Syyssää opettaa, että pressu ei ole katon väärti.
Syyssää opettaa, että pressu ei ole katon väärti.

Jokaisessa rakennusprojektissa tulee yllättäviä takapakkeja, jotka vain täytyy kestää ja korjata.

Tämän projektin kokemuksella uskallan kuitenkin väittää, että suurimmat yllätykset tulevat täysin puun takaa. Niinpä jokaisen rakentajan kannattaa heti hankkeensa alusta lähtien varautua siihen, että ainakin tärkeimmissä kohdissa on valmiina jokin takaportti tai varasuunnitelma, jolla pääsee nopeasti eteenpäin, kun ikävä yllätys osuu kohdalle. Ja uskokaa vaan, jokin sellainen osuu varmasti kohdalle!

Se on inhimillistä ja normaalia, että alihankkijalle tai urakoitsijalle tulee esteitä, mutta miksi ikävää tietoa täytyy pantata viikkotolkulla? Jos urakoitsija, alihankkija tai tavarantoimittaja kertoisi viivyttelemättä, että nyt homma ei valitettavasti pelitä, rakentaja voisi ottaa käyttöön varasuunnitelman tai alkaa heti etsiä vaihtoehtoista ratkaisua. Säästyisi sekä aikaa että hermot.

Mutta kun toinen osapuoli panttaa tätä rakentajalle tärkeää tietoa viimeiseen asti, seurauksena on väistämättä viikkojen viivästys, joka luonnollisesti maksaa.  

Meidän hankkeessamme toistaiseksi suurin takaisku varsinaisessa rakennustyössä on ollut kattotoimituksen takkuilu. 

Katto tulee syyskuun alkuun

Päätimme jo suunnitteluvaiheessa, että talomme katto tehdään elementeistä, jotka rakennetaan valmiiksi tehtaalla, tuodaan rakennuspaikalle ja asennetaan päivässä paikalleen. Näin oli tarkoitus säästää monta viikkoa rakentamisaikaa suhteessa siihen, että katto tehtäisiin perinteiseen tapaan kattotuoleilla ja rakennettaisiin paikan päällä. Halusimme samalla varmistaa, etteivät katon eristeet pääse kastumaan ja aiheuttamaan myöhemmin ongelmia.

Keskustelin jo maaliskuussa kattoelementtien toimittajan, Rakennustoimisto Soinun kanssa heidän Passiivikatto-ratkaisustaan. Pyysin tarjouksen ja hyväksyin sen. Sovimme, että ilmoittelen, kun kattoasia tulee ajankohtaiseksi. Tässä vaiheessa arvioaikataulu oli kesäkuu.

Kun aikataulumme menivät uusiksi, ilmoittelin Soinulle, että kattotoimitus taitaakin olla ajankohtainen vasta kesälomien jälkeen. Heinäkuu meni, mutta elokuun ensimmäisellä viikolla pääsin vihdoin tilaamaan kattoelementit.

Tein tilauksen puhelimessa keväällä saadun tarjouksen mukaisena ja toimitin heille talon leikkauskuvan, josta näkee kattorakenteen. Heidän tehtävänsä oli tehdä rakennepiirustukset kattoelementtien asennuksesta.

Passiivikaton normaali toimitusaikataulu on 5-8 viikkoa, mutta Soinu ilmoitti kirivänsä toimitusajan noin neljään viikkoon, joten syyskuun alussa talossa voisi olla katto päällä.

Yllätys, yllätys: katto ei tule ollenkaan

Puolentoista viikon päästä sain kattotoimittajalta ilmoituksen, että lähettämäni pdf-leikkauskuva talosta ei käynytkään, koska sen pitää olla DWG-muodossa. Tilausvahvistusta ei tullut koskaan eikä viesteihin juuri vastattu. Kun sain lopulta toimittajan kiinni puhelimella, hän vakuutti, että vielä ollaan aikataulussa.

Sitten elokuun lopulla, reilu viikko ennen toimitusaikaa, sain sähköpostiviestin, että nyt on jotain materiaaliongelmia eivätkä he toimita tilattuja kattoelementtejä ollenkaan. Sen sijaan sain neuvon rakentaa katon käyttämällä valmiita kattotuoleja.

Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä tarvitsemme räätälöidyt kattotuolit, joiden toimitusaika on vähintään kolmisen viikkoa, ja sen jälkeen katto pitäisi vielä rakentaakin.

Onneksi löysin vaihtoehtoisen kattoelementtitoimittajan ja sain tilattua uudet kattoelementit reilussa viikossa tilanteen levittyä käsiin. Tosin uudellakin kattotoimittajalla on toimitusaikansa, joten katon saapuminen siirtyy lokakuun alkuun. Hukkasimme siis taas kuukauden rakennusaikaa.

Syyskuu alkaa ja säätyyppi muuttuu

Jos katto olisi saapunut ajallaan, olisimme päässeet syyskuun alussa mukavasti sisätöihin. Putki- ja sähkömiehet olivat valmiina, samoin lattialämmityksen ja ilmastoinnin asentajat. Keittiön asennuksen aikataulutkin oli alustavasti mietitty ja toimittaja selvillä.  Näin siis vaihtoehdossa Strömsö!

Todelliset haasteet alkoivat paljastua säätyypin muuttuessa. Kuten viimeksi kerroin, hankimme Landtek Oy:ltä Iittalasta ison venepeitteen suojaamaan rakennusta sateilta ja olimme juuri aloittamassa kellarin putki- ja sähköasennustöitä, kun ensimmäinen syysmyrsky iski.

Kattopeite repeytyi saman tien, ja sen jälkeen onkin ollut luvassa lattiapintojen kuivatusta lähes joka aamu. Sisätöiden aloittamista ei voi enää edes ajatella ennen kuin uudet kattoelementit ovat paikoillaan. 

Myrskyn jälkeen on poutasää ja pressu palasina.
Myrskyn jälkeen on poutasää ja pressu palasina.

Odottavan aika on kallis

Arvatkaapa saako rakentaja näistä ulkopuolisista viiveistä jotain korvausta? No, ei todellakaan.

Suuria rakennusliikkeitä ja talotoimittajia varten on tehty jopa yleiset alan toimintasopimukset ja -ohjeet, joita kuluttajavirasto valvoo, mutta pienistäkin korvauksista joutuu valitettavan usein kiistelemään ja pitkään.

Meno näyttää olevan rakennusalalla aika samanlaista kuin IT-maailmassa. Kun ohjelmistojen kehittäjäyhtiön pitäisi lanseerata uusi versio vanhasta tietokoneohjelmastaan tai peräti aivan uusi softa, se tehdään monesti vain kutakuinkin valmiiksi. Sen jälkeen annetaan käyttäjien etsiä ja reklamoida virheet, jotka sitten ajan kuluessa korjataan.

Näin ohjelmistokehityksessä säästyy kustannuksia ja tulovirta nopeutuu. Yrityksen kannalta kyseessä on todellinen win-win -asetelma, mutta moni kuluttaja häviää kallista aikaa ja vielä kalliimpaa mielenrauhaa.  Kukaan ei tietenkään korvaa menetettyä työaikaa tai virheellisen ohjelmiston aiheuttamia kustannuksia, koska kyseessä on ”toimialan yleinen käytäntö”.

Rakennusalalla logiikka menee niin, että urakoitsijat haalivat mahdollisimman paljon toimeksiantoja. Sitten aletaan tehdä kutakin niistä sopivasti eli juuri niin paljon, ettei tilaaja voi enää vaihtaa tekijöitä vaan tyytyy odottajan osaansa. Näin monta urakkaa pyörii päällekkäin ja kaikissa on samat ongelmat. Mikään urakoista ei valmistu ajallaan ja kustannusarviot heittävät häränpyllyä.

Jos asiasta koettaa reklamoida, asiakkaan pitää pystyä näyttämään laiminlyönnit toteen pilkulleen. Sen jälkeen alkaa uuvuttava selittely ja kiistely, joka johtaa harvoin korvauksiin.  Ongelma kyllä tiedetään, mutta siihen ei puututa. Kaikki vain toivovat, että oharit eivät osu omalle kohdalle. Ikävä kyllä, monesti ne osuvat.

Case pakolliset paloikkunat

Myös vasemmalla olevan ikkunan pitäisi olla palolasia, vaikka se antaa pihamaalle. Hintaero tavalliseen ikkunaan on 1868 euroa!
Myös vasemmalla olevan ikkunan pitäisi olla palolasia, vaikka se antaa pihamaalle. Hintaero tavalliseen ikkunaan on 1868 euroa!

Tonttinaapurimme kanssa tekemämme hallinnonjakosopimuksen perusteella voimme rakentaa uuden talon lähelle vanhaa taloa. Talojen välinen etäisyys on lopulta 4,06 metriä. Tämä tietää kuitenkin sitä, että vanhan talon puoleisella sivulla kaikki ikkunat, jotka ovat kooltaan yli 0,2 neliötä joudutaan tekemään paloikkunoina, koska rakennukset ovat alle kahdeksan metrin etäisyydellä toisistaan. Rakennusmääräysten mukaan näiden ikkunoiden paloluokka pitää olla EI30 eli niiden on pidäteltävä tulta 30 minuutin ajan.

Päädyimme valitsemaan talon ikkunoiksi niin sanotut komposiitti- eli pvc-ikkunat. Tätä ikkunatyyppiä on käytetty Keski-Euroopassa jo vuosikymmenien ajan, mutta Suomessa niitä on vähätelty. Syytä on vähän vaikea ymmärtää, sillä ne ovat kestäviä ja lähes huoltovapaita. Niillä on myös hyvä lämmöneristysarvo ja pitkät takuut. Sitä paitsi ne ovat edullisia. Meidän tapauksessamme pvc-ikkunoiden ja Suomessa yleisesti käytettyjen puu-alumiini-ikkunoiden hintaero oli jopa yli 50 prosenttia eli yhdellä suomalaisella puu-alu-ikkunasetillä saisi vähän yli kaksi pvc-ikkunakertaa.

Ja tästä päästäänkin näppärästi edellä mainittuihin paloikkunoihin. Paloikkunoiksi on rakennusluvassamme merkitty ruokailutilan ikkuna (130 x 140 senttiä) ja sen vieressä keittiön puolta pienempi ikkuna. Ruokailutilassa olevan paloikkunan hinta suomalaiselta valmistajalta on melkein 2000 euroa – hinta jolla saamme taloomme kaikki pvc-ikkunat!

Kun uudistalomme vieressä ei ole ruokailutilan kohdalla muuta kuin naapurin piha-alue, pakollisen paloikkunan hankkiminen tuntuu aika kohtuuttomalta. Ajattelin tarkistaa tämän paloikkunan pakollisuuden vielä kertaalleen Espoon rakennusvalvonnasta. Saapa nähdä, mikä on vastaus...

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018