Päähenkilöt: Iida, ikääntyvä fitness-tähti/kauneusalan ammattilainen. Kake, 55-vuotias voimamies/lisäravinnekonsultti. Haukka-Pena, 57-vuotias kuntosaliyrittäjä.

Elämä sykkii vahvasti Iidan ja Kaken tunnelmallisessa avokeittiössä. Pariskunta suunnittelee tulevaa Las Palmasin matkaa. Iida tutkii tietoja lomakohteesta matkatoimiston nettisivuilta.
”Ihanaa, taas löytyi Palmasista uusi zumba-keskus sekä tosi edullisia kehoa huoltavia therapeutic swimming-tunteja.”
”Onkohan siellä yhtään kunnollista punttisalia. Viimeksi loppui hotlan kuntosalin jalkaprässistä painot kesken, eikä kukaan niistä paikallisista riukukepeistä saanut edes sataa kiloa penkistä. Espanjalaiset miehet on heikkoja mammanpoikia ja ne haisee omituiselta, liikaa partavettä vissiin, eivätkä muuten osaa englantia”, Kake puhisee, mutta keskeyttää monologin, koska puhelin soi.
”Haloo.”
”Kake nyt äkkiä mun toimistolle, täällä on nimittäin tilanne päällä”, Haukka-Pena huutaa.
Kake ei epäröi. Hädässä ystävä tunnetaan ja kun ystävä kutsuu, silloin ei mennä kuin pingviinit lumessa. Kake hyppää autoon ja ajaa kohti Haukka-Penan kuntosalia hirmuisella nopeudella.
”Onkohan pojat perkeleet taas lamput särkeneet”, Kake pohtii autossa eri skenaarioita.
Vain pari viikkoa sitten Haukka-Penan kuntosalille oli murtauduttu ja varkaat olivat vieneet mukanaan viisi kiloa heraproteiinijauhetta, seitsemän kappaletta kymmenen kilon Olympia-levypainoja, voima-twisterin sekä Haukka-Penan nahkaisen nostovyön.
Erityisesti nostovyön menettäminen oli Haukka-Penalle kova isku. Kyseisellä vyöllä oli nimittäin voitettu monta veteraanien SM-mitalia penkkipunnerruksessa.
Kun Kake saapuu kuntosalin toimistohuoneeseen, hän ymmärtää heti tilanteen vakavuuden. Haukka-Pena ei selvästikään ole oma itsensä, flanellipaidan napit ovat auki ja partakin hapsottaa.
”Mites menee”, Kake tiedustelee.
”Kellarista löytyi ovi”, Haukka-Pena vastaa.
”Mikä ihmeen ovi.”
”Sellainen ovi, mitä siellä ei ole ennen ollut.”
”Miten niin ei ole ennen ollut.”
”No, tämä ovi on ilmestynyt sinne tällä viikolla. En mä nyt ihan tarkkaan osaa sanoa.”
”Pitäiskö sitä ovea mennä katsomaan tai jotain”, Kake ehdottaa.
”Sieltä kuuluu myös ääniä.. musiikkia”, Haukka-Pena sopertaa.
”Musiikkia mistä”, Kake kysyy.
”No sieltä oven takaa.. tai kun avasin sen oven niin sieltä kuului musiikkia. Aika hiljaa se kuului, mutta se oli tosi kaunista. Mä oon ollu ihan sekaisin tästä hommasta. Kenellekään en ole uskaltanut asiasta puhua ja penkkimaksimikin on huonontunut varmaan viis kiloo. Hauiskääntöä en ole viittiny edes koittaa.”
”Kyllä on taas melko radikaalit jutut sulla hyvä toveri. Eiköhän mennä sinne kellariin niin katsotaan mitä siellä oikein tapahtuu”, Kake ehdottaa.
Kake ja Haukka-Pena laskeutuvat alas kuntosalin kellariin ja toden totta lämminvesivaraajan vieressä on punainen ovi.
”Ja onko tämä nyt se kuuluisa soiva ovi. Näyttää minusta ihan tavalliselta ovelta tai on se ehkä vähän kulunut tuolta ylhäältä ja pintamateriaali on jotenkin oudon tuntuista. Mitäs puuta tää muuten oikein on”, Kake höpöttää.
Haukka-Pena ei sano mitään, vaan raottaa varovasti ovea.
”Eihän sieltä mitään kuulu.. tai odotas vähän”, Kake kallistaa päätään ja avaa oven kokonaan auki.
”WOOUUUUHHH..” Kake ja Pena huutavat yhteen ääneen.
Nyt musiikki todellakin kuuluu jylhänä ja voimakkaana. Samassa miehet huomaavat liukuvansa alaspäin.
”Hei, me ollaan jonkinlaisessa läpinäkyvässä putkessa, hirvee vauhti”, Kake huutaa.
”Mitä sä sanoit, musiikki tulee aika lujaa”, Pena osoittaa etusormilla korviaan.
”Katso, oikealla on hiekkadyynejä, ylhäällä hehkuva oranssi aurinko ja vasemmalla lumisia vuoren huippuja”, Kake hämmästelee.
”Joo.. ja punaisia kameleita sekä sinisiä norsuja kaiken keskellä”, Pena hirnuu.
”Mikä täällä muuten tuoksuu”, Kake ihmettelee.
”Vanilja, kaneli, kardemumma ja tuore voisilmäpulla”, Pena arvaa.
”No niinpäs onkin, ihana tuoksu. Muistuu ihan Kyllikki Kukkasen torikahvilan herkut mieleen”, Kake toteaa.
Samassa musiikki lakkaa, liike pysähtyy ja miehet tupsahtavat kevyesti vihreän nurmimättään päälle. Mättään vieressä seisoo valkoiseen lakanaan pukeutunut, pitkäpartainen, keskivartalolihava vanhempi juippi.
”Tervetuloa Joulumaahan. Minä olen henkioppaanne kaikkien Gurujen Guru, joka tunnetaan myös koodinimellä Seppo.”
”Hauska tutustua. Minä olen Kake ja tässä on oikein hyvä ystäväni Haukka-Pena. Tulemme ehdottomasti rauhan asialla ja saanen vielä huomauttaa, että tarjoamanne kyyti oli varsin miellyttävä ja täynnä yllätyksiä. Mutta Joulumaassa kun olemme, ette kai pahastu, jos tiedustelen, että missähän se Joulupukki mahtaa olla. Olisi kunnia tavata.”
”Tapaatte Joulupukin vasta myöhemmin. Ensin teidän täytyy valmistautua kohtaamiseen minun johdollani. Autan teitä henkisen valaistumisen tiellä. Minä autan teitäkin löytämään sisäisen Sepponne.”
Koska aika on suhteellinen käsite, voimme vain todeta, että Joulumaassa Kakelle ja Penalle tapahtuu Sepon ohjauksessa muun muassa seuraavaa:
Kake ja Pena oppivat leijumaan käskystä. Erityisesti Pena osoittautuu taitavaksi leijujaksi.
Kaikki itämaiset taistelutaidot tulevat miehille tutuiksi. Pena saavuttaa korkeimman mahdollisen ninjatason mm. kuviomurskauksessa.
Kake kasvattaa parran ja opettelee puhumaan vuohien kieltä. Vaikka puhe sujuu, kuullun ymmärtämisessä on ajoittain vaikeuksia.
Pena opettelee tekemään putkiremontteja ja puutarhatöitä pelkästään ajatuksen voimalla.
Miehet suorittavat Sepon ohjauksessa myös Joulumaan Pitkän Puoleisen Marssin, jonka aikana Kake eksyy, mutta pystyy levitoimalla palaamaan takaisin
tukikohtaan saatuaan sisäisen kompassinsa balanssiin. Yltiöpäinen suoritus on Joulumaan historiassa ainutlaatuinen. Seppo on hyvin ylpeä oppilaansa kehittymisestä.
Joulumaan Pitkän Puoleisen Marssin jälkikaronkan yhteydessä Kake ja Pena
antavat Sepolle vastapalveluksena voimavalmennusohjeita, joiden avulla Seppo saakin nostettua penkkipunnerrusmaksimiaan peräti 30 prosentilla.
Sepon uusi penkkiennätys on nyt 370 000 kiloa ilman penkkipaitaa.
Gurujen Gurulle mikään ei ole mahdotonta. Joulumaassa 370 000 kilon penkkimaksimi on hyvä tulos 400-vuotiaalle keskivartalolihavalle hipille.
Onnistuneen noston jälkeen Seppo ilmoittaa:
”Pojat nyt te olette valmiita kohtaamaan Joulupukin.”
Kake ja Pena kumartuvat Sepon edessä ja heidän mielensä valtaa kosminen
tyyneys.
”Arvoisa mestarimme, me olemme valmiit, olemme vihdoin löytäneet sisäisen Seppomme. Kiitos kaikista viisaista opetuksistasi. Emme koskaan unohda, mitä olemme saaneet kanssasi kokea.”
Ja niin vain tapahtuu, että itse Joulupukki karauttaa paikalle oikein perinteisellä porokyydillä, eikä millään pörisevällä helikopterilla.
”Vanhassa vara parempi, ja jos totta puhutaan, olen aina inhonnut kaikenmoisia teknisiä härpäkkeitä. Onneksi helikopteria ei ole tarvinnut käyttää kuin joskus hätätilanteissa. En muuten omista edes tietokonetta”, Joulupukki kertoo.
Kake ja Pena viettävät rattoisan illan Joulupukin ja Sepon seurassa. Pukki osoittautuu kaikin tavoin erittäin maanläheiseksi tyypiksi ja suorastaan loistavaksi seuramieheksi - joka on itsekin nostellut nuoruudessaan puntteja - mutta pukki ei halua kerskailla tuloksillaan, minkä Kake ja Pena tietenkin ymmärtävät. Suurmiehillä on aina syynsä vaieta määrätyistä asioista.
Jossain vaiheessa iltaa Joulupukki lausuu:
”Pojat, kuten ehkä arvasittekin, teidät on kutsuttu tänne syystä. Eli.. suoraan sanottuna.. olisko mitenkään mahdollista, että jos vaikka tulevana kesänä minä ja Seppo tultais teidän luo viettämään vähän niinkun kesälomaa ihan incognito-statuksella. Kun tää pukin homma on kuitenkin aika rasittavaa välillä. Pitäs päästä vähän rentoutumaan ja muorinkin kanssa näistä asioista on jo alustavasti sovittu. Seppo nyt on tietysti sinkkumies, niin se ei mitään lupia keneltäkään tarvitsekaan. Joten, mitäs tykkäätte pojat?”
”JEES, HUIPPUIDEA”, Kake ja Pena huutavat yhteen ääneen.
”Hienoa se on sitten sovittu”, pukki ilahtuu ja taputtaa käsiään yhteen.
Miehet syövät vielä nuotion loimussa Joulumaassa leivotut jättikoiset voisilmäpullat, jonka jälkeen pukki ilmoittaa:
”Jahas, tarttee lähteä duuniin. Kesällä nähdään pojat.”
Miehet halaavat vielä toisiaan ja kaikkien silmäkulmat kostuvat.
Kun pukki on poistunut, Seppo katsoo miehiä vakavasti ja ilmoittaa:
”No niin pojat, se on nyt sitten kotimatkan aika.”
WOOUUUUHHH... Kake ja Pena heräävät kellarista lämminvesivaraajan vierestä. Punaisen oven tilalla on pelkkää betonia.
”Mites menee”, Kake kysyy Penalta.
”No, melko radikaali keikka tällä kertaa. Mites siellä”, Pena tiedustelee.
”Joo, melko radikaalia tosiaan, mutta eiköhän me mennä seuraavaksi kotiin”, Kake ehdottaa.
”Joo, mennään kotiin”, Pena vastaa.

Iltapalan jälkeen kotona Iida ja Kake katsovat yhdessä Arnold Schwarzeneggerin vanhoja treenivideoita. Samaan aikaan Strömsössä Owe tekee pöytäkoristeen vanhasta suksesta. Kello 22.02 Kake nukahtaa ja Iida kutoo sukkaa. Pena käy saunassa ja lukee yömyöhään vanhoja Tex Willereitä. Elämä hymyilee.

Ei ylimakeaa – kiitos!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla