Ohjaaja Paavo Westerberg uskoo, että kaikilla on samat pelot ja sama riittämättömyyden tunne. Ohjaaja listasi 5 tärkeintä arvoaan.

1. Ilo

Sitä koitan opetella. Olen ollut murehtija ja stressaaja, koko ajan huolissani kaikesta. Toisaalta minulla on ollut selkeä tehtävä, vastuu isosta perheestä, ja se on tuottanut valtavasti iloa. Saamisen ilo on yhtä tärkeää kuin antamisen. Ja minä olen saanut paljon!

Iloa on vaikea kokea, jos sitä ei saa jakaa. Viime aikoina olen oppinut, että jakamisen pakko ei koske joka ainutta suklaapatukkaa.

"Jakamisen pakko ei koske joka ainutta suklaapatukkaa."

Röyhkeydessään riemastuttava viisaus löytyy 80-luvun elokuvasta Spinal Tap, jossa kuvitteellisen hevibändin basisti miettii elämän tarkoitusta: I wanna have good time, all the time.

Hyvät asiat ovat monen asian summa ja usein muiden ihmisten aikaansaamia. Syvältä kumpuavassa ilossa on kysymys asenteesta, josta ihminen on itse vastuussa.

2. Itsekuri

Minun on vaikea erottaa työtä ja yksityistä. Vastuunkanto on ollut minulle luontaista jo nuoresta, tulinhan ensimmäisen kerran isäksi 16-vuotiaana.

Ongelmatonta arki ei ole ollut. Oikeastaan on suoranainen ihme, miten hyvin olemme selvinneet. Ehkä senkin takia, että olen lapsesta saakka ollut avoin ja utelias, mennyt pelkoja päin. Olen myös ollut ahkera, ei ole ollut vaihtoehtoja. Iso pesue, isot menot.

  "Tulinensimmäisen kerran isäksi 16-vuotiaana."

Tiedän senkin, miten tärkeää on levätä ja täyttyä. Ja jos en olisi itselleni näin ankara, en saisi mitään aikaiseksi. Silti moni käytännön asia sujuu huonosti.

Toisaalta, jos olen ollut viikon erämaamökissä kirjoittamassa, pois perheen luota, kotiin olisi vaikea palata ilman saalista.

3. Kauneus

Platon on sanonut, että kau­neus on totuuden loistoa. Kauneus voi siis olla myös rumuuden hyväksymistä. Anton Tsehovin luomat ihmiset ovat kauniita. Suoraan puhuvia – ja kiusallisen oikeassa: ”Kun te tuhoatte luontoa, te tuhoatte ihmisyyttä.” Vanja-enoa tehdessä pohdin, voiko maailmanloppu olla myös kaunis.

Myönnän olevani romantikko ja esteetikko. Minulta eivät jää huomaamatta kauniit pöytäliinat ja kukat. Lapsesta asti ympärilläni on ollut esteettistä vimmaa. Isäni on kirjailija, äiti on historiantutkija ja graafikko, siskoni Hanna on kuvataiteilija. Rakastan Mark Rothkon maa­lauksia. Jos voisin, ostaisin yhden seinälleni.

Paljon enemmän pitäisi kehua lähellä ole­vien kauneutta. Tytöille isän huomio olisi erityisen tärkeää. Parisuhteessa helposti luulee, että toinen jo kuuli, kun itse vasta ajatteli.

4. Pelko

Se on sekä työkalu että polttoainetta, niin paljon peilaan kirjoittaessa omia pelkojani ja haaveitani. Pelon kohtaaminen on välttämätöntä, vaikka usein se on vaivalloista ja vittu­maista.

Uskon, että kaikille on sisäänrakennettu samat peruspelot. Se, etten riitä, en ansaitse rakkautta. Kaikki muut pelot kiertyvät tavalla tai toisella samojen otsikoiden alle. Mutta niinkin voi käydä, että kun pahin on tapahtunut, pelko katoaa, koska kyse olikin jostakin muusta. Pelon takia jätämme tekemättä vaikka mitä.

Oikeastaan elämä on vain sarja virheitä.

Tyhmä ei kannata olla, pelko myös suojelee pahalta. On minuakin puukotettu selkään. Silti pyrin riisumaan maskejani; ohjaajana, miehenä ja isänä.

Kohtaamaan toiset silmien tasalta.

"Pelko on sekä työkalu että polttoainetta."

5. Tulevaisuus

Voidakseen elää tässä hetkessä pitää olla sovussa omien tulevaisuudennäkyjensä kanssa.

Nykyiseen maailmantilanteeseen liittyy ennen kokematonta levottomuutta ja haurautta. Tämä ikävaihe on hyvin kiinnostava, koska suhtaudun itseeni aiempaa lempeämmin. Elämäni on ollut rikasta mutta pirun täyttä. Nyt minulla on aikaa myös itselleni.

Peräseinä on tullut jo näkyviin, mutta isoja menetyksiä en ole vielä joutunut kohtaamaan. Kun vanhin tytär taannoin muutti pois kotoa, jostakin syvältä nousi aivan uusi tunne, ilon ja surun sekamelska. Usko tulevaisuuteen tarkoittaa myös sitä, että uskaltaa tulla omaksi
itsekseen.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.