Markku Harju pyörittää Raippaluodossa villieläinhoitolaa omin voimin ja euroin. Työläin ja rakkain suojatti on hirvi, koska se on tullut jäädäkseen. Onneksi niin päätti tehdä myös vaimo.

Pohjanmaan Villieläinhoitola sijaitsee Norra Vallgrundissa, Raippaluodon saaristossa Mustasaaren kunnassa. Hoitola on myös koti sen omistajalle ja perustajalle Markku Harjulle ja tämän vaimolle. 

”Sellaista ei ole tullut vastaan, mitä en hoitaisi.”

Vuosittain Markun hoitolaan tulee parisataa eläintä, enimmäkseen lintuja. Joukkoon mahtuu myös laaja kirjo nisäkkäitä ketusta liito-oravaan ja saukosta supiin.

– Sellaista ei ole tullut vastaan, mitä en hoitaisi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suurin osa eläimistä kuntoutuu ja vapautuu takaisin luontoon. Joillekin riittää muutaman päivän lepo, jotkut viettävät tilalla vuosia. Usein Markulla pistää niin kiireeksi, ettei hän itse muista syödä ollenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

–Olen tavoitettavissa kellon ympäri, ja useimmiten on yö, kun poliisi soittaa.

2689317

Mervin pitkät ripset

Suurin yksityinen reviiri, puolentoista hehtaarin aitaus on Mervi-hirvellä. Epäröimättä voi sanoa, että Mervi on vallannut Markun sydämestäkin suurimman osan. Niin erityinen suhde miehellä ja hänen vasasta saakka kasvattamallaan hirvellä on.

Nokoset kylki kyljessä kuuluvat yhteisiin päivärutiineihin, vaikka Mervistä on varttunut jo aika omapäinen teini. Nuorempana se kulki pihapiirissä vapaana, paineli kiitolaukkaa kaislikossa ja halusi loputtomiin leikkiä rosvoa ja poliisia.

”Jos Markku viipyi pitkään asioilla, Mervi meni piiloon eikä suostunut syömään.”

Niin kävi esimerkiksi silloin, kun Harjut oli kutsuttu presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Kotimieheksi tuli oma poika, mutta Merville hän ei ollut kyllin hyvä korvike. Arja-vaimoonkin Mervi suhtautuu hiukan luimistellen.

Mervi löytyi reilu vuosi sitten Seinäjoelta. Polvenkorkuinen vasa lähti lenkkeilevän pariskunnan perään jouduttuaan tuntemattomasta syystä eroon emostaan.

Markusta tuli keinoemo, joka juotti vasaa tuttipullolla kuusi kertaa päivässä, aluksi omien vuohien maidolla.

”Viime kesänä en paljon muuta ehtinytkään kuin olla Mervin kanssa.”

– Viime kesänä en paljon muuta ehtinytkään kuin olla Mervin kanssa. Sellainen heittäytyminen oli myös lumoavaa. Kun alusta saakka tiesi, että tästä hoidokista ei tarvitse luopua.

Tuleva syksy askarruttaa Markkua. Kiima-aikaan joku villi uros taatusti haistaa kauniin Mervin jo kaukaa.

– Eikä sellaista yli 800-kiloista urosta pidättele mikään aita.

Tarina on ote ET-lehden numerossa 13/2016 olleesta reportaasista. Lue koko reportaasi:

Sisältö jatkuu mainoksen alla