Kirjoitukset avainsanalla talon paalutus

Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.
Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.

Kun ostat talopaketin lähes miltä tahansa talotoimittajalta, toimitusehdoissa lukee yleensä ”toimitus valmiilta sorapediltä tai anturalta”. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun vastuullasi on teettää talon pohjatyöt eli maanrakennus omalla kustannuksellasi. Joko siis teetät talon pohjalle valmiin sorapinnan tai viet homman astetta pitemmälle eli teetät myös valmiit anturat, joista talotoimittaja pääsee jatkamaan omaa osuuttaan.

Nykyisin löytyy jo muutamia talotoimittajia, jotka tarjoavat maanrakennuksenkin pakettiinsa, mutta se näkyy selvästi kyseisten talopakettien hinnassa.

Näkymätön osa maksaa

Tämä valmisteleva osa perustusten tekoa voi olla kallis työvaihe. Minimissään selviää ”vain” maankaivuulla, eristekankaalla ja kapillaarisoratäytöllä. Hinta nousee reippaasti, jos joutuu paaluttamaan talon pohjat. Kallein vaihtoehto on peruskallion louhiminen.

Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, näiden eri versioiden välillä on tietysti monia yhdistelmävaihtoehtoja. Tosi vaikealla tontilla talon toisessa päässä voi joutua louhimaan kalliota ja toisessa päässä paaluttamaan. Näistä syistä talotoimittajat yleensä rajaavat maanrakennusosuuden pois toimituksistaan.

Normaalilla tontilla, jos sellaista ylipäätään on enää ainakaan pääkaupunkiseudulla, perusmaankaivuuseen ja soratäyttöön voi budjetoida 10 000–15 000 euroa. Paalutus nostaa hintaa helposti 5 000–10 000 eurolla. Kalliolouhinnassa puhutaan yleensä aina kymppitonneista, mutta kaikki riippuu tietysti siitä, paljonko mitäkin vaihetta joutuu tekemään.

Voi onnitella itseään, jos maanrakennuksesta selviää alle 15 000 eurolla. Pahimmillaan maanrakennus voi maksaa 50 000 euroa tai paljon ylikin.

On opettavista lukea netistä rakennusblogeja. Niissä on usein kerrottu, paljonko rakentamisen eri vaiheet ovat tulleet maksamaan.

Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.
Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.

Mistä paalutus tontille?

Päädyimme tosi matalaan, alle metrin maankaivuuseen, mutta maaperätutkimuksen perusteella jouduimme paaluttamaan rakennuksen perustuksen.

Kun saimme mutkien ja viivästysten jälkeen lopullisen paalukartan, törmäsimme uusiin aikatauluhaasteisiin. Yksikään paaluttaja ei luvannut toimitusta ennen kesäkuun alkua. Paalutus olisi siis siirtynyt viikkojen päähän.

Olin kysynyt jo alkuvuodesta muutaman kerran paalutusneuvoja Heimo Tammiselta, jonka yritys Teräspaalutus Tamminen Oy on tehnyt paalutuksia useamman vuosikymmenen ajan. Yritys sijaitsee Ruotsinkylässä lähellä Loviisaa, mutta heidänkin päätoimialueensa taitaa olla nykyisin pääkaupunkiseutu.

Soittelin taas kerran Heimolle ja kyselin, miltä aikaisemmin lähettämäni tarjouspyyntö vaikutti ja milloin heillä olisi aikaa paalutuksellemme. Nyt sitkeys palkittiin. Tammisella iso paalutusurakka oli siirtynyt eteenpäin ja kapasiteettia yllättäen vapaana. Satuin olemaan ensimmäinen, joka soitti ja oli valmis ottamaan toimituksen heti.

Saimme sovittua perjantaina paalutuksen seuraavan viikon alkuun, kunhan meillä vain olisi tontilla sorapeti valmiina paalutusta varten. Kaivuu ja soratyöt olivat vielä pahasti kesken, mutta lupasin homman olevan hoidossa tiistaina aamulla, kun Tammisen porukka ilmestyisi koneineen paikalle.

Ai kallio onkin näin lähellä!

Paaluttajilla oli tiistaiaamuna oma mittamies mukana ja paalujen paikat oli nopeasti merkitty. Sen jälkeen Jussi Tamminen ajoi paalukoneen pihaan ja teräspaalut alkoivat upota sorakerroksen läpi maaperään. Koko homma oli ohi muutamassa tunnissa, mutta jälleen kerran tuli yksi ennalta-arvaamaton mutka matkaan.

Maaperätutkimuksen mukaan lyhin kairaussyvyys talon pohjan kohdalla olisi 160 senttiä, mikä vielä menettelee, sillä lyhimmillään paalu saa olla 150 senttiä. Kairaustulosten perusteella laskeskelin, että jos paalujen keskipituus tontillamme olisi noin kolme metriä, teräspaalua lyötäisiin maahan noin 80 metriä.

Todellisuudessa paaluja onnistuttiin iskemään tontille 40,5 metriä eli vain puolet arviostani. Kahdeksan paalua jäi liian lyhyiksi, joten ne piti vetää takaisin ylös ja keksiä niiden paikalle toinen ratkaisu. Jussi Tammisen mukaan koko tontillemme upposi paaluja suunnilleen saman verran kuin yhden lyötävän paalun pituus voi olla savisessa peltomaaperässä! Espoon taajama-alueilla on aika tavallista, että paalumetrejä lyödään tontille yhteensä hieman toistasataa metriä, mutta määrä vaihtelee suuresti alueen mukaan.

Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.
Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.

Maaperä säästää tai maksaa

Jos olisimme suostuneet teettämään rakennesuunnittelijan alkuperäisen ehdotuksen mukaisen tuulettuvan alapohjan eli 80 senttimetrin korkuisen ryömintätilan talon sokkeliin, olisimme lopulta joutuneet paaluttamaan toisella puolella taloa ja räjäyttämään peruskalliota toisella puolella taloa, joten rahaa olisi palanut moninkertaisesti.

Kannattaa yrittää selvittää jo ennen tontin ostoa mahdollisimman tarkoin, millainen maaperä alueella on, ettei tule kovin suuria ja kalliita yllätyksiä rakennuksen perustusvaiheessa. Neuvoa voi kysyä vaikka paikallisesta rakennusvalvonnasta, sillä heillä on tietoa samalle alueelle rakennettujen talojen perustamistavoista ja paalutustarpeista.

Jouduimme korvaamaan liian lyhyeksi jääneet teräspaalut rakentamalla paikalle paalumuotit sekä raudoittamalla ja täyttämällä ne betonilla. Tätä ratkaisua kutsutaan ”kaivonrengaspaalutukseksi”, vaikka itse asiassa oikeita kaivonrenkaita ei välttämättä edes käytetä.  

Nämä paikalla tehdyt paalut ankkuroidaan peruskallioon poraamalla ja upottamalla jokaisen muotin kohdalle tukiraudoitukseksi neljä harjaterästä. Koska nämä paikalla tehdyt paalut ovat tuplasti järeämmät kuin muut 90 millimetrin teräspaalut, rakennesuunnittelijan mukaan kaikkia kahdeksaa puuttuvaa paalua ei tarvitse korvata vaan noin 2,5 metrin paaluvälit riittävät. Tämän mukaan 5-6 paikalla tehtyä erikoispaalua riittää.

Teknisesti homma on aika yksinkertainen, mutta taas kuluu lisää aikaa ja pieni lisähaaste koituu myös siitä, että emme ole vielä saaneet työmaasähköä tontille.

Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.
Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.

Kaivorengaspaalutus pika-ajassa

Onneksi tämä ylimääräinen paalu-urakka sujui lopulta ripeästi. Taitava kaivurikuskimme Jouni teki sorapetiin viisi kuoppaa eikä kaivuuta tullut kuin puolesta metristä metriin per kuoppa.

Koska meillä ei ollut riittävän järeää poraa saati sähköä tontilla, ilmoitin viime lauantai-iltana Urakkamaailmassa, että nyt olisi heti alkuviikosta yhden päivän porauskeikka Mankkaalla. Seuraavana aamuna, siis sunnuntaina, Perustus Centeristä (puh. 0456171788 / Joni Kamunen) tuli tarjous, jonka hyväksyin ja työ sovittiin keskiviikolle.  

Hain Hartman Raudasta 18 metriä 16 millimetrin harjaterästä muottien ankkurointiin peruskallioon, kuusi metriä metallista 200 millimetrin ilmastointiputkea valumuotteihin ja säkillisen juotossementtiä muottiterästen kiinnitykseen kallioon. Perustus Center toi mukanaan järeän kallioporan, timanttikärkiset 20 millimetrin poranterät ja bensakäyttöisen aggregaatin, jolla saatiin tarvittava sähkö.

Rauno Perustus Centeristä porasi kallioon reikiä viitisen tuntia ja minä pätkin harjateräkset sekä ilmastointiputket sopivan mittaisiksi. Aikaa koko hommaan meni kuusi tuntia. Oli mukava huomata, että kyllä näiden toisinaan parjattujen rakennusurakka-sivustojenkin kautta voi löytää ammattitaitoisen ja työlleen omistautuneen tekijän nopeasti ja ihan kohtuuhintaan. 

Mitä tämä lysti sitten maksoi? Lisäkustannuksia ylimääräisestä paalutusvaiheesta tuli materiaaleineen noin 750 euroa, mutta toisaalta säästimme suunnilleen saman verran teräspaalujen materiaalikustannuksissa, kun niitä lyötiinkin vain puolet arviosta. Kokonaisbudjetti ei siis heilahtanut, mutta ylimääräistä aikaa kului järjestelyineen neljä päivää.

Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!
Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!

Rakentamisen dominoefekti

Kuten olen aikaisemminkin moneen kertaan todennut: kun yksi aikataulu pettää syystä tai toisesta, seuraukset tuntuvat koko toimitusketjussa. Eli kun paalutus ei onnistunut yhdellä kerralla, tontille kasautuneita sorakasoja ei saatu upotettua lähellekään tarvittavissa määrin talon perustuskaivantoon, minkä seurauksena viikkoa etuajassa tulleet valuharkot tukkivat tontilla kaiken vapaan tilan.

Kaiken kukkuraksi talotoimittajan tilauksesta tontille ilmestyi toissa aamuna ilman ennakkovaroitusta kaksi lavaa väliseinä- ja pylväsharkkoja eli yhteensä 38 tonnin painoiset harkkolavat, jotka tukkivat tehokkaasti talon edustan. Niiden siirtäminen toiseen paikkaan on silkkaa käsityötä harkko kerrallaan.

Siispä pieni pyyntö talotoimittajille: voisitteko vaivautua edes kysymään rakennuttajalta, milloin tällaisia toimituksia voi tehdä ja sopivatko tavarat tontille ennen kuin ne ilmestyvät pihamaalle. Näitäkään harkkoja ei nimittäin tarvita kuin parin, kolmen viikon päästä. Toisaalta käyhän se eläkeläisen kuntoilemaan kannustaminen näinkin.

Seuraavaksi täytämme paikalla tehtyjen paalujen kuopat soralla, asennamme loput salaojat ja rännivesiputket ja tasaamme sorapedin lopulliseen korkoonsa. Samalla saamme sorakasoja hieman pienemmiksi. Jos kaikki menee hyvin, talon pystytysporukka pääsee aloittamaan anturoiden teon ensi maanantaina ja talon runko lähtee nousemaan seuraavalla viikolla. Siis jos ja jos…

Onneksi aurinko paistaa eikä vettä ole luvassa ainakaan muutamaan päivään!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Jani
1/2 | 

Tuo on kyllä valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus kuljetusalalla: vaikka miten luvataan että soitetaan kun tavara lähtee tehtaalta tms, niin mitään ei kuulu ennen kuin kuski soittaa "olen pihallanne, mutta kukaan ei ole kotona?" tai vielä pahempaa, pudottaa tavarat satunnaiseen paikkaan tontille josta ne sitten tilaaja yllätyksekseen joku päivä löytää...

Janne
2/2 | 

Googlailu todellakin kannattaa ennen talon pohjatöitä ja perustuksia lähtee teetättämään muualla. Me pyysimme huviksemme https://kodinplaza.fi/ sivustolta maanrakennuksesta tarjouspyyntöjä. Seitsemästä eri urakoitsijasta halvin urakkatarjous oli 26 000 € ja kallein 48 000 €. Meidän vinkki uusille rakentajille on ainakin noista isoimmista työvaiheista pyytää useammalta eri tekijältä tarjouksia – saa enemmän näkökulmaa siihen, kuinka työ kannattaa oikeasti tehdä ja lisäksi voi säästää sievoisen summan rahaa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä viikolla saimme opiskella perustussuunnittelua.
Tällä viikolla saimme opiskella perustussuunnittelua.

Kiista perustuksista on saatu setvittyä talotoimittajan ja heidän rakennesuunnittelijansa kanssa. Emme hyväksyneet 12 000-15 000 euron lisäkustannusta, joka meille olisi tullut, jos olisimme mukisematta toteuttaneet suunnittelijan esittämän 80-senttisen niin sanotun ryömintätilan talon perustuksiin.

Palasimme Tuusulan maaperätutkimuksen antamaan perustustapasuositukseen eli paalutukseen ja sen varaan valettuun kantavaan betonilaattaan. Seuraavaksi tarvittiin siis paalukartta eli suunnitelma, josta näkee montako paalua, minkä kokoisina ja mihin kohtaan perustuksia tarvitaan, jotta riittävä kantavuus saavutetaan.

Taas meni joitakin päiviä ennen kuin paalutussuunnitelma saatiin talotoimittajalta. Tälläkin kertaa saatu suunnitelma pisti epäilemään.

Jokin ei nyt täsmää…

Rakennesuunnittelijan mielestä talomme perustuksiin tarvitaan 37 kappaletta 90 millimetrin teräspaaluja. Näistä paaluista yhdeksän kannatti parvekkeitamme: pienempää kolme, suurempaa kuusi.

Aikaisempi siporex-talomme samalla tontilla on myös paalutettu, joten meillä on hieman kokemuksen tuomaa tietoa ja vertailukohtaa. Vaikka aikaisempi talo paalutettiin 30 vuotta sitten jykevillä teräsbetonipaaluilla ja uudessa käytettäisiin teräspaaluja, vilkaisu saatuun paalutuskarttaan herätti epäilyt.

Yksi hyvä nyrkkisääntö vanhojen ja uusien paalujen välillä on se, että selvästi ohuempia teräspaaluja tarvitaan noin tuplamäärä jykeviin teräsbetonipaaluihin verrattuna. Vanhassa siporex-talossamme pohjan mitat olivat 10x10,5 metriä ja betonipaaluja tarvittiin 11 kappaletta, joista pari oli isketty tukemaan olohuoneen raskasta takkaa. Näin ollen 37 teräspaalua vaikutti todella suurelta määrältä taloon, jonka pohjapinta-ala on viidenneksen pienempi kuin aiemmassa talossa.

Teräspaalujen valmistajan kotisivua selailemalla epäilys vahvistui. SSAB:n sivuilta löytyi pdf-dokumentti ”Pientalojen perustukset – anturoiden suunnitteluohje”. Siinä on hyvät taulukot, joista voi suoraan katsoa, paljonko paalujen väliksi suositellaan erikokoisilla teräspaaluilla.  Kun tietää rakennuksen kantavien seinälinjojen välisen etäisyyden ja paalukoon, taulukon käyrien leikkauspiste kertoo, kuinka suuri etäisyys paalujen välillä voi maksimissaan olla.

Paljonko on ”varmuuden vuoksi”?

Meidän tapauksessamme paalujen suositusväli oli 2–2,5 metriä rakennuksen seinätyypin mukaan. Koska meille tulee paikalla valetut harkkoseinät, paaluväliksi riittää suositusten mukaan 2,5 metriä. Rakennesuunnittelija oli puolestaan käyttänyt paaluvälinä 135–150 senttimetriä.

Paalujen valmistajan suunnitteluohjeilla rakennuksen varsinaisen pohjan paalumäärä väheni 28 kappaleesta 18:aan eli kymmenellä. Vielä suurempi vähennys tuli parvekkeisiin, joihin suunnittelija oli ”varmuuden vuoksi” merkinnyt yhteensä yhdeksän paalua.

Varmistin vielä teräspaalujen kantavuuden yhtiöltä, joka on tehnyt paalutuksia useamman vuosikymmenen ajan. Heidän toimitusjohtajansa kertoi, että yksi 90 millimetrin teräspaalu kantaa noin 15 000 kilon painon, joten molemmissa parvekkeissa riittävä tuenta saadaan kahdella paalulla per parveke eli yhteensä neljällä paalulla.

Kuuden paalun tuennalla suurempi parvekkeemme saisi painaa 90 tonnia. Kyseinen parveke rakennetaan kestävistä ontelolaatoista, mutta sen kokonaispaino jää sittenkin alle 7 500 kiloon. Paalutuksen varmuudenvaraa on pelkästään yhdessä parvekkeessa 82 500 kiloa!

Kyllä googlailu kannattaa!

Onko tällä varmuuden varalla jotain merkitystä? Jokainen voi miettiä asiaa omalle kohdalleen. Kun paalujen keskipituus meillä on noin kolme metriä, suunnittelijan esittämässä paalutussuunnitelmassa ylimääräistä paalua on noin 51 metriä. Metri valmista, paikalleen lyötyä teräspaalua maksaa noin 40 euroa, joten lisäkustannus olisi noin 2 000 euroa.

Soitin talotoimittajalle ja kerroin, millainen paalumäärä meille ihan oikeasti tarvitaan (yhteensä 22 kappaletta) ja että tulemme tekemään kantavan laatan ilman ryömintätilaa. Kerroin myös, mistä löytyvät valmiit perustuksen leikkauskuvat perustussuunnitelmaa varten.

Käytin omaa aikaani noin puoli työpäivää etsiessäni vastausta tähän paalutuksen mitoitukseen. Edellisen laskelman valossa pääsin tältä ajalta 500 euron tuntipalkalle, joka alkaa hipoa jo jääkiekkoilijoiden liksoja.  Aika hyvin googlailevalta eläkemieheltä!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat