Metsässä kavahdat pienintäkin rasahdusta. Katse haroo jokaista pensasta ja mäen nyppylää, vaaniiko siellä joku? Pelot yhdistävät ihmisiä ja niillä voi myös hallita. Tutkija Ville Kivimäki tietää, mitä ennen pelättiin ja mikä pelottaa nyt.

 

Säpsähtelevä ja ympäristöään jatkuvasti tarkkaileva sotien veteraani oli yleinen näky vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten.

- Pelko jättää aina jälkensä, jäljet on vain osattava löytää, tutkija Ville Kivimäki toteaa.

Ville Kivimäki on tutkinut suomalaisten sotilaiden henkistä selviytymistä rintamalla. Väkivalta ja pelko ovat vahingoittaneet monia.  Sotilassairaaloiden psykiatrisissa potilaskertomuksissa paljastuu pelon kehollisuus. Fyysisesti terveet miehet vapisevat, ovat mykkiä, kokoon käpertyneitä tai pyrkivät pakoon.

- Psykiatriset osastot ovat tallentaneet oireet, mutta niiden kokijat ovat osanneet harvoin kuvailla pelkoaan, Ville Kivimäki sanoo.  

Pelko lakaistaan Kivimäen mukaan usein syrjään virallisista sotahistorioista ja juhlapuheista. Pelon hyväksyminen osaksi suomalaisten historiaa ei kuitenkaan vähennä suomalaisen sotasukupolven arvoa.

- Ihmiset ovat kokeneet valtavan raskaita asioita. Olisi hyvä nähdä sankareiden takana myös ne tavalliset ihmiset, jotka ovat altistuneet järkyttäville tapahtumille.

Pelot tulivat uniin

Ennen pelättiin erilaisia asioita kuin nykyään.

"Nykyajan pelot ovat erilaisia kuin ennen: ihmiset pelkäävät identiteettinsä, ulkonäkönsä, uransa tai terveytensä menettämistä."

Kovin erilaista pelkoa, kuin esimerkiksi lähestyvän pommikoneen pelkääminen.

- Leivän loppuminen tai evakkoon lähdön pelko ovat kovin konkreettisia pelkoja. Isoäitini pelkäsi todella paljon ukkosta. Hänellä oli tapana piiloutua kaappiin, kun ukkonen oli yläpuolella. Nykypäivälle leimalliset pelot liittyvät yleensä abraksteihin asioihin, Ville Kivimäki toteaa.

Tutkimusten mukaan suomalaisten näkemät toistuvat painajaisunet ovat vähentyneet viimeisen 30 vuoden aikana. Ville Kivimäki aavistelee suoraa yhteyttä sotia kokeneen sukupolven kokemuksiin.

- Suomessa sodan kokenut sukupolvi oli painajaissukupolvi. Samoin on ollut muissakin sotaa käyneissä maissa, Kivimäki sanoo.

Ihminen kestää paljon pelkoa

Korsussa keskellä tykistökeskitystä ei voi tietää, osuuko kranaatti kohdalle vai ei. Sellaisen epävarmuuden kestäminen tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Ville Kivimäki näkee kuitenkin asian toisin.

- Jos olosuhteet ovat oikeat,  ihminen voi kestää aivan uskomattoman määrän pelottavia asioita ja säilyttää toimintakykynsä. Nykykulttuurissamme korostetaan ihmisen haavoittuvuutta, mutta todellisuudessa ihmisessä on paljon voimaa epävarmojen ja kamalien tilanteiden kestämiseen, Kivimäki pohtii.

Ihminen kestää monenlaisia ahdistavia tilanteita, mutta ne jättävät usein jälkensä, joka näkyy elämässä unina, käytöshäiriöinä tai ahdistavina muistoina. Kivimäki nimittää näitä kokemuksia pitkiksi jäljiksi, jotka nousevat ajan kuluessa hitaasti pintaan.

Huolehtimista vai pelkoa?

Ukrainan ja Krimin tapahtumat ovat herätelleet epämääräistä sodan uhkaa Euroopassa. Sodan alkamisesta voidaan huolehtia, mutta monikaan ei ymmärrä sodan kokeneen pelkoa. 

- Aiheella myydään iltapäivälehtiä, mutta harva taitaa oikeasti Suomessa pelätä tai käsittää sotaa. Kun sota Etelä-Suomessa päättyi syksyllä 1944 ja Lapissa keväällä 1945, alkoi pitkä rauhan kausi.

Aikalaisista tuo rauha vaikutti kuitenkin hyvin epävarmalta. Todennäköisempää oli, että esimerkiksi atomisota alkaisi. Kun poliitikoille tuli sodan jälkeen kutsuja Moskovaan, se vaikutti varmasti monien mielestä pahaenteiseltä. Huojennuksen tunne sen jälkeen, kun tapaamisesta ei koitunutkaan sotaa syksyn 1939 tavoin, on varmasti ollut valtava. 

Pelko on vallan väline

Sodan sijaan nykyään pelätään yhä enemmän esimerkiksi rokotteita. Erikoislaatuiset pelot eivät Ville Kivimäen mukaan ole ainutlaatuisia. 1800-luvulla Eurooppaa ravisteli erikoinen kammo: moni pelkäsi tulevansa elävältä haudatuksi. Pelko tuotteistettiin nopeasti.

- Varotoimeksi lanseerattiin ruumisarkku, jonka sisällä oli hälytin, Kivimäki kertoo.

Pelkoa on Kivimäen mukaan aina käytetty hyväksi, erityisesti kun ihmisten käyttäytymistä on haluttu ohjata johonkin suuntaan.

- Pelkäävä ihminen on hyödyllinen vallankäyttäjälle, sillä ihmiset hakevat turvaa ja voimaa joltakin suunnalta.

"Esimerkiksi Donald Trump hyödyntää ihmisten pelkoa, sillä pelkäävä ihminen uskoo helposti myös asioita, jotka tavallisella järjellä tuntuisivat uskomattomilta."

Pelko perustuu epävarmuuteen ja ajatukseen uhasta, jonka mittasuhteet ovat epäselvät. Usein hätä kohdistuu lapsiin ja nuoriin, joiden tilasta huolehdimme. Hetken aikaa maailma tuntuu hajoavan käsiin.

- Muutaman vuoden päästä ihmiset jo ihmettelevät, että mikä meihin silloin meni? Miksi pelkäsimme niin kovasti?

Mikä sinua pelottaa? Osallistu keskusteluun! Kommenttikentän löydät tämän artikkelin alapuolelta.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Mitä yhteistä on hyönteisillä, ukkosella ja Donald Trumpilla?

Minä en pelkää ukkosta, en pimeää, en mörköjä. Mitäkö sitten pelkään ? Minä pelkään tulevaisuutta, luopumista. Minä pelkään päivää jolloin en jaksa enää matkustaa, päivää jolloin eläimenpito loppuu ja päivää jolloin en jaksa enää mökkeillä. Minä pelkään elämänpiirin supistumista. Vaikka ymmärrän että se kaikki kuuluu elämään ja iän karttuessa luopumiseenkin ehkä sopeutuu niin se ei silti pelkoani poista.
Lue kommentti
Vierailija

Mitä yhteistä on hyönteisillä, ukkosella ja Donald Trumpilla?

Ukkosta on syytä pelätä ja olla varuillaan kun sellainen osuu kohdalle. Isoäitini veljeltä meni kuulo toisesta korvasta loppuiäksi kun istui keittiön pöydän ääressä ja salama tuli ylläolevasta keittiön lampusta läpi. Itse olen kerran ollut lapsena salaman sytyttämässä omakotitalon tulipalossa. Se tapahtui yöllä kun kaikki nukkuivat ja heräsimme hirveään pamaukseen. Sen jälkeen kaikki oli yhtä kaaosta. Muistan sen loppuelämäni ja pelkään ukonilmoja.
Lue kommentti