Sanna Hellströmille tulee kohta vuosi täyteen Korkeasaaren uutena johtajana. Kristallipalloon katsoessaan hän näkee työpaikkansa myös tulevana Ydin-Helsingin virkistysalueena. Uusiutuvien luonnovarojen riittävyys huolettaa elintarviketuotantoon perehtynyttä eläinlääketieteen tohtoria.

”Korkeasaaresta on tulossa yhä kiinteämpi osa pääkaupunkia. Suunnittelupöydällä olevien liikennejärjestelyjen ansiosta se kytkeytyy aikaisempaa tiiviimmin keskustaan. Korkeasaari jää ikään kuin keskelle kaupunkia ja saanee oman raitiovaunupysäkin.

Kyllähän se osaltaan murentaa idylliä, mutta toisaalta saavutettavuus paranee roimasti. Kannattaa muistaa, että Korkeasaari on myös virkistyalue.

Olen huomannut, että Korkeasaaressa voi kokea sekä luonnon että kaupungin, koska kaupungin vilske on niin lähellä. Voisin asua vaikka keskustan kivikorttelissa, kunhan siitä on kävelymatka johonkin vihreään keitaaseen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vaikka en ole mikään kulttuurin suurkuluttaja tai ravintoloissa kävijä, pidän ajatuksesta, että ne ovat helposti ulottuvillani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taustaa: Tältä Helsinki näytti vuonna 1908

Monet vielä kyselevät, koska Korkeasaari menee syksyisin kiinni, vaikka eläintarha on auki ympäri vuoden jouluaattoa lukuun ottamatta. Ehkä ihmisten mieleen on syöpynyt lauttaliikenteen loppuminen talvikaudeksi.

Eläinten keskellä

En osaa nimetä mitään lempieläintä, vaikka Korkeasaaressa olisi kyllä, mistä valita. Minulla on kotona kolme villakoiraa ja kaksi kissaa.

Kun astuin virkaani viime marraskuussa, minulta kysyttiin, voisinko kuvitella tilannetta, ettei minulla olisi lemmikkejä. Vastasin, että en kyllä voi. Se kuuluu jo eläinlääkärin ammattiini. Nyt, kun saan olla kaikki päivät eläinten keskellä, ajatus ei ehkä sittenkään tuntuisi niin mahdottomalta. Tosin lemmikki on eri asia kuin eläintarhan asukki.

Koira minulla on ollut opiskeluajoista asti. Eläinlääketieteellinen oli siihen aikaan Hämeentiellä, ja sinne tuotiin löytöeläimet. Törmäsin pihalla koiran ulkoiluttajaan ja kysyin, oliko kyseessä löytökoira. Sehän oli, ja ilmoitin heti haluavani sen.

"Törmäsin pihalla koiran ulkoiluttajaan ja kysyin, oliko kyseessä löytökoira. Halusin sen."

Jännitin kaksi viikkoa, löytyisikö omistaja vai ei, mutta sain kuin sainkin pitää koiran. Edelleen on niin, että löytöeläimiä pidetään kaksi viikkoa, ja jos omistajaa ei tavoiteta, eläin annetaan pois.

Koirista iso osa on oikeasti karannut, ja omistaja etsii niitä, nykyisin vaikkapa sosiaalisen median avulla.

Uhanalaisten pelastus

Eläintarhatoiminta on perustelua, koska niin monet eläimet ovat uhanalaisia. Eläintarhoja tarvitaan lajien suojeluun, jos se ei onnistu niiden esiintymisalueella.

Eurooppalaisissa tarhoissa korostuu nykyisin eläinten suojelu.

Lue myös: Korkeasaaren ensimmäiset kuningaspoikaset

Käsitys eläinten hyvistä oloista on tietenkin kehittynyt paljon ajoista, kun Korkeasaari perustettiin 1889. Korkeasaaressa oli jääkarhu vielä 1950-luvulla.

Myös ihmisen suhde eläimiin on muuttunut. Entisaikaan maatalossa yksikin lehmä oli arvokas ja hevonen isännän työtoveri. Niistä pidettiin huolta. Nykyisessä teollisessa tuotannossa yksittäisen eläimen arvo on vähäinen.

Itsekin mietin täällä maatiaiskanoja katsellessa, kuinka sellainen eläin voidaan sulkea verkkopohjahäkkiin. Minkään eläimen ei pitäisi olla verkon päällä.

"Minkään eläimen ei pitäisi olla verkon päällä."

Vallabien tarhaan

Toinen eläintarhan tärkeä tehtävä on kasvatuksellinen, luonto- ja ympäristötietouden jakaminen. Potentiaali on aikamoinen, sillä Korkeasaaressa käy vuosittain noin puoli miljoonaa ihmistä.

Tietoutta jaetaan myönteisen kokemuksen kautta. Ihmiset näkevät täällä eläviä eläimiä, jotka voivat hyvin. Jos näin ei olisi, vaikutus olisi tietysti päinvastainen.

Järjestämme teemapäiviä, kuten käärme-, tiikeri- tai leijonapäivä. Kissojen yö on jokasyksyinen tapahtuma. Kesällä avasimme myös tiettyihin aitauksiin päivittäin tunniksi, pariksi tarhapolkuja, joilla ihmiset pääsevät eläinten keskelle.

Polkuja on pieniä kenguruja muistuttavien punaniskavallabin, laamaa muistuttavan vikunan sekä jäniksen ja pienen kauriin sekoitukselta näyttävän maran aitauksissa.

Parhaillaan Korkeasaaressa selvitetään, kuinka paljon ja mitä luonnonvaraisia eläimiä alueella on. Mukaan lasketaan saaressa tavatut ja kiikarin avulla nähdyt lajit. Niitä on kertynyt jo yli sata.

Lintuja ja pienpetoja tavataan. Kettujakin käy, kuten taannoin, kun yksi repolainen teki selvää flamingoista. Toisinaan tiikeri onnistuu saalistamaan vaikkapa lokin.

Lintutalo Borealikseen on muuttanut varpusia ja peippoja. Niitä on yritetty hätistellä, mutta ne ovat tulleet jäädäkseen.

Lihasta harvinaista herkkua

On puistattavaa ajatella, että maapallon vuosittain uusiutuvat luonnonvarat on käytetty jo elokuussa. Eli elämme loppuvuoden velaksi.

Vauraiden kansojen on muutettava tottumuksiaan. Kun itse olin pikkutyttö, porsaankyljys oli sunnuntairuoka. Nyt lihaa syödään joka päivä. Muutos on tapahtunut elinaikanani.

WHO on laskeskelut, että jos kaikki maapallon asukkaat söisivät lihaa länsimaalaisten malliin, tarvittaisiin parin maapallon verran viljelysalaa.

Tämä ainokainen ei yksinkertaisesti kestäisi sitä. Emme voi ajatella, että ne jotka eivät nyt syö paljon lihaa, eivät saisi lisätä sitä aterioillaan. Meidän on vähennettävä sitä.

Omat ateriani ovat kasvispainotteisia. Kasvisvaihtoehtoja on tarjolla kaikissa ruokapaikoissa. Valinnan tekeminen ei ole vaikea.

Pitäisi ajatella, että liha on harvinaista herkkua, joka on tuotettu laadukkaasti ja eettisesti kestäväksi. Sen ei myöskään tarvitsisi olla niin edullista. En ymmärrä, miksi porsaanfilee tai broileri on niin halpaa verrattuna esimerkiksi kotimaiseen kalaan.

Hinta olisi tehokas keino ohjata ihmisten valintoja.”

Lue Sanna Hellströmin luontosuhteesta ET-lehden numerosta 16/2015, joka ilmestyy 30. syyskuuta. Voit tilata lehden täältä.

SANNA HELLSTRÖM

  • Syntynyt 1972 Jyväskylässä. Asuu Helsingissä.
  • Eläinlääketieteen tohtori. Korkeasaaren eläintarhan johtaja.
  • Kaksi lasta, kolme koiraa ja kaksi kissaa.
  • Toiminut eri luottamustehtävissä, muun muassa vihreiden kaupunginvaltuutettuna ja Korkeasaaren johtokunnan puheenjohtajana.
  • Harrastaa akrobatiaa, telinevoimistelua ja balettia.

Kysely

Olisiko meidän syytä vähentää lihansyöntiä?

Kyllä
Kyllä
80.0%
Ei
Ei
20.0%
Ääniä yhteensä: 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla