Nainen ja kaksi lammasta maatilalla, 1940-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo
Nainen ja kaksi lammasta maatilalla, 1940-luku. Kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo

"Äitini kertoi omasta ankarasta äidistään, hän halusi toimia toisin omia lapsiaan kohtaan."

"Synnyin 1950-luvun lopulla maanviljelijäperheeseen kolmanneksi vanhimpana lapsena. Lapsia oli yhteensä kuusi. Äitini jäi nuorena yllättäen leskeksi ja neljän alaikäisen lapsen yksinhuoltajaksi. Vanhin lapsista oli 22-vuotias ja nuorin 8-vuotias.

Osaan vain kuvitella, miltä äidistä on silloin tuntunut. Taloudellisesti ainakin oli tiukkaa. Hän ei kuitenkaan katkeroitunut, hänellä oli myönteinen elämänasenne. Murheillaan hän ei meitä lapsia rasittanut, vaan rukoili Taivaan Isältä voimia ja selviytymistä.

Hän jaksoi kasvattaa ja kouluttaa lapsensa, olla tukena ja kannustaa meitä. Jokainen löysi oman paikkansa työelämässä, yksi veljistäni jäi äidin kanssa hoitamaan pientä maatilaa ja karjaa.

Äitini laittoi lapsensa etusijalle eikä ”etsinyt” uutta miestä itselleen. Näin hän minulle kertoi, kun aikuisena keskustelin hänen kanssaan isän kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä.

Äitini ei koskaan arvostellut tekemiäni valintoja.

Muutama vuosi eläkkeelle jäämisensä jälkeen äitini muutti kotikunnan keskustaan asumaan, lähelle palveluita. Pari vuotta muuttonsa jälkeen hän sairastui, ja minulla oli mahdollisuus vastavuoroisesti auttaa ja tukea häntä. Sairastuminen lähensi meitä toisiimme, kun huolehdin hänen asioistaan ja vietin paljon aikaani hänen kanssaan muun muassa ulkoillen ja ystävien luona vieraillen.

Oli helppo olla äidin tukena hänen muistisairautensa aikana, koska hän oli kohdellut lapsiaan lempeästi ja hyväksyvästi. Edes vaikea sairaus ei muuttanut hänen lempeää luonnettaan. Viimeiset vuotensa hän vietti terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Toivottavasti tästä äitini lempeydestä olisi edes pieni osa periytynyt itselleni ja että se näkyisi suhtautumisessani kummilapsiini ja muihin kanssakulkijoihin, omia lapsia minulla ei ole.

Äitini kertoi omasta ankarasta äidistään, hän halusi toimia toisin omia lapsiaan kohtaan. Siinä hän onnistui erinomaisesti. Muistelen äitiäni lämmöllä ja rakkaudella."

Äidille kiitollinen

Lue myös: Äiti-tytär-suhde koetuksella?

Runsaat lumisateet pakottavat huhkimaan pihalle. Ei ole kuitenkaan ihan sama, millä työvälineellä lumia puhdistaa. Näillä ohjeilla pääset urakasta helpommalla.

Lumitöiden sujuvuutta helpottaa, jos osaa valita kohteeseen ja lumen laatuun sopivat välineet. Virhevalinnalla työstä tulee rastkasta ja hermot kiristyvät.

Ota siis lumitöihin aikoessasi nämä vinkit huomioon:

1. Lumityypillä on väliä

Loskalunta on helpompi luoda kapeailla ja tilavuudeltaan pienemmillä työvälineillä, koska niitä on kevyempi työntää märässä ja painavassa lumessa. Jos piha on täynnä kevyttä puuterilunta, sen puhdistaa nopeammin leveällä lumikolalla.

2. Pienelle pihalle riittää yksi väline

Jos pihasi on pieni, hommaan voi riittää kolalapio tai lumentyönnin. Lumentyönnin näyttää tavallista leveämmältä, pitkävartiselta lumilapiolta. Ne sopivat hyvin loskan luomiseen.

3. Älä lapioi kulkuväyliä

Kulkuväylien putsaus sujuu lumentyöntimillä ja kolalapioilla kevyemmin kuin lapioimalla, sillä lunta työnnetään niillä kuin kolalla. Näin selkäsi rasittuu vähemmän.

4. Valitse oikeanlainen lumikola

Mitä isompi kuuppa kolassa on, sitä raskaampi sitä on työntää. Lumikolien tyypillinen leveys vaihtelee 60–85 senttimetrin välillä. Yli 80 senttimetrin malleja tarvitsee vain, jos piha on iso. 

Jos lumitöitä tekee perheessä useampi eripituinen ihminen, kannattaa valita kola, jonka työntöaisan korkeutta voi säätää portaattomasti. 

5. Pilko pienemmäksi

Katoilta pudonneet lumimassat ja tienvarren jäiset aurausvallit kannattaa lohkoa paloiksi lumilapiolla ennen kuin aloittaa niiden kolaamisen. Silloin lumikasojen siirtäminen on helpompaa, eikä lumikola rikkoudu lohkomistyössä.

Lue myös: Selkä kipeänä lumitöistä? Katso tästä oikea kolaustekniikka ja estä säryt

6. Jäähän tepsii järeämpi

Jos kinokset ovat jäässä, lumilapio ei välttämättä riitä. Silloin voit ottaa avuksi jääraudan, jolla saa pilkottua jään myös pihapoluilta ja -laatoitukselta.

7. Älä mene katolle, jos ei ole pakko

Lumien pudottaminen katolta ei ole useimmiten välttämätöntä. Katolla huhkiminen on myös aina vaarallista. Lisäksi kattolumityöt voivat aiheuttaa suurempaa vahinkoa kuin kertyvän lumen paino tai sulava vesi, sillä työvälineen metallikärki voi rikkoa katon pintaa.

Kaupunkien kerrostalojen kattoja on toki pakko puhdistaa, sillä putoava lumi ja jää aiheuttavat muuten vaaratilanteita. Se on kuitenkin ammattilaisten työtä.

8. Älä naarmuta terassia

Kestopuiset terassit kannattaa puhdistaa esimerkiksi muovisella lumilastalla, jota käytetään kuin lehtiharavaa. Sillä on helppo poistaa lumet portaista ja terasseilta. Varo hinkkaamasta puista terassia välineillä, joissa on metallia, koska silloin saatat vahingossa naarmuttaa terassin pintaa.

 

Vinkit antoi lumityövälineitä valmistavan Motoseal Componentsin toimitusjohtaja Kari Sallinen.

ET:n syksyn suureen villasukkakilpailuun saapui yli 100 paria toinen toistaan upeampia villasukkia. Katso, ketkä voittivat!

Kilpailu järjestettiin etlehti.fi:ssä. Lehden raati valitsi finaaliin 15 paria, joiden joukossa oli niin kirjoneuleita, taidokkaita tekniikkanäytteitä kuin hauskaa väri-ilotteluakin. Suosittuja aiheita sukissa olivat esimerkiksi eläimet, Suomi 100 -juhlavuosi sekä luonto.

ET:n raati valitsi finalistien joukosta kolme suosikkisukkapariaan. Lisäksi etlehti.fi:n lukijat saivat äänestää suosikkejaan. Tulokset ovat seuraavat:

1. palkinnon voittaja: Syyskukkia

Tekijä: Päivi Hoisko, Hoisko

Katso Päivin haastattelu ja Syyskukkia-sukkien ohjeet täältä!

2. palkinnon voittaja: Keltavahverot

Tekijä: Sisko Malinen, Savonlinna

Katso Siskon haastattelu ja Keltavahverot-sukkien ohjeet täältä!

3. palkinnon voittaja: Punatulkun talvisukat

Tekijä: Taru Tasala, Syväjärvi

Katso Tarun haastattelu ja Punatulkun talvisukkien ohjeet täältä!

Yleisön ykkösuosikki: Ruskaretket

Tekijä: Pirjo Huovinen, Utajärvi

Katso Pirjon haastattelu ja Ruskaretket-sukkien ohjeet täältä!

Yleisön kakkossuosikki: Suo

Tekijä: Marja Mölsä, Lieksa

Katso Marjan haastattelu ja Suo-villasukkien ohjeet täältä!

Raatiin kuuluivat päätoimittaja Riitta Korhonen, toimittaja ja käsityöbloggaaja Reija Ypyä, graafikko Petri Rotsten sekä digitoimittajat Eveliina Linkoheimo ja Pia Hyvönen.

Voittajasukkien tekijä palkittiin 99 euron S-ryhmän lahjakortilla. Toiselle ja kolmannelle sijalle tulleet saivat 50 euron S-ryhmän lahjakortit. Yleisön suosikit saivat ET:n kalenterin vuodelle 2018 sekä ET:n sääkirjat.

Vierailija

Näin kävi ET:n suuressa villasukkakilpailussa – katso voittajasukkien ohjeet

Mosse kirjoitti: Miksi yleisön suosikit ei saa mitään rahapalkintoa? Minusta nuo yleisön suosikki sukat molemmat ovat paljon haastavammat tehdä kuin rahapalkinnon voittaneet sukat. Ja ketut ja suo on molemmat kauniimpia. Meniköhän nyt ihan oikein nuo palkinnot... Kokeilepa tehdä nuo voittajasukat. On vähän toisella tavalla haastavaa kuin kirjoneule. Olet varmaan katsonut voittajasukkien tarkempia kuvia? Kruusatuin ei aina ole kaunein, eikä pitkävartisin ja monivärisin. Kaikki finaalin sukat...
Lue kommentti