Sairastuminen oli shokki itselle niin töiden loppumisen takia, että ihan

taloudellisestikin.

Eläkkeelle jääminen ei yleensä ole mikään rikastumisen tae,

eikä varsinkaan kun oma työelämä oli pitkälti erilaisia hanttihommia ja

pätkätöitä pitkältä osin. Sairaseläke pari vuotta ennen varsinaista eläkeikää oli

kuitenkin lisälovi talouteen.

Kävi sitten vähän klassisesti, eli mies huomasi rahojen loppuvan nopeasti. Kun

töihin ei päässyt ja mieli oli muutenkin sairaana aika maassa, niin tuli sitten

kulutettua rahaa omien varojen yli.

Lainaakin tuli otettua ja valitettavasti niin, ettei paljon kiinnitellyt huomiota niiden ehtoihin tai kilpailutukseen. Kantapään

kautta piti oppia, että tietoa kyllä on kunhan sitä vain jaksaa vähän katsella.

Menot ja tulot eivät olleet mielessä

Yksi iso tekijä talousasioiden rapautumisessa oli juuri se, ettei tullut tiedettyä

mihin sitä rahaa menee ja paljonko sitä tulee. Vaikken ole työelämässä paljon

ikinä tienannut, niin kuitenkin hyvin pitkälti niiden menojen mukaan. Kun

palkka sitten vaihtui sairaseläkkeeseen ja eläkkeeseen niin en pitänyt mitään

kirjaa siitä, että mitä sinne tilille rapsahti. Enkä kyllä sitäkään, että vapaa-aika ja

sairaus kummasti kasvattivat menoja.

Esimerkiksi erilaisia kipulääkkeitä tuli sen

verran käytettyä, että Kelan korvauskaton raja rapsahti nopeasti yli.

Taloutta heikensi tietysti vielä varsinkin juuri ne työelämän kymmenen viimeistä

vuotta.

Silloin tuli oltua paljon poissa töistä ja sairaslomaa kertyi, eikä palkkaa

tullut tavalliseen tapaan. Jo niiltä ajoilta alkoi myös laskuja tulla enemmän – oli

lääkettä ja fysioterapiaa.

Ja kun siihen omaan kuluttamiseen ei käyttänyt

myöskään huomiota, niin tottahan se tili alkoi huveta.

Asiat päin mäntyä lisää ahdistusta

60-vuotiaana olin siis potkittu pois työelämästä, sairaseläkkeellä ja tili oli

hyvinkin miinuksella. Eläkkeelle jäämistä oli odottanut pitkään ja hartaasti,

suunnitelmia löytyi eikä oma rahatilanne vaikuttanut vielä viiskymppisenä näin

pahalta. Tunnelmat eivät siis olleet kovinkaan hyvät ja mielen masentuminen

kyllä vaikeutti sitä rahanhoitoa entisestään. Voin todeta, että raha-asiat

lamaannuttaa pitkälti toimintakyvyn.

Vaikka järki tietää, ettei pään pensaaseen työntäminen auta, niin silti on hankala oikein muutakaan tehdä.

Lopulta sain onneksi potkittua itseäni liikkeelle. Oloni koheni hieman levon ja

lääkkeiden avulla ja sain lapsenlapselta vanhan tietokoneen nurkkiin pyörimään.

Sitä kautta sitten suuntasin nettiin ja ryhdyin tekemään taustatyötä

velkaantumisen korjaantumiseen. Löysin hyviä keinoja, joihin kuului:

  • Menojen ja tulojen kirjaaminen
  • Takuusäätiön takaus velkajärjestykeen (kyllä, valitettavasti meni näin pitkälle tuo velkaantuminen)
  • Tavaroiden uusiminen ja kirpputorit
  • Säästäminen ja pienet lisätulot
  • Mielen virkeänä pitäminen

Varsinkin viimeinen pointti on tärkeä! Kun voi paremmin, niin asioiden hoitokin sujuu jouhevammin. Onneksi on tämä internetti, josta löytyy ihan kaikkea, mitä keksiä etsii. Monenmoisia blogeja on tullut luettua, ja opittua samalla mainioita säästövinkkejä sekä budjetoinnin merkitystä.

Haaveissa olisi, että voisin omallakin blogilla inspiroida ja jakaa muille sitä omaa osaamista- aivan kuten olen itse saanut apuja toisilta blokkareilta ja nettiläisiltä.

Mahdollisesti jopa blogilla voisi tehdä lisätienestiä, jos lukijoita saa. Mainostus ei kuitenkaan ole meikäläisen pääjuttu - eniten saa intoa kun tulee käymään netissä ja huomaa teidän mahtavien lukijoideni kommentit ja tykkäykset.

Ensi kerralla taidankin raapustella vähän lisää näitä ”elämänohjeita”. Nyt kahvien keittoon ja sunnuntain ihmettelyyn.

Moi

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla