Kirjoitukset avainsanalla rakennusmääräykset

Käytin Weberin vesieristystuotteita ja heillä oli myös parhaat ohjeet ja havainnekuvat.
Käytin Weberin vesieristystuotteita ja heillä oli myös parhaat ohjeet ja havainnekuvat.

Omakotirakentaja joutuu rämpimään rakennusmääräysten viidakossa. Määräyksiä, jotka sanelevat mitä rakentajan pitää ottaa huomioon ja miten jotkin asiat on tehtävä, on todella paljon. 

Rakennushankkeessa rakennuttaja, urakoitsijat, alihankkijat ynnä muut velvoitetaan toimimaan rakennuslaissa säädettyjen määräysten mukaan. Lisäksi rakennuslaki edellyttää jokaiselle rakennustyömaalle erikseen nimetyt ammattilaiset vastaaviksi valvojiksi, joiden tehtävä on tarkistaa ja valvoa, että näitä rakennusmääräyksiä myös noudatetaan. Näin varmistetaan, että rakennus on valmistuessaan turvallinen asuinkäyttöön. 

Aivan oman lukunsa rakentamisessa muodostavat ”määräykset”, joita omakotirakentajalle tyrkytetään lähes joka käänteessä. Tarkoitan niitä rakennusohjeita, jotka kerrotaan ikään kuin ne olisivat virallisia määräyksiä, vaikka näin ei tosiasiassa ole. 

Onko kyseessä määräys vai ohje?

Rakennusalalla on paljon ”vakiintuneita” ohjeita, joilla maallikkoa ohjataan työllistämään tiettyjä ammattiryhmiä tai suosimaan tiettyjä rakennusmateriaaleja. Näiden ohjeiden tarkoitus on usein hyvä eli varmistua siitä, ettei rakentaja joudu myöhemmin vastuuseen aiheuttamastaan rakennusvirheestä. 

Toisaalta tällainen ohjeistus on helppo keino torjua kilpailua ja ohjailla kuluttajaa, joka ei jaksa ottaa asioista selvää. Rakennustyömaalla pätee vanha totuus, että tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Monesti asioiden opiskelu ja vakiintuneiden käytäntöjen kyseenlaistaminen tuovat selvää säästöä. 

Hyvä esimerkki tällaisesta rakennusohjeesta on väittämä, että ”kosteiden tilojen vesierityksen saa suorittaa vain hyväksytyn sertifikaatin omaava ammattilainen”. Olen kuullut tämän väittämän useilta urakoitsijoilta ja jopa yhdeltä vastaavalta työnjohtajalta. Myös netistä ohjeita etsiessään törmää moniin toimituksellisiin teksteihin, joissa suositellaan, että vedeneristys pitää antaa ammattilaisen tehtäväksi, jotta kaikki tulee tehtyä varmuudella oikein.

Maallikolle syntyy helposti mielikuva, että vedeneristyksen ja laatoituksen tekeminen itse on kiellettyä tai vähintään erityisen haastavaa.

Sertifiointi on kirjavaa

On toki ymmärrettävää, tiettyyn hommaan erikoistunut ja varta vasten sertifioitu ammattikunta haluaa varmistaa, että töitä riittää. Sertifiointimenettely on kuitenkin kirjavaa. Jos päättää valita vesieristyksen tekijäksi sertifioidun ammattilaisen, pitää myös selvittää, mistä hän on sertifiointinsa hankkinut.

VTT myöntää sertifiointeja vedeneritystuotteiden valmistajille ja pitää rekisteriä henkilöistä, jotka vesieristystöitä tekevät. Ammattioppilaitokset antavat alalle koulutusta, jonka päätteeksi opiskelijat suorittavat valvotun opinnäytetyön, mikä varmistaa heidän osaavan asiansa.

Myös tuotteiden valmistajat järjestävät omia koulutuksiaan, jonka suoritettuaan vesieristysten tekijä saa kyseisen valmistajan oman sertifioinnin tuotteidensa käyttöön. Nämä valmistajien kurssit saa hoidettua nopeimmillaan puolessa päivässä, joten ero esimerkiksi ammattioppilaitosten laajoihin koulutuksiin on melkoinen.  

Aiheesta on hyvä artikkeli Kodin uutisissa

Tekijät tietävät arvonsa

Kysyin vesieristyssertifioiduilta yrityksiltä, josko joku heistä tulisi tekemään taloomme suihkutilojen ja kahden wc:n vesieristyksen. Laatoituksen olin päättänyt tehdä itse, sillä minulla oli siitä kokemusta aikaisemmista asunnoistamme. Olen tehnyt aikaisemmin myös vesieristyksiä, mutta ajattelin tällä kertaa säästää loukkaantunutta polveani ja varmistaa työn lopputuloksen käyttämällä ammattilaista.

Soittokierroksen myötä selvisi, ettei yksikään yritys ollut halukas tällaiseen osaurakkaan, vaan kaikki halusivat sisällyttää hommaan myös laatoituksen. Vesieristyksen ja laatoituksen työkustannus olisi noussut lähemmäs kymmentä kuin viittä tuhatta euroa, ja materiaalit olisimme maksaneet sen päälle.

Sinänsä ammattilaisen käyttäminen saattaa olla järkevää ja joskus kustannustehokastakin, etenkin jos aikataulu on tiukka, mutta onko se tosiaan välttämätöntä, kuten monet ohjeistajat väittävät?

Lähdin selvittämään asiaa ja totesin lopulta, että missään ei kielletä yksityistä rakentajaa tekemästä itse vesieristystä, kunhan hän noudattaa tarkkaan valmistajien ohjeita ja käyttää sertifioituja tuotteita.

Maallikkokin voi oppia

Markkinoilla on useita valmistajia, joilla on omat VTT:n sertifioimat vesieristystuotteensa. Näillä tuotesarjoilla on pieniä eroja keskenään, mutta perusmenetelmä on sama. Ohjeita huolellisesti noudattamalla vesieristäminen onnistuu maallikoltakin, kunhan käyttää saman tuotesarjan tuotteita, jotka on testattu keskenään yhteensopiviksi ja toimiviksi.

Koska olen hoitanut vesieristämisen ilman ongelmia neljässä aiemmassa kohteessa, päätin tehdä homman itse. Käytin Weberin vedeneristysjärjestelmän tuotteita

Tarkkoja ja yksityiskohtaisia ohjeita työn tekemiseen sain tuotteiden myyjiltä, valmistajilta ja Youtubesta hakusanoilla ”vedeneristys”  tai ”märkätilan seinän ja lattian laatoitus”. Sain myös vastaavalta mestariltani ohjeet, miten vedeneristyksen onnistuminen varmistetaan ottamalla koepalat seinästä ja lattiasta.

Vesieristystä koskevista rakennusmääräyksistä on hyvä yhteenveto Rakenna oikein -sivustolla.

Seuraava kuvasarja kertoo vaihe vaiheelta, miten vesieristys syntyy. 

Asuinkerroksen wc-kylpyhuone raakapinnalla, väliseinät ovat betoniharkkoa.
Asuinkerroksen wc-kylpyhuone raakapinnalla, väliseinät ovat betoniharkkoa.

 

 

Ensin levytys Gyprocin "Kylppäri"-levyllä, saumojen tasaus ja päälle primeri.
Ensin levytys Gyprocin "Kylppäri"-levyllä, saumojen tasaus ja päälle primeri.

Seinän ja lattian liitoskohtiin sekä kulmiin tulee erilliset vahvikkeet.
Seinän ja lattian liitoskohtiin sekä kulmiin tulee erilliset vahvikkeet.

Hanat pitää eristää erityisen huolellisesti eikä näissä kohdin kannata säästellä eristettä.
Hanat pitää eristää erityisen huolellisesti eikä näissä kohdin kannata säästellä eristettä.

Ensimmäinen vesieristekerros näyttää vielä selvästi vajaalta. Weberin järjestelmässä eristeen paksuus pitää olla vähintään 0,5 mm, mikä pitäisi hoitua kahdella sivelyllä. 
Ensimmäinen vesieristekerros näyttää vielä selvästi vajaalta. Weberin järjestelmässä eristeen paksuus pitää olla vähintään 0,5 mm, mikä pitäisi hoitua kahdella sivelyllä. 

Parin sivelykerroksen jälkeen pinta on jo aivan eri näköinen. Jos eristemassaa on jäämässä ylitse, se kannattaa käyttää kaikki.
Parin sivelykerroksen jälkeen pinta on jo aivan eri näköinen. Jos eristemassaa on jäämässä ylitse, se kannattaa käyttää kaikki.

Kun eristekerrokset on saatu valmiiksi, otetaan 3x3 cm koepala, josta mitataan eristekerroksen riittävä paksuus. Koepalan jälkeen leikkauskohta vesieristetään kunnolla uudelleen.
Kun eristekerrokset on saatu valmiiksi, otetaan 3x3 cm koepala, josta mitataan eristekerroksen riittävä paksuus. Koepalan jälkeen leikkauskohta vesieristetään kunnolla uudelleen.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten paalujen varaan olemme laskeneet talon perustuksen ja sen budjetin.
Tällaisten paalujen varaan olemme laskeneet talon perustuksen ja sen budjetin.

Saimme talotoimittajan käyttämältä rakennesuunnittelijalta odottamamme perustussuunnitelman ja rakennepiirustuksia itse taloa varten. Rakennustöitä ei saa edes aloittaa ennen kuin nämä suunnitelmat on hyväksytetty rakennusvalvonnassa oman alueen rakennustarkastajalla.

Suunnittelijan ratkaisu talon perustustapasuunnitelmaksi olikin taas uusi yllätys. Paalutusta ei tarvittaisikaan lainkaan tai paremminkin sitä ei voida käyttää, koska ainakin yksi paaluista olisi liian lyhyt! Tämä kohta pitäisi suunnittelijan mukaan perustaa jollain muulla tavalla kuin paaluttamalla, jolloin perustuksesta tuli niin sanottu sekaperustus, mikä ei ole sallittua.

Maaperätutkimuksen tehneen yrityksen raportti suositteli perustustavaksi paalutusta, sillä lyhin kairaussyvyys perustuksien kohdalla oli 160 senttimetriä eli 10 senttiä yli minimipituuden (150 cm). Rakennesuunnittelija tarjosi puolestaan vaihtoehdoksi paalutukselle perustuksen kaivamista auki ja talon alapohjan alle tehtävää tuulettuvaa ryömintätilaa. Meillä on kokemusta kyseisestä perustuksesta vanhassa talossamme. Ratkaisu on toimiva ja hyvä, mutta se on myös kallis. Se tarkoittaisi meidän tapauksessa vähintään metrin lisäkaivuuta, sillä rakennusmääräysten mukaan tällaisen ryömintätilan minimikorkeus on oltava vähintään 80 senttimetriä.

Ketä pitäisi uskoa?

Metrin lisäkaivuu ei kuulosta ensi kuulemalta kovinkaan paljolta, mutta koska perustuksissa maapohjaa pitää kaivaa salaojien vuoksi vähintään metri varsinaisen seinälinjan ulkopuolelle (salaojat tulevat puoli metriä seinälinjasta), lisämaata pitäisi kaivaa ja kuljettaa pois noin 120 neliön alueelta. 120 kuutiota maata on pelkkinä kuljetuskuluina ja kaatopaikkamaksuina 12 000 – 15 000 euron lisäkustannus.

Jos siis hyväksyisimme meille tarjotun ratkaisun ilman mitään nikottelua, lisäkuluja tulisi taas heilahtamalla toistakymmentä tuhatta! Keskustelu suunnittelijan kanssa muista vaihtoehdoista oli vähän nihkeää, sillä minähän olen maallikko enkä rakennusalan ammattilainen…

Siispä taas selvittämään, mitä tehdään. Emme ymmärrä suoralta kädeltä, miksei perustuksien yhtä kulmaa voi tehdä ilman teräspaalua, kunhan kyseiseen kulmaan saadaan tukeva kannatuspilari jollain muulla tavalla.

Espoon rakennustarkastaja suosittelee, että tuon liian lyhyeksi jäävän teräspaalun voi korvata vaikka betonilla täytetyllä ja raudoitetulla viemäriputkella, joka ankkuroidaan esimerkiksi valamalla se kiinni kovaan maaperään asti upotettuun kaivonrenkaaseen. Tämäkin tapa hyväksytään kuulemma paaluksi, vaikka muut paalut olisivat teräspaaluja. Kyseessä ei siis olisi rakennesuunnittelijan ilmoittama kielletty sekaperustus.

Rakennustarkastajan suosittelemassa vaihtoehdossa kaivaisimme auki vain yhden kulman 160 senttimetrin syvyyteen, mikä ei ole kaivinkoneelle kummoinen työ. Kaikki muut kohdat tulisivat teräspaaluille, ja syvimmällä kohdalla teräspaalu uppoaisi reippaasti yli neljään metriin.

Seuraavaksi tarkistin Ruukin teräspaalujen toimittajalta SSAB:lta, mitä voisimme tehdä tuossa matalassa 160 senttimetrin kohdassa. Teräspaalujen tuotevastaavan mukaan teräspaalu uppoaa vähintään saman verran kuin kairaussyvyys on, mikäli vastassa ei ole peruskallio. Jos vastassa on kova maaperä eli moreeni kuten meillä, teräspaalu uppoaa yleensä jonkin verran yli tuon kairaussyvyyden. Hänen mukaansa meidän tapauksessa on aika epätodennäköistä, että paalusta tulisi liian lyhyt eli alle 150-senttinen.

Jatkuu ensi viikolla…

No nyt sitten väännetään rakennesuunnittelijan kanssa, mitä perustustapaa meillä lopulta käytetään. Oma kantamme on selkeä: käytämme sitä tapaa, jolla perustus onnistuu parhaiten, edullisimmin ja rakennusmääräysten mukaisesti.

Koska vaihtoehtoja on useita, täytyy jälleen kerran olla perillä eri tekniikoista ainakin pääpiirteittäin. Paras vaihtoehto ei ole aina halvin, mutta toisaalta ei pidä suostua oikopäätä kalleimpaankaan ratkaisuun, vain koska joku ammattilainen ehdottaa sitä.

Ensi viikolla tämäkin asia ratkennee, pysykää siis kuulolla.  

Kommentit (0)

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat