Suomalaisnaisista noin neljännes käyttää hormoni­korvaus­hoitoa vaihdevuosioireisiin. Miten hoito kannattaa lopettaa, ettei joudu pulaan? Gynekologi Pirkko Brusila vastaa.

1. Miten vaihdevuosien hormoni­korvaushoito elimistössä vaikuttaa?

Estrogeenia sisältävät valmisteet pyrkivät vaikuttamaan samalla tavalla kuin estrogeeni itsessään silloin, kun munasarjat sitä tuottavat. Keltarauhashormoni taas paimentaa kohdun limakalvoa, ettei se estrogeeniärsytyksen ansiosta lähde kasvamaan liikaa ja ala kehittää solumuutoksia tai pahimmillaan kohtusyöpää. Keltarauhashormoni saa aikaan kuukautisvuodon, jonka jälkeen uusi, terve limakalvo kasvaa vanhan tilalle.

Estrogeeni vaikuttaa paljon naisen terveyteen ja hyvinvointiin. Jos vaihdevuodet saavuttanut nainen oireilee estrogeenin vähenemisen vuoksi, korvaushoidolla palautetaan tilanne, jossa hän voi hyvin, nukkuu hyvin ja jaksaa keskittyä.

Kolesteroliaineenvaihdunnalle estrogeenilla on tärkeä merkitys. Estrogeeni suurentaa hyvän kolesterolin osuutta verenkierrossa ja näin ehkäisee ennalta sydän- ja verisuonisairauksia. Luusto pysyy estrogeenin ansiosta terveenä ja limakalvot hyvässä kunnossa.

2. Miten hormonikorvaus­hoidon lopettaminen vaikuttaa oloon ja terveyteen?

Etukäteen ei voi tietää, kuinka kauan vaihdevuosien oireinen vaihe kenelläkin kestää. Nykyisin hoito aloitetaan pienillä annoksilla ja annosta nostetaan, jos tarvitaan enemmän ytyä. Sitten annosta taas vähennetään vähitellen.

Jos estrogeenikorvaushoidon lopettaa yhtäkkiä, oireet laukeavat. 70-vuotiaista suomalaisnaisista vielä parikymmentä prosenttia hikoilee estrogeenin puutteen vuoksi niin, että kärsii. Jos emättimen limakalvoja ei hoida, ne tulevat kuiviksi ja yhdynnät käyvät mahdottomiksi. Ohuet ja kuivat limakalvot altistavat virtsatietulehduksille, jotka voivat nousta munuaisiin. Kuumeinen munuaistulehdus on vaarallinen ja jättää tulehdusarven, joka lisää uusien tulehdusten riskiä.

Kolesteroli alkaa nousta, kun estrogeenin suoja häviää. Luuston haurastumisprosessi aktivoituu.

Seksuaalinen haluttomuus kuuluu vaihdevuosioireisiin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä estrogeenin kanssa. Se on yhteydessä naisen androgeenisten hormonien, testosteronin ja sen johdannaisten puutteeseen.

3. Miksi päätös hormoni­hoidosta jätetään naisen vastuulle?

On ollut aika, jolloin lääkäri on kirjoittanut reseptin ja sanonut, että nyt syöt näitä. Nykyisin korostetaan potilaan omaa vastuuta ja mielipidettä. Kun on kyse jokaisen itse kokemista oireista, olisi aika kohtuutonta lähteä määräämään lääkitystä.

Kohina hormonikorvaushoidon ympärillä on tehnyt lääkäreitä varovaisiksi. Onneksi hormoneista puhutaan nyt asiallisempaan sävyyn. On tärkeää keskustella hoidon eduista ja haitoista ja arvioida kunkin naisen omat riskit. Lääkäri voi suositella, mutta potilas päättää.

Rintasyöpäpotilaille hormonikorvaushoitoa ei suositella, mutta minulla on potilaina rintasyövän sairastaneita naisia, jotka kertovat, että heidän on pakko saada apua vaihdevuosioireisiinsa. Silloin lääkäri on potilaan tukena ja auttamassa.

Sairastettu rintasyöpä ei ole ehdoton este hormonikorvaushoidolle, jos tilanne on huolellisesti pohdittu, muut hoitovaihtoehdot kokeiltu ja potilas kokee hoidon hyvinvoinnilleen välttämättömäksi.

4. Miten pitkään korvaushoitoa voi turvallisesti jatkaa?

Hormonikorvaushoito kestää keskimäärin 3–5 vuotta.

On hyvin yksilöllistä, miten pitkään hoitoa tarvitsee ja voi käyttää. Kaikki naiset eivät hoitoa suinkaan tarvitse, ja periaatteessa sitä saa käyttää niin kauan kuin tarpeellista on. Vanhimmat hoitoa käyttävät ovat hyvinkin iäkkäitä.

On myös naisia, joilla on niin suuria riskejä, että hoitoa ei voi edes aloittaa. Tuore rintasyöpä, tuore kohtusyöpä tai tuore veritulppa ovat esteitä hormonikorvaushoidolle, samoin huomattava ylipaino, hankala sydänvika ja hallitsematon verenpainetauti.

5. Kuinka yksilöllistä on hormoni­hoidon tarve, aloittaminen ja lopettaminen?

Pienellä vähemmistöllä naisia ei ole vaihdevuosissa mitään ongelmia, ja pienellä vähemmistöllä on vaikeuksia vielä korkeassa iässä.

Hoidot suunnitellaan jokaiselle erikseen. Naiselle, jolla on kohtu, aloitetaan ensin vaiheittainen hoito, jossa kuukautiset säilyvät. Kun vuodot vähenevät, siirrytään vuodottomaan hoitoon, jossa estrogeeni ja keltarauhashormoni vaikuttavat rinnakkain.

Valmisteita on vahvempia ja miedompia, ja miedonkin voi puolittaa. Lopetettaessa annoksia pienennetään pikkuhiljaa.

Nainen, jolla viimeisistä kuukautisista on kulunut 1–2 vuotta, voi aloittaa suoraan vuodottomalla hoidolla. Silloin kohdun limakalvon herkkyys estrogeenille on jo heikentynyt.

Jos hormonikierukka laitetaan valvomaan kohdun limakalvoa, voidaan estrogeeni annostella geelinä tai laastarissa. Tämä on kaikkein yksilöllisin hoitomuoto, ja geelillä onnistuu parhaiten hoidon vähittäinen alasajo.

6. Voiko hormonikorvaus­hoidon avulla hypätä kokonaan vaihdevuosioireiden yli vai palaavatko oireet?

Emme voi tietää etukäteen. Joillakin oireet jatkuvat korkeassa iässä. 

Naiset, jotka oireilevat pitkään ja vahvasti, tuntevat ahdistusta ja syyllisyyttä hormonikorvaushoidosta. On tärkeää hyväksyä, että on oikeus voida hyvin, niin että jaksaa työssä ja haasteissa, joita elämä eteen tuo. Moni tekee sen ratkaisun, että käyttää hormonikorvaushoitoa niin pitkään kuin on työelämässä.

7. Mikä on oikea hetki lopettaa hormonihoito?

Kun naisella alkaa aktiivisesti elää ajatus päästä eroon hoidosta, mietitään yhdessä, miten lopettamista voi kokeilla. Kun tekee taukotestin ja voi hyvin, se on siinä: pärjään hienosti ilman hormonikorvaushoitoa.

Limakalvoja täytyy kuitenkin ruveta hoitamaan. Sanon potilailleni, että paikallishoito tähtää 100 vuoden ikään. Paikallishoito pari kertaa viikossa on pieni vaiva ja siitä on suuri hyöty.

8. Entä jos lopettaminen ei onnistu ja oireet tuntuvat ylivoimaisilta?

Hoidon saa aloittaa uudestaan. Muutaman kuukauden tauon voi pitää, mutta ei sen pidempää. Jos kolesteroli on paakkuuntunut verisuonten seinämiin ja sitten aloitetaan estrogeeni uudelleen, se voi liuottaa kolesterolista mikrosiruja verenkiertoon. Niistä voi tulla tukkeumia verisuoniin. Myös veritulppariski kasvaa ensimmäisen käyttövuoden aikana. Kun ikää tulee, veritulppariski kasvaa muutenkin. Siksi hormonikorvaushoidossa ei pidä ottaa sellaista tyyliä, että välillä käyttää ja välillä ei.

9. Mitä voi ottaa hormonikorvaushoidon tilalle, kun hoito on lopetettu?

Kun hormonihoito loppuu ongelmattomasti, ei tarvita muuta kuin paikallishoito. Paikallishoidolla limakalvot saavat estrogeenia niin, että ne pysyvät kimmoisina ja terveinä.

Paikallishoitoja saa emätinpuikkoina, voiteina ja pieninä emätintabletteina. Vaihtoehtona on lisäksi emätinrengas, joka vaihdetaan noin kolmen kuukauden välein.

Jos hormonihoidon on joutunut lopettamaan esimerkiksi rintasyövän löytyessä, tilanne on vähän hankala. Muuta tehokasta keinoa vaihdevuosioireisiin ei ole kuin hormonikorvaushoito. Voidaan kokeilla uuden polven mielialalääkkeitä, mutta ne saattavat myös lisätä hikoilua.

Elämäntavoilla voi vaikuttaa vointiinsa. Terveellisillä elämäntavoilla kannattaa elämässä mennä koko ajan eteenpäin: monipuolista liikuntaa, kevyt ruokavalio, ei tupakointia ja alkoholin käyttö järkeväksi.

Miten paljon hormonikorvaushoito lisää rintasyöpäriskiä - lue lisää.

Hiipuuko seksi hormonien mukana? 

Lääkäri vastaa: Korvaushoitoa loppuiäksi?

Vierailija

Näin lopetat hormonihoidon

Olen yli 60-v, kohtu ja munasarjat poistettu vuosia sitten kasvaimien takia. Hormonitablettien ottamista rupesin harventamaan monta vuotta sitten. Otan nykyisin vain kaksi viikossa. Jos olen kotosalla, otan pillerin vasta kun alkaa tulla hikoiluoireita eli saattaa mennä 5-6 päivää ilman niitä. Hyvin on toiminut. Kannattaa kokeilla, miten kauan pärjää ilman.
Lue kommentti

Avokadot löytyvät kärjestä melkein kaikista terveellisten ruokien listoista, olipa kyse sitten ihon tai mielen hoidosta. Eikä ihme. Ne ovat ihmeruokaa!

Vihreäkuorinen avokado on terveellistä syötävää.  Se sisältää kasvikseksi paljon energiaa ja rasvaa. Suurin osa on rasvasta on kuitenkin pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa, joka edistää sydämen terveyttä.

Tuoreimmassa tutkimuksessa on vahvistettu, että avokadot pienentävät sydänsairauksien riskiä – jos niitä nautitaan säännöllisesti osana päivittäistä ruokavaliota.

Aiempien tutkimusten mukaan avokadojen terveysvaikutukset ovat perustuneet pitkälti tyydyttämättömien rasvahappojen tehoon ihmiskehossa ja vihreän herkun on todistettu nostavan hyvän kolesterolin lukemia.

Nyt amerikkalaistutkimuksessa vahvistettiin avokadon positiivinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien riskiin. Tutkittavat söivät yhden avokadon päivässä. Heillä laski etenkin huono LDL-kolesteroli, kertoo tutkimuksesta kirjoittava American Heart Assosiation -julkaisu.

Miten avokadoa syödään?

Kardiologien eli sydäntautien lääkäreidenkin ylistämä avokado on helppo kasvis.

Avokadon voi sisällyttää päivittäiseen ruokavalioon helposti vaikkapa salaateissa tai leivän päällä. Kypsän avokadon tunnistaa kaupasta painamalla sitä hennosti sen suiposta päästä. Kuoren ja kasvislihan väliin pitäisi jäädä pieni, pehmeältä tuntuva tila.

Mikäli kotona huomaa ostaneensa raa’an tai puolikypsän avokadon, saa sen kypsäksi monilla eri keinoilla. Jotkut käärivät kasviksen alumiinifolioon ja laittavat uuniin kypsymään hetkeksi ennen syömistä. Avokadon voi halkaista ja nauttia pehmeän sisuksen vaikka suoraan lusikalla.

Liiallisuuksiin ei pidä mennä tämänkään ihmeherkun kanssa: Avokadossa on paljon energiaa, joten siitä tulee nopeasti täyteenkin. Sadassa grammassa eli keskikokoisessa avokadossa on lähes 200 kilokaloria.

Avokadoissa on myös runsaasti kaliumia, peräti 400 mg/100 g, joka on tärkeä sydämen toiminnalle.

Vierailija

Avokado päivässä pitää kardiologin loitolla

Olen syönyt vuosia pari avokadoa viikossa . Syön sen aina ihan sellaisenaan,ei siihen tarvita erityistä resepti nivaskaa. Halkaisen ja pistän poskeeni. Hyvää,terveellistä ja ravitsevaa. En kuitenkaan joka päivä syö, koska onhan siinä kotuullisesti kaloreita, vaikkakin terveellisiä kaloreita. Kaikkia kansainvälisiä tuulia on kiva lukea myös ET-lehdestä. Lisää vaan
Lue kommentti

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju