osoitteessa olet. Sen jälkeen odota ohjeita sulkematta puhelinta. Noudata hätäkeskuksen antamia neuvoja. Lopeta puhelu vasta, kun saat luvan.

11. Millaista ensiapua tajuttomalle henkilölle annetaan?

Tärkeintä on turvata hänen hengityksensä, joten tarkista ensin, hengittääkö hän. Aseta hänet selälleen ja kohota hänen leukaansa. Kokeile poskellasi, tunnetko ilmavirran hänen suustaan.

Jos tajuton hengittää normaalisti, käännä hänet kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi. Seuraa hänen tilaansa, kunnes ensihoitaja tai lääkäri on paikalla ja voi ottaa hänestä vastuun.

Jos autettava ei hengitä normaalisti, aloita painelu-puhalluselvytys. Paina keskeltä rintalastaa 30 kertaa ja puhalla sitten 2 kertaa ilmaa tajuttoman keuhkoihin niin että rintakehä nousee. Jatka samalla 30:2-rytmillä tauotta, kunnes ammattihenkilö on ehtinyt paikalle.

Punaisen Ristin sivuilla ja mobiilipalvelussa on opastusvideot myös elvytyksestä.

12. Onko muita numeroita kuin 112, jotka pitää laittaa näkyville?

Ainakin Myrkytystietokeskus 09471 977 ja meripelastus 0294 1000. Kirjaa myös oma numerosi, mökin tarkka osoite, reittiohje ja karttakoordinaatit. SPR:n sivuilta voit tulostaa tätä varten kätevän turvataulun.

Asiantuntijana Punaisen Ristin terveyden ja ensiavun asiantuntija Kristiina Myllyrinne.

Varmista apu perille

Lataa 112-sovellus

112 Suomi -kännykkä-sovellus nopeuttaa avun saantia hätätilanteessa. Kun soitat 112-hätänumeroon sovelluksen kautta, hätäkeskus saa automaattisesti tiedon tarkasta sijainnistasi, vaikka et itse sitä tietäisi.

Saat Ilmaiseksi

Maksuton sovellus toimii kaikissa älypuhelimissa, joiden sovelluskaupasta se löytyy. Lisää tietoa ja sovelluksen asennusohjeet saat Hätäkeskuslaitoksen verkkosivuilta www.112.fi

Jo 40 000 x apua

Digian ja Hätäkeskuslaitoksen kehittämän sovelluksen avulla on soitettu jo 40 000 hätäpuhelua.

Vinkit antoi Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskuspalvelujen johtaja Marko Nieminen.

Aurinkovoide suojaa, mutta vain jos sitä levittää reilulla kädellä. Vain harva käyttää voidetta riittävästi.

1. Heijastaa ja imee säteet

Aurinkovoiteissa käytetään fysikaalista tai kemiallista suojaa tai molempia. Fysikaalinen suoja heijastaa UV-säteilyä pois iholta, kemiallinen imee säteet itseensä.

Voiteet auttavat ehkäisemään ihon palamista ja aurinkokeratoosia, josta voi kehittyä okasolusyöpä. Suojavoiteiden käytön on osoitettu vähentävän myös melanoomaa.

2. Suojakertoimet liioittelevat

Suojakerroin määrittää, kuinka hyvin voide suojaa auringon UVB-säteiltä ja kauanko auringossa voi oleilla palamatta. Esimerkiksi suojakerroin 15 tarkoittaa, että auringossa voi olla palamatta 15 kertaa pidempään kuin ilman suojaa. Moni levittää voidetta kuitenkin vain murto-osan siitä määrästä, jolla suojakerroin on laskettu, eikä lisää voidetta iholle tarpeeksi usein.

3. Kerroin vähintään 30

Suojakertoimen on hyvä olla vähintään 30 vartalolle ja 50 kasvoille. Tarkista purkin kyljestä, että voide suojaa sekä UVA- että UVB- säteilyltä.

4. Pihistelemättä paras

Riittävä määrä voidetta vartalon iholle on oman kourallisen verran ja kasvoille teelusikallinen, mielellään puoli tuntia ennen ulos menoa. 

5. Älä tuudittaudu

Mikään voide ei suojaa täydellisesti UV-säteiltä. Eliniän aikana karttuva aurinkoaltistus lisää ihosyöpien riskiä. Auringossa kannattaa siis oleilla maltillisesti, eikä paahtaa itseään ylenpalttisesti aurinkovoiteen turvin. Muista, että aurinkoisesta säästä voi nauttia myös varjossa.

Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.