Ikihonka kaatuu hetkessä. Se käy, kun sen osaa.
Ikihonka kaatuu hetkessä. Se käy, kun sen osaa.

Rakennuslupakiemurat alkavat olla ohitse ja saimme aloituskokouksen pidettyä, joten työtkin pääsivät käyntiin. Alkuviikolla kaadettiin puita tulevan rakennuksen tieltä.

Tontin keskellä seisoi valtava mänty ja pari kahdeksanmetristä vaahteraa ja pähkinäpuuta. Ounastelin, että ammattimiehet saavat homman hoidettua suht’ nopeasti ja varauduin iltapäivän kestävään urakkaan.

Jorma on tehnyt metsurin hommia useamman kymmenen vuotta ja se näkyi. Aloitushetkestä kului noin puolitoista tuntia siihen, että puut oli kaadettu, pätkitty ja kuskattu tontilta pois oksineen päivineen. Puunkaato meni todellakin niin kuin Strömsössä. 

Perustusten kimppuun

Meillä on tallessa 30 vuotta sitten tehty maaperätutkimus edellistä taloa varten. Siinä yhteydessä tehtiin kairauksia myös tämän uuden talomme tonttipuoliskolta. Kolmessa vuosikymmenessä maaperätutkimusten raportointi ja tarkkuus ovat kuitenkin muuttuneet sen verran paljon, että rakennesuunnittelija suositteli uuden maaperätutkimuksen tekemistä.

Jos olisimme saaneet tiedon aikaisemmin, olisimme voineet teettää tutkimuksen jo aikaa sitten. Vaan eipä tullut mieleen, kun Espoon rakennusvalvontakin hyväksyi vanhan tutkimuksen sellaisenaan. Kiireen olisi taas kerran voinut välttää paremmalla tiedonkululla.

Kyselin alan toimijoilta, mistä maaperätutkimuksen saisi pääkaupunkiseudulla nopeimmin, mutta aika pian selvisi, että ei mistään. Kevään rakennussesonki käy jo niin kuumana, että tähänkin toimenpiteeseen pitää varata viikkoja. Nopean kyselykierroksen mukaan aikaa vierähtäisi neljästä viiteen viikkoa ennen kuin kukaan ehtisi tontille kairaamaan reikiä. Maaperätutkimuksen hinnat näyttivät olevan aika vakioita, sillä hintahaarukka vaihteli 1000–1300 euron välillä.

Edellä kerrottu tarkoittaisi taas muutaman viikon turhaa odottelua, koska ilman ajantasaista maaperätietoa ei voi tehdä perustussuunnitelmaa.

Uusi jännitysmomentti

Vaihteeksi meillä oli onni myötä. Soitin juuri ennen pääsiäistä Tuusulan maaperätutkimukseen ja sieltä Pertti Airikka lupasi hoitaa homman alta pois. Näin myös tapahtui: heti pyhien jälkeen tontilla tehtiin kuusi kairausta, joilla saatiin selville maaperän laatu ja kerrostumat sekä mahdollinen paalutustarve ja paalujen pituudet. Raportti oli meillä oli reilut pari viikkoa ensipuhelun jälkeen. Nopeata toimintaa!

Koska jouduimme paaluttamaan jo aikaisemman talomme samalle tontilla 30 vuotta sitten, osasimme odottaa, että paaluille menee tämä uusikin talo.  Niin kuin meneekin. Toisaalta paalutustekniikka on kehittynyt huimasti. Aikaisempien järeiden teräsbetonipaalujen ja suuren paalutuskoneen sijasta nyt selvitään pienellä koneella ja aikaisempaan verrattuna suorastaan siroilla teräspaaluilla, jotka voidaan lyödä maahan jopa parin metrin päähän viereisestä rakennuksesta ilman vahinkovaaraa.

Teräspaalujen käytössä ei tule myöskään kalliita hukkapaloja, koska paaluja voidaan jatkaa tarvittavaan pituuteen vapaasti. Nyt jännitämme enää, miten toimitaan rakennuksen toisella reunalla, jossa kairaustulokset näyttävät pienimmillään noin 1,6 metrin paalupituuksia ja suurimmillaan yli neljää metriä. Perustussuunnittelijan mukaan mittaheittoa ei tarvita nimittäin paljoakaan, kun paalut ovat liian lyhyitä eikä niitä voida käyttää. Silloin voidaan joutua käyttämään kalliimpaa vaihtoehtoa paalutukselle eli kaivetaan tukiperustus ja tehdään valut osassa perustuksia kiinteään kallioon saakka. Luvassa olisi siis jossain kohdissa lisää kaivuuta, maamassojen vaihtoa ja ties mitä. Toivottavasti kuitenkaan ei!

Tässä huomaa taas kerran, että rakentajan on itse oltava mahdollisimman hyvin ajan tasalla kaikista rakentamisen vaiheista, jotta voi ottaa kantaa eri vaihtoehtoihin. Nyt täytyy alkaa selvittää itselleen, mitä nämä eri vaihtoehdot ihan oikeasti tarkoittavat, ja tutkia eri perustustapoja. Ihan alkuun omaa tietämystään voi kartuttaa esimerkiksi Rakennustiedon sivuilta. Sieltä löytyy artikkeli Kunnon perusta perustuksille: Massanvaihdot, salaojat ja routaeristys huolellisesti.

Virikkeitä Viron puolelta

Aikataulun puolesta tilanne näyttää nyt siltä, että perustussuunnitelma valmistuu ensi viikolla. Maankaivuu salaojineen ja viemärivetoineen voi ehtiä valmiiksi hyvällä tuurilla valmiiksi ennen vappua.  

Jos sorapeti olisi valmiina heti vapun jälkeen, talon runko voisi olla pystyssä kesäkuun alussa. Siis jos ja jos. Yllätyksiä on riittänyt jo tähän mennessä kotitarpeiksi, joten katsotaan nyt rauhassa, kuinka käy.

Ihan vaan vaihteluksi ja piristykseksi ajattelimme piipahtaa etelässä viikonloppuna. Tallinnassa on suuret Interjöör 2018 -sisustus- ja rakennusmessut. Laivamatka maksaa Tallinkilla kahdelta hengeltä yhteensä 28 euroa ja messuliput irtoavat eläkeläisille neljä euroa kappale.

Aika pienellä kustannuksella pääsee sekä vähän tuulettumaan että saa toisenlaista näkökulmaa rakentamiseen ja sisustamiseen. Viro seuraa nimittäin tiiviisti keskieurooppalaisia rakennustrendejä, vaikka toki suomalaisetkin ovat messuilla hyvin esillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat