Ohjaaja Paavo Westerberg uskoo, että kaikilla on samat pelot ja sama riittämättömyyden tunne. Ohjaaja listasi 5 tärkeintä arvoaan.

1. Ilo

Sitä koitan opetella. Olen ollut murehtija ja stressaaja, koko ajan huolissani kaikesta. Toisaalta minulla on ollut selkeä tehtävä, vastuu isosta perheestä, ja se on tuottanut valtavasti iloa. Saamisen ilo on yhtä tärkeää kuin antamisen. Ja minä olen saanut paljon!

Iloa on vaikea kokea, jos sitä ei saa jakaa. Viime aikoina olen oppinut, että jakamisen pakko ei koske joka ainutta suklaapatukkaa.

"Jakamisen pakko ei koske joka ainutta suklaapatukkaa."

Röyhkeydessään riemastuttava viisaus löytyy 80-luvun elokuvasta Spinal Tap, jossa kuvitteellisen hevibändin basisti miettii elämän tarkoitusta: I wanna have good time, all the time.

Hyvät asiat ovat monen asian summa ja usein muiden ihmisten aikaansaamia. Syvältä kumpuavassa ilossa on kysymys asenteesta, josta ihminen on itse vastuussa.

2. Itsekuri

Minun on vaikea erottaa työtä ja yksityistä. Vastuunkanto on ollut minulle luontaista jo nuoresta, tulinhan ensimmäisen kerran isäksi 16-vuotiaana.

Ongelmatonta arki ei ole ollut. Oikeastaan on suoranainen ihme, miten hyvin olemme selvinneet. Ehkä senkin takia, että olen lapsesta saakka ollut avoin ja utelias, mennyt pelkoja päin. Olen myös ollut ahkera, ei ole ollut vaihtoehtoja. Iso pesue, isot menot.

  "Tulinensimmäisen kerran isäksi 16-vuotiaana."

Tiedän senkin, miten tärkeää on levätä ja täyttyä. Ja jos en olisi itselleni näin ankara, en saisi mitään aikaiseksi. Silti moni käytännön asia sujuu huonosti.

Toisaalta, jos olen ollut viikon erämaamökissä kirjoittamassa, pois perheen luota, kotiin olisi vaikea palata ilman saalista.

3. Kauneus

Platon on sanonut, että kau­neus on totuuden loistoa. Kauneus voi siis olla myös rumuuden hyväksymistä. Anton Tsehovin luomat ihmiset ovat kauniita. Suoraan puhuvia – ja kiusallisen oikeassa: ”Kun te tuhoatte luontoa, te tuhoatte ihmisyyttä.” Vanja-enoa tehdessä pohdin, voiko maailmanloppu olla myös kaunis.

Myönnän olevani romantikko ja esteetikko. Minulta eivät jää huomaamatta kauniit pöytäliinat ja kukat. Lapsesta asti ympärilläni on ollut esteettistä vimmaa. Isäni on kirjailija, äiti on historiantutkija ja graafikko, siskoni Hanna on kuvataiteilija. Rakastan Mark Rothkon maa­lauksia. Jos voisin, ostaisin yhden seinälleni.

Paljon enemmän pitäisi kehua lähellä ole­vien kauneutta. Tytöille isän huomio olisi erityisen tärkeää. Parisuhteessa helposti luulee, että toinen jo kuuli, kun itse vasta ajatteli.

4. Pelko

Se on sekä työkalu että polttoainetta, niin paljon peilaan kirjoittaessa omia pelkojani ja haaveitani. Pelon kohtaaminen on välttämätöntä, vaikka usein se on vaivalloista ja vittu­maista.

Uskon, että kaikille on sisäänrakennettu samat peruspelot. Se, etten riitä, en ansaitse rakkautta. Kaikki muut pelot kiertyvät tavalla tai toisella samojen otsikoiden alle. Mutta niinkin voi käydä, että kun pahin on tapahtunut, pelko katoaa, koska kyse olikin jostakin muusta. Pelon takia jätämme tekemättä vaikka mitä.

Oikeastaan elämä on vain sarja virheitä.

Tyhmä ei kannata olla, pelko myös suojelee pahalta. On minuakin puukotettu selkään. Silti pyrin riisumaan maskejani; ohjaajana, miehenä ja isänä.

Kohtaamaan toiset silmien tasalta.

"Pelko on sekä työkalu että polttoainetta."

5. Tulevaisuus

Voidakseen elää tässä hetkessä pitää olla sovussa omien tulevaisuudennäkyjensä kanssa.

Nykyiseen maailmantilanteeseen liittyy ennen kokematonta levottomuutta ja haurautta. Tämä ikävaihe on hyvin kiinnostava, koska suhtaudun itseeni aiempaa lempeämmin. Elämäni on ollut rikasta mutta pirun täyttä. Nyt minulla on aikaa myös itselleni.

Peräseinä on tullut jo näkyviin, mutta isoja menetyksiä en ole vielä joutunut kohtaamaan. Kun vanhin tytär taannoin muutti pois kotoa, jostakin syvältä nousi aivan uusi tunne, ilon ja surun sekamelska. Usko tulevaisuuteen tarkoittaa myös sitä, että uskaltaa tulla omaksi
itsekseen.