Kirjoitukset avainsanalla rakennusmääräykset

Tällaisten paalujen varaan olemme laskeneet talon perustuksen ja sen budjetin.
Tällaisten paalujen varaan olemme laskeneet talon perustuksen ja sen budjetin.

Saimme talotoimittajan käyttämältä rakennesuunnittelijalta odottamamme perustussuunnitelman ja rakennepiirustuksia itse taloa varten. Rakennustöitä ei saa edes aloittaa ennen kuin nämä suunnitelmat on hyväksytetty rakennusvalvonnassa oman alueen rakennustarkastajalla.

Suunnittelijan ratkaisu talon perustustapasuunnitelmaksi olikin taas uusi yllätys. Paalutusta ei tarvittaisikaan lainkaan tai paremminkin sitä ei voida käyttää, koska ainakin yksi paaluista olisi liian lyhyt! Tämä kohta pitäisi suunnittelijan mukaan perustaa jollain muulla tavalla kuin paaluttamalla, jolloin perustuksesta tuli niin sanottu sekaperustus, mikä ei ole sallittua.

Maaperätutkimuksen tehneen yrityksen raportti suositteli perustustavaksi paalutusta, sillä lyhin kairaussyvyys perustuksien kohdalla oli 160 senttimetriä eli 10 senttiä yli minimipituuden (150 cm). Rakennesuunnittelija tarjosi puolestaan vaihtoehdoksi paalutukselle perustuksen kaivamista auki ja talon alapohjan alle tehtävää tuulettuvaa ryömintätilaa. Meillä on kokemusta kyseisestä perustuksesta vanhassa talossamme. Ratkaisu on toimiva ja hyvä, mutta se on myös kallis. Se tarkoittaisi meidän tapauksessa vähintään metrin lisäkaivuuta, sillä rakennusmääräysten mukaan tällaisen ryömintätilan minimikorkeus on oltava vähintään 80 senttimetriä.

Ketä pitäisi uskoa?

Metrin lisäkaivuu ei kuulosta ensi kuulemalta kovinkaan paljolta, mutta koska perustuksissa maapohjaa pitää kaivaa salaojien vuoksi vähintään metri varsinaisen seinälinjan ulkopuolelle (salaojat tulevat puoli metriä seinälinjasta), lisämaata pitäisi kaivaa ja kuljettaa pois noin 120 neliön alueelta. 120 kuutiota maata on pelkkinä kuljetuskuluina ja kaatopaikkamaksuina 12 000 – 15 000 euron lisäkustannus.

Jos siis hyväksyisimme meille tarjotun ratkaisun ilman mitään nikottelua, lisäkuluja tulisi taas heilahtamalla toistakymmentä tuhatta! Keskustelu suunnittelijan kanssa muista vaihtoehdoista oli vähän nihkeää, sillä minähän olen maallikko enkä rakennusalan ammattilainen…

Siispä taas selvittämään, mitä tehdään. Emme ymmärrä suoralta kädeltä, miksei perustuksien yhtä kulmaa voi tehdä ilman teräspaalua, kunhan kyseiseen kulmaan saadaan tukeva kannatuspilari jollain muulla tavalla.

Espoon rakennustarkastaja suosittelee, että tuon liian lyhyeksi jäävän teräspaalun voi korvata vaikka betonilla täytetyllä ja raudoitetulla viemäriputkella, joka ankkuroidaan esimerkiksi valamalla se kiinni kovaan maaperään asti upotettuun kaivonrenkaaseen. Tämäkin tapa hyväksytään kuulemma paaluksi, vaikka muut paalut olisivat teräspaaluja. Kyseessä ei siis olisi rakennesuunnittelijan ilmoittama kielletty sekaperustus.

Rakennustarkastajan suosittelemassa vaihtoehdossa kaivaisimme auki vain yhden kulman 160 senttimetrin syvyyteen, mikä ei ole kaivinkoneelle kummoinen työ. Kaikki muut kohdat tulisivat teräspaaluille, ja syvimmällä kohdalla teräspaalu uppoaisi reippaasti yli neljään metriin.

Seuraavaksi tarkistin Ruukin teräspaalujen toimittajalta SSAB:lta, mitä voisimme tehdä tuossa matalassa 160 senttimetrin kohdassa. Teräspaalujen tuotevastaavan mukaan teräspaalu uppoaa vähintään saman verran kuin kairaussyvyys on, mikäli vastassa ei ole peruskallio. Jos vastassa on kova maaperä eli moreeni kuten meillä, teräspaalu uppoaa yleensä jonkin verran yli tuon kairaussyvyyden. Hänen mukaansa meidän tapauksessa on aika epätodennäköistä, että paalusta tulisi liian lyhyt eli alle 150-senttinen.

Jatkuu ensi viikolla…

No nyt sitten väännetään rakennesuunnittelijan kanssa, mitä perustustapaa meillä lopulta käytetään. Oma kantamme on selkeä: käytämme sitä tapaa, jolla perustus onnistuu parhaiten, edullisimmin ja rakennusmääräysten mukaisesti.

Koska vaihtoehtoja on useita, täytyy jälleen kerran olla perillä eri tekniikoista ainakin pääpiirteittäin. Paras vaihtoehto ei ole aina halvin, mutta toisaalta ei pidä suostua oikopäätä kalleimpaankaan ratkaisuun, vain koska joku ammattilainen ehdottaa sitä.

Ensi viikolla tämäkin asia ratkennee, pysykää siis kuulolla.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat