Ontelolaatan läpiviennit jäivät tehtaalla tekemättä, joten hätiin tarvittiin timanttiporaaja.
Ontelolaatan läpiviennit jäivät tehtaalla tekemättä, joten hätiin tarvittiin timanttiporaaja.

Rakennusurakan loppusuoralla jokaisen talonrakentajan yksi suuri huolenaihe on alkuperäisessä budjetissa pysyminen. Pitääkö kustannusarvio? Ja jos ei, niin missä mentiin metsään ja paljonko? Voiko asiaan vielä vaikuttaa?

Tässä vaiheessa Eläketalo Espooseen -hankettamme lukijoita varmaan kiinnostaa, miltä projektin aikataulut ja rakennuskustannukset näyttävät tässä vaiheessa. Lopullista totuutta emme vielä tiedä, mutta uskomme saavamme talon muuttovalmiiksi huhtikuun loppuun mennessä. Sen jälkeen jää tehtäväksi vielä osa kellaritilojen pinnoista, parvekkeiden laatoitukset ja kaikki pihatyöt mukaan lukien pihatien asfaltointi, jota ei ehditty tehdä ennen talven tuloa. Lopullisen valmista pitäisi olla tulevana syksynä.

Arvioimme hankkeemme budjetiksi alunperin 250 000 euroa. Tässä vaiheessa budjetti on ylitetty jo noin 10 prosentilla ja joudumme varautumaan vielä toiseen 10 prosentin ylitykseen. Lopullinen toteutuva rakennuskustannus on edelleen auki, sillä vaikka loppusumma näyttäisi lähestyvän 300 000 euroa, monet myöhemmin tekstissä mainitut rakennusvirheet ja urakoitsijoiden tai asentajien huolimattomuudet ovat viivästyttäneet hankettamme ja niistä on koitunut lisämenoja. Koska virheet ovat johtuneet rakentajista eikä meistä, olemme hakeneet niistä korvauksia, jotka tulevat vaikuttamaan lopullisiin rakennuskustannuksiin.

Toistuva rakennusvirheiden korjaaminen eli töiden tekeminen kahteen kertaan on keskeinen syy, miksi aikataulu on venynyt ja budjetti ollut koetuksella. Kerron tässä päivityksessä, mitä kaikkea on opittu kantapään kautta ja kalliisti.

Hankkeen lähtökohdat

Suurin osa maallikkorakentajista rakentaa talon kerran elämässään, joten kustannuksia on mahdotonta arvioida pilkulleen oikein. Maallikko ei voi tietää ja ottaa huomioon jokaista nippeliä, mitä projektissa tarvitaan. Ja vaikka kuinka tekisi parhaansa, ”Mr Murphy” vaanii rakennustyömaan kulmilla ja iskee puumerkkinsä toteutuneisiin kustannuksiin.

Maallikkorakentajalle tulee helposti 10–15 prosentin ylitys kustannusarvioon – jos hyvin käy. Siksi olisi hyvä jättää jo hankkeen aloitusvaiheessa pelivaraa omaan rakennusbudjettiin. Kun rakentaja huomaa, että alkuperäinen kustannusarvio ei pidä, hän alkaa yleensä tinkiä niistä kustannuksista, joihin voi vielä vaikuttaa.  

Budjetin paukkuessa sisustustöitä aletaan urakoida itse ja tingitään sisustusmateriaalien laadusta. Parketti vaihtuu laminaattiin ja edullinen keittiöhana kelpaakin ihan hyvin. Tälläkin kohtaa hyvä ennakkosuunnittelu auttaa. Jos on miettinyt heti alkujaan pari vaihtoehtoa ainakin päähankintoihin, sen oman ihannevalinnan ja edullisemman toimivan vaihtoehdon, lopullisia ratkaisuja ei tarvitse säveltää lennosta, jos ihannevalintaan ei olekaan varaa.

Rakennamme toista taloamme ja vieläpä samalle tontille, joten lähtökohta oli normaalia parempi. Siksi uskalsimme tavoitella alle vuoden rakennusaikataulua ja haasteellista rakennusbudjettia. Päätimme hoitaa itse rakennusprojektin valvontaa, materiaalihankintoja ja osan sisätöistä. Näin laskimme säästävämme kymmeniä tuhansia euroja.  

Huolimattomuus ja virheet maksavat

Kuten olen jo aikaisemmissa blogipäivityksissä todennut, pienetkin virheet ja viivästykset maksavat. Ja kun ne kertautuvat, ne maksavat lisää.

Kun rakentaja tekee sopimuksen urakoitsijan tai asentajan kanssa, hän lähtee siitä, että työn jälki on laadukasta ja mahdolliset virheet korjataan viivytyksittä. Tämän asian sanelevat jo lakiin perustuvat rakennusmääräykset, joissa puhutaan ”hyvän rakennustavan mukaisesta rakentamisesta” kaikissa rakennushankkeissa. Näin ei vain näytä aina olevan.

Urakoitsijat, asentajat ja suuri osa alihankkijoista näyttävät kuitenkin lähtevän siitä olettamuksesta, että asiakas hyväksyy mukisematta heikommatkin työsuoritukset. Ammattiylpeys on vaihtunut selityksiin ja jatkuvaan kiireeseen. Vaarana tässä on se, että jos asiakkaat alkavat hyväksyä heikommatkin työsuoritukset, hutiloinnista muodostuu alan käytäntö, mikä johtaa yleisen laatutason ja ”hyvän rakennustavan” rapautumiseen.

Olen kuullut liki jokaiselta tekijältä, että kilpailutilanne on kova, urakoista täytyy taistella ja aikataulut sekä katemarginaalit ovat tiukoilla. Kuitenkin samalla näyttää olevan varaa tehdä sutta ja sekundaa, jonka joutuu väistämättä korjaamaan eli tekemään kahteen kertaan.

Miksi helpot asiat menevät pieleen?

Kun juttelet uuden urakoitsijan tai asentajan kanssa ja kerrot, mitä ja miten haluat hänen tekevän, oletat, että asia on hoidossa ja valmista tulee. Mikä voisi mennä pieleen?

Hankkeen kuluessa edellä kuvailtu optimismi on karissut. Yleensä asentaja on ehtinyt unohtaa ohjeistuksen jo seuraavalla kerralla ja hommat on kiire saada valmiiksi, jotta ehtii siirtyä seuraavalle työmaalle. Varmimmin ohjeet unohtuvat, kun urakoitsija tai asentaja tekee työsuoritustaan osissa.

Yksikään meillä käyneistä urakoitsijoista tai asentajista ei ole vaivautunut kertaamaan kanssamme, mitä on sovittu. Käytäntö näyttää olevan se, että ”muistaakseni homman piti mennä näin ja näin” ja ”eiköhän tässä kohtaa voi hieman oikaista, eihän sitä kukaan huomaa”.

Olen kertonut kaikille työmaallamme työskennelleille, että pyrin olemaan joka päivä raksallamme. Ja jos en jostain syystä ole paikalla juuri sillä hetkellä, asun kuuden minuutin päässä ja pääsen nopeasti paikalle. Lisäksi kännykällä voisi napata kuvan ja varmistaa nopeasti, että näinhän me sovittiin.

Ikävä kyllä tämä varmistaminen unohtuu kerta kerran jälkeen ja on ollut pakko omaksua kyyninen asenne: Jos ei ole paikalla valvomassa, voi olla lähes varma, että homma ei mene putkeen saati sovitusti.  Keräsin oheen listan esimerkkejä, jotka ovat johtaneet tähän päätelmään.

Rakennusvirhe poikineen

Tähän mennessä meidän rakennusaikatauluamme ovat venyttäneet ja lisäkustannuksia aiheuttaneet muun muassa seuraavat rakennusmokat:

  1. Saimme paikalliselta sähkönjakelijalta Carunalta sähkökaapin asennettuna viime marraskuussa. Käytimme talon sisätöissä sähkökaapista vedetyillä jatkojohdoilla sekä normaalia sähkövirtaa eli valovirtaa että myös isompien työkoneiden tarvitsemaa voimavirtaa. Hetkellisen ylikuormituksen vuoksi normaalissa sähköpistokkeessa oleva jatkojohdon pää suli pistorasiaan, joten jouduimme keskeyttämään valovirran käytön työmaalla. Hankin erillisen pienen työmaakeskuksen, joka toimii voimavirralla, ja sitä kautta saimme työkaluja varten sisätiloihin myös normaalia sähkövirtaa. Soitin joulukuun alussa Carunan vikailmoitusnumeroon ja pyysin vian pikaista korjaamista. Asia luvattiin hoitaa parissa päivässä kuntoon. Nyt ensimmäisestä vikailmoituksesta on kulunut yli kolme kuukautta ja olen soitellut asiasta parin, kolmen viikon välein. Joka kerralla vika on luvattu korjata viivytyksettä. Koska käytämme edelleen voimavirtaa talon työmaakeskuksen kautta, sähkölaskumme kuukausitasolla ovat vähintään kolmikertaiset. Helmikuussa lasku oli 350 euroa. Viimeksi Carunan vikailmoitukseen vastannut kehotti hakemaan maksujen palautusta. 
  2. Ilmastointiasentajan mielestä katonrajassa kulkevia putkia ei voi liittää toisiinsa yksinkertaisella T-kappaleella, vaan liitos täytyy tehdä lähes metrin mittaisella kiepillä. Kyseinen asentaja puolusti ratkaisuaan todella pitkään, vaikka näytin havainnollisesti, miten liitoksen voi tehdä siistimmin ja yksinkertaisemmin. 

    Tässä sama kohta korjattuna.
    Olohuoneen katonrajan ilmastointiputket piti liittää t-liitoksella, mutta asentajan ratkaisu oli tällainen kieppi.
     

     

  3. Ilmastointiasentajat vetivät suihkuhuoneen ilmastointiputket ensin keskeltä huoneen kattoa, vaikka heille oli kerrottu, että huoneen kattoa lasketaan alas vain led-valojen asennuksen verran eli noin viisi senttiä. Ilmastointiputkien vaatima alaslasku olisi ollut lähes parikymmentä senttiä. Putkivedot purettiin ja asennettiin uudelleen kulkemaan katon rajassa seinän vieressä, kuten alussa oli ohjeistettu.
  4. Lvi-asentajan piti laittaa ilmastoinnin poistoputki tulemaan käyttöullakolta olohuoneen seinään keittiön kohdalle ja tästä putkesta erillinen liitos t-kappaleella suoraan alapuolella olevaan ruokavarastoon eli pantryyn. Asentajan ratkaisu oli tehdä ensin puolen metrin kieppi käyttöullakon lattialla ja vetää siitä putki alaspäin. Ratkaisun ansiosta ilmastoinnin poistoputki on keskellä ruokavaraston kattoa, vaikka ohje oli asentaa se seinän viereen. Asentaja joutuu korjaamaan väärin vedetyn ilmastointiputken ja samalla käyttöullakon lattiassa olevan reiän. 
    Ohje oli vetää putki seinänviertä pitkin ja jatkaa t-liitoksella haara alla olevaan ruokakomeroon. Toteutus oli tällainen.
    Ohje oli vetää putki seinänviertä pitkin ja jatkaa t-liitoksella haara alla olevaan ruokakomeroon. Toteutus oli tällainen.
  5. Timpuri kysyi saunan panelointia aloittaessaan, mistä kohdin kiukaan sähköjohdot tulevat seinän läpi. Näytin kohdan, josta sähköjohdot vedetään harkkoseinän läpi, mutta siitä huolimatta timpuri paneloi saunan seinät umpeen. Kiukaan sähköt on nyt vedettävä purkamalla ensin seinäpaneloinnin alaosa ja sähköasennuksen jälkeen seinä pitää paneloida uudelleen. 
    Panelointi on ihan hieno, mutta sähköt voi tuoda kiukaalle vain purkamalla paneloitia ja paneloimalla osan toistamiseen.
    Panelointi on ihan hieno, mutta sähköt voi tuoda kiukaalle vain purkamalla paneloitia ja paneloimalla osan toistamiseen.
  6. Putkimiehet asensivat yläkerroksesta tulevat vesijohtoputket suoraan kellarin katon poikki, vaikka heille oli selvästi sanottu, että katon alaslasku (putkien kotelointi) tulee vain seinien vierustoille, ei keskelle kattoa. Lisäksi osa vesijohdoista vedettiin vaatekomeron oven yläpuolelle tulevan ikkuna-aukon kautta. Kaikki nämä putkivedot jouduttiin siirtämään oikeille paikoilleen.
  7. Rakennuksen ontelolaatoituksiin ei ollut tehty tehtaalla ensimmäistäkään läpivientiä, vaikka tehtaan pitäisi tehdä ne ennakko-ohjeiden mukaan valmiiksi ennen toimitusta (huom! jokaisessa omakotikohteessa, jossa käytetään ontelolaattoja, tarvitaan myös läpivientejä). Tässä tapauksessa rakennesuunnittelija ei ollut merkinnyt läpivientien paikkoja rakennekuviin, vaikka arkkitehtikuvissa oli selvästi merkitty ilmastoinnin edellyttämät läpiviennit ontelolaattoihin. Läpiviennit jouduttiin tekemään timanttiporalla jälkikäteen (kustannus yhteensä lähes 600 €).
  8. Runkourakoitsijan yleinen ratkaisu oli täyttää kaikki kolot uretaanivaahdolla. Runkotarkastuksessa todettiin, että L-palkin ja kantavan väliseinän yläosan välissä oli joko uretaanivaahtoa ja/tai kämmenen mentävä tyhjä tila lähes metrin matkalta. Myös L-palkin päälle tulevat ontelolaatat makasivat uretaanivaahdon päällä eikä suoraan vasten L-palkkia. Molemmat ratkaisut ovat rakennusmääräysten vastaisia ja urakoitsija joutui korjaamaan ne jälkikäteen. Myös kaikkien harkkoväliseinien ala-, ylä- ja päätysaumat oli täytetty uretaanivaahdolla, vaikka suurimmillaan kolot olivat yli kolmesenttisiä. Ne jouduttiin korjaamaan rakennusmääräysten vastaisina valamalla aukkoihin sementtiliitokset. 
    Seinän ja tukiraudan väliin jäi käden mentävä aukko.
    Seinän ja tukiraudan väliin jäi käden mentävä aukko.
  9. Runkourakoitsija joutui asentamaan parvekkeen katon teräksiset tukipalkit kolmeen kertaan, kun ne asennettiin ensin vääristä osista ja toisella kerralla osin väärään paikkaan. Kolmas kerta toden sanoi.
  10. Perustuksien tekovaiheessa runkourakoitsija teki mittavirheen. Perustusmuurien raudoitus ja siten myös valupinta ovat 10 senttiä liian korkealla, jolloin mittavirhettä yritettiin korjata lyömällä raudoitusta hieman vinoon. Virhettä ei voitu täysin korjata ja rakennuttaja joutui hakemaan rakennusvalvonnalta hyväksynnän mittavirheeseen, ettei valua jouduttu purkamaan.
  11. Runkourakoitsija mittasi pääoven puoleisen parvekkeen tukipalkkien korot väärin, joten teräspalkeista tuli kymmenisen senttiä liian lyhyet. Annoimme urakoitsijalle luvan hitsata palkkien päihin lisäkappaleet, muuten ne olisi jouduttu vaihtamaan kokonaan uusiin.
  12. Runkourakoitsija ei tarkistanut kaikkien seinävalujen onnistumista. Suihkuhuoneen kantava väliseinä oli useiden harkkojen matkalla ontto vaikka seinän tulisi olla täyteen valettu. Seinävalu jouduttiin korjaamaan jälkikäteen.
  13. Viimeisimpänä löytönä asuinkerroksen makuuhuoneen ikkunan alta paljastui viime viikolla noin 60 sentin pituinen ja 20 senttiä korkea tyhjä tila. Tämäkin ontelo joudutaan täyttämään jälkikäteen sementillä. 
    Tämän tyhjän tilan kohdalla pitäisi olla betonia.
    Tämän tyhjän tilan kohdalla pitäisi olla betonia.
  14. Asuinkerroksen seinävalu oli noussut yhden ison ikkunan kohdalla useita senttejä liian korkealle, joten ikkuna-asentajat eivät voineet asentaa kyseistä ikkunaa. Runkourakoitsija joutui korjaamaan ikkuna-aukon mitoituksen piikkaamalla ylimääräisen betonin pois ja asentamaan ikkunan itse.
  15. Seinävalujen yhteydessä ikkunoiden apukarmiin jätetään alapuuhun aukko, josta voidaan tarkistaa, että betonivalu on onnistunut. Useimmissa ikkunoissa tämän apukarmin kolon kohdalla betonivalu oli jätetty liian korkealle, joten ikkuna-asentajat joutuivat piikkaamaan ylimääräisen betonin ensin pois, jotta ikkunan saattoi asentaa. Valuvaiheessa runkourakoitsijan miehet olisivat voineet yksinkertaisesti pyyhkiä ylimääräisen betonin pois ja tasata valupinnan oikealle korkeudelle. 
    Tämän verran betonia piti poistaa, jotta ikkuna mahtui paikalleen.
    Tämän verran betonia piti poistaa, jotta ikkuna mahtui paikalleen.
  16. Runkourakoitsija mitoitti ja teki seinien pystytysvaiheessa liian tiukat ulko-ovien apukarmit, joihin varsinainen ulko-ovi kiinnitetään. Normaalisti ovilla ja ikkunoilla pitäisi olla vähintään 1,5–2,0 senttiä säätövaraa karmin molemmin puolin. Nyt tilaa oli alle sentti. Ovien asennuksen yhteydessä oli pakko poistaa kokonaan apukarmien yläpuu ja toinen sivupuu, jotta ovien asentaminen ylipäätään onnistui. Urakoitsija väitti, että meidän olisi pitänyt tilata tehtaalta pienemmät ovet (joka on lisäkustannus), vaikka arkkitehtikuvissa oli selvästi merkitty ulko-ovien koot standardimittaisena.
  17. Runkourakoitsija mitoitti kellarikerroksen lattiavalun viisi senttiä liian korkeaksi peittääkseen paikalla valetun betoniportaikon mittavirheen. Tämän seurauksena saunan lauteet on asennettava normaalia hieman alemmaksi, ettei saunojan pää osu kattoon. Tätä valuvirhettä on mahdoton enää jälkikäteen korjata. 

Eikä tässä vielä kaikki…

Kaikki edellä mainitut rakennusvirheet ovat johtuneet joko huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä. Ne olisi voitu välttää seuraamalla annettuja ohjeita ja rakennuspiirroksia.

Suuri syy näiden virheiden syntyyn tuntuu olevan rakennusalalla vallitseva käytäntö, jossa haalitaan mahdollisimman paljon töitä ja luvataan niille tiukka aikataulu. Kun aikataulut sitten pettävät, säntäillään tontilta toiselle ja työtehtäviä pilkotaan useiden viikkojen ja kuukausien ajalle.

Lopulta tekijät touhuavat pysähtymättä kunnolla miettimään, mitä oli sovittu tehtäväksi ja miten. Asioiden tarkistaminen ja varmistaminen veisi paljon vähemmän aikaa kuin niiden korjaaminen, mutta sitä ei viitsitä tehdä. Rakennusvirheistä ja -mokista on aiheutunut sekä viivästyksiä että ylimääräisiä kustannuksia niin urakoitsijoille kuin rakennuttajallekin.  

Astetta vakavampi asia on huolimattomuus, josta aiheutuu vaaraa terveydelle. Runkourakoitsija on tehnyt työmaallamme useita rakennusmääräysten vastaisia ratkaisuja, mutta yhden tällaisen laiminlyönnin seurauksena työmaallamme sattui viime joulukuussa onnettomuus, jossa loukkasin pahasti polveni ja joudun näillä näkymin tekonivelleikkaukseen. Tästä onnettomuudesta aiheutuneen pysyvän haitta-asteen suuruuden päättävät lääkärit. Palaan tähän tapaukseen vielä tarkemmin hieman tuonnempana.

Korostan vielä lopuksi, miten tärkeää rakennuttajan tai hänen palkkaamansa valvojan on olla tarkistamassa, että jokainen työvaihe tehdään ohjeiden mukaan. Koska tämä on käytännössä mahdotonta yksityiselle rakennuttajalle, rakennuslain mukaisesti jokaiselle rakennustyömaalle on palkattava ammattitaitoinen vastaava työnjohtaja eli vastaava mestari, joka valvoo, että rakennusmääräyksiä ja edellä mainittua hyvää rakennustapaa noudatetaan.

Meidän palkkaamamme vastaava työnjohtaja laiminlöi velvollisuuksiaan ja siksi edellä kuvattuja rakennusvirheitä pääsi syntymään näin laajassa mitassa. Vuodenvaihteen jälkeen jouduimme vaihtamaan työmaamme vastaavan mestarin, kun edellä mainitut virheet olivat tulleet esiin. Asianmukaisella valvonnalla ne olisi voitu välttää jo etukäteen.
 

 

Kommentit (4)

Bb
1/4 | 

Hei! Rakennutin omakotitalon 1990. Kaksi sanojensa mukaan kokeneita kirvesmiehiä tekivät lattiaavalut ja yläpohjan kosteussulkuineen aivan väärin. Onneksi seinät olivat suurelementeistä, että ne ovat ok. Sellaista on vieläkin rakentajien ammattiylpeys.

Vierailija
2/4 | 

Hyvä ja analyyttinen kirjoitus -asiat on tuotu rehellisesti näkyväksi ja perusteltu.. Lopputuloksesta on tulossa joka tapauksessa hieno, mutta kerralla valmiiksi tekemällä kaikki osapuolet pääsisivät helpommalla.

kustannukset aiheuttajalle
3/4 | 

Onko mahdollista kirjoittaa sopimukset rakentajien kanssa niin, että jokaiselle poikkeamalle suunnitelmasta määritellään sopimussakko ja korvaussumma, joka kattaa asiakkaalle viivytyksestä koituneet kustannukset?

Tällainen pitäis kirjata myös valvojien ja vastaavien henkilöiden omaan sopimukseen.

Kun sutta ja sekundaa tehdään rahan takia tilaajan vahingoksi, niin ainoa korjaus on panna vahingontelijä maksamaan vahingot. 

Mitään kohtuutonta rakentajien kannalta tällaisessa ei ole, koska näiltä sakoilta ja korvauksilta voi omalla toiminnalla välttyä kokonaan.

Vierailija
4/4 | 

Kuvassa 2 asentaja on ilmeisestimiettinyt putkien virtauksia ja tehnyt sekä alas- että ylöspäin meneville vritauksille suurinpiirtein samanarvoiset virtausvastukset. Siitä voiseurata venttiilien säädössä ongelmia. Isännän ratkaisu voi, venttileistä ja puhdistusluukuista riippuen, olla hankala kanavien nuohouksessa. Teen itse omien rakennusteni säädöt ja ainakin ensimmäisen nuohouksen itse, koska ostopalveluissa ne tupataan tekemään huonosti. Samalla löydän mahdolliset suunnittelu- ja työvirheet.

Sähköt kannattaa tehdä putkituksina. Saunan virhe olisi ollut vältettävissä..

Mittaukset teen kaikki itse alkaen paalujen merkinnästä. Ei muiden mittauskiin voi luottaa. Viimeksi ikkunoita tilatessa löysin aivan viime hetkellä ikkunatehtaan mittavirheen. Kaikki lasit tilaan ja mittaa aina itse. Mittauksia ei voi delegoida. Taloa ei kannata rakentaa, jos ei omista taso- ja ristilaseria, rullamittoja, 90 asteen isoja kulmia, laseretäisyysmittaria, vesivaakoja. Perusmittareihin menee 2,5 tuhatta euroa, sähkö- ja LVI mittareihin 2 kertaa enemmän, mutta ne maksavat itsensä takaisin. Vuokraaminen ei kannata, koska käyttö on jatkuvaa koko rakennustyön ajan.

Virheitä tulee aina, mutta tuossa hankkeessa näyttää valvonta pettäneen. Varsinainen ongelma on siinä, että mitä virheitä on jäänyt havaitsematta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat