Suomi nousee pienten yritysten voimalla. Yksi niistä on tekstiilien suojaukseen erikoistunut Soft Protector, joka käy kauppaa ympäri maailmaa. Menestyksen moottori on Reijo Saunamäki, jonka vauhtia ei ole hidastanut edes jalkojen menetys.

Mikä on Suomen vähiten käytetty luonnonvara? Mielikuvitus, vastaa toimitusjohtaja Reijo Saunamäki, 60.
Mieheltä itseltään mielikuvitusta ei ole puuttunut. Eikä toista yhtä tärkeää ominaisuutta. Sitkeyttä.
Reijo Saunamäki menetti kolmisen vuotta sitten molemmat jalkansa, osin hoitovirheen vuoksi. Mutta maailmalla hän viilettää hoitelemassa tekstiilien puhdistus- ja suojatuotteisiin erikoistuneen yrityksensä bisneksiä entiseen malliin. Keveäksi räätälöity pyörätuoli apunaan.

Henkilökohtaista kontaktia ei korvaa mikään

 Sairaalassa maatessaan Reijo sai digitaalisen herätyksen – ja halusi muuttaa firmassaan kaiken. Mutta hienoinkaan tekniikka ei korvaa henkilökohtaista kontaktia. Varsinkaan Aasian maissa.
 – Kiinassa liikeneuvotteluiden aloittamiseen vaaditaan vähintään kolme tutustumiskäyntiä.

Palvelua, please!

Puuinsinööri Saunamäki ”keksi” nykyisen yrityksensä Soft Protectorin parikymmentä vuotta sitten. Sitä ennen hänellä oli huonekalufirma, joka kuihtui 90-luvun alun lamaan. Mutta yritteliäs tämä ilmajokelaisen maatilan poika oli jo lapsena. Kävi myymässä valmistamiaan rukinlapoja ja muita tuotteita Vaasassa ja Seinäjoella saakka.
Palvelualttiutta hän peräänkuuluttaa tämän päivän  synkistelevässä Suomessa laajemminkin, ja kertoo esimerkin:
– Tilasin kotimaiselta kylpyhuonefirmalta uuteen kotiini allaskaapin, jonka ”alle” pääsisi pyörätuolilla. Sitä ei kuulunut määräaikaan mennessä, ja kovistelun jälkeen paketista paljastui tavallinen malli. Ei auttanut muu kuin ostaa sveitsiläinen kaluste. Se tultiin asentamaan melkein saman tien.

Ekologisuus on paras myyntivaltti

Tuotekehittelyssä Saunamäellä on apunaan kansainvälinen tiimi, mutta perheyrityksen pääkonttori on ja pysyy Espoossa.
Kaikkiaan Soft Protectorilla on valikoimissaan toista sataa erilaista tuotetta, ja vientiä 30 maahan. Pian tuotantoa käynnistellään myös Saudi-Arabiassa ja Pakistanissa.
Edelläkävijä Saunamäen firma on myös ympäristöasioissa: kaikkialla maailmaa arvostetaan sitä, että Softcare-tuotteet ovat helppokäyttöisiä ja myrkyttömiä, pakkauksetkin kierrätettäviä. Pesuaineet ovat biohajoavia, ja ne huuhtoutuvat helposti jo matalissa lämpötiloissa.

Suihkuta sohvalle lisävuosia

Tavallisia kotitalouksia laajemmin tekstiilien suojauksen hyödyt ovat tähän mennessä oivaltaneet hotellit, kongressikeskukset, toimistot ja risteilyvarustamot, joiden sisustus joutuu jatkuvasti kovaan kulutukseen. Kun pinnat suihkutetaan suoja-aineilla heti uutuuttaan, ne saavat 5–6 siistiä lisävuotta.

Lue Reijo Saunamäen uskomaton selviytymistarina ET-lehden numerosta 19, joka ilmestyy 25.11.

Mitä kannattaa suojata kotona?

Myrkytön suojakäsittely helpottaa olennaisesti pintojen puhtaanapitoa, ja pitää ne hyvän näköisinä pitempään. Suojaus ei vaikuta tekstiilin väriin tai käyttömukavuuteen. Käsittelyu suojaa myös valolta, sateelta, hankaukselta ja hankalilta tahroilta. Erityistä on, että aine toimii myös kovilla materiaaleilla, kuten kivellä ja puulla.

Suojausta kaipaavia kohteita ovat esimerkiksi:

  • Sohvat ja nojatuolit, myös ulkokalusteet ja markiisit
  • (Kokolattia)matot, verhot ja pöytäliinat
  • Vaatteet, laukut, kengät ja saappaat

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.