Kuvat
Ninna Lindström

Onko tapanasi uhriutua ja syyllistyä, mutta et sano asioita suoraan? Jos käyttäydyt näin, kysy itseltäsi muutama tärkeä kysymys.

Perheen marttyyri mulkoilee muita ruokapöydässä loukkaantuneen näköisenä ja antaa ymmärtää, että jokin on vialla. Miksei hän kerro suoraan, mikä on?

- Marttyyri välttelee ristiriitoja. Hän ei osaa eikä uskalla ilmaista tarpeitaan ja sanoittaa, mitä haluaa, sanoo sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.

Marttyyri ei kerro, että on väsynyt hoitamaan kotityöt yksin tai kestitsemään kylään tuppautuvia sukulaisia. Sen sijaan hän syyllistää ja manipuloi muita passiivis-aggressiivisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hän antaa ymmärtää ilmeillä, eleillä, äänenpainoilla, huokailulla ja murjottamisella, ettei kaikki ole hyvin. Hän saattaa jättää jääkaapin oveen "joku ei ole taaskaan käynyt kaupassa" -tyyppisiä lappuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuitenkin juuri näin hän jää vaille kaipaamaansa tukea.

Marttyyri uhrautuu muiden puolesta ja elää paljolti heidän ehdoillaan: häärää, hyysää ja hoitaa kaiken sekä ottaa vastuun pyytämättä.

Samalla hän tekee itsestään korvaamattoman. Jos hänelle tarjoaa apua, hän sanoo pärjäävänsä.

- Muut harvoin taistelevat vastuusta, jos sitä ei heille anneta. Puolisolla, lapsilla tai työkavereilla on helpompaa, kun yksi tekee kaiken, Viljamaa sanoo.

Muiden syyllistäminen liittyy usein siihen, että marttyyrin mielestä hänen ponnistelujaan ei huomioida tarpeeksi.

Läheisille on kuluttavaa pelata tätä peliä ja kehua pöydässä jokaista ruokaa erikseen. Usein marttyyri uupuu itsekin, sillä hän antaa enemmän kuin saa.

- Marttyyrillä on huono itsetunto, minkä vuoksi hän tarvitsee loputtomasti huomiota, tunnustusta ja kiittelyä.

On tärkeää osata ilmaista oma tahto.

Uhrautuva marttyyrius on narsismin kääntöpuoli. Marttyyrimäistä asennetta on Viljamaan mukaan etenkin suurissa ikäluokissa, nykyisissä yli 75-vuotiaissa.

- He joutuivat elämään köyhyydessä ja kurissa. Heitä opetettiin tekemään töitä yhdessä isänmaan eteen, jotta Suomi selviäisi sotakorvauksista ja nousisi jaloilleen. Työ oli itseisarvo, eikä valittaa saanut.

Monilla vanhempiin ikäluokkiin kuuluvilla on vaikeuksia omien tarpeiden ilmaisussa. Kolmekymppiset sen sijaan ilmaisevat tarpeensa selkeästi, usein ja äänekkäästi.

- Siinä missä elämä on vanhemmille sukupolville me-projekti, nuorille se on minä-projekti. Nuorempien sukupolvien arvot ovat yksilökeskeisemmät. Harva heistä kiillottaa kruunuaan heittäytymällä marttyyriksi.

Uhriutuvan marttyyriuden juuret ovat usein lapsuudessa. Kasvatus on voinut olla syyllistävää ja mitätöivää tai kohtelu ankaraa.

- Marttyyri on voinut olla näkymätön lapsi, joka on yrittänyt epätoivoisesti täyttää vanhempiensa toiveita. Siitä johtuva itsearvostuksen tyhjiö täyttyy hetkeksi, kun muut kehuvat.

Esikoiset ovat vaarassa kasvaa uhriutujiksi, sillä usein he joutuvat kantamaan vastuuta ja olemaan vahvoja pienestä pitäen.

Marttyyrius voi liittyä myös sosiaalisten taitojen heikkouteen tai temperamenttiin. Se voi olla introvertille, vetäytyvälle, ujolle tai herkälle turvallinen tapa hakea huomiota ja tunnustusta.

Myös rakkaimpiinsa takertuva läheisriippuvainen voi olla marttyyri. Hän voi olla alkoholistista huolehtiva puoliso, tai vanhempi, joka kantaa pizzaa peliriippuvaiselle aikuiselle lapselle ja mahdollistaa tämän elämäntavan, vaikka motkottaa siitä.

-Marttyyri uskoo tekevänsä hyvää mutta kasvattaa avuttomia läheisiä.

Marttyyri on usein sokea itselleen. Hänen kanssaan olemista auttaa hyvä itsetunto ja kyky puhua asioista suoraan mutta syyllistämättä.

- Kannattaa istua yhdessä pöydän ääreen ja kirjata ylös asioita, jotka hiertävät, ja miettiä ratkaisuehdotukset. Esimerkiksi kotitöistä voi sopia, kuka tekee mitäkin ja missä tahdissa.

Turvallinen ilmapiiri auttaa ristiriitojen selvittelyssä. Marttyyrille on tärkeää kuulla, että hänen apuaan kaivataan ja arvostetaan, mutta hänen taakkaansa halutaan keventää.

Marttyyriuden voi tunnistaa itsessään esimerkiksi siitä, että jättää jatkuvasti asioita sanomatta ja katuu sitä jälkeenpäin.

- Itseltään on hyvä kysyä: Miksi en uskalla keskustella avoimesti? Miksi en kestä ristiriitoja? Miksi haluan olla näkymätön?

Elämä voi valua hukkaan, jos elää aina muita varten. Uhriutumalla työntää kauemmas sekä läheisiään että itseään.

- Muiden kuunteleminen on tärkeää, mutta on tärkeää myös osata ilmaista oma tahto ja tulla rohkeasti omaksi itseksi, Viljamaa sanoo.

Marttyyriudesta voi olla haastavaa päästä eroon. Terapeutin kanssa keskusteleminen saattaa auttaa, jos omat keinot eivät riitä.

- Elämä on pitkä opintomatka. Usein tarpeeton muiden miellyttäminen vähenee iän myötä ja ihminen uskaltaa vaatia enemmän.
 

Vinkit: Opettele sietämään ristiriitaa

Kerro rohkeasti mielipiteesi. Ole ainakin kerran päivässä eri mieltä.

Sano suoraan, jos tuntuu pahalta. Käsittele mieltä vaivaavat asiat oikean ihmisen kanssa oikeassa paikassa, älä nurkan takana.

Tutustu itseesi. Lue paljon. Keskustele fiksujen ihmisten kanssa.

 

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2021.

Sisältö jatkuu mainoksen alla