Nämä uuden tyylin voileipäkakut luovat juhlapöytääsi sekä herkkää taiteellisuutta että konstailematonta rouheutta. Ja tuplasti hyvää makua.

Kylmäsavuhärkäkakku

12 palaa

  • 12 isoa paahtoleipäviipaletta

Kostutus

  • 1 dl lihalientä tai
  • vehnäolutta

Täyte 1

  • 1 dl ranskankermaa
  • 1 ½ rkl dijoninsinappia
  • 1 maustekurkku
  • 1 pieni punainen paprika
  • ½ dl silputtua ruohosipulia
  • ½ tl mustapippuria myllystä

Täyte 2

  • 100 g kylmäsavuhärkää, esim. Atria
  • 1 prk (125 g) piparjuuri-tuorejuustoa
  • 2 rkl ranskankermaa
  • ½ ruukkua basilikaa

Kuorrute

  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 prk (150 g) ranskankermaa

Koristeeksi

  • ruohosipulia
  • 5 viipaletta kylmäsavu-härkää
  • muutama basilikanlehti

Valmista täyte 1. Sekoita ranskankerman joukkoon sinappi. Kuutioi joukkoon maustekurkku ja paprika, lisää silputtu ruohosipuli. Mausta tahna rouhitulla mustapippurilla.

Valmista täyte 2. Ota noin viisi viipaletta kylmäsavuhärkää koristelua varten syrjään. Leikkaa loppu kylmäsavuhärkä ohuiksi suikaleiksi. Notkista piparjuurituorejuusto ranskankermalla. Lisää joukkoon kylmäsavuhärkä.

Leikkaa paahtoleivistä pois reunat. Leikkaa leivinpaperista neljä palaa, jotka reunustavat suorakaiteenmuotoista voileipäkakkua ja suojaavat tarjoiluvatia. Laita paperipalat tarjoiluvadille. Nosta kolme paahtoleipäpalaa peräkkäin vadille.

Levitä päälle puolet täytteestä 1. Levitä täytteen päälle kolme paahtoleipäpalaa. Kostuta leipäpalat kevyesti pullasudin avulla. Asettele leipäkerroksen päälle kerros tuoreita basilikanlehtiä. Lusikoi päälle täyte 2. Nosta tämän päälle kolme leipäpalaa. Kostuta leipien pinta ja levitä loput täytteestä 1. Nosta pinnalle vielä kolme leipäpalaa. Paina kakkua kevyesti ja kääri se leivinpaperiin ja muovipussiin. Anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Valmista kuorrute. Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma sähkövatkaimella kuohkeaksi. Levitä kuorrute lastan avulla tasaiseksi kuorrutteeksi kakun reunoille ja päälle. Koristele kakku ruohosipulinvarsilla, kylmäsavuharkäviipaleilla ja muutamalla basilikanlehdellä.

Lohikukko

8 annosta

  • 1 vaalea maalaisleipä
  • 1 punasipuli
  • 200 g kylmäsavulohta
  • 1 pkt ( 125 g) mozzarellapalloja
  • 1 prk (190 g/100 g) aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita oliiviöljyssä
  • ½ rasiaa (85 g) tuoretta pinaattia
  • 1 sitruunan raastettu kuori
  • ½ tl valkopippuria myllystä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • foliota

Halkaise leipä yläosasta, säästä pala kanneksi. Kaavi pois pehmeä sisusta.

Kuori, halkaise ja suikaloi punasipuli. Leikkaa kylmäsavulohet pieniksi paloiksi. Valuta mozzarellat ja aurinkokuivatut tomaattisuikaleet. Huuhtele pinaatti.

Täytä leipä. Levitä pohjalle puolet aurinkokuivatuista tomaateista, mozzarellapallot ja puolet sipulista. Painele tuore pinaatti tiiviiksi kerrokseksi leivän sisään. Lisää kylmäsavulohiviipaleet.

Raasta kalan päälle hyvin pestyn sitruunan kuorta. Rouhi mausteeksi valkopippuria. Ripottele päälle loput sipulit ja aurinkokuivatut tomaatit.

Voitele leivän kansipalan sisäpuoli oliiviöljyllä. Paina kansi leivän päälle.

Kääri leipä tiiviisti folioon ja anna leivän vetäytyä painon alla huoneenlämmössä 4 tuntia tai jääkaapissa yön yli. Painoa saa olla ainakin pari kiloa, jotta leipä myös hieman litistyy.

Sujauta joulukortit kätevään korttitaskuun, jossa voit myös säilöä korttiaarteet ensi vuoteen. Tämä ohje ei vaadi ompelukonetta! 

Tarvitset

  • paksua askarteluhuopaa 42 x 42 cm
  • punaista virkkaus- tai helmilankaa
  • parsinneulan
  • 120 cm punaista nauhaa
  • sakset

Koristetikkaus ja pohjasauma ommellaan käsin napinläpipistoin. Yhdestä huopaneliöstä saa kaksi korttitaskua.

Tee näin

  1. Leikkaa 42 x 42 cm:n neliö kahdeksi kolmioksi. Jaa pitkä sivu kolmeen yhtä pitkään osaan, laita merkit. Taita tasku merkkien mukaan. Päällekkäin menevän osan pituus on tässä 13 cm.

  2. Ompele napinläpipistoja kuvan mukaisesti kolmion päälle taittuvan osan reunaan 13 cm:n matkalta. Taita tasku valmiiksi. Kiinnitä päälliosa parilla pistolla alle taittuvaan osaan ja päätä lanka nurjalle. 

  3. Neulaa pohja nuppineuloilla yhteen. Ompele pohjasauma napinläpipistoin kaikkien kerrosten läpi. Leikkaa yläkolmioon aukko ripustusnauhalle. Pujota nauhaa aukosta ja solmi tai ripusta korttitasku paikoilleen. 

Valmista!

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.