Kymmenen vuotta sitten ET-lehden toimituspäällikkö otti yhteyttä. Hän kysyi, haluaisinko liittyä lukijabloggaajien porukkaan lehden nettisivuille. Tässä sitä on hujahtanut aika lailla melkein päivälleen 10 vuotta. Huvittavaa on, että muistan hyvin, että juuri silloin olin lähdössä Brysseliin tyttären perheen luo. Ja kuinka ollakaan. Parin viikon päästä taas minun pitäisi olla Brysselissä.
Sitä ennen olin eläkkeelle jäätyäni kirjoittajaopinnoissa Jyväskylän yliopistossa. Siellä yksi opiskelukaverini yllytti minut bloggaajaksi. Perustin blogin kolmattaikaa@ blogspot.com. Siellä postauksia on edelleen nähtävissä.
ET-lehdessä bloggasin ensin nimellä Etämummeli. Ensimmäinen postauksenikin koskivat isoäitiyttä matkan taakse. Anjakaarinana olen blokannut jo vuosia ja minun uuden bloginikin löytää osoitteella anjakaarina.com.
ET-lehden blogialusta on viime vuosina toiminut vähän puutteellisesti ja sen toiminnan loppuminen on ollut tiedossa. Olen kuumeisesti miettinyt, mihin siirryn. Ratkaisu on tuntunut vaikealta, ikään kuin olisi isommastakin jutusta kyse. Kun nyt on melkein ajolähtö, siirto oli tehtävä.
Kiitokset ET-lehdelle ja etenkin kaikille blogini lukijoille näistä vuosista! Hyvää ja mielenkiintoista jatkoa elämäänne!
Toivotan teidät tervetulleiksi seuraamaan blogiani osoitteessa anjakaarina.com.

/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/dsc02172.jpg?itok=D2L7N5LQ)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/dsc02170.jpg?itok=ne8H9DW7)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/20190602_171941.jpg?itok=o1QZfdtt)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img-20190604-wa0001.jpg?itok=s4DUuKx9)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/dsc02167.jpg?itok=ZYCw33Fw)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/20190602_153516.jpg?itok=GoChE_6B)
Olipa ajankohtainen kirjoitus minulle. Kuuntelin junassa(pakko,kun olin vieressä) kahden nuoren tytön juttelua. Heidän asiansa olivat ihan tavallisia,mutta tuo v-sana höysti puhetta koko ajan. Kyllä se kuulosti kamalalta suorastaan,niin nättejä tyttöjä ja suusta sammakkoja! Ei ollut minusta heidän puheensa kommentoijaksi. Olen pelkuri luonteeltani,siksi kai. Lohduttaa kyllä,kun sinä reippaaksi todettu kansalainenkaan et saanut sanottua. Seuraavalla kerralla luvatkaamme molemmat kommentoida. Mietintään siis sopivia sanoja!
Ps. Onnea ensi-iltaan!
Mervi, tällaistahan tämä on nykyään. Joku aika sitten liikennevalojen vaihtuessa punaisiksi joutui kanssani pyörineen pysähtymään arviolta 9-10 vuotias poika. Useampikin v-sana sieltä suusta tuli, kovalla äänellä. Kuten siis huomaat, olen minäkin arka puuttumaan tähän. Monessa muussa asiassa olen kyllä ollut toisinaan liiankin kärkäs puuttumaan muiden asioihin tahi muistuttamaan näkemyksistä, että asia ei ole vain mustavalkoinen. Toisinaan olen sitten saanut nenilleni, joskus hyvin yllättäenkin ihminen on ollut kovin herkkänahkainen. Sekin välillä hillitsee puuttumista. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin varmaan ihan nätisti voinut ottaa puheeksi nuoren äidin kanssa niin lapselle huutamisen kuin kielenkäytön. Sitä vaan ajattelee, että voi saada vain haukkumiset palkaksi ja kuka niitä ehdoin tahdoin haluaisi. Sinun tilanteesi oli hankalampi. Olisit ehkä saanut koko loppumatkan lokaa niskaasi, nuoria kun oli kaksi. Että tässä asiassa ollaan siis näköjään yhdessä molemmat pelkureita!
Kiitokset ensi-illan toivotuksista! Mervi, toivotan sinulle mukavaa, ellei suorastaan ihanaa Juhannusta! Anjakaarina
Anja Pohjanvirta-Hietanen