Apteekista ilman reseptiä ostettaviin lääkkeisiin liittyy paljon harhaluuloja. Apteekkiopin professori Riitta Ahonen oikaisee 10 yleistä virhekäsitystä.

  1. Itsehoitolääkkeet ovat vaarattomia, ja siksi niitä voi syödä kuin karamelleja.
    Itsehoitolääkkeet ovat tehokkaita lääkkeitä, joilla voi myös olla haittavaikutuksia. Tavallisimmat haitat liittyvät tulehduskipulääkkeisiin, jotka saattavat aiheuttaa mahan limakalvon verenvuotoja. Tutkimusten mukaan noin kolmannes itsehoitosärkylääkkeiden käyttäjistä ilmoittaa kokeneensa niiden aiheuttamia mahavaivoja.
    Itsehoitolääkkeissä olevaa annostusohjetta tulee noudattaa, ellei lääkäri ole määrännyt isompaa annosta. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden teho ei juurikaan nouse annosta nostamalla, mutta haitat lisääntyvät.
     
  2. Itsehoitolääkkeissä käytetään tehotto­mampia lääkeaineita kuin reseptilääkkeissä.
    Itsehoitolääkkeissä on usein samoja lääkeaineita kuin reseptilääkkeissä, mutta lääkkeen vahvuudet ja pakkauskoot ovat pienempiä.
    Esimerkiksi 400 mg:n vahvuista ibuprofeenia voi ostaa ilman reseptiä, mutta 600 mg vaatii jo lääkärin tutkimuksen ja lääkemääräyksen.
     

    Vinkki! Ibuprofeenia vai parasetamolia – ethän ota väärää lääkettä kipuusi?

  3. Jos yhden särky­lääkkeen päiväannos on jo täynnä ja kipu jatkuu, sitä voi yrittää poistaa jollain toisella särkylääkkeellä.
    Samaa lääkeainetta voi olla apteekissa saatavana useilla eri nimillä. Esimerkiksi särkylääke ibuprofeenia myydään muun muassa nimillä Ibusal, Burana ja Ibumax. Asetyylisalisyylihappo puolestaan tunnetaan esimerkiksi nimillä Aspirin, Disperin ja Primaspan. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että potilaat käyttävät tietämättään yhtä aikaa samoja lääkeaineita eri nimillä. Vaarana on lääkkeiden yliannostus.
     
  4. Kalliimmat kipu­­­lääkkeet ovat tehok­kaampia kuin halvemmat.
    Lääkkeen hinnalla ei ole mitään tekemistä lääkkeen tehon kanssa. Pitkään markkinoilla olleet lääkkeet ovat yleensä halvempia kuin uudet. Tämä johtuu siitä, että vanhojen lääkkeiden patentti on umpeutunut, ja niillä on paljon rinnakkaisvalmisteita. Rinnakkaisvalmisteet sisältävät samaa lääkeainetta eri nimillä ja niiden tulo markkinoille saa aikaan hintakilpailun, mikä alentaa kaikkien kyseisen ryhmän lääkevalmisteiden hintoja. Siten halpa kipulääke on yhtä tehokas kuin kallis.
     
  5. Särkylääkkeen oikea kerta-annos on 400 mg.
    Eri lääkeaineet vaikuttavat erilaisilla vahvuuksilla. Ibuprofeenin itsehoitovahvuudet ovat 400 mg ja 200 mg, mutta ketoprofeenilla riittää 25 mg. Aspiriinia voi puolestaan ottaa särkyyn 500 mg:n kerta-annoksen.

    Parasetamoli on hyvä ja turvallinen särkylääke, kun sitä käytetään oikein. Liian isoilla annoksilla ja pitkään käytettynä se voi aiheuttaa vakavia maksavaurioita. Jos käyttää lääkärin määräämänä parasetamolivalmisteita särkyyn (esimerkiksi Dolan tai Panacod), ei yhtä aikaa sen kanssa saisi käyttää parasetamolin itsehoitovalmisteita.

    Särkylääke aspiriinia käytetään myös pieninä annoksina sydän- ja verisuonisairauksissa estämään tukoksia, mutta tähän tarkoitukseen niitä tulisi aina ottaa vain lääkärin määräyksestä, ei omin päin.

    Jos käytössä on veren hyytymistä estäviä lääkkeitä, tulisi sopivan särkylääkkeen valinnasta keskustella sekä lääkärin vastaanotolla että apteekissa.
     

    Lue lisää: Irti kivusta ilman lääkkeitä?

  6. Itsehoitolääkkeitä voi huoletta käyttää pitkiä aikoja.
    Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu pienten ja tilapäisten vaivojen hoitoon, eikä niitä tulisi koskaan käyttää pitkiä aikoja ilman lääkärin määräystä. Jos vaiva tai oire pitkittyy, on aina syytä hankkiutua lääkärin tutkittavaksi. Itsehoitolääkkeillä voidaan peittää vakavampi oire, jolloin asianmukaiseen hoitoon hakeutuminen viivästyy. Esimerkiksi useita viikkoja jatkuneet närästysvaivat tai kipu on aina syytä tutkituttaa.

    Itsehoitolääkkeiden pakkausselosteessa on maininta siitä, miten pitkään itsehoitolääkettä voi käyttää ilman lääkärissäkäyntiä. Ohjeen noudattaminen on tärkeää esimerkiksi nenän tukkoisuuden hoitoon tarkoitettujen sumutteiden osalta, sillä liian pitkään käytettyinä ne voivat aiheuttaa nenän limakalvojen turvotusta ja nuhaa.
     

  7. Itsehoitolääkkeitä voi käyttää yhtä aikaa lääkärin määräämien lääkkeiden kanssa.

    Itsehoitolääkkeillä voi olla yhteisvaikutuksia lääkärin määräämien lääkkeiden kanssa. Sen vuoksi niiden käytöstä tulisi kertoa sekä lääkärin vastaanotolla että apteekissa, jossa yhteensopimattomuudet voidaan tarkistaa.

    Tutkimusten mukaan osa kipupotilaista käyttää samanaikaisesti sekä itsehoito- että reseptisärkylääkkeitä, jopa samaa vaikuttavaa ainetta olevaa lääkettä. Jos kipu ei hellitä lääkärin määräämällä lääkkeellä, potilaan pitäisi neuvotella asiasta lääkärin kanssa. Tällöin vastaanotolla voidaan valita sopivampi kipulääkitys. Tämä tulee potilaalle myös edullisemmaksi, sillä lääkärin määräämästä lääkityksestä on mahdollista saada sairausvakuutuskorvausta.

    Joskus itsehoitolääke voi tehostaa lääkärin määräämän lääkityksen tehoa, toisinaan se heikentää sitä.
     

    Taustaa: Luontaistuotteet olivat koitua kohtaloksi

  8. Kaikki itsehoito­lääkkeet sopivat kaikille.
    Myös itsehoidossa oleville lääkkeille voi olla allerginen ja saada niistä vakavankin allergisen reaktion, esimerkiksi hengenahdistusta, turvotusta tai ihottumaa. Jos sairastaa jotain pitkäaikaissairautta, siitä pitäisi kertoa apteekissa itsehoitolääkettä ostaessa. Esimerkiksi kaikille astmaatikoille eivät tulehduskipulääkkeet sovi, jolloin apteekissa osataan valita turvallisin vaihtoehto.
     
  9. Flunssalääke parantaa flunssan ja yskänlääke yskän.
    Flunssan hoitoon ei ole tarjolla itsehoitolääkkeitä, mutta flunssan oireita voidaan lievittää itsehoitolääkkeillä. Myös yskänlääkkeitä voidaan käyttää oireiden lievitykseen, vaikkei niiden tehosta ole pitävää näyttöä.
    Flunssan hoitoon markkinoilla on myös yhdistelmävalmisteita, joissa on särkylääkettä, vitamiinia ja kofeiinia. Valmisteessa saattaa olla esimerkiksi C-vitamiinia ja asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia. Yhdistelmävalmisteet eivät siis ole mitään vaarattomia vitamiinijuomia tai -tabletteja, vaan myös niiden annostusohjeita tulee noudattaa.

    Lue lisää: flunssaa vai allergiaa?

  10. Itsehoitolääkkeet tehoavat jokaiseen samalla tavalla.
    Kipulääkkeiden kuten muidenkin lääkkeiden teho on yksilöllinen ja riippuu muun muassa geeniperimästä. Ei ole esimerkiksi olemassa ”maailman parasta kipulääkettä” kaikille, vaan on löydettävä kullekin henkilölle tehokkain ja turvallisin kipulääke.

"Väärinkäsityksiä oiotaan päivittäin"

Lähes puolet apteekin ammattilaisista törmää päivittäin tilanteeseen, jossa asiakkaalla on puutteelliset ja hoidon onnistumista vaarantavat tiedot itsehoitolääkkeistä. Tämä selviää kyselytutkimuksesta, jonka Farmasian oppimiskeskus teki viime vuoden lopulla. Saman tutkimuksen mukaan lähes neljännes apteekin ammattilaisista havaitsee vähintään päivittäin, että asiakas on ostamassa itsehoitolääkettä käyttötarkoitukseen, johon lääkettä ei ole tarkoitettu.

Virheellisiä käsityksiä on kaikista itsehoitolääkeryhmistä, mutta erityisesti särky- ja yskänlääkkeistä. Yleisimmin neuvontaa tarvitsevat iäkkäät lääkkeiden käyttäjät, lapsiperheet ja monilääkitysasiakkaat. Noin joka kolmas asiakas kysyy neuvoa oma-aloitteisesti.

Yli puolet apteekin ammattilaisista ohjaa vähintään muutaman kerran viikossa itsehoitolääkettä tarvitsevan asiakkaan lääkäriin sen sijaan, että myisi tälle lääkkeen. Tavallisimmat syyt tähän ovat sairauden tai oireiden epäselvyys, pienen lapsen sairaus tai oire ja epäily sairaudesta, johon itsehoito ei riitä.

Joka toinen apteekin asiakas ostaa itsehoitolääkettä. Vuosittain apteekkeihin tehdään arviolta 30–35 miljoonaa itsehoitokäyntiä.

Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.

Jo lapsena Ulla Maloney, 54, tarkisteli pakonomaisesti hellan levyjä, etteivät ne olleet päällä. Pakkoajatukset veivät Ullan lopulta sairauseläkkeelle.

Jo lapsena Ulla Maloney ajatteli, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ennen kouluun lähtöä hän tarkisti, ovatko hella ja sähkölaitteet pois päältä, vaikkei ollut käyttänyt niitä. Lukioikäisenä ahdistavat ajatukset täyttivät pään. Ylioppilaskirjoituksissa Ullaa pelotti, että hän oli kirjoittanut koepaperiin älyttömyyksiä, kuten kirosanoja.

Vajaat 20 vuotta sitten ahdistavaan oloon löytyi selitys. Ulla oli juuri perustanut miehensä kanssa perheen ja tytär oli puolivuotias, kun hän sai pahan kohtauksen.

– Ajattelin, että en voi elää näin, varsinkaan vauvan kanssa.

Aviomies kannusti hakemaan apua, ja niin Ulla varasi ajan mielenterveystoimistosta. Lääkäri totesi Ullan kärsivän pakko-oireisesta häiriöstä.

– En tiennyt tämän olevan sairaus, jolla on nimi ja johon on tarjolla hoitoa ja lääkitystä. Luulin, että tämä on vain minun juttuni. Että olen ainoa.

Ulla kertoo OCD-oireiden nousevan pintaan erityisesti stressaantuneena. Oireet ovat lähinnä pakkoajatuksia, mutta myös tarkistamista.

– Saatan rynkyttää oven kahvaa niin, että se melkein lähtee irti.

Pakkoajatuksia on paljon erilaisia, ja niitä ilmaantuu koko ajan uusia. Eniten Ulla pelkää vahingoittavansa jotain ihmistä. Kun hän ohittaa autolla jonkun, hän pelkää osuneensa tähän.

– Kerran pelästyin ajaneeni jonkun päälle ja jouduin palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen. Ahdisti ja stressasi. Toivoin pääseväni kotiin turvaan.

Työstressi oli liikaa

Mielenterveystoimiston kautta Ulla pääsi psykoterapiaan. Lääkitystä hän on käyttänyt siitä lähtien. Vain kerran lääkkeet jäivät pois, kun perheeseen yritettiin hankkia toista lasta. Samaan aikaan perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ulla joutui jättämään työpaikkansa. Olo oli raskas. Masennus hiipi kuvioihin.

– Tuskin pääsin sängystä ylös. Kerran mies soitti kauppareissulta ja kysyi ostoksista. Ihmettelin, kuinka jollain on niin paljon energiaa, että jaksaa käydä kaupassa.

Masennusjakso kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen Ulla meni osa-aikatyöhön, ja se edesauttoi toipumista. Idea toisen lapsen hankkimisesta unohdettiin, ja Ulla jatkoi lääkityksen käyttöä.

"Työstressin loppuminen auttoi."

Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin paikkakunnalle, josta oli lähtenyt. Ullan työ vaihtui kokoaikaiseksi, ja sitten alkoivat jatkuvat muutoksia.

– Työtehtäväni eivät pysyneet enää samanlaisina. Koin sen stressaavana, minkä seurauksena OCD-oireeni lisääntyivät.

Tästä alkoi sairauslomakierre. Sitten työviikko lyheni kahteen päivään, mikä teki Ullalle vaikeaksi pysyä ajan tasalla työasioissa. Lopulta lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Eläke alkoi kolme vuotta sitten. Työuraa Ullalle oli ehtinyt kertyä 27 vuotta.

– Se auttoi. Työstressin loppuminen vaikutti mielialaani positiivisesti, vaikka minulla on pakkoajatuksia edelleen päivittäin.

Avanto antaa voimaa

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein piilottelua ja salailua. Ullankin sairaudesta tietävät toistaiseksi vain harvat.

– Uskaltauduin tähän haastatteluunkin pohdinnan jälkeen. Aviomieheni on ollut kannustava ja ymmärtäväinen. Haluan, että OCD:stä kirjoitetaan aikaisempaa enemmän.

– Ne kenelle olen kertonut, ovat sanoneet, etteivät olisi ikinä uskoneet, että minulla on pakko-oireinen häiriö. Pään sisäinen myllerrys ei näy päällepäin.

Ulla on käynyt OCD-yhdistyksen vertaistoiminnassa ja sopeutumiskursseilla. Niistä hän on saanut tukea.

Eläkkeellä olo ei tunnu tylsältä, päinvastoin. Hänellä on kolme koiraa ja kissa, joista saa voimaa ja iloa. Myös rescuekoiratoiminta on lähellä Ullan sydäntä.

– Lisäksi urheilen ja tapaan ystäviä.

Lenkkeilyn lisäksi hän on harrastanut seitsemän vuotta avantouintia.

– Uinti on minulle "pakkomielle". Se auttaa jaksamaan.

Pakko-oireinen häiriö

  • OCD on lyhennelmä englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder. Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Siitä kärsii Suomessa 1-3 prosenttia aikuisista.
  • Sairaudella on selkeä ikä- ja sukupuolijakauma. Lapsuudessa tautiin sairastuneista valtaosa on poikia, kun taas 25 ikävuoden jälkeen enemmistö sairastuneista on naisia.
  • Yleisimmät pakko-oireet ovat tautien ja lian pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Suurimmalla osalla potilaista esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta.
  • OCD:tä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä. Vertaistuki ja potilasryhmiin osallistuminen voivat auttaa. Oireet helpottuvat usein iän myötä.

Neljä viidestä ET-lehden kyselyyn vastanneesta kannattaa eutanasian laillistamista Suomessa. Puoltajat perustelevat vastauksiaan jokaisen oikeudella ihmisarvoiseen elämään, vastustajat pitävät rajojen vetämistä ongelmallisena.

Eutanasian laillistaminen Suomessa otti uuden askeleen 7. marraskuuta 2017, kun kansalaisaloite kuolinavun eli eutanasian laillistamisesta luovutettiin eduskunnalle. Aloitteen luovuttajina toimivat eutanasia-aloitteen vireillepanijat, entiset kansanedustajat Ilkka TaipaleIiro ViinanenEsko SeppänenHenrik Lax sekä Osmo Soininvaara. ET kirjoitti aiheesta aiemmin täällä.  

Eutanasia-aloite keräsi eduskuntakäsittelyyn etenemiseen vaadittavan määrän eli 50 000 allekirjoitusta runsaan kuukauden aikana. Yhteensä aloite ehti kerätä 63 078 kannatusta. 

ET:n lukijat eutanasian puolella

Valtaosa ET-lehden lukijoista on eutanasian laillistamisen kannalla. Kyselyyn vastasi 207 henkilöä, joista 80 prosenttia kannatti kuolinavun laillistamista ja runsaat 19 prosenttia vastusti sitä. Vain yksi vastaaja valitsi vaihtoehdon "en osaa sanoa".

Näin kannattajat perustelivat valintaansa: 

"Jokaisella pitäisi olla oikeus paitsi ihmisarvoiseen elämään, myös arvokkaaseen kuolemaan. Esim. loppuvaiheen syöpää ei ole mahdollista hoitaa kivuttomaksi, vaan sairauden loppuvaiheessa kipu ja tuska on sietämätön. Jos voi hoitotestamentilla kieltää koneisiin kytkemisen, miksi ei voi päättää myös omasta kuolemastaan? Arvokas loppu on varmasti myös läheisille helpompaa."

"Mikäli kaikki lääketieteelliset keinot on käytetty ja tiedossa on ettei henkilöllä ole enää mitään mahdollisuutta parantua, siinä tapauksessa hyväksyn eutanasian."

"Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää omasta elämästään ja sen loppuvaiheesta."

"Ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä kauheista kivuista (syöpä) ja toiseksi, jos henkilö on tehnyt hoitotahdon, niin häntä ei pidettäisi vanhanakaan ja vuoteenomana, jäykkänä "luukasana", joka ei kykene puhumaan, muistamaan ja on ymmärtämätön ympäristöstään. Tällaisia tapauksia on, jotka ovat saattaneet vuosia maata laitoksissa, sydän vain lyö lääkityksen ansiosta. Tällainen ei ole ihmisarvoista. Jos henkilö on tehnyt hoitotahdon ollessaan terve ja voimissaan olisi eutanasia sallittava."

"Suomessa ei vieläkään saa kaikissa sairaaloissa kunnollista kivunlievitystä. Moni kuolee kokien suunnattomia tuskia. Eutanasian tulisi saada vain sellainen joka on itse ilmoittanut haluavansa. Turha maalata kauhukuvia, että eutanasialla alettaisiin surmaamaan vanhoja ja sairaita ihmisiä vain jotta yhteiskunnan rahoja säästyisi kun heitä ei tarvitse enää hoitaa."

Eutanasian kannattajat pitivät armokuolemaa hyvänä vaihtoehtona silloin, kun potilas kärsii kovista kivuista eikä parannuskeinoa ole. Vastauksissa mainittiin, että eutanasia voitaisiin sallia tilanteissa, joissa potilas sairastaa parantumatonta syöpää, Alzheimerin tautia tai Parkinsonin tautia. Toisaalta myös mielisairaudet nostettiin esille.

"Myös mieleltään sairas ihminen saattaa olla käynyt läpi vuosikymmentenkin taiston oman sairautensa kanssa, eikä toimivia hoitokeinoja aina löydy. Onko siinäkään tilanteessa oikein pakottaa pois haluava ihminen elämään henkisessä tuskassa vuodesta toiseen?"

Moni ihmetteli myös sitä, miksi armokuolema on normaali käytäntö lemmikkieläimien, muttei ihmisten kohdalla.

"Vapautamme lemmikkieläimemme kärsimyksistä aktiivisella toiminnalla, miksi emme voisi tehdä samoin itsellemme, jolloin me itse päätämme asiasta."

"Tässä asiassa on eläimillä parempi lainsuoja. Käsittääkseni kärsivä eläin on päästettävä kivuistaan. Ihminen ei!"

Vastauksissa korostettiin sitä, että eutanasia tulisi hyväksyä silloin, kun potilas voi tehdä päätöksen itse ja ymmärtää, mitä se tarkoittaa.

"Mikä tahansa parantumaton sairaus, joka on edennyt niin pitkälle, ettei potilaalla ole ihmisarvoista elämää, pitäisi voida päättää potilaan suostumuksella. ’Potilaan suostumuksella’ -ehto edellyttää tietenkin, että potilas vielä täydessä ymmärryksessä olevana (esim. diagnoosin saatuaan tai sairauden alkuvaiheessa) allekirjoittaa ns. exit-sopimuksen. Tämä menetelmä on käytössä esim. Sveitsissä."

Suomen eduskuntaan edenneessä eutanasia-aloitteessa esitetäänkin kriteerit, joiden täyttyessä eutanasia voitaisiin sallia. Niitä ovat muun muassa potilaan sietämättömät fyysiset ja/tai psyykkiset kivut sekä parantumattoman kuolemaan johtavan taudin sairastaminen. Kriteereissä korostetaan myös lääkärin ja potilaan välillä käytyjä keskusteluja.

Aloitteen mukaan lääkäreille tai hoitohenkilökunnalle ei tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen, ja lääkäri saa kieltäytyä armokuoleman toteuttamisesta.

Kokemukset saavat kannattamaan

Moni eutanasiaa kannattava ET:n lukija perusteli mielipidettään henkilökohtaisilla, työn kautta saaduilla kokemuksilla.

"Sairaanhoitajana olen nähnyt kärsimystä ja kuolemaa."

"Olen ollut hoitamassa ja seuraamassa läheltä potilaita ja vanhuksia, jotka ovat olleet jo täältä kaukana poissa, melkein muumioituneita, väkisin elämässä pidettyjä. Ei eläimiäkään pidettäisi siinä tilassa. Sakot tulisi eläinrääkkäyksestä, mutta ihmistäkö voi... rajansa kaikella. Armoa ihminen tarvitsee ja inhimillisen poislähdön, silloin kun se on vielä mahdollista."

"Olen itse toiminut saattohoidossa hoitajana ja tullut siihen tulokseen, että aina palliatiivisella, eli oireita lievittävällä hoidolla, ei saavuteta potilaan itsensä kannalta riittävää lievitystä, ja usein kärsimys pitkittyy epäinhimillisellä tavalla. Kun sairauden on todettu johtavan joka tapauksessa kuolemaan, niin olisi sairaan itsensä kannalta hyvä, jos saisi valita, haluaako eutanasian."

Vastaajat kertoivat myös läheistensä sairastamisesta ja ajatuksistaan kuolemasta.

"Kun on hoitanut omaa kuolevaa läheistä ja katsonut asiaa silmästä silmään, ei voi muuta kuin kannattaa..."

"Molemmat vanhempani elivät viimeiset viikkonsa todella kovissa kivuissa, äiti laitteiden varassa, vaikka selviytymisen mahdollisuutta ei ollut. Kidutusta se oli!"

"Seurattuani ihmisen kärsimyksiä syöpähoitojen loppupuolella mietin, että jos osuu omalle kohdalleni toivoisin armokuolemaa. Todella raskasta omaisille nähdä kärsimys kun mitään ei ole enää tehtävissä niin miksi potilaan pitää tuskat kestää ja pitkittää kuolemaa."

"Aviomiehelläni oli 48-vuotiaana ruokatorvensyöpä, jota pidettiin hankalana sairautena ja siitä ei ollut mahdollisuutta parantua. Hän sai sädehoitoa taudin etenemisen hidastamiseksi ja jatkuvan vahvan kipulääkityksen. Oli kauheaa katsoa, kun muutaman kerran hän ei saanut henkeä ysköksen jäädessä kurkkuun estäen ilman vetämisen sisään. Onneksi hän sai puolen vuoden sairastamisen jälkeen yllättäen nukkua pois yön aikana ollessaan terveysasemalla hoidettavana vaikeiden oireiden vuoksi. Olisin tuolloin ollut valmis auttamaan häntä miten vain olisin voinut."

"Edesmennyt mieheni sairasti 5v. parantumatonta ALS-tautia, hänkin olisi toivonut eutanasian toteutumista! Loppu aika oli raskasta katsottavaa/elettävää koko perheelle!"

Osa pitiää lohdullisena ajatusta siitä, että jos vakava sairaus ja kovat kivut sattuisivat omalle kohdalle, olisi eutanasian mahdollisuus olemassa.

"Kun kivut kasvavat liian suuriksi tai elämänlaatu heikkenee liikaa, niin haluan tietää että tarjolla on pääsy pois."

"Olen 73 vuotias diabeetikko (2), minulla on PaceMaker, korkea verenpaine ja olen sairastanut rintasyövän. Kauhulla ajattelen voivani halvaantua ja joutuvani makaamaan sängyssä liikkumattomana tai että syöpäni, josta paranin kahden vuoden sytostaattihoidon jälkeen, tulisi takaisin. Haluaisin kuolla arvokkaasti enkä kauheassa kivussa rukoilla armoa ja pois pääsyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä että eutanasia pitää laillistaa."

"Helpottaa vanhuuden ajattelua kun tietää, että ei tarvitse kärsiä. En myöskään halua, että viimeiset hetkeni tulevat yhteiskunnalle kalleimmiksi koko elinaikanani väkisin hengissä pitämällä."

"Kannatan ehdottomasti eutanasia ja vetoan sillä lain mukaiseen Itsemääräämisoikeuteen. Jos tulisi päivä jolloin olisin täysin toisten armoilla hoidollisesti enkä pystyisi elämään ilman keinotekoista hoitoa, en halua elää. Sellainen elämä on rankkaa ainoastaan läheisille. En halua, että läheiset näkevät kuolleen sielun 'terveessä' ruumiissa."

"Itse en aio vanhana riesana olla yhtään. Minusta se on nappi otsaan kun elämästä menee merkitys. Muiden takia ei kannata elää marttyyrinä, eikä elintoimintoja kannata ylläpitää, jos kerta kaikkiaan on vaan vahingoksi itselleen ja ympäristölle, tai ei tajua mistään mitään. Puhumattakaan kustannuksista..."

Ensin kuntoon saattohoito

Sekä eutanasiaa kannattavissa että sitä vastustavissa vastauksissa toivotaan kuitenkin erityisesti saattohoidon kehittämistä.

"En kannata. Ihminen ei omista elämää. Saattohoitoa ja kivunlievitystä on kehitettävä."

"Ihminen ottaa Jumalan osan itselleen. Parasta olisi parantaa saattohoitoa ja kivunlievitystä."

"En kannata ennen kuin saattohoito on joka puolella Suomea sillä tasolla, mitä se maksimissaan voi olla."

"Eutanasia olisi laillistettava yhdessä saattohoidon kehittämisen kanssa. Kun tiedetään, että kaikkia kipuja ei kyetä kuolemansairailta lääkitsemään pois, olisi eutanasia tarkkaan harkittuna inhimillistä ja armollista."

Kaikki eivät kannata

Viidesosa ET:n kyselyyn vastanneista on eutanasian sallimista vastaan. He perustelivat kantaansa näin:

"Meillä ei ole oikeutta tappaa itseämme."

"Meillä kaikilla on kuljettava tie. Emme tunne sen pituutta emmekä sen loppumista. Meillä kaikilla on vaikeuksia, tuskaa, sairautta, huolta, murheita. Kun tulemme tiemme päähän meillä voi vielä olla kaiken tuskan keskellä olla henkinen yhteys läheisiimme. Valitettavasti nykymaailmasta on kadonnut kuolevan vierellä olo. Sitä pelätään ja riennetään jokapäiväisiin, arkisiin töihin, tajuamatta että kuolema on yhtä ainutkertainen asia kuin syntymäkin."

"Ihmisen surmaamista ei pidä laillistaa eikä surman tekemistä sälyttää yhden ammattikunnan vastuulle. Hollannin tilanne mennyt huonompaan suuntaan."

Noin puolet eutanasian vastustajista ei perustellut sanallisesti kantaansa.

Osa kielteisesti vastanneista kertoo voivansa kannattaa armokuolemaa joissakin tapauksissa, mutta eutanasian hyväksymistä pidetään silti ongelmallisena.

"Joissakin tapauksissa voisin kannattaa. Esim. jos olisi vaikkapa lihassairaus, jossa kuolema olisi tuskallinen. Samoin syöpä joissakin tapauksissa. Mutta menisikö tilanne siihen, että vanhuksetkin esim. Alzheimer-potilaat saisivat eutanasian?"

"On vaara, että käytettäisiin väärin houkuttelemalla."

"Siitä tulee aika pian syy, että vanhukset eutanasiaan, kun nytkin on monesti sellainen olo lääkärillä, että sinusta ei ole enää mitään hyötyä, olet aikasi tehnyt ja eläkkeesi on vain rasite maksajalle. Itse yli seitsenkymppisenä sairastan juu, mutta tunnen silti olevani pirteä vaikka joudunkin käymään usein lääkärillä ja verikokeissa.

Olen huomanut puolisoni suhteen, että lääkäri aliarvioi häntä, mutta olen aina mukana ja puollan myös hänelle kuuluvaa hoitoa jota ei millään suotaisi. Mutta se kuuluu hänellekin, kuten meille kaikille vanhuksille, jotka nyt olemme eläkeläisiä – toiset enemmän, toiset vähemmän raihnaisia. Älkää siis olko heti meille ehdottamassa eutanasiaa, vaan hoitakaa meitä kaikin mahdollisin voimassa olevin keinoin."

Kielteisesti vastanneet perustelevat vastaustaan myös vakaumuksellaan.

"Jumalan tulee päättää milloin kuolemme."

"Uskovaisena en hyväksy."

"Ihmisen elämä ei ole hänen; tarvitsemme kivunkin aikoja kasvaaksemme Kristukseen!"

Yksi vastaaja valitsi kyselyssä vaihtoehdon "en osaa sanoa". Hän kommentoi valintaansa näin:

"Eutanasia on jo voimassa. Se tapahtuu valtiovallan toimesta, kun viedään heikompiosaiselta mahdollisuus itsensä hoitamiseen. Eläkkeitä leikkaammalla ja elinolosuhteita kurjistamalla hallitus onnistuu paremmin eutanasian etenpäinmenossa. Toisin onhan laki hyvä olla olemassa, jotta hyväosaiset pääsevät laillisesti kärsimyksistään miellytävämmällä tavalla."

Lakialoitteen kohtalo vielä auki

Suomessa eutanasian laillistamisesta on käyty kiivasta keskustelua viime vuosien ajan. Esimerkiksi Terho-kodin ylilääkäri Juha Hänninen on kertonut kannattavansa eutanasian laillistamista, vaikka vastusti sitä aiemmin. Hänninen on kirjoittanut aiheesta kirjan Eutanasia – hyvä kuolema.

– Jos ihminen toivoo kärsimystensä lopettamista kuolemalla, hänelle pitää tarjota ensin kaikki vaihtoehdot kärsimyksen lievittämiseen. Jos sen jälkeenkin potilas haluaa kuolemaa, hänellä pitäisi olla mahdollisuus siihen, Hänninen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2012.

Helsingin Sanomat kysyi aloitteen luovutuksen jälkeen kansanedustajilta, kannattavatko he eutanasian sallimista esittävän kansalaisaloitteen hyväksymistä. Kyselyyn vastanneista kansanedustajista 51 eli enemmistö kertoi kannattavansa aloitetta, ja 23 kansanedustajaa vastusti sitä. Eniten kannattajia löytyi vihreiden ja vasemmistoliiton edustajista. Kristillisdemokraateista kaikki viisi kyselyyn vastannutta taas vastustivat aloitetta. 

Kansanedustajista 126 jätti vastaamatta Helsingin Sanomien kyselyyn. Ei ole siis vielä lainkaan varmaa, miten aloitteelle eduskunnassa käy. 

Neljä maata sallii jo eutanasian

Eutanasia eli laillistettu kuolinavun antaminen on laillista neljässä maassa: Hollannissa, Belgiassa, Kolumbiassa sekä Luxemburgissa. Näissä neljässä maassa lääkäri aiheuttaa potilaan kuoleman, yleensä kuolettavalla lääkeruiskeella. 

Avustettu itsemurha, jota kutsutaan myös omaehtoiseksi kuolemaksi, on puolestaan sallittu Saksassa ja Sveitsissä. Avustetussa itsemurhassa lääkäri määrää kuolemaa toivovalle potilaalle reseptilääkkeet, jotka johtavat kuolemaan. Se on sallittua myös Kanadassa ja osassa Yhdysvaltojen osavaltioita, mutta näissä potilaan pitää ottaa lääkkeet itse, kun taas Saksassa ja Sveitsissä vapaaehtoiset voivat auttaa potilasta ottamaan lääkkeet.  

Lisäksi joissakin maissa on hyväksytty passiivinen eutanasia, joka tarkoittaa hoidon antamatta jättämäistä tai aloitetun hoidon keskeyttämistä. Esimerkiksi Ruotsissa se hyväksyttiin vuonna 2010. 

Lähteet: Aamulehti, Kaleva, Yle