Kirjoitukset avainsanalla rakennusmäärykset

Autotalli on poissa ja kohta tontilla alkavat kaivuutyöt.
Autotalli on poissa ja kohta tontilla alkavat kaivuutyöt.

Uudistalomme rakennusneliöt ovat rajalliset, vain 78 kerrosneliötä. Täten oli alusta alkaen selvää, että nyt tarvitaan luovuutta. Päätimme miettiä ratkaisuja niin sanotusti boksin ulkopuolelta eli hyväksymättä suoralta kädeltä kaikkein tutuimpia ratkaisuja.  

Aloimme tutkia rakennusmääräyksiä tarkoin ja niistä löytyikin yllättävän hyviä mahdollisuuksia luoda erilaisia tilaratkaisuja.  

Säädökset antavat liikkumavaraa

Pientalon korkeus voi olla kaksikerroksisessa talossa maksimissaan yhdeksän metriä. Kansantajuinen esitys P3-paloluokan talosta eli normaalista omakotitalosta löytyy täältä. Sen mukaan pientalon laskennallinen korkeus saadaan etäisyytenä maanpinnasta katon yläpinnan ja ulkoseinän ulkopinnan leikkauspisteeseen. Rakennuksen korkeutta ei siis lasketa keskeltä taloa.

Laskennallisen korkeuden ansiosta talon harja voi olla yli yhdeksän metrin korkeudessa. Huonekorkeutta voi kasvattaa tyypillisestä 240–260 senttimetristä vaikka kolmeen metriin tai ylikin. Tämä antaa mahdollisuuden toteuttaa nykytrendin mukaisia loft-tyyppisiä huoneratkaisuja. Korkeus tuo kaivattua tilan tuntua pieniinkin huoneisiin.

Rakennuksen kerrosneliöt lasketaan puolestaan rakennuksen seinien ulkomittojen mukaan, mutta rakennusneliöihin lasketaan mukaan ulkoseinien paksuudesta vain 25 senttimetriä sisäpinnasta mitattuna. Muu seinäpaksuus on sallittua ylitystä.

Asuinhuoneeksi lasketaan vähintään seitsemän neliön kokoinen huone, jonka korkeus on minimissään 210 senttimetriä. Tätä pienempää huonetilaa samoin kuin alle 160 senttimetrin korkuista tilaa ei lasketa asuinneliöihin.

Maanpäällinen kellari tuplaa neliöt

Jos alueen rakennuskaava sallii täyden maanpäällisen kellarin, talon neliöt voi tuplata sillä rajoituksella, etteivät kellarikerroksen ikkunat voi olla kovin suuria, vaan maksimissaan 10 prosenttia huoneen pinta-alasta. Palomääräyksistä kannattaa myös varmistaa, minkä kokoisen ikkunan voi sijoittaa huoneisiin ilman, että joutuu teettämään erityiset ja tuplahintaiset paloikkunat.

Meillä oli onnea, koska tonttimme sijaitsee niin sanotun vanhan asemakaavan alueella eli rakennusmääräykset sallivat täyden kellarikerroksen rakentamisen. Saatoimme sijoittaa varsinaiset asuinneliöt kokonaan toiseen kerrokseen lukuun ottamatta alakerran eteistilaa, joka luetaan asuinneliöihin. Aikaisemmin eteiseksi riitti pieni tuulikaappi, mutta nykyisin vaaditaan 130 senttimetrin turvaympyrä pyörätuolin kääntämistä varten myös eteistiloissa, joten eteiseen menee väkisinkin noin kolme neliötä rakennusoikeutta. Samankokoinen invaympyrä vaaditaan myös keittiöön ja kylpyhuone/wc:hen.

Maanpäällisen kellarikerros salli meille 156-neliöisen talon rakentamisen. Kellariin saimme kaikki niin sanotut aputilat eli pesuhuoneen, saunan, kodinhoitohuoneen, teknisen tilan, varastot ja askartelutilat. Askartelutilan voi nimetä yhtä hyvin vaikka mediahuoneeksi, mutta asuinhuoneiksi näitä kellarihuoneita ei saa lupakuvissa merkitä, vaikka niitä asuintiloina joskus käytettäisiinkin.

Aukotuksilla valoa elämään

Päätimme hyödyntää määräysten salliman rakennuksen korkeuden maksimaalisesti. Kellaritiloista tulee 270 senttimetriä korkeita. Niissäkin tiloissa, joissa ilmastointiputket kulkevat koteloissa, vapaata korkeutta jää kaksi ja puoli metriä. Sijoitimme nämä pakolliset ilmastointikanavat siten, että askartelu- ja varastohuoneissa ei kulje ainoatakaan koteloitua putkea, vaan niissä huonekorkeus on täydet 270 senttimetriä.

Toisen kerroksen asuintiloissa huoneiden korkeudet maksimoitiin sen mukaan, paljonko valittu kattoratkaisu jätti huonekorkeutta. Olohuoneessa korkeus on 509–560 senttimetriä ja makuuhuoneessakin yli kolme metriä.

Talon aukotuksissa lähtökohtamme oli valoisuus. Halusimme isoja ikkunapintoja, avattavia ikkunaseiniä parvekkeille ja mahdollisimman paljon valoa etelän suunnasta.

Tontin muoto esti sijoittamasta taloa ihanteelliseen etelä-pohjoissuuntaan, joten sijoitimme suurimmat ikkunapinnat auringon nousun ja laskun suuntaisesti (itä-länsi). Aamuauringon saamme makuuhuoneeseen ja sen yhteydessä olevalle isolle parvekkeelle. Vastaavasti ilta-aurinko näkyy ruokailutilan ja keittiön ikkunoista ja lankeaa olohuoneen puoleiselle parvekkeelle.

Ikkunoiden yksityiskohtia

Jouduimme tilanpuutteen vuoksi tuomaan talomme alle kahdeksan metrin päähän naapurirakennuksesta eli vanhasta talostamme. Niinpä pyrimme rajoittamaan ikkunoiden lukumäärää ja kokoa naapuritaloon päin.

Neljän metrin etäisyydellä naapuritalosta ikkunoiden pitää olla palonkestäviä eikä niitä saa avata. Sijoitimme ulkoseinämme muutaman sentin yli neljän metrin etäisyydelle naapuritalosta, jolloin paloikkunoiksi määriteltiin ainoastaan yli 0.2 neliömetrin kokoiset ikkunapinnat.  

Perinteisen 60 x 60 -kellari-ikkunan sijasta sijoitimme naapuritalon puoleiselle sivulle 50 x 40 -kokoiset avattavat pienikkunat. Kellarissa tällainen ikkuna tuli kodinhoitohuoneeseen ja varastoon sekä asuinkerroksessa kylpyhuone/wc:hen ja ruokakomeroon (pantry).

Keittiön ja ruokailutilan isommat ikkunat jouduimme tekemään kiinteiksi paloikkunoiksi, mutta niitä ei tarvitsekaan avata, koska yhtenäisessä olohuone-keittiö-ruokailutilassa on isot, avattavat lasiseinät parvekkeelle.

Myös makuuhuoneeseen tulee avattava lasiseinämä, josta pääsee isolle parvekkeelle. Sen lisäksi makuuhuoneeseen tulee vain yksi leveä ja matala ikkuna aamuauringon suuntaan 170 senttimetrin korkeudella lattiasta. Sen alle sijoitamme sänkymme. 

Oviratkaisut valon lähteinä

Halusimme yhtenäisiä oleskelutiloja, joten pyrimme minimoimaan väliovien määrän asuinkerroksessa. Koko kerroksessa on vain kaksi varsinaista väliovea makuuhuoneeseen ja kylpyhuone/wc:hen. Lisäksi ruokakomeroon ja vaatehuoneeseen hankimme liukuovet.

Kellaritilassa valon määrää rajoittavat rakennusmääräysten mukaiset pienet ikkunat. Keskellä kellaria oleva käytävätila ei saa lainkaan suoraa luonnonvaloa, koska tilassa ei ole ensimmäistäkään ikkunaa. Tämän vuoksi päädyimme tekemään eteisestä kellariin johtavan välioven ja seinämän kokonaan lasista. Myös yläkertaan vievän portaikon toinen seinämä on kokonaan lasia, jolloin yläkerrasta heijastuu luonnonvaloa alakerran aulatilaan

Lisävaloa tuo myös ratkaisu asentaa käytävää reunustavien väliovien yläpuolelle ikkunat, jolloin osa ulkoikkunasta tulevasta luonnonvalosta pääsee myös käytävätilaan. Tätä ratkaisua käytettiin rakennuksissa yleisesti 1980-luvulle asti, mutta nykyrakentamisessa se tuntuu unohtuneen.

Talon pääovi ja sen viereisen tilan eli varaston ulko-ovi ovat muuten samanlaiset, mutta pääovi on punainen ja erottuu täten selvästi. Muissa kellarikerroksen ulko-ovissa on suuret lasipinnat, joten niilläkin saadaan luonnonvaloa kellaritiloihin. Kaikki muut kellarin ovet ovat normaaleja väliovia lukuun ottamatta kodinhoitohuonetta, johon tulee liukuovi tilaa säästämään.

Pienikokoiseen saunaan saamme lisää tilan tuntua käyttämällä lasiseinää ja -ovea pesutiloihin päin.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tontit pienenevät, talojen sijoittelu on yhtä tärkeämpää. Tässä seisomme tulevan talomme paikalla. Kuva Tiiu Kaitalo
Kun tontit pienenevät, talojen sijoittelu on yhtä tärkeämpää. Tässä seisomme tulevan talomme paikalla. Kuva Tiiu Kaitalo

Talon sijoittelu tontille on ensiarvoisen tärkeää.

Me sijoitimme 1980-luvun talomme tontin reunaan sillä perusteella, että saimme maksimoitua pihamaan lasten leikeille ja omille puutarhaunelmillemme.

Tontin myöhempää täydennysrakentamista emme osannet miettiä sekunnin vertaa. Vaan kuinkas sitten kävikään...  

Rakentamisen muoti muuttui

1950- ja 1960-luvuilla asuinrakennukset sijoitettiin usein paraatipaikalle suuren tontin keskelle, jolloin talon ympärille jäi paljon vapaata tilaa.

Tonttien koot ovat pienentyneet etenkin suurissa taajamissa, kun tonttimaan hinta on kohonnut pilviin. Samalla pienet talot ovat tulleet taas muotiin. Jos vanha talo seisoo keskellä tonttia, tontille on vaikea sijoittaa lisärakennusta tai -rakennuksia. Vanha käyttökunnossa oleva talo joudutaan usein purkamaan, jotta rakennusoikeus saadaan tehokkaaseen käyttöön.

Rakennuksen sijoittaminen tontille on entistä tärkeämpää. Sijoittelua kannattaa miettiä vuosikymmenien päähän sillä mielellä, missä määrin tontin osia voisi jatkossa hyödyntää uudisrakentamiseen.

Olipas meillä tuuria!

Rakensimme 30 vuotta sitten Espooseen reilun 900 neliömetrin tontille Siporex-kivitalon. Emme tulleet tuolloin edes ajatelleeksi, että rakentaisimme vielä joskus uudelleen samalle tontille. Sen sijaan halusimme jättää vapaata piha-aluetta mahdollisimman paljon, joten sijoitimme talon tontin etukulmaan. Nyt tuo 1980-luvulla tehty päätös on osoittautunut viisaaksi. Meidän on suhteellisen helppo rakentaa uudisrakennus vanhan autokatoksen paikalle.

Suurin haaste on tontin kapeus.  Tontin muoto sanelee uuden talon maksimileveydeksi seitsemän metriä, mutta pituutta sen sijaan riittää. Rakennusmääräysten mukaiset minimietäisyydet ovat neljä metriä tonttirajasta ja kahdeksan metriä naapuritalosta.

Vanhan talomme myynnin yhteydessä tehty hallinnanjakosopimus tontin käytöstä sallii meidän kuitenkin rakentaa jopa alle neljän metrin päähän vanhan talon seinästä. Näin pystymme hyödyntämään tonttiosuutemme tinkimättä liikaa uuden talon suunnitteluratkaisuissa.

Ja sitten ne haasteet...

Lisähaasteetta hankkeeseen tuovat käytössämme olevat rakennusneliöt. Käytimme aikoinaan huoletta kerrosneliöitä vanhassa talossamme. Haimme jo ennen talon myyntiä sen niin sanottujen aputilojen muuttamista maanpäälliseksi kellaritilaksi, minkä alueen vanha yleiskaava onneksi salli.

Kun vanhan talon pesu- ja pukuhuone, sauna ja pieni sisävarasto laskettiin kellaritiloiksi ja sen päälle nykyisissä rakennusmääräyksissä rakennuksen seinän paksuudeksi huomioidaan vain 25 senttimetriä talon sisäpinnoista laskien (meillä seinät olivat lähes 40 sentin paksuiset), saimme lopulta lisärakennusoikeutta noin 50 kerrosneliötä.

Lopulta meillä oli uudisrakennukselle 78 kerrosneliömetriä rakennusoikeutta. Päätimme hyödyntää kaavan mahdollistamia maanpäällisiä kellaritiloja myös uudessa talossa ja käyttää rakennusoikeuden lähes kokonaan toisen kerroksen asuintiloihin. Ainoa poikkeus on alakerran noin kolmen neliömetrin eteistila, joka luetaan asuinneliöiksi.

Aikaisempien rakennusmääräysten mukaan pelkkä pieni tuulikaappi eteistilassa olisi riittänyt, mutta uusien määräysten mukaan eteistilassa pitää olla halkaisijaltaan vähintään 130 senttimetrin invaympyrä eli pyörätuolin kääntötila. 

Pienen pihan plussat

Koska haluamme hyödyntää rakennusoikeuden kokonaisuudessaan, kapean tontin piha-alueet jäävät väistämättä pieniksi - varsinkin jos niitä vertaa aikaisempaan noin 600 neliömetrin piha-alueeseen. Arkkitehti merkitsi rakennuslupakuviin pienen piha-alueemme ”oleskelupihaksi”.

Pihan pienuus ei kuitenkaan haittaa meitä, sillä vuosikymmenien mittaan ruohonleikkuuta ja lumitöitä on saanut tehdä ihan riittävästi. Puutarhan hoitokin on mukavampaa, kun voi huoletta keskittyä pienempiin kokonaisuuksiin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat