Tässä rakennustarvikkeet, jotka löysivät uuden omistajan.
Tässä rakennustarvikkeet, jotka löysivät uuden omistajan.

Rakennushommissa tulee jatkuvasti eteen tilanteita, joissa miettii, että muistinkohan laittaa tätäkään kustannusta budjettiin. Näistä pienistä unohtuneista menoista muodostuu kuukausien aikana merkittävä summa, joka vaikeuttaa alkuperäisessä budjetissa pysymistä.

Onneksi rakennusurakan aikana voi hankkia myös pieniä ylimääräisiä tuloja ja säästöjä. Koska harrastamme itsekin kierrätystä ja tavaroiden tuunausta, laitamme mieluummin käyttökelpoiset tavarat kiertoon kuin täytämme niillä kaatopaikkaa ja maksamme kaatopaikkamaksuja.

Vanhan autotalli-varastomme saa toimia esimerkkinä, miten kierrätys toimii käytännössä ja mistä säästöt syntyvät.

Käytännön kiertotaloutta

Ensimmäisenä yritimme kierrättää vanhat kattotiilemme. Tarjosimme niitä ilmaiseksi Helsingin kierrätyskeskukselle, mutta he eivät olleet kiinnostuneita, sillä käytettyjen kattotiilien kysyntä on kuulemma heikkoa.

Seuraavaksi ilmoitimme 1980-luvun kattotiilistämme Raksakimppa-sivuston ”Raksakimppa-torilla”. Tarjosimme yli 600 ehjää ja puhdistuksen jälkeen käyttökelpoista kattotiiltä vaihtokaupalla, jossa yhdellä kahvipaketilla sai sata kattotiiltä, kunhan hoiti purkamisen itse. Halukkaita ilmaantui ja ehdimme sopia neljän eri henkilön kanssa kattotiilien noudosta, mutta yksikään ei ilmestynyt lopulta paikalle. Niinpä jouduin ottamaan kattotiilet itse alas (ks. edellinen päivitys purku-urakan oharista).

Päätimme vaihtaa "myyntikanavaa". Seuraavan ilmoituksen valmiiksi puretuista kattotiilistä laitoimme tori.fi-sivustolle otsikolla ”Kattotiiliä kahvipaketin hinnalla!”. Nyt pari halukasta ilmestyi jo paikalle, mutta he tarvitsivat vain satakunta kattotiiltä.

Puolet kattotiilistä ehti mennä jo muun rakennusjätteen mukana kaatopaikalle, kun puhelin alkoi soida uudelleen. Useampi oli keksinyt, että kattotiilemme olivat sellaista Lohjan ja Ormaksen mallia, jota ei saa enää mistään, jos omat sattuvat rikkoutumaan. Herrasmies Lohjalta kävi hakemassa loput 200 kattotiiltä kesäpaikkansa varatiiliksi.

300 kattotiilen lisäksi saimme kiertoon muutakin: autokatoksen kahdeksanmetriset kattotuolit (7 kpl), yli 200 metriä autokatoksen alus- ja reunalautoja, muoviset sadevesikourut ja muutaman vanhan ikkunan. Tulopuolelle kertyi viisi pakettia kahvia ja parikymmentä euroa ikkunoista.

Pienillä toimilla tonnien säästö

Suurin rahanarvoinen hyöty kertyi kuitenkin kaatopaikan maksamattomista jätemaksuista.

Kaatopaikka veloittaa rakennusjätteistä lajin mukaan, ja mikään ei ole ilmaista.  Lajittelematon purkujäte maksaa 157 euroa tonnilta, mutta esimerkiksi betonijäte, josta rauta on eroteltu pois, maksaa enää 38 euroa tonnilta. Kun yksi jätelavallinen betonijätettä painaa lajikkeesta riippuen 3,5–5,5 tonnia, summat alkavat olla huomattavia.

Ajatimme kaatopaikalle kuusi lavallista lajiteltua betonijätettä, koska saimme lähes kaiken puutavaran kierrätettyä. Purkamisen yhteydessä jääneet pienet laudanpätkät veimme itse paikalliselle Sortti-asemalle, jossa neljästä kuutiosta puuta joutui maksamaan jätemaksua yhteensä 36 euroa.

Betonilattiasta erotelluista valuteräksistä ei mennyt lainkaan jätemaksua, sillä Sortti-asema ottaa kuluttajien metallijätteet vastaan veloituksetta. Myös painekyllästetyn puutavaran voi viedä Sorttiin ilmaiseksi, mutta kaatopaikka veloittaa siitä 230 euroa tonnilta. Meiltä purkuun meni autokatoksen yhteydessä vanha 50 neliön terassi, joka oli rakennettu painekyllästetystä laudasta.

Kokonaisuudessaan autokatos-varastomme rakennusjätteiden hävittäminen maksoi kuljetuskuluineen ja kaatopaikkamaksuineen noin 3000 euroa. Jos olisimme toimittaneet kaikki purkujätteet lajittelematta ja mitään kierrättämättä kaatopaikalle, lisäkustannus olisi ollut noin 4000 euroa.

Pelkästään kierrätys vähensi jätekuormaa yli 500 euron edestä. Sillä summalla voi hankkia vaikka wc:n allaskaapin tai todella paljon maalia. Vaivannäkömme tuotti siis muutakin kuin parin, kolmen viikon kahvit rakennustyömaalle.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018