Tämän viikon yllätys löytyi tulevan parvekkeen alta ja palautti mieleen muistot 30 vuoden takaa.
Tämän viikon yllätys löytyi tulevan parvekkeen alta ja palautti mieleen muistot 30 vuoden takaa.

Kaikki tuntevat otsikon sananlaskun, mutta miten se liittyy meidän projektiimme?

Kerroin jo aikaisempien päivitysten yhteydessä, että rakennusprojektissa olisi hyvä miettiä asioita mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Koskaan ei tiedä, miten joku ratkaisu voi vaikuttaa myöhempiin ratkaisuihin.

Rakennuspaikkamme suhteen meillä oli onnea. Koska olimme sijoittaneet vanhan talomme tontin laitaan, meidän oli nyt 30 vuotta myöhemmin mahdollista rakentaa vielä toinen omakotitalo samalle tontille.

Sittemmin on selvinnyt, että kaikki sen aikaiset ratkaisut eivät menneet aivan yhtä nappiin.

Paalutus ennen ja nyt

Vanhan siporex-talomme perustukset paalutettiin kuten nytkin, mutta paalutustekniikka on muuttunut todella paljon näiden vuosikymmenten aikana. Vanhan talon pohja on paalutettu teräspaalujen sijaan teräsbetonipaaluilla.

Merkittävin ero näillä kahdella paalutekniikalla on paalujen materiaali. Nykyiset teräspaalut ovat useimmiten 90 millimetrin rautaputkea, jonka pituus on kuusi metriä. Paalua lyödään maahan tarvittava määrä ja lopuksi se katkaistaan ennalta annettuun korkeuteen sorapedin päällä.

Jäljelle jäävää teräspaalun pätkää voidaan käyttää seuraavaan paaluun, sillä tarvittaessa teräspaalua voi myös jatkaa. Täten työ on nopeaa ja yksittäisiä paaluja voi siirtää tontilla parin miehen voimin, vaikka käytännössä ne siirretäänkin aina paalutuskoneella. Ja mikä parasta, teräspaaluista ei jää nurkkiin lojumaan hukkapätkiä.

Teräsbetonin hautajaiset

Entisen talomme paalutuksessa käytettiin teräsbetonipaaluja, jotka tuotiin tontille ennalta laskettuina pituuksina. Niiden mitta vaihteli parista metristä yli neljään metriin.

Teräsbetonipaalun sivujen leveys oli 26 senttimetriä kanttiinsa ja lyönnissä yli jäävä osuus jäi tontille rakentajan hävitettäväksi.

Nimensä mukaisesti teräsbetoni painaa, joten kovinkaan kummoista ylijäämäpalaa ei siirrellä enää miesvoimin. Muistan vieläkin, kuinka siirtelimme miehissä näitä teräsbetonimähköleitä peräkärryyn ja veimme kaatopaikalle.

Koska kaatopaikkajäte maksoi ennenkin ja yksi ylijäänyt paalunpätkä oli liian raskas peräkärryyn siirrettäväksi, näppärä ”poissa silmistä ja poissa mielestä” -ratkaisu oli kaivaa kuoppa tontin laidalle ja haudata paalunpätkä sinne.

Vaan mikäs se siellä pilkistää?

Muisti palautui yllättäen uuden talon pohjia kaivaessa, kun kaivurin kauha kolahti teräsbetonipaaluun uuden talomme pihan puoleisen parvekkeen kohdalla.

Teemme parvekkeen alla olevan terassin pohjan matalana. Maata kaivetaan puoli metriä, pannaan eristekangas pohjalle, soraa päälle ja tehdään terassin pinta joko laudasta tai laatoista.

Yllättävään ongelmaan syntyi nopea ratkaisu. Kun kaivurikuski kysyi, mitäs nyt tehdään, käskin kaivaa viereen syvemmän kuopan ja haudata vanhan paalunpätkän sinne.  

Ratkaisu oli nopea, suorastaan hätiköity. Kun talon kellarikerroksen seinät olivat pystyssä ja kellarin lattiapinta nähtävissä, huomasimme, että paalunpätkä onkin edelleen hieman liian korkealla!

Teräsbetonipaalu on säilynyt 30 vuotta pihanperän mullissa oikein hyvin.
Teräsbetonipaalu on säilynyt 30 vuotta pihanperän mullissa oikein hyvin.

Ja eikun lapiohommiin…

Rakennuksen pohjalaatan mittauskorkeuden tarkastaminen olisi sujunut nopeasti, jos kyseisenä maankaivuupäivänä olisi ollut lasermittari käytössä, mutta se saatiin tontille vasta päivää myöhemmin eikä tarkkaa korkeusmittaa tullut silloin enää tarkistettua – olihan vanha paalunpätkä taas poissa silmistä.

Kuvittelimme kaivurikuskin kanssa noin 40-senttisen kuopan olevan riittävä, mutta erehdyimme.

Koska talon kellarikerroksen seinät olivat jo pystyssä ja valetut, kaivinkoneella ei ollut enää asiaa talon taakse. Ja kun maatyöt kuuluvat rakentajalle, ei auttanut kuin tarttua lapioon ja alkaa kaivaa terassinpohjaa käsin parikymmentä senttiä syvemmäksi.

Kaivettavaa pinta-alaa on noin 19 neliötä eli maata pitää kaivaa vajaa neljä kuutiota. Sinänsä urakka ei ole mahdoton, mutta siellä on sokerina pohjalla se vanha 2,4 metriä pitkä teräsbetonipaalun pätkä, jota on lähes mahdoton siirtää ilman nosturia.  

Täytynee siis kaivaa vielä kertaalleen samaan kohtaan syvempi kuoppa ja toivoa, että tällä kertaa paalu pysyy loppuelämän poissa silmistä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Oman lisänsä tähän kaivuu-urakkaan tuo sekin, että terassin vieressä oleva alue on edelleen täynnä talotoimittajan turhan aikaisin toimittamia seinäharkkoja. Terassin paikalta kaivettava maa ei siis mahdu ainakaan lähiympäristöön.

Niinpä joudumme tekemään kaivuun kahdessa osassa. Ensin kaivetaan terassin ympärille tulevan matalan tukimuurin kaivanto valumuottia varten. Sitten kun talon toisen kerroksen seinät on saatu pystyyn ja harkot pois tieltä, voidaan kaivaa maat terassin keskikohdalta ja siirtää ne seinäharkkojen nykyiselle varastopaikalle.

Samalla lähtee ”lämmin” ajatus talotoimittajan suuntaan: pitikö ihan välttämättä toimittaa kaikki rakennusmateriaalit yhdellä kertaa, vaikka yhtiön omat ammattilaiset kävivät ennakkoon tontilla ja päivittelivät sen ahtautta…

Takapihan arkeologiset kaivaukset

Nämä ”takaiskut” täytynee ottaa huumorilla, sillä aika koomiseltahan tämä paalunhautauskeikka kuulostaa.  

Tosin samalla mieleen hiipii epämääräinen muistikuva vuosikymmenten takaa, olikohan näitä hautapaaluja useampi, ja jos oli, mistäköhän niitä vielä löytyy.

Opimme taas kerran, että tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Tarpeeton tontinperä muuttuu 30 vuodessa arvokkaaksi rakennusmaaksi, mikä on toki pienoinen lottovoitto.

Tiedämme, ettemme ole ainoita, jotka törmäävät rakentaessaan tällaisiin yllätyksiin. Puutarhaa kaivaessa on tehty kuulemma mitä ihmeellisimpiä löytöjä vanhoista pesukoneista ja sähköhelloista lähtien.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme.