Kuvassa vierekkäin valmista seinäpintaa ja toisella sivulla pohja- ja oikaisurapattu seinäpinta.
Kuvassa vierekkäin valmista seinäpintaa ja toisella sivulla pohja- ja oikaisurapattu seinäpinta.

Uudisrakennuksen loppusuoran tärkein ja silmiinpistävin urakkakohde ainakin ulkopuolisen silmin on julkisivujen rappaus. Niin kauan kun rakennusharkkojen saumat ovat näkyvillä, talo vaikuttaa keskeneräiseltä, vaikka sisällä olisi hyvinkin valmista.

Rakentaja voi itse päättää, milloin ryhtyy tähän urakkaan. Rakennusliikkeiden tekemissä kohteissa ulkorappaus tehdään aikaisessa vaiheessa, sillä uudiskohdetta on huomattavasti helpompi myydä, kun ulkopinnat ovat valmiit, vaikka talo olisi muuten alkutekijöissään. 

Yksityinen omakotirakentaja puolestaan siirtää julkisivurappauksen mieluummin rakennushankkeen loppupuolelle. Me mietimme asiaa lähinnä siltä kannalta, missä vaiheessa piha-alueet ovat siinä kunnossa, ettei pihojen viimeistely enää tahri vitivalkoisia seinäpintoja.  Olen nähnyt muutaman kerran rakennusliikkeen työmaalla tilanteen, jossa kaivuri tai materiaaleja tuova kuorma-auto ovat kolhineet valmista julkisivua ja seinää on pitänyt rapata uudelleen.

Meillä tonttia on tulossa viimeistelemään enää pieni bobcat-kaivuri, joten seinien likaantumista ei tarvitse enää suuremmin pelätä.

Ennen suuria seinäpintoja rapataan kulmalistojen avulla kaikki kulmat.
Ennen suuria seinäpintoja rapataan kulmalistojen avulla kaikki kulmat.

Rappaaminen on ammattilaisten hommaa

Alun perin olimme miettineet julkisivurappausten ajankohdaksi viime vuoden kesää, mutta useamman viivästyksen summana olisimme joutuneet siirtämään rappauksen niin myöhään viime syksyyn, että päätimme viivästää urakan pahimman talvikauden yli. Ulkorappaukseen tarvitaan nimittäin poutasäätä ja siksi rappauksia tehdään pääosin toukokuusta syyskuulle.

Ison omakotitalon julkisivurappaus on monivaiheinen urakka, joka kestää helposti kolmesta neljään viikkoon. Rappaus sisältää yleensä kolme rappauskerrosta, joiden on saatava rauhassa kuivua ennen seuraavaa työvaihetta. Ensimmäinen rappauskerros on pohjatasoite eli oikaisulaasti (me käytimme Weber 410 -ohutrappauslaastia), johon upotetaan rappauksen kestävyyttä parantava lasikuituverkko. Tämän kerroksen kuivuttua seinäpintaan tehdään samalla oikaisulaastilla varsinainen seinien oikaisu eli tasoitetaan seinäpinnan mahdolliset epätasaisuudet ja vinoudet.

Valmiin oikaistun pinnan päälle tehdään seinän primerointi eli pohjamaalaus lopullisen ulkopinnoitteen värisellä pohjamaalilla (Weber Silco) , jolla varmistetaan varsinaisen ulkorappauslaastin (Weber Silco -pinnoite, 1.5 mm raekoko) kiinnittyminen lujasti seinään.

Näiden kerrosten lisäksi suuri ja aikaa vievä työvaihe on ikkunoiden ja ovien reunusten eli smyygien rappaus alkuvalmisteluineen ja suojauksineen.

Meillä talon julkisivuissa on yhteensä lähes 300 neliötä pintaa sisältäen ikkuna- ja oviaukot, joten rappauskerroksia ei saa todellakaan valmiiksi päivässä, jos kahdessakaan. Suurella urakkaporukalla aikataulut toki nopeutuvat, mutta samalla nousevat myös urakan kustannukset.

Monet omatoimirakentajat hoitavat itse talonsa julkisivurappaukset, sillä nämäkään asiat eivät ole rakettitiedettä ja työohjeita löytyy alan liikkeistä ja netistä. Me emme kuitenkaan halunneet tinkiä laadusta, sillä tasaisen ja kauniin rappauspinnan tekeminen vaatii ammattilaisen. Omia rappaustaitojaan voisi kokeilla mieluummin vaikka pienen pihamuurin kanssa.

Märkään oikaisulaastiin upotetaan lasikuituverkko vahvistamaan rappauksen kestävyyttä.
Märkään oikaisulaastiin upotetaan lasikuituverkko vahvistamaan rappauksen kestävyyttä.

Optimaalinen sää ei olekaan auringonpaiste

Paras työsää ulkorappausten tekoon on pilvinen poutapäivä, jolloin aurinko ei paista suoraan seinäpintaan ja kuivata laastia liian nopeasti. Pilvisellä säällä työolosuhteet ovat miellyttävämmät myös työn tekijöille.

Seinän pohja- ja oikaisurappauspinnat voi tehdä useammassakin erässä, jos sade sattuu yllättämään kesken työvaiheen. Sen sijaan lopullisen pintamateriaalin tasoitus on oltava katkeamaton työsuoritus. Sateen lisäksi tasoitushomman voi pilata myös liiallinen paiste, sillä työvaihe on tehtävä kostealle laastipinnalle yhtäjaksoisesti. Muutoin jokaisen keskeytyksen saumakohdat jäävät näkyviin kuivuessaan eri aikaan. 

Edellä mainitusta syystä ei kannata yleensä valita julkisivurappaukseen yritystä, jossa yksi mies sanoo tekevänsä kaiken itse. Muut työvaiheet voivat vielä onnistua, mutta pintakerroksen hiertäminen vaatii vähintään kaksi tekijää, jotta pahoilta saumakohdilta vältytään. Koko seinän uusintarappaus maksaa jo niin paljon, että homman soisi menevän kerralla putkeen. 

Rappaajia on joka lähtöön

Lähdin kyselemään julkisivurappaustarjousta alan yrityksiltä touko-kesäkuun vaihteessa. Huomasin yllätyksekseni olevani pahasti myöhässä. Yhteydenotot isoihin rappausurakoitsijoihin tuottivat lähes pelkkää ”ei-oota”, koska ne tekevät kuulemma urakkasopimuksensa seuraavaksi kesäkaudeksi yleensä jo edellisen vuoden syksyllä. Jos vapaita aikoja löytyi, ne menivät syyskuun alkuun, jolloin sääolosuhteet ovat taas kysymysmerkki.

Seuraavaksi kokeilin pienempiä urakoitsijoita, joita löytyy muun muassa Urakkamaailman kautta. Vastauksia alkoi tulla nopeasti, ja viikon aikana tarjouksia oli kasassa jo toistakymmentä. Taas kerran osoittautui, että rakennusalalla löytyy tekijöitä moneen lähtöön.

Ulkorappausurakoitsijat antavat tarjouksensa kokonaispakettina eli tarjous sisältää sekä työn että tarvittavat materiaalit. Tähän tulee yleensä vielä lisäksi tarvittavien telineiden tai henkilönosturin vuokra; eri urakoitsijat käyttävät jompaa kumpaa vaihtoehtoa mieltymyksensä mukaan.

Keskimäärin urakoitsijan rappaustyön hinta on 40-60 euroa seinäneliöltä ja materiaalikustannus vaihtelee 25-35 euron välillä sen mukaan, kenen valmistajan materiaaleja käytetään.

Kokonaiskustannus on siten 65–95 euroa neliöltä. Meidän tapauksessamme kaksikerroksisen omakotitalon telinevuokra oli reilut 1500 euroa sisältäen telineiden siirrot, pystytykset ja purkamiset työn edistyessä. Rakennustelineet toimittaneen TV-rakennuksen telinemiehet hoitivat siirrot ja pystytykset nopeasti, ja sain hoidettua samalla telineellä myös kattotuolien päätyjen ja parvekkeen katospuiden maalaukset.

Kattotuolien alle jääneet harkkojen saumat ja -aukot on täytettävä harkkopalasilla ja uretaanivaahdolla ennen rappausta.
Kattotuolien alle jääneet harkkojen saumat ja -aukot on täytettävä harkkopalasilla ja uretaanivaahdolla ennen rappausta.

Tarjouksissa suuri hintahaitari

Urakkamaailman kautta tulleet tarjoukset vaihtelivat todella paljon. Kallein tarjous oli yli 34 000 euroa sisältäen materiaalikuluja yli 16 000 euroa ja halvin oli noin 16 000 euroa. Ihmeellistä oli myös se, että useat urakoitsijat antoivat tarjouksensa kohdetta näkemättä ja etäisin tarjous tuli Oulusta!

Arvelin kokemuksesta, että monet urakoitsijat antavat nopean tarjouksen ja laittavat varmuuden vuoksi riittävän suuren summan, jolloin kohde ei jää ainakaan miinukselle. Aika tyypillinen tapaus oli turkulainen urakkatarjous, joka tuli lähes välittömästi, kun jätin ilmoituksen. Tarjoushinta oli 28 000 euroa ja kohta soi puhelin, jotta olisi voitu lyödä urakka lukkoon.

Kun sanoin, että hinta kuulostaa korkealta, se putosi välittömästi viidellä tonnilla. Tarjouksen tekijä lupasi tulla paikalle parin päivän päästä, jotta voisimme jutella tarkemmin. Hän ilmestyikin tontille seuraavana päivänä, katsoi taloa muutaman minuutin yhdeltä sivulta ja hinta putosi taas pari tuhatta. Kun ilmoitin seuraavana päivänä, että tulen valitsemaan toisen urakoitsijan, sain häneltä vielä kolmannen tarjouksen, joka oli jo alle 19.000 euroa!

Sovimme työstä, materiaalit hankimme itse

Lopulta meillä oli kaksi tarjousta loppusuoralla. Kävimme katsomassa molempien urakoitsijoiden työn jälkeä referenssikohteissa ja päädyimme Pinnoitex Oy:n Ville Kettuseen, jolla on lähes parinkymmenen vuoden kokemus rappaustöistä. Sovimme Villen kanssa veloitusperusteeksi ainoastaan työn osuuden, koska sain rakennusmateriaalitoimittajamme Hartman Raudan kautta hyvän tarjouksen tarvittavista materiaaleista.

Materiaalitoimittajiakin oli loppusuoralla kaksi, mutta kun molemmat urakoitsijoista kertoivat käyttävänsä mieluiten Weberin rappausmateriaaleja, mekin päädyimme Weberiin. Weber, jonka tuotteita olemme käyttäneet myös kylpyhuoneiden vesieristeissä ja sisäseinien tasoituksissa, ei pettänyt tälläkään kertaa. Heidän myyntipäällikkönsä laski materiaalimäärät seinäneliöiden mukaan, ja kun yksi lähetys oli virheellinen (väärät ikkunalistat), heiltä tuli auto seuraavana päivänä tontille tuomaan oikeat tuotteet.


Ja rappauksen jälkeen.
Talo ennen rappausta.
 


Vanhan liiton malliin

Rappausurakka onnistui lopulta erinomaisesti. Oli ilo nähdä, että nuoremman polvenkin rakennusurakoitsijalla löytyy vielä sitä usein perään kuuluttamaani vanhan liiton miesten ammattiylpeyttä.

Ville painoi pitkää päivää ja kutsui vasta loppupinnoitteen tasoitukseen kaverinsa apuun. Ville jopa rappasi oma-aloitteisesti talon takaparvekkeen alla olevan seinän uudelleen, kun parvekkeelta valunut vesi jätti ikävät valumajäljet tuoreeseen rappauspintaan. Koska materiaalia oli varattu hieman ylimääräistä, uudelleenrappaus ei lisännyt edes kustannuksia.

Lisäksi Villellä oli itsenäisenä urakoitsijana hyvä kontaktiverkosto saman henkisiä ammattimiehiä, joten hän suositteli meille ikkunapellityksiä varten hyvän pläkkärin, joka teki nopeasti ja ammattitaidolla kaikki talon ikkuna- ja kynnyspellitykset sekä korjasi samalla aikaisempia huolimattomasti tehtyjä pellityksiä.

Kohtuuhinnalla erinomainen jälki

Julkisivurappaus on omakotitalossa iso panostus, laskee sen millä mittapuulla tahansa. Meillä rappauksen hinnaksi tuli materiaaleineen vajaat 18 000 euroa, mutta verrattuna kaikkiin muihin varteenotettaviin tarjouksiin, pääsimme kuitenkin tuhansien eurojen säästöihin hankkimalla työsuorituksen ja materiaalit erikseen.

Pinnoitexin Ville Kettusen työn jälki on niin erinomaista, että suosittelin häntä mielihyvin lähellä olevalle taloyhtiölle, jonka hallituksen jäsenet tulivat porukalla työmaallemme kyselemään neuvoja omaan rappausurakkaansa ja katsomaan rappaustyön jälkeä.

Seuraavissa blogipäivityksissä kerromme muun muassa, mikä yleinen asia nostaa turhaan rakentajan kustannuksia ja kuinka kävi lopulta oikeusistunnossa, jossa ratkottiin runkourakoitsijan tekemiä rakennusvirheitä ja niistä johtunutta loukkaantumista.

Mukavaa joulun odotusta lukijoillemme!

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla