Asumistoiveidensa suhteen vanhat ihmiset ovat keskenään enemmän erilaisia kuin nuoret, toteaa vanhuuden tutkija Kirsi Lumme-Sandt Tampereen yliopistosta.

Kun 50–60-vuotiailta kysyy toiveiden vanhenemispaikkaa, vastaukset ovat hyvin erilaisia. Yksi haluaa yhteisön, toinen omaa rauhaa. Yksi haluaa muistisairaanakin upottaa kätensä lankakeriin, toinen inhoaa ajatustakin toiminnallisesta puuhastelusta.

Yhä useammin jo viisikymppiset alkavat puolileikillään kuohuviinilasin ääressä miettiä, että miten ja kenen kanssa haluaisi asua vanhana. Rakennettaisiinko kaverien kanssa yhteinen pihapiiri, jossa on omat asunnot mutta yhteinen piha?

Vanhuksia niputetaan liikaa yhteen ja ajatellaan, että he ovat yhtenäisempi ryhmä kuin ovatkaan.

Kaverin kanssa naapureina

Pyysin muutamia ihmisiä pohtimaan asiaa. Liisa, 63, voisi kuvitella palkkaavansa kolmen muun eläkeläisen kanssa avustajan. Tämä saisi palkkaa ja oman asunnon ja huolehtisi kaikista asukkaista vuorotellen. Tässä kohtaa katse kääntyy maahanmuuttajiin, sillä heidän paristaan löytyy vanhuksia arvostavaa ja aidosti lämmintä suhtautumista.

Salla, 52, voisi asua senioritalossa parin kolmen ystävän kanssa. Tai siis omissa asunnoissa, mutta tuttua ja hyvää seuraa löytyisi läheltä, vaikka kulkeminen olisi hankalaa. Näitä muuttopäätöksiä pitäisi uskaltaa tehdä hyvissä voimissa ja aikaisin.

– Haluaisin, että minulla olisi muistisairaanakin paljon käsityötarvikkeita. Pehmeitä lankakeriä puristeltavaksi ja runsaita nappilaatikoita pengottavaksi. Voisin virkata päivät pitkät, vaikka joku purkaisi sen illalla, hän toteaa.  

Vanhenemisen tutkija Kirsi Lumme-Sandt Tampereen yliopistosta toteaa nämä toiveet tyypillisiksi 50–60-vuotiaille, joilla oikea vanhuus ja avuntarve ovat vielä kaukana. Silloin toiveet ovat myös hieman epärealistisia.

– Mitä vanhempia ihmiset ovat, sitä vaatimattomampia toiveet ovat. Esimerkiksi nuo asumis- ja avunantokimpat onnistuvat harvoin käytännössä, koska avuntarve saattaa tulla hyvin eri aikaan, toisille 70-vuotiaina ja toisille 90-vuotiaina. Myös muistisairaudet tekevät tilanteista erilaisia kuin etukäteen ajatellaan, Lumme-Sandt toteaa.

– Mutta uskon, että tulevaisuudessa ihmiset suunnittelevat ja järjestävät asumistaan ja hoivaansa entistä enemmän itse. Tällä saralla Suomessa on vielä paljon tekemistä!

Robotin hoidossa

Esko, 52, uskoo tekniikan kehitykseen ja pitää omaa autoa erityisen tärkeänä vapauden merkkinä. Hän visioi, että tulevaisuudessa hänellä on robottiauto, joka kuskaa isäntää kesämökin ja kodin väliä. Hoivarobotti auttaa kaikessa, mihin hän ei itse kykene.

– Enää ei tarvitsisi jännittää saanko ajokortin uusittua 75-vuotiaana, kun itsekseen kulkevan sähköautoni takia tätä murhetta ei enää olisi, hän nauraa.

Marja, 46, sanoo asuinpaikkaa tärkeämmmän asian olevan se, että vanhanakin saisi olla oma itsensä. Toivottavasti yhteiskunta ei oletettaisi, että kaikki vanhat ihmiset ovat kiinnostuneita samoista asioista.

– Toivon kodinomaista huonetta enkä halua mennä nukkumaan iltakuudelta! Kaikki pelkäävät sitä, että oman raihnaisuuden lisäksi joutuu kohtaamaan huonoa kohtelua. Paikkakaan ei ole niin tärkeä kuin ihmisarvoinen kohtelu. Laitoskin voi olla kiva, jos henkilökunta on mukavaa. Olen huomannut tämän käydessäni sukulaisia katsomassa.

Tuulikki, 69, haluaisi asua pitkään kodissaan maalla puolisonsa kanssa. Eniten pelottaa se, että jompi kumpi joutuu pakolla toisen omaishoitajaksi.  

– Voisin palkata kotiimme maahanmuuttajan asumaan kanssamme, hoitamaan kotiamme ja meitä. Kiireiset kotihoidon piipahtajat häiritsevät elämän rytmiä eivät tuo siihen mitään sisältöä. Haluan paljon yksityisyyttä ja tilaa ympärilleni. Rakastan tätä kotia ja maisemaa. Tuntuu raskaalta ajatella, että joutuisin jättämään sen ikääntymisen takia.

Kaikki eivät välitä puuhailusta

Mikko, 52, tyytyisi vähään. Hän pohtii, että telkkari todennäköisesti riittäisi viihdykkeeksi. Keskustakämppä, jonka parvekkeella voisi katsella liikennettä ja tupakoida, olisi mahtava lisäbonus. Työuransa autoilun parissa tehnyt mies saisi aikansa kulumaan autoja seuraillen. Elävä taulu olisi aina katsottavissa.   

Eila, 68, toivoo saavansa ikivanhanakin taidetta arkeensa: laulamista, musiikin kuuntelua, mahdollisuutta maalata tai leikkiä väreillä, kuunnella loruja ja runoja. Tanssia, hoitaa kukkia, katsella vanhoja valokuvia ja leikkiä vaikka nukeilla.

Rauni, 68, taas puuskahtaa inhoavansa kaikenlaista pipertämistä ja puuhastelua.

– Toivon, ettei minua pidettäisi omituisena, vaikka en kaipaa puuhapäiviä ja yhteistä small talkia.

Sirkka, 70, muutti hiljattain isosta omakotitalosta uuteen kerrostalokolmioon.
Satsaan nyt naapureihin tutustumiseen. Talossa asuu monta yksinasuvaa, vanhempaa naista. Uskon, että saamme aikaan mukavan ringin viihtymisen, ajanvieton ja turvan kannalta.

– Hyvin useinhan vanha nainen asuu yksin. Silloin täytyy tukeutua toisiin naisiin, siskoihin, serkkuihin, ystäviin.

Haastateltavien nimet on muutettu.

Kesän pikku haaverit hoituvat lääkekaapin avulla, mutta tositilanteessa kännykkä auttaa vaikka elvyttämään.

1. Mitkä ovat yleisimmät ensiapua vaativat tilanteet kesämökeillä?

Tavanomaiset lomailijan vammat syntyvät kesäpuuhissa: auringonpaisteessa oleskellessa ja ulkosalla touhutessa sekä luonnossa liikkuessa. Seurauksena on auringonpistoja, palovammoja, hyönteisten pistoja, haavoja ja nyrjähdyksiä.

2. Paljain jaloin kävely on kesän nautintoja. Entä jos astun lasinsiruun tai naulaan?

Puhdista haava heti vedellä. Jos vesihuuhtelu ei putsaa haavaa kunnolla tai siihen jää esimerkiksi lasia, on käytävä lääkärissä.

Jos kyseessä on viiltohaava, laita sen reunat yhteen haavansulkijateipillä tai laastarilla. Tyrehdytä verenvuoto ja peitä haava sidetaitoksella. Tarkista, onko haavan saaneen jäykkäkouristusrokotus voimassa.

Tulehtunut haava punoittaa ja kuumottaa. Sitä voi myös särkeä. Jos oireet eivät helpota, vaikka haavaa puhdistaa lisää, on mentävä lääkäriin.

Runsaasti vuotavaa haavaa pitää painaa sormin tai kämmenellä ja peittää se sitten painesiteellä.

3. Mistä tunnistaa auringonpistoksen?

Oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, huimaus ja heikotuksen tunne. Auringosta on syytä siirtyä pois ja vilvoitella itseään viileällä vedellä tai kylmillä kääreillä pään ja kaulan alueella. Vettä pitää juoda, vaikka ei janottaisikaan.

4. Minkä kokoisen palovamman voi hoitaa omatoimisesti ja miten se tapahtuu?

Palovammasta kärsivän omaa kämmentä pienempää vammaa voi hoitaa itse, ellei se ala tulehtua eikä siinä ole rakkuloita. Palanut iho punoittaa, turpoaa ja on kivulias. Syvemmässä palovammassa ihoon nousee myös rakkuloita.

Viilennä vammautunutta ihoa kymmenisen minuuttia vedellä. Varo jäädyttämästä ihoa.

Rakkulainen iho pitää suojata suojasiteellä. Älä riko rakkuloita.

5. Millaisia ensiaputarvikkeita mökille pitää varata?

SPR suosittelee seuraavia: ensiapuside, haavanpuhdistuslaput, haavateippi ja laastarit, kertakäyttökäsineet, kylmäpakkaus, pikasiteet, pinsetit tai punkkipihdit, sakset, sidetaitokset, suojapeite ja tukiside.

Lisäksi kannattaa varata mukaan kuumemittari, aurinkovoidetta ja hyttyskarkotetta.

6. Entä lääkevarasto?

Mökin lääkekaapista pitäisi löytyä ainakin antihistamiinivalmiste, kortisonivoide, kyypakkaus, lääkehiiltä, maitohappobakteereita ja matkapahoinvointi-, ripuli- ja ummetus- sekä tulehduskipulääke. Lisäksi jokaisen mökkeilijän on varmistettava henkilökohtaisten lääkkeidensä riittävyys. Älä käytä vanhentuneita tai talven yli väärin säilytettyjä lääkkeitä.

7. Riittävätkö aikuiselle käärmeenpureman hoidoksi kyypakkauksen pillerit?

Eivät riitä, kaikenikäisten on käytävä lääkärissä. Kyypakkauksen kaksi kortisonipilleriä ovat ensiapu. Ne voivat hillitä mahdollisia allergisia reaktioita. Jos purema on jalassa, se kannattaa lastoittaa. Pureman saanut kannetaan paikalta. Pureman saanutta raajaa ei nimittäin pitäisi liikutella. Raajan pitäminen koholla on suositeltavaa.

Lue myös: Kevään ensiapuopas puremiin, pistoksiin ja vammoihin

8. Miten lastoittamisesta selviää, jos ei ole sitä koskaan tehnyt?

Avaa SPR:n nettisivut punainenristi.fi ja klikkaa otsikko "Opi ensiapua". Sieltä löydät 1-2 minuutin mittaisia videoita, jotka opastavat toimintaan eri tilanteissa. Videoiden avulla voi harjoitella rauhassa kotona.

SPR järjestää jatkuvasti ensiapukursseja eri puolilla maata. Peruskurssi kestää 16 tuntia ja sen hinta on paikkakunnasta riippuen 92-107 euroa.

9. Mökillä ei aina ole tietokonetta. Voiko ensiapuohjeita ladata kännykkään?

Kyllä. SPR:n ilmaisessa mobiilisovelluksessa on ohjeet 24 erilaisen onnettomuus- ja tapaturmatilanteen tai sairauskohtauksen varalta ja samat opastusvideot kuin nettisivuilla.

Sovelluksesta voi myös soittaa suoraan 112-hätänumeroon niin, että hätäkeskus näkee soittajan sijainnin karttakoordinaatteina. Sovelluksen löytää sovelluskaupoista hakusanoilla Punainen Risti. Ensiapuohjeita voi seurata kännykästä, vaikka verkkoyhteyttä ei olisi.

Katso opetusvideo: Näin lataat kännykkääsi ensiapusovelluksen

10. Miten toimin, jos joku menee tajuttomaksi?

Ensimmäiseksi yrität herättää hänet puhuttelemalla tai ravistelemalla. Jos hän ei herää, soita heti hätänumeroon 112 ja pane puhelimen kaiutin päälle. Kerro, mitä on tapahtunut ja missä osoitteessa olet. Sen jälkeen odota ohjeita sulkematta puhelinta. Noudata hätäkeskuksen antamia neuvoja. Lopeta puhelu vasta, kun saat luvan.

11. Millaista ensiapua tajuttomalle henkilölle annetaan?

Tärkeintä on turvata hänen hengityksensä, joten tarkista ensin, hengittääkö hän. Aseta hänet selälleen ja kohota hänen leukaansa. Kokeile poskellasi, tunnetko ilmavirran hänen suustaan.

Jos tajuton hengittää normaalisti, käännä hänet kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi. Seuraa hänen tilaansa, kunnes ensihoitaja tai lääkäri on paikalla ja voi ottaa hänestä vastuun.

Jos autettava ei hengitä normaalisti, aloita painelu-puhalluselvytys. Paina keskeltä rintalastaa 30 kertaa ja puhalla sitten 2 kertaa ilmaa tajuttoman keuhkoihin niin että rintakehä nousee. Jatka samalla 30:2-rytmillä tauotta, kunnes ammattihenkilö on ehtinyt paikalle.

Punaisen Ristin sivuilla ja mobiilipalvelussa on opastusvideot myös elvytyksestä.

12. Onko muita numeroita kuin 112, jotka pitää laittaa näkyville?

Ainakin Myrkytystietokeskus 09471 977 ja meripelastus 0294 1000. Kirjaa myös oma numerosi, mökin tarkka osoite, reittiohje ja karttakoordinaatit. SPR:n sivuilta voit tulostaa tätä varten kätevän turvataulun.

Asiantuntijana Punaisen Ristin terveyden ja ensiavun asiantuntija Kristiina Myllyrinne.

Varmista apu perille

Lataa 112-sovellus

112 Suomi -kännykkä-sovellus nopeuttaa avun saantia hätätilanteessa. Kun soitat 112-hätänumeroon sovelluksen kautta, hätäkeskus saa automaattisesti tiedon tarkasta sijainnistasi, vaikka et itse sitä tietäisi.

Saat Ilmaiseksi

Maksuton sovellus toimii kaikissa älypuhelimissa, joiden sovelluskaupasta se löytyy. Lisää tietoa ja sovelluksen asennusohjeet saat Hätäkeskuslaitoksen verkkosivuilta www.112.fi

Jo 40 000 x apua

Digian ja Hätäkeskuslaitoksen kehittämän sovelluksen avulla on soitettu jo 40 000 hätäpuhelua.

Vinkit antoi Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskuspalvelujen johtaja Marko Nieminen.

Aurinkovoide suojaa, mutta vain jos sitä levittää reilulla kädellä. Vain harva käyttää voidetta riittävästi.

1. Heijastaa ja imee säteet

Aurinkovoiteissa käytetään fysikaalista tai kemiallista suojaa tai molempia. Fysikaalinen suoja heijastaa UV-säteilyä pois iholta, kemiallinen imee säteet itseensä.

Voiteet auttavat ehkäisemään ihon palamista ja aurinkokeratoosia, josta voi kehittyä okasolusyöpä. Suojavoiteiden käytön on osoitettu vähentävän myös melanoomaa.

2. Suojakertoimet liioittelevat

Suojakerroin määrittää, kuinka hyvin voide suojaa auringon UVB-säteiltä ja kauanko auringossa voi oleilla palamatta. Esimerkiksi suojakerroin 15 tarkoittaa, että auringossa voi olla palamatta 15 kertaa pidempään kuin ilman suojaa. Moni levittää voidetta kuitenkin vain murto-osan siitä määrästä, jolla suojakerroin on laskettu, eikä lisää voidetta iholle tarpeeksi usein.

3. Kerroin vähintään 30

Suojakertoimen on hyvä olla vähintään 30 vartalolle ja 50 kasvoille. Tarkista purkin kyljestä, että voide suojaa sekä UVA- että UVB- säteilyltä.

4. Pihistelemättä paras

Riittävä määrä voidetta vartalon iholle on oman kourallisen verran ja kasvoille teelusikallinen, mielellään puoli tuntia ennen ulos menoa. 

5. Älä tuudittaudu

Mikään voide ei suojaa täydellisesti UV-säteiltä. Eliniän aikana karttuva aurinkoaltistus lisää ihosyöpien riskiä. Auringossa kannattaa siis oleilla maltillisesti, eikä paahtaa itseään ylenpalttisesti aurinkovoiteen turvin. Muista, että aurinkoisesta säästä voi nauttia myös varjossa.

Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.