Vuotavasta nenästä ja kutiavista silmistä ei kannata kärsiä, sillä siitepölyallergiaa voidaan hoitaa tehokkaasti – siedätyshoidolla jopa täysin oireettomaksi. 

1. Allergiassa elimistön immuunijärjestelmä on yliherkistynyt ja reagoi haitallisesti johonkin ympäristön sinänsä harmittomaan aineeseen kuten siitepölyyn, eläinpölyyn tai ruoka-aineeseen.

2. Elimistön reaktio allergian aiheuttajaan eli allergeeniin voi olla joko nopea, jolloin oireet ilmenevät muutamissa minuuteissa tai tunneissa tai hidas, jolloin oireet tulevat vasta useiden tuntien tai päivien kuluttua altistumisesta. Hitaista allergioista suurin osa on kosketusallergioita, siitepöly- ja pistiäisallergiat lukeutuvat nopeisiin allergioihin.

3. Taipumus allergiaan on perinnöllinen, ja useimmiten allergia puhkeaa jo lapsena tai varhaisella aikuisiällä. Jos molemmat vanhemmat ovat allergisia, on lapsella 75-prosenttinen allergiariski. Myös haitalliseen suuntaan muuttuneet ympäristö ja elintavat ovat lisänneet allergioita. Kaupunkien tiivis asuminen ja vähäinen kosketus luontoon ja eläimiin altistavat allergioille. Myös vanhempien tupakointi lisää lapsen sairastumisriskiä.

4. Nuorista aikuisista noin 40 prosenttia on herkistynyt siitepölylle, eläimille tai ruoka-aineille. Uusia allergioita voi ilmetä myöhemminkin, harvoin kuitenkaan yli 65-vuotiaana. Noin kolmannes allergisista nuhista paranee itsekseen vuosien mittaan. Joillakin oireet kehittyvät ja muuttuvat astmaksi.

Allergista nuhaa kannattaakin hoitaa hyvin, koska siten voidaan ehkä estää nuhan puhkeaminen astmaksi. Allerginen nuha heikentää myös usein merkittävästi elämänlaatua, joten hoitoa ei kannata laiminlyödä tästäkään syystä.

Koivu on pahin riesa

5. Kaikki yleisimmin allergiaa aiheuttavat kasvit ovat tuulipölytteisiä, jolloin niiden siitepöly on kevyttä, hyvin leviävää ja limakalvoilla helposti liukenevaa. Koivu on tavallisin siitepölyallergian aiheuttaja Suomessa. Sille herkistyneistä valtaosa saa oireita myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölystä. Muut lehti- ja havupuut aiheuttavat allergiaa vain harvoin.

6. Heinistä ainakin 40 eri lajia tuottaa allergisoivaa siitepölyä. Mikäli oireita saa yhdestä lajista, kannattaa karttaa muitakin heinäkasveja niiden kukinta-aikaan. Tavallisimmin oireita aiheuttavat timotei, puntarpäät, nadat, nurmikat, koiranheinät, lauhat ja järviruoko sekä teidenvarsien ja joutomaiden rikkakasvi pujo.

7. Siitepölykausi alkaa jo huhtikuussa, kun leppä ja pähkinäpensas alkavat kukkia. Kausi jatkuu läpi kesän heinien siitepölyn vuoksi, ja pujon siitepöly voi aiheuttaa oireita vielä syyskesälläkin.

8. Itiöitä levittävien kasvien kuten sanikkaisten ja levien sekä home-, lahottaja- ja ruokasienten itiöt voivat aiheuttaa kesällä siitepölyallergian kaltaisia oireita. Tärkeimpiä sieni-itiöallergiaa aiheuttavia sienisukuja ovat Cladosporium- ja Alternaria-homeet. Ne aiheuttavat oireita kesäkuusta pitkälle syksyyn. Homeitiöt vähenevät ilmasta merkittävästi maan jäätyessä.

9. Jotkut siitepölyallergikot ovat allergisia myös joillekin ruoka-aineille. Tämä ns. ristiinreagointi voi lisääntyä iän myötä ja on yleisempää aikuisilla kuin lapsilla. Limakalvo- ja vatsaoireita voivat aiheuttaa erilaiset juurekset ja hedelmät kuten raaka peruna, porkkana ja selleri ja hedelmistä tuoreina esimerkiksi omena, päärynä, kiivi, persikka ja luumu.

Osalle oireita aiheuttavat myös erilaiset mausteet sekä pähkinät ja mantelit. Mitään ruoka-ainetta tai maustetta ei kuitenkaan tarvitse ”varmuuden vuoksi” välttää, jos se ei ole aiheuttanut oireita.

Aloita hoito ajoissa

10. Siitepölyallergian oireita ovat nuha ja runsas aivastelu sekä nenän, silmien ja joskus myös kurkun kutina. Muita oireita voivat olla voimakas väsymys, päänsärky ja atooppisen ihottuman pahentuminen.

11. Lääkehoito kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen oireiden ensi merkkejä, sillä jo ärtyneitä limakalvoja on vaikeampi rauhoitella. Kasvien siitepölytuotanto voi alkaa, kun ilman lämpötila on nollan yläpuolella. Eteläiset ilmavirrat voivat tuoda jo tammi-helmikuussa eteläiseen Suomeen siitepölyä oireita aiheuttavia määriä. Koivun, lepän ja pajun siitepölylle allergisen on syytä aloittaa lääkitys useimmiten maaliskuun alussa.

12. Siitepölyallergiaa samoin kuin itiöallergioita hoidetaan antihistamiinitableteilla, nenäsumutteilla sekä tarpeen mukaan silmien kutinaa ja punoitusta lievittävillä silmätipoilla. Näitä kaikkia saa apteekista ilman reseptiä. Reseptillä lääkkeet tulevat kuitenkin halvemmiksi varsinkin, jos oireilukausi on kovin pitkä.

13. Allergiat ovat hyvin yksilöllisiä ja niin on myös allergialääkkeiden vaikutus. Jos jokin antihistamiini ei tunnu auttavan kyllin hyvin, kannattaa kokeilla toista valmistetta. Se voi toimia paremmin tai ei ehkä väsytä niin paljon kuin toinen lääke. Lääkkeitä kannattaa myös käyttää riittävän pitkään. Allergialääkkeistä ei ole todettu haittaa pitkässäkään käytössä eikä niillä ole ristikkäisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

14. Jos oireet lääkityksestä huolimatta jatkuvat tai pahenevat, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Lääkäri voi määrätä keuhkoputkia avaavan ja hoitavan lääkesuihkeen hengitystieoireisiin tai muuten tehostaa lääkitystä. Joskus on hyvä varmistaa allergian aiheuttaja tai aiheuttajat allergiatestillä. Mikäli oireisiin liittyy hengenahdistusta, vinkunaa tai pitkäkestoista kuivaa yskää on myös syytä mennä lääkäriin. Oireet voivat viitata alkavaan astmaan.

15. Siitepölyaikana tulisi välttää rasittavaa liikuntaa ulkona ja sisäilma tulisi pitää mahdollisimman pölyttömänä. Tässä auttavat tuuletuksen välttäminen, tuuletusikkunoihin asennettavat suodattimet sekä huoneilmaa puhdistavat raitisilmasuodattimet. Pyykkiä ei tulisi kuivattaa eikä vaatteita tuulettaa ulkona pahimman pölykauden aikana.

16. Sää vaikuttaa siitepölymääriin. Vähiten ulkoilmassa on siitepölyä aamuisin, iltaisin ja kostealla säällä, eniten aurinkoisella ja tuulisella säällä. Koivun ja heinien pölymäärä moninkertaistuu ilmassa sateen alkaessa ja erityisesti ukkosmyrskyssä, jolloin oireet saattavat pahentua. Päivän siitepölyarvot löytyvät sanomalehdistä, TV:stä sekä internetistä Turun yliopiston Aerobiologian yksikön sivuilta.

17. Myös tupakansavu, voimakkaat hajut ja muut kuin siitepölyt voivat pahentaa siitepölyallergiaa. Mikäli siitepölyallergisella ei ole eläinallergiaa tai eläinallergikon oireet ovat lieviä, ei perheessä jo olevaa lemmikkieläintä nykykäsityksen mukaan tarvitse antaa pois.

Piikissä piilee vaara

18. Pistiäisallergikko on allerginen mehiläisen- tai ampiaisenpiston sisältämälle myrkylle. Allergia yleensä joko on tai ei ole eli harva on allerginen molemmille. Kaikkein lievimmässä reaktiossa iho punoittaa, kihelmöi ja pistoskohtaan voi nousta paukama. Lievässä yleisreaktiossa ilmenee nokkosrokkoihottumaa ja siihen voi liittyä limakalvoturvotusta. Hengenvaarallisessa yleisreaktiossa eli ns. anafylaktisessa shokissa ilmenee sydän-, verisuoni- ja hengityselinoireita. Tila etenee hyvin nopeasti ja vaatii mahdollisimman pikaista sairaalahoitoa.

19. Jos ampiainen tai mehiläinen pääsee pistämään myöhemmin uudelleen, noin viidelle prosentille paikallisen reaktion saaneista kehittyy vaarallinen yleisreaktio. Niistä, jotka ovat saaneet lievän yleisreaktion ensimmäisestä pistosta, se tulee 15–30 prosentille.

20. Ensiapuna mehiläisen tai ampiaisen pistoon voi käyttää kyypakkausta. Pistoksille pahoin allergisen kannattaa pitää mukanaan reseptillä saatavaa ns. adrenaliinikynää, jota käytetään ensiapuna vaikeassa yleisreaktiossa. Vakavan yleisreaktion saaneille suositellaan aina siedätyshoitoa. Lievän yleisreaktion pistosta saaneille siedätyshoitoa voidaan harkita, jos uusintapiston saamisen riski on suuri.

21. Joka kymmenes suomalainen reagoi hyttysen pistoihin tavallista voimakkaammin. Tällöin pistoskohtaan voi kohota jopa puolen kämmenen kokoinen turvotusalue ja muodostua vesirakkuloita. Pistot voivat myös turvottaa koko raajan tai aiheuttaa kuumetta ja väsymystä. Vakavat reaktiot ovat kuitenkin harvinaisia.

22. Hyttysallergiaan ei ole siedätyshoitoa, mutta ennaltaehkäisevästi nautittuna tietyistä antihistamiineista (setiritsiini ja ebastiini) voi olla apua kutinaan ja paukaman turvotukseen. Paras tulos saadaan, kun antihistamiinia otetaan pari tuntia ennen hyttyspistoille altistumista.

Siedätys vaatii kärsivällisyyttä

23. Siedätyshoito on tehokas tapa hoitaa allergiaa. Sitä on syytä harkita, kun hankalat oireet vaivaavat lääkärin määräämästä lääkityksestä huolimatta tai kun oireita alkaa tuntua myös keuhkoissa. Eniten siedätyksellä on hoidettu siitepölyallergioita sekä ampiais- ja mehiläispistoallergioita.

24. Siedätyshoito on allergian aiheuttajaan kohdistuvaa hoitoa toisin kuin lääkitys, joka vaikuttaa vain oireisiin. Hoidon tulokset ovat hyviä. Oireet lievittyvät tai häviävät täysin, ja lääkkeiden tarve vähenee. Osalla potilaista hoito ehkäisee uusien allergioiden puhkeamista tai estää allergisen nuhan etenemistä astmaksi.

25. Hoito voidaan aloittaa, kun testein on varmistettu tarkka allergian aiheuttaja ja potilas on valmis pitkäkestoiseen hoitoon. Lapsilla siedätyshoito voidaan aloittaa aikaisintaan viiden vuoden iässä, mutta yläikärajaa ei ole. Hoidon suunnittelee ja aloittaa aina allerkologian erikoislääkäri.

26. Siedätyshoito vaikuttaa vain yhteen allergeeniin tai allergeeniryhmään kerrallaan. Toisaalta allergeenien samankaltaisuuden vuoksi koivun siitepölyallergiaan annettu hoito auttaa myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölyallergiaan ja timotei-uutteella annettu hoito muihinkin heinäallergioihin. Siedätyshoitoa voidaan antaa joissakin tapauksissa samaan aikaan useammalle allergeenille.

27. Siedätyksessä allergeeniuutetta ruiskutetaan ihon alle aluksi viikon välein annosta lisäten ja jatkossa kuukauden tai kahden välein ylläpitoannoksella. Kokonaisuudessaan hoito vie noin kolme vuotta ja sen vaikutus kestää useita vuosia. Pistiäisallergiassa siedätyshoito antaa täyden suojan kahdeksalle potilaalle kymmenestä ja lopuistakin suurin osa saa uusintapistosta vain paikallisen reaktion.

28. Hoidon aloittaa aina erikoislääkäri. Ruiskeet annetaan sairaalassa tai vastaanotolla lääkärin valvonnassa mahdollisten yliherkkyysreaktioiden varalta. Vakavat komplikaatiot ovat tosin harvinaisia. Hoito tulee aloittaa siitepölykauden ulkopuolella.

29. Uusinta uutta on tablettimuodossa annettava timotein siedätyshoito, joka voidaan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta ottaa turvallisesti kotona. Tablettimuodossa hoito on hyvin siedettyä ja myös hoidon tulokset ovat lupaavia. Heinien siitepölyn samankaltaisuuden vuoksi timoteillä annettu hoito vaikuttaa myös muihin heinäallergioihin. 

30. Seuraavaksi tablettimuotoinen siedätyshoito on tulossa pölypunkkiallergiaan, joka on suuri ongelma etenkin Etelä- ja Keski-Euroopan leudomman ilmaston maissa. Myös koivun tablettimuotoinen siedätyshoito on kehitteillä. Markkinoilla sen tosin odotetaan olevan vasta ensi vuosikymmenen puolella.

Jutun asiantuntijoina olivat allergianeuvoja ja koulutusvastaava Anne Vuorenmaa Allergia- ja astmaliitosta sekä maajohtaja Klaus Idänpään-Heikkilä ALK-Abelló Nordicista, joka on siedätyshoitoja kehittävä yritys.

Täältä näet ajankohtaisen siitepölytilanteen!

Lisätietoja: www.allergia.com

Siru Törrösen, 69, äiti ei suostunut muistitesteihin. Tytär vinkkaa, kuinka hän sai vihaisen ja pelokkaan äidin lopulta lääkärin vastaanotolle.

Siru Törrönen:

"Äitini asui yksin maatilalla lapsuudenkodissani Köyliössä, eikä pyynnöistäni huolimatta ollut suostunut muistitesteihin. Olin epäillyt äitini muistia jo pitkään, hän tuntui piilottelevan muistamattomuuttaan aggressiivisella käytöksellä.

Vainoharhaisuus oli ensimmäisiä pahempia oireita. Toiveenamme oli vuonna 2010 muuttaa Köyliöön, lähemmäs äitiäni. Äitini vainoharhaisuus oli kuitenkin tuohon aikaan pahimmillaan, eikä hän laskenut meitä lähelle itseään. 

Olin saanut taisteltua äidilleni kaksi kertaa päivässä vierailevat kotihoitajat, joiden tekemät ruuat äitini tosin nakkasi useimmiten roskiin. Kesällä 2016 kotihoito teki viimein päätöksen äitini siirtämisestä hoitokotiin. Sitä ennen hän oli lähtenyt öisin etsimään isääni, joka oli kuollut 16 vuotta aikaisemmin."

Näin huomasin muistisairauden:

  1. Piilotetut esineet.
    "Äidin avaimet ja lompakko löytyivät toistuvasti jääkaapista. Se oli ainoa paikka, jossa ne olivat hänen mielestään turvassa."
  2. Sairauden kätkeminen.
    "Äiti ei juhlissa halunnut puhua pitkään kenenkään kanssa. Jos hän lähti yksin käymään jossakin, hän soitti viimeistään puolen tunnin kulutta ja ilmoitti haluavansa heti takaisin kotiin."
  3. Kadonneet taidot.
    "Äitini ruuanlaittotaito katosi vähitellen kokonaan. Ensin hän söi joka päivä lihapullia, sitten vain sipulia ja jauhelihaa."
  4. Turvalliset ostokset.
    "Äiti alkoi ostaa kaupasta vain maitoa ja jauhelihaa, ei mitään muuta."
  5. Vaikeat vesi ja sähkö.
    "Löysin äidin usein pimeästä istumasta. Kesäkuumalla hän saattoi lämmittää talon paahtavan kuumaksi. Äiti lopetti myös pesulla käymisen kokonaan, eikä pessyt enää pyykkiä, vaan yritti kätkeä likaiset vaatteensa."

Sirun vinkit muistisairaan omaisen auttamiseksi:

1. Seuraa läheisen muistia ajan kanssa.

"Oma äitini jaksoi skarpata noin puolisen tuntia vieraiden seurassa, sen jälkeen hän ahdistui ja pyrki poistumaan paikalta."

2. Joukkoista.

"Kun en saanut äitiä lääkäriin, järjestin hänet kuntamme vanhustyön retkelle mukaan. Retken jälkeen järjestäjät ottivat minuun yhteyttä ja kertoivat huomanneensa äitini muistin heikentyneen. En enää ollut asian kanssa yksin. Pyysin retken järjestäjiltä asiasta kirjallisen lausunnon."

3. Ole yhteydessä lääkäriin ja kunnan työntekijään.

"Kunnan vanhustyöntekijä tapaa asiakkaan ensin ja välittää tiedot lääkärille. Lääkärin tapaamisen jälkeen arvioidaan mahdollinen tarve jatkotutkimuksille. Sekä lääkäri ja kunnan työntekijä kannattaa valmistella siihen, että muistisairas pyrkii piilottamaan sairauden ja poistumaan paikalta."

4. Jos on pakko, huijaa.

"Lopulta sain äitini lähtemään muistitesteihin väittämällä hänen itse varanneen niihin ajan. Äiti oli jo niin muistamaton ja peloissaan, ettei kehdannut kieltää tehneensä niin."

Siru Törrösen laajemman haastattelun voit lukea ET:n numerosta 2/2018.

Välillä laiskuus iskee ja nummelalainen Sylvi Reinikainen, 68, ei jaksaisi kuntouttaa MS-tautiaan niin kuin pitäisi. Mutta vedessä Sylvi tuntee itsensä kevyeksi, ja pyörätuolin kanssa hän pääsee matkoille.

"Olin 14-vuotias koululainen, kun kynät yhtäkkiä alkoivat putoilla käsistäni. Minut vietiin vastaanotolle, ja koska silloin elettiin aikaa, jolloin poliota oli vielä liikkeellä, lääkärit epäilivät ensin sitä. Jouduin paikallisessa sairaalassa eristykseen, kunnes minut siirrettiin Törnävän piirimielisairaalan neurologiselle osastolle.

Mielisairaalassa oli yllättävän hauskaa. Siellä järjestettiin tansseja ja elokuvailtoja. Porukkaa oli jos jonkinlaista. Olin siellä reilun kuukauden, ja kun pääsin pois, papereissa luki diagnoosin kohdalla sclerosis disseminata eli epämääräinen skleroosi. Se oli 60-luvun alussa MS-taudin nimi. Perässä oli tosin kolme kysymysmerkkiä.

Äidilleni ja isälleni kerrottiin, että minulla on hermotulehdus käsissä, mikä sai aikaan velttohalvauksen. Kortisonia oli siihen aikaan jo käytössä, ja sillä oireeni ensin hävisivät. Harmi vain, että lääke lihotti minua kuukaudessa kymmenen kiloa.

Luulin parantuneeni

Minulle jäi sairaalasta lähdettyäni sellainen käsitys, että olin parantunut ja hermotulehdus halvauksineen oli ollut ja mennyt. Kolmen vuoden jälkeen, keväällä 1966, sairastin flunssan. Siitä seurasi epämääräistä pistelyä ja käsien puutumista. Seuraavana keväänä sama toistui.

Tautini siis eteni. Yhden angiinan jälkeen minulle tuli pitkäaikaista puutumista ja pistelyä, tällä kertaa jalkoihin. Tuntui kuin jaloissani olisi ollut sukat, vaikka ei ollut. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että MS-taudin kuvaan kuuluvat pintatunnon puutokset käsissä ja jaloissa.

Tässä elämänvaiheessa opiskelin sairaanhoitajaksi ja olin töissä Lappeenrannan keskussairaalan neurologisella osastolla. Keskustelin oireistani opettajan kanssa, ja hän puolestaan kysyi neuvoa neurologilta. Lääkäri sanoi, että sairauteni on aivosairaus ja että jos oireita ilmenee, minun on lähdettävä tavalliseen sairaalaan, ei mielisairaalaan.

Tieto auttoi minua käsittelemään asiaa, joten hankin sitä niin paljon kuin mahdollista.

Tuohon aikaan tulivat pysyvät oireet, sillä aloin potea jatkuvia tasapainovaikeuksia. Pitkillä kävelyillä rasituin, ja askeltaessa minusta tuntui kuin kantapäitteni alla olisi ollut vaahtomuovia. Puutuminen tuntui nyt voimakkaampana kuin aiemmin.

Keppi avuksi

Olin 23-vuotias, kun viimein sain MS-tautidiagnoosin. Osasin itse tarjota diagnoosia HYKS:n neurologille, sillä luin paljon ja hain tietoa lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Olin nuori, enkä osannut olla sairaudesta kovin järkyttynyt. Tieto auttoi minua käsittelemään asiaa, joten hankin sitä niin paljon kuin mahdollista. Tiesin senkin, että oireideni lievittämiseksi ei ollut muita lääkkeitä kuin kortisoni.

Olen aina ollut perusluonteeltani melko realistinen. Elämäni oli muuten tasapainossa, ja se varmasti auttoi paljon. Olin myös palannut Helsinkiin ja erikoistunut psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Tein töitä nuorisopsykiatrisella osastolla Hesperian sairaalassa ja olin hyvin innostunut työstäni. Tasapainohäiriöiden vuoksi vaapuin välillä pahasti. Siispä otin käyttööni kepin.

Olin välillä töissä päihteistä toipuvien puolella. Kerran olin rutiinikierrolla lääkärin kanssa ja jouduin kävelemään suuren ruokasalin läpi. Horjuin niin, etten meinannut pysyä pystyssä. Potilaat katsoivat minua kummastuneina. Jouduin pyytämään erästä päihdepotilasta avukseni.
MS-porukasta voimaa

Kaikki nämä sairausvuodet tukenani on ollut paikallinen MS-porukka. Jaamme toistemme kanssa paljon asioita ja olemme tehneet useita matkoja yhdessä paljon. Olemme käyneet ainakin kymmenessä eri maassa ja monissa niistä lukuisia kertoja. Tämän porukan ansiota on, että rohkaistuin ottamaan käyttööni pyörätuolin, etenkin matkoilla. Vertaisistani näin, miten hölmöä on raahautua muiden perässä. Jos matkalla etsii koko ajan vain seuraavaa istumapaikkaa, ei ehdi nauttia kunnolla mistään.

Yhdessä nauraminen tekee hyvää.

MS-yhdistys on muutoinkin henkireikäni. Kun jäin sairauteni takia eläkkeelle, yhdistyksessämme toimiminen pehmensi iskua. Vertaisryhmässä, jonka olemme itse nimenneet "Rappioryhmäksi", osaan suhtautua sairauteeni luontevammin kuin muissa ympyröissä.

Kerromme toisillemme sattumuksiamme ja töppäyksiämme. Joku paljasti saaneensa poliisit peräänsä, kun oli hoiperrellut autolleen. Minä arastelin apuvälineiden käyttöä nuorena. Kotiin palattuani ajoin auton ihan oven viereen ja livahdin sisään niin, ettei kukaan vain huomaisi, jos horjuisin.

Porukassamme huumori rönsyilee, ja se jos mikä on tärkeää. Yhdessä nauraminen tekee hyvää.

Aina ei jaksaisi

Laiskuus ja mukavuudenhalu ovat kompastuskiviäni. Ne ovat ihmisessä tiukassa, niin minussakin. En jaksaisi ihan joka päivä kuntouttaa kehoani, ja joskus annan liian helposti periksi.

Ohjelmaani kuuluvat kotikuntosaliliikkeet ja harjoittelu seisomatelineellä sekä puolapuilla. Lisäksi poljen pyörätuolissa istuen kuntopyörän kaltaista Motomediä.

Istun pysyvästi pyörätuolissa. Toinen käteni on toista enemmän kippurassa, siis spastinen. Harjoittelemalla olen kuitenkin oppinut rentouttamaan sormiani sen verran, että pystyn omatoimisesti esimerkiksi käyttämään tietokonetta.

Olen paljon muutakin kuin MS-potilas.

Minulla on kaksi omaa fysioterapeuttia. Toisen kanssa teen vesijumppaa. Rakastan vettä, sillä tunnen itseni vedessä kevyeksi. Vedessä myös rentoudun, sillä siellä pystyn tekemään asioita, joita en voisi tehdä kuivalla maalla.

Tauti ei masenna

En ole ollut MS-tautini vuoksi masentunut. Olen koko ikäni ollut kuin kirjailija Eleanor H. Porterin romaanihahmo Pollyanna, joka uskoo siihen, että hyviä asioita tapahtuu, jos vain yrittää nähdä aina jotakin hyvää.

Olen kiitollinen, että koen oloni turvalliseksi. Kasvoin rakastavassa kodissa ja sain elämäni eväiksi kristillisen kasvatuksen. Sairauteni ja liikuntakykyni väheneminen eivät vaikuta turvallisuuden tunteeseeni. Jos en hyväksyisi sairauttani, en hyväksyisi itseäni.

Sairaus on ominaisuus, jota en saa kiskomallakaan pois itsestäni. MS-tauti on ollut minulla jo teini-ikäisestä asti, joten epäilen, että hyväksymisprosessini on ollut hyvin erilainen verrattuna ihmiseen, joka sairastuu vasta vanhempana. Olen puhunut tukihenkilönä paljon MS-tautiin sairastuneiden ihmisten kanssa, eikä elämä ole kenelläkään helppoa.

Olen paljon muutakin kuin MS-potilas. Olen puoliso ja äiti. Minulla on kolme lastenlasta, joiden kasvamista, kehittymistä ja oppimista jaksan aina
ihmetellä.

Kävimme syksyllä lasten kanssa muun muassa Kansallismuseossa ja katsomassa baletit Romeo ja Julia sekä Liisa ihmemaassa.

Olen luonteeni mukaisesti ikitoiveikas. Elämässä on niin paljon koettavaa ja nähtävää. Haluan matkustaa. Keväälle minulla on suunnitteilla Välimeren risteily."

Sylvin aikajana

1963: Ensimmäiset oireet käsissä, syyksi epäiltiin poliota.
1972: Tasapainovaikeuksia, kömpelyyttä. MS-diagnoosi vahvistuu.
1976: MS-matkatoimikunnan matkat alkavat (Jalta, Rodos, Gran Canaria).
1983: Lohjan seudun MS-kerho perustetaan.
1984: Pyörätuoli käyttöön.
1991: Vihdin vammaisneuvoston jäsenyys useana vuonna.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 2/2017.

  • MS-tauti eli multippeliskleroosi on liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus. Suomessa sitä sairastaa noin 7 000 henkilöä. MS-tautia on naisilla lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehillä.
  • MS-taudissa elimistö hyökkää omia kudoksiaan vastaan ja muodostaa vasta-aineita, jotka vaurioittavat aivojen valkean aineen hermohaarakkeita. Taudin syytä ei tunneta kunnolla, mutta sairauden katsotaan kehittyvän monen tekijän yhteis-vaikutuksesta. Perintötekijöiden ohella vaikuttavat lapsuuden virusinfektiot ja D-vitamiinin pitkäaikainen puutos.
  • MS-taudin yleisimmät alkuoireet ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä ja raajojen puutuminen, jalkojen lihasheikkous, kaksoiskuvat, tasapainovaikeudet, huimaus, puhehäiriöt, suolen ja virtsarakon toimintahäiriöt sekä uupumus.
  • Edetessään MS-tauti aaltoilee. Liikunta- ja toimintakyky huononevat vuosien saatossa. Suurella osalla potilaista tauti ei lyhennä elinikää.
  • Parantavaa hoitoa ei ole, mutta sairauden kulkuun voidaan vaikuttaa. Lääkkeitä ovat muun muassa beeta-interferoni, glatirameeriasetaatti, fingolimodi, natalitsumabi ja sekä uudet biologiset lääkkeet.
  • MS-potilaan tärkeää itsehoitoa ovat liikunta ja ohjattu kuntoutus.

Lähteinä neuroliitto.fi ja terveyskirjasto.fi