Olin noin 30-vuotias kun nivelet alkoivat ensimmäistä kertaa temppuilemaan.

Tein silloin melko raskaita rakennushommia, joten pistin erilaiset jomotukset töiden piikkiin.

Tilanne paheni vuosien saatossa ja lopulta nivelrikko vei ennenaikaiselle eläkkeelle.

Viimeiseen asti lääkäriä vältellen

Olin ja olen niitä vanhanlinjan miehiä siinä mielessä, että en mennyt lääkärille valittelemaan sen kummempia.

40 vuoden jälkeen tuli välillä oltua pidempiäkin jaksoja poissa töistä ja työnantajatkin pistivät vähän ”helpompiin” hommiin usein. Ei vaan halunnut mennä lääkäriin testaamaan, että mikä se on kaiken kivun taustalla.

Tähän vaikutti pitkälti:

  • Pelko töiden loppumisesta. Ei ollut hienoja tutkintoja ja ikää oli jo, joten en uskonut, että mitään uutta saisi tilalle
  • Huoli eläkerahoista ja taloudesta. Eläke ei ole muutenkaan suuri ja sairaseläke sitäkin heikompi.

Tämä toinen pelko tulikin vähän toteen ja siitä sitten enemmän seuraavassa jutussani.

Lyhyesti voi kuitenkin sanoa, että talous meni melkoiseen remppaan töiden loputtua.

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että eläkeläiset eivät Suomessa ole mitään miljardöörejä ja jos jäät ennenaikaisesti eläkkeelle, niin et ainakaan rikkaammaksi pääse.

Mutta palataanpa sairastumiseen.

50-vuoden jälkeen aloitin sitten vihdoin lääkärillä ramppaamisen. Sormien nivelten turpoaminen alkoi lisääntyä ja töiden tekeminen hankaloitui entisestään. Selkäkin alkoi reistailemaan ja lopulta sain vihdoin diagnoosin: vaikea-asteinen nivelrikko.

Siihen liittyi vielä osittainen psoriasis, joten iho-ongelmiakin riitti.

Eläkkeen aikaistuminen

Olin ihan vähän aikaa osa-aikaeläkkeellä, mutta vuodessa jo huomasi, ettei tämä riittänyt ongelmien vähentämiseksi.

Nivelet olivat vuosien saatossa menneet tulehdusten ansiosta niin pahkuraiseen ja jäykkään kuntoon, ettei rakenteluista tullut enää mitään.

Niinpä sitä joutui sairaseläkkeelle 60-vuoden iässä. 

Tarkoituksella kirjoitan, että ”joutui”, sillä työkyvyn menettäminen oli kova paikka. Vaikka olin odottanut eläkkeelle pääsyä innoissani, ei työelämästä pois jääminen sairauden takia tuntunut oikealta.

Muut jäivät vielä kiinni päivittäisiin rutiineihin ja itse joutui kotiin istuskelemaan. Silti se nimittäin tuntui. Sitä oli vähän niin kuin yhteiskunnan ulkopuolella. Kovasti tule lueskeltua palstoja, kuten täälläkin nettisivussa on vaikka tämä.

Ja kuten tuli jo yllä mainittua, eihän se aikaiselle eläkkeelle jääminen ollut taloudellisestikaan kannattavaa.

Eläkettä ei hanttihommista ollut kertynyt muutenkaan hurjasti, mutta kyllähän se parin vuoden aikaistaminen eläkkeen suhteen näkyi heti kukkarossa. 

Tulot väheni ja oma mieli oli maassa. Tämä ei todellakaan ollut hyvä yhdistelmä ja sitä onnistui muutamassa vuodessa saamaan talouden melkoiselle kuralle.

Siitäpä voikin sanailla sitten ensi kerralla.

 

Kommentit (1)

Vierailija
2/1 | 

Hyvin kirjoitat elämäntarinaasi. Odottelen jatkoa blogiisi. Luen mielelläni tekstiäsi, on mielenkiintoinen.

Itse olen myös jo aikaa sitten jäänyt myöskin työkyvyttömyyseläkkeelle, oltuani ensin osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Minun selkäni sanoi työsopimuksen irti kanssani. Ainainen vaiva on jäänyt, joka kenties on lopunikääni seuranani.

Kirjoitapa pian lisää blogiasi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla