Lena Salmen, 62, motto on: ”Hyppää vielä, kun se on mahdollista.” Siksi hän skeittaa, lonkkaa, seisoo käsillään ja tekee graffiteja. Eikä hän ole ollenkaan liian vanha.

Rohkeimmat tulevat juttelemaan ja kyselemään laudasta ja skeittailusta ylipäätään.

Monet helsinkiläiset ovat nähneet tämän daamin rullaamassa kaupungin keskustassa. Kun ohikulkija hoksaa, että lautaa ohjailee kuusikymppinen nainen, silmiin yleensä syttyy utelias katse. Kukaan ei ole koskaan suhtautunut ylenkatsoen. Skeittipuistoissa Lena on yksi muiden joukossa.

– Moni nuori on tullut neuvomaan mua ja näyttämään temppuja, Lena Salmi, 62 kertoo.

Ollaan Helsingin Suvilahdessa, kulttuuri- ja tapahtumakeskuksessa, jonka ”takapihalla” on skeittaajien itsensä tekemänä skeittiparkki kumpareineen ja raileineen. Lena asettaa laudan sivuttain jalkojensa viereen ja flippaa sen toisella päkiällä ilmassa ympäri niin, että lauta osoittaa suoraan eteenpäin.

– Tämänkin opin joltain pikkupojalta, hän toteaa. Sitten Lena polkaisee laudan vauhtiin ja ohjailee sitä töyssyjen päältä ja niiden ohi vaihtamalla painoa puolelta toiselle.

Skeitti on pyörää kätevämpi

Lena Salmi on tehnyt työuransa urheilutoimittajana ja erilaisissa urheilun pr-hommissa, minkä lisäksi hänellä on tutkijan ura. Väitöskirja saamelaisesta urheilujournalismista on tarkoitus saada valmiiksi parin vuoden sisällä.

Lena oli nuorena kilpauimari ja treenasi kymmenisen vuotta tosissaan. Sen jälkeen hän harrasti liikuntaa kuten kuka tahansa. Hän lenkkeili, ja asuessaan Lapissa melkein 20 vuotta hän hiihti talvisin päivittäin.

Skeitti ja longboard eli lonkku tulivat mukaan Lenan arkeen, kun hän mietti keskustassa liikkumista.

– Minulla on hieno polkupyörä, mutta pyörä varastetaan helposti. Olin nähnyt pojilla skeittejä, ja ajattelin, että sellaista ei tarvitsisi jättää kadulle vaan voisi napata kainaloonsa.

Lena osti lonkun ja kyseli ilmoituksella alkeiden opettajaa itselleen. Ensimmäinen halukas ilmoittautui puolen tunnin kuluttua. Nyt Lena rullailee kaupungilla tottuneesti ja opettaa muitakin naisia ottamaan lajin haltuun.

Kun skeittikierros on ohi, Lena nappaa laudan kainaloonsa ja vaihtaa muutaman sanan nuorten miesten kanssa, jotka ovat tulleet viimeistelemään skeittiparkkia. Yksi heistä kertoo, että alueelle tehdään ”puuli”, skeittiallas.

– Mä tulen sitten koejamaan sen, kunhan se on valmis, Lena sanoo.

– Tuu ihmeessä, nuori mies huikkaa.

Tavoitteena puolivoltti

Lena heittää laudan ja kypärän pieneen punaiseen autoonsa ja siirrymme Suvilahden Voimalarakennukseen, Circus Helsingin tiloihin. Lenan kutsuivat akrobatiatreeneihin Circus Helsingin johtaja Mikko Rinnevuori ja akrobatiaopettaja Laura Tuorila, jotka näkivät Lenan skeittailevan uimastadionin mäessä. Kaksikko totesi Lenalle, että akrobatiatreenit voisivat sopia tälle. Lena lähti kokeilemaan ja tykkäsi heti. Siitä on nyt kolme vuotta.

– Olen viihtynyt täällä hirveän hyvin. Meille opetetaan liikkeet perusteellisesti ja treenaaminen on tavoitteellista. Opettajat antavat heti palautteen suorituksista, Lena sanoo.

Akrobatiaa ei kovin helposti miellä kuusikymppisen harrastukseksi, ei vaikka kyseessä olisi entinen kilpaurheilija. Lena sanoo, ettei pyri samoihin suorituksiin kuin nuoremmat. Jokaisella akrobatiaryhmän jäsenellä on henkilökohtaiset tavoitteet, joita kohti ponnistelee.

"Osaan kuperkeikan ja kärrynpyörän, ja nyt mulla on tavoitteena perhosvoltti puolivoltin kautta"

Eikö häntä pelota, että tulee vammoja?

– No ei pelota. Tutustun uuteen lajiin rauhallisesti, ja lähden liikkeelle vähitellen. Kasvatan tavoitteita matkan varrella.

– Yksi kaverini kiteytti asian hyvin: ”Hyppää vielä, kun se on mahdollista.” Teen niin, ja iloitsen, että voin tehdä. Tiedän, että joskus tulee päivä, jolloin nämä jutut eivät ole mahdollisia.

Kuin Britney Spears

Lena on lämmitellyt, ja hän lähtee pyörimään kuperkeikkaa jumppamatolla. Hänen vasen kätensä on vain puoliksi ”käytettävissä”, sillä keskisormen jänne on poikki. Kuperkeikkaa tehdessään Lena ottaa vastaan vasemman kätensä kämmensyrjällä eikä kämmenellä.

– Olisin tietysti voinut lopettaa treenit kokonaan kahdeksaksi viikoksi, mutta pyysin opettajaa näyttämään sellaisia liikkeitä, joita voin tehdä sormesta huolimatta.

– Nyt sulla taipuu hienosti kantapäät peppuun, ja liike soljuu sujuvasti eteenpäin, akrobatiaopettaja Laura Tuorila kehuu Lenaa.

Lopuksi Lena näyttää vielä yhden tempun.

– Näin kuvan Britney Spearsista, joka teki tän liikkeen niin upeasti, että mäkin halusin oppia, Lena sanoo.

Koska sormea pitää vähän varoa, Laura tukee Lenaa, kun tämä ponnistaa seisomaan käsilleen. Peppu nousee ilmaan, ja Lena ojentaa jalat hyvin hitaasti ylös. Sitten hän koukistaa kauniisti toisen polven etuviistoon ja toisen takaviistoon. Britney varmasti tuulettaisi Lenan asennolle.

2596379

En häpeä yhtään lonkkaamista

Sirkussessio on ohi. Lena heittää ylleen vihreän maiharin, jossa on maalitäpliä, ja johdattaa meidät ulos vielä yhden hänelle tärkeän asian äärelle.

Suvilahden pihalla on leveä aita, johon Lena tekee yhdessä graffititaiteilija Emilio Mäkipään kanssa ”piissin” eli piirroksen onnitellakseen sirkuksen opettajapariskuntaa vastasyntyneestä sirkusprinsessasta.

– Ei tällaisia tehty minun nuoruudessani, mutta on mahtavaa, että nyt voin tehdä. Ei tässä ole mitään häpeämistä, Lena sanoo.

Hän hakee auton takakontista vanhan olutkorin, jossa on erivärisiä spray-pulloja. Lenan kännykässä on tallessa onnittelugraffitin luonnos.

– Värjäänkö ensin kaikki kirjaimet kertaalleen, Lena varmistaa Emiliolta ja ravistaa samalla vaaleanharmaata spraypurkkia. Hän varvistaa ja alkaa spreiata O-kirjaimen yläosaa.

– Tämä on tosi fyysistä. Koko kroppaa tarvitaan ja käsi on jatkuvassa liikkeessä.

Seuraavaksi Lena suunnittelee tekevänsä piissin ihan itselleen. Siihen hän kirjoittaa tyylitellyillä kirjaimilla gosh eli samperi. Sen verran sormen katkennut jänne on Lenaa kismittänyt.

Lena osallistui myös Ihana nainen -kuvauksiin. Katso huikean muuttumisen tulos täältä!