Kirjoitukset avainsanalla Omakotirakentaminen

Tämän viikon yllätys löytyi tulevan parvekkeen alta ja palautti mieleen muistot 30 vuoden takaa.
Tämän viikon yllätys löytyi tulevan parvekkeen alta ja palautti mieleen muistot 30 vuoden takaa.

Kaikki tuntevat otsikon sananlaskun, mutta miten se liittyy meidän projektiimme?

Kerroin jo aikaisempien päivitysten yhteydessä, että rakennusprojektissa olisi hyvä miettiä asioita mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Koskaan ei tiedä, miten joku ratkaisu voi vaikuttaa myöhempiin ratkaisuihin.

Rakennuspaikkamme suhteen meillä oli onnea. Koska olimme sijoittaneet vanhan talomme tontin laitaan, meidän oli nyt 30 vuotta myöhemmin mahdollista rakentaa vielä toinen omakotitalo samalle tontille.

Sittemmin on selvinnyt, että kaikki sen aikaiset ratkaisut eivät menneet aivan yhtä nappiin.

Paalutus ennen ja nyt

Vanhan siporex-talomme perustukset paalutettiin kuten nytkin, mutta paalutustekniikka on muuttunut todella paljon näiden vuosikymmenten aikana. Vanhan talon pohja on paalutettu teräspaalujen sijaan teräsbetonipaaluilla.

Merkittävin ero näillä kahdella paalutekniikalla on paalujen materiaali. Nykyiset teräspaalut ovat useimmiten 90 millimetrin rautaputkea, jonka pituus on kuusi metriä. Paalua lyödään maahan tarvittava määrä ja lopuksi se katkaistaan ennalta annettuun korkeuteen sorapedin päällä.

Jäljelle jäävää teräspaalun pätkää voidaan käyttää seuraavaan paaluun, sillä tarvittaessa teräspaalua voi myös jatkaa. Täten työ on nopeaa ja yksittäisiä paaluja voi siirtää tontilla parin miehen voimin, vaikka käytännössä ne siirretäänkin aina paalutuskoneella. Ja mikä parasta, teräspaaluista ei jää nurkkiin lojumaan hukkapätkiä.

Teräsbetonin hautajaiset

Entisen talomme paalutuksessa käytettiin teräsbetonipaaluja, jotka tuotiin tontille ennalta laskettuina pituuksina. Niiden mitta vaihteli parista metristä yli neljään metriin.

Teräsbetonipaalun sivujen leveys oli 26 senttimetriä kanttiinsa ja lyönnissä yli jäävä osuus jäi tontille rakentajan hävitettäväksi.

Nimensä mukaisesti teräsbetoni painaa, joten kovinkaan kummoista ylijäämäpalaa ei siirrellä enää miesvoimin. Muistan vieläkin, kuinka siirtelimme miehissä näitä teräsbetonimähköleitä peräkärryyn ja veimme kaatopaikalle.

Koska kaatopaikkajäte maksoi ennenkin ja yksi ylijäänyt paalunpätkä oli liian raskas peräkärryyn siirrettäväksi, näppärä ”poissa silmistä ja poissa mielestä” -ratkaisu oli kaivaa kuoppa tontin laidalle ja haudata paalunpätkä sinne.

Vaan mikäs se siellä pilkistää?

Muisti palautui yllättäen uuden talon pohjia kaivaessa, kun kaivurin kauha kolahti teräsbetonipaaluun uuden talomme pihan puoleisen parvekkeen kohdalla.

Teemme parvekkeen alla olevan terassin pohjan matalana. Maata kaivetaan puoli metriä, pannaan eristekangas pohjalle, soraa päälle ja tehdään terassin pinta joko laudasta tai laatoista.

Yllättävään ongelmaan syntyi nopea ratkaisu. Kun kaivurikuski kysyi, mitäs nyt tehdään, käskin kaivaa viereen syvemmän kuopan ja haudata vanhan paalunpätkän sinne.  

Ratkaisu oli nopea, suorastaan hätiköity. Kun talon kellarikerroksen seinät olivat pystyssä ja kellarin lattiapinta nähtävissä, huomasimme, että paalunpätkä onkin edelleen hieman liian korkealla!

Teräsbetonipaalu on säilynyt 30 vuotta pihanperän mullissa oikein hyvin.
Teräsbetonipaalu on säilynyt 30 vuotta pihanperän mullissa oikein hyvin.

Ja eikun lapiohommiin…

Rakennuksen pohjalaatan mittauskorkeuden tarkastaminen olisi sujunut nopeasti, jos kyseisenä maankaivuupäivänä olisi ollut lasermittari käytössä, mutta se saatiin tontille vasta päivää myöhemmin eikä tarkkaa korkeusmittaa tullut silloin enää tarkistettua – olihan vanha paalunpätkä taas poissa silmistä.

Kuvittelimme kaivurikuskin kanssa noin 40-senttisen kuopan olevan riittävä, mutta erehdyimme.

Koska talon kellarikerroksen seinät olivat jo pystyssä ja valetut, kaivinkoneella ei ollut enää asiaa talon taakse. Ja kun maatyöt kuuluvat rakentajalle, ei auttanut kuin tarttua lapioon ja alkaa kaivaa terassinpohjaa käsin parikymmentä senttiä syvemmäksi.

Kaivettavaa pinta-alaa on noin 19 neliötä eli maata pitää kaivaa vajaa neljä kuutiota. Sinänsä urakka ei ole mahdoton, mutta siellä on sokerina pohjalla se vanha 2,4 metriä pitkä teräsbetonipaalun pätkä, jota on lähes mahdoton siirtää ilman nosturia.  

Täytynee siis kaivaa vielä kertaalleen samaan kohtaan syvempi kuoppa ja toivoa, että tällä kertaa paalu pysyy loppuelämän poissa silmistä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Oman lisänsä tähän kaivuu-urakkaan tuo sekin, että terassin vieressä oleva alue on edelleen täynnä talotoimittajan turhan aikaisin toimittamia seinäharkkoja. Terassin paikalta kaivettava maa ei siis mahdu ainakaan lähiympäristöön.

Niinpä joudumme tekemään kaivuun kahdessa osassa. Ensin kaivetaan terassin ympärille tulevan matalan tukimuurin kaivanto valumuottia varten. Sitten kun talon toisen kerroksen seinät on saatu pystyyn ja harkot pois tieltä, voidaan kaivaa maat terassin keskikohdalta ja siirtää ne seinäharkkojen nykyiselle varastopaikalle.

Samalla lähtee ”lämmin” ajatus talotoimittajan suuntaan: pitikö ihan välttämättä toimittaa kaikki rakennusmateriaalit yhdellä kertaa, vaikka yhtiön omat ammattilaiset kävivät ennakkoon tontilla ja päivittelivät sen ahtautta…

Takapihan arkeologiset kaivaukset

Nämä ”takaiskut” täytynee ottaa huumorilla, sillä aika koomiseltahan tämä paalunhautauskeikka kuulostaa.  

Tosin samalla mieleen hiipii epämääräinen muistikuva vuosikymmenten takaa, olikohan näitä hautapaaluja useampi, ja jos oli, mistäköhän niitä vielä löytyy.

Opimme taas kerran, että tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Tarpeeton tontinperä muuttuu 30 vuodessa arvokkaaksi rakennusmaaksi, mikä on toki pienoinen lottovoitto.

Tiedämme, ettemme ole ainoita, jotka törmäävät rakentaessaan tällaisiin yllätyksiin. Puutarhaa kaivaessa on tehty kuulemma mitä ihmeellisimpiä löytöjä vanhoista pesukoneista ja sähköhelloista lähtien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavaksi valetaan laatta, jonka päälle alkaa nousta seinää taustalla näkyvistä EPS-harkoista.
Seuraavaksi valetaan laatta, jonka päälle alkaa nousta seinää taustalla näkyvistä EPS-harkoista.

Nyt kun talon perustuskiemurat ovat ohi ja varsinainen pystytys on alkamassa, lienee hyvä hetki käydä läpi yksityiskohtaisemmin, millainen talo pienehkölle tontillemme on nousemassa.

Edellinen omakotitalomme samalla tontilla oli kivitalo ja olimme olleet siihen tyytyväisiä. Kivitalon valintaa puolsivat sekä hyvät käyttökokemukset että monet positiiviset ominaisuudet kuten energiatehokkuus, paloturvallisuus, äänen- ja lämmöneristys sekä hyvä jälleenmyyntiarvo. Kivitalo ei myöskään lahoa eikä homehdu.  

Kivitalomarkkinoilta löytyy nykyään vaihtoehtoja ihan eri tavalla kuin 30 vuotta sitten. Kivitalon voi rakentaa joko paikalla muurattavista harkoista tai valmiista elementeistä. Jos päätyy harkkoihin, valinnanvaraa on edelleen reilusti. Viimeksi käytimme siporex-kevytbetoniharkkoja. Sen jälkeen markkinoille on ilmaantunut paikalla valettavia betoniharkkoja, joissa on valmiiksi eristeet betonipintojen välissä, ja EPS-eristeharkkoja, joissa harkon ulkopinnoilla on valmiina eristeet ja seinän betonisydänmuuri valetaan paikalla.

Hyvän katsauksen erilaisista betoniharkkovaihtoehdoista saa Betoniteollisuus ry:n Harkkokäsikirjasta  jossa on kerrottu perusteellisesti betoniharkkorakentamisesta.

Harkko vai elementti

Paikalla valettavat rakennusharkot muistuttavat Lego-palikoilla rakentamista; nostureita ei tarvita kuin välipohjien ontelolaattojen ja suurien ikkunaelementtien nostamiseen. Valmiit betonielementit painavat sen sijaan useita tonneja ja vaativat järeitä nostureita.

Toisaalta betonielementit säästävät rakennusaikaa paikalla muuraamiseen verrattuna. Elementtitalon runko nousee parhaimmillaan muutamassa päivässä, mutta harkkotalojen muurauksessa menee minimissäänkin muutamia viikkoja.

Vaikka olimme Jämerä Kivitalon siporex-taloomme tyytyväisiä, sen muurausurakka vei niin paljon aikaa, että halusimme testata tällä kertaa nopeampaa rakennustapaa. Betonielementeissä meitä kiehtoi nopea pystytys, mutta kolikon kääntöpuoli on se, että niin rakenne- kuin LVIS-suunnitelmat pitää olla hyvissä ajoin valmiina ja niitä on vaikea muutella, koska elementtiseiniin tehdään vesijohtojen, sähkövetojen ja pistorasioiden paikat valmiiksi jo tehtaalla. Jos pistorasia on väärällä korkeudella tai jokin vesihana tekisi mieli siirtää hieman sivummalle, tällaiseen ei ole enää rakennuspaikalle mahdollisuutta.

Kummassakin rakennustavassa on siis plussat ja miinukset, joten kelpuutimme loppusuoralle ehdokkaita molemmista vaihtoehdoista. Harkkotoimittajista finaaliin ylsivät Basso KivitalotJämerä Kivitalot, Lammi Kivitalot, Passiivi Kivitalot ja HeVi Kivitalot. Valmiiden betonielementtitalojen toimittajista loppusuoralle etenivät Potius ja Vuokko Kivitalot.

Valmiita betonielementtejä voi toki tilata myös suoraan valmistajilta, mutta silloin pitää varata runsaasti aikaa projektin suunnitteluun ja toteutukseen. Toisaalta tällä tavalla voi saada yksilöllisen talon ja säästää huomattavasti kustannuksissa. Betonielementtitoimittajat kannattaa pitää muutenkin mielessä, sillä niiltä voi tilata vaikkapa valmiin parveke- tai porraselementin.

Tässä muutama vinkki betonielementtien toimittajista: Betoniluoma, Klemolan Betoni, Vabe ja Satabetoni.

Ohessa erilaisia harkkoja, joiden turvin kivitalo nousee. Harkot ovat ylärivistä vasemmalta lukien: kevytbetoniharkko, eristeharkko, valueristeharkko, passiiviharkko ja EPS-harkko.
Ohessa erilaisia harkkoja, joiden turvin kivitalo nousee. Harkot ovat ylärivistä vasemmalta lukien: kevytbetoniharkko, eristeharkko, valueristeharkko, passiiviharkko ja EPS-harkko.

Taloprojektin musta hevonen

Mitä pitemmälle etenimme suunnitelmissamme, sitä enemmän vaaka alkoi kallistua valmiiden betonielementtien suuntaan. Ne vaatisivat perusteellisen ennakkosuunnittelun, mutta vaiva palkittaisiin rakennuspaikalla, kun talon runko nousisi silmissä. Samoin talon sisätöissä säästyisi aikaa, kun rakennuspaikalla tehtäisiin enää loppuasennukset. Myös osan seinäpinnoista voisi jättää näkyviin, sillä paljas betonihan on nyt suorastaan trendikästä!

Etenimme varsin pitkälle Vuokko Kivitalon betonielementtitoimituksen kanssa, mutta lopulta betonielementtitalo kaatui logistiikkaan. Jättikokoinen nosturi olisi tukkinut vilkkaasti liikennöidyn katuosuuden tonttimme kupeessa ja estänyt julkisen liikenteen kulun.

Kun betonielementeistä jouduttiin luopumaan, vaihtoehdoksi jäivät harkkoseinät sekä mustana hevosena loppusuoralle ilmestynyt uusi tulokas CLT-massiivipuuelementtitalo.

CLT (cross laminated timber) on puurakentamisen uusin innovaatio, johon tutustuimme katsottuamme televisiosta ”Laurin talot” -ohjelmaa, jossa muun muassa räppäri Elastiselle rakennettiin Rasmuksen Lauri Ylösen ideoima CLT-omakotitalo. Lisätietoa CLT-rakentamisesta saimme Ylen esittämästä ”100 vuoden talo” –ohjelmasta ja hakemalla lisäinfoa suoraan netistä. Niinpä kerroimme viime vuoden Rakennusmessuilla CELT-nimisen  CLT-puuelementtitalotoimittajan toimitusjohtajalle Timo Isotalukselle projektistamme.

Mitä enemmän perehdyimme asiaan, sitä mielenkiintoisemmalta CLT-materiaalivaihtoehto alkoi tuntua. Siinä toteutuvat puurakentamisen hyvät puolet yhdistettynä valmiiden betonielementtien kätevyyteen ja pystytysnopeuteen. CELTin massiivipuuelementit valmistetaan säältä suojassa isoissa tehdashalleissa, joten kastumisesta aiheutuvat ongelmatkin on eliminoitu. CLT-rakenne ei myöskään pala. Yritys valmistaa isojen seinäelementtien lisäksi myös valmiita moduuliyksiköitä. Rakentaja voi tilata heiltä vaikka valmiin kylpyhuonemoduulin, joka nostetaan rakennuspaikalla suoraan talon sisään ja se on LVIS-kytkentöjen jälkeen käyttövalmis.

CELTin lisäplussia olivat vielä saamamme perehdytys, runsaat rakentamisneuvot sekä ylivoimaisesti parhaiten laadittu ja yksityiskohtaisin tarjous. Lopulta yhteistyö kaatui aikatauluun, sillä keksimme CLT-vaihtoehdon hiukan liian myöhään.

Ja voittaja on…

Yksi rajoittava tekijä talopakettimme valinnassa oli alusta lähtien tontin kapeus. Jouduimme miettimään todella tarkkaan talon ulkoseinien paksuutta ja totesimme maksimiseinäpaksuudeksi 40 senttiä, mikä sulki pois muun muassa Jämerän 50-senttiset seinäharkot, sillä niitä käyttämällä rakennuksen sisätilat kaventuisivat liikaa. Tämä vaikutti osaltaan myös siihen, että tyydyimme matalaenergiataloon passiivitalon sijaan.

Valitsimme lopulta talon runkomateriaaliksi 35 sentin paksuiset Hevi Kivitalojen EPS-insert 350 -harkot. Niiden sisä- ja ulkopuolella on valmiina tiiviit EPS-eristekerrokset ja eristeiden väliin valetaan yhtenäinen 150-millinen kantava teräsbetoniydin.

Harkkoseinä on nopea pystyttää, koska eristeharkoista voidaan pinota jopa kolme metriä korkeita seiniä ennen betonivalua. Heviltä on saatavissa nykyisin myös harkoista valmiiksi tehtyjä suuria elementtiseinäosia, mutta ne edellyttäisivät paikalle tehtaan omaa pystytysporukkaa. Koska onnistuimme saamaan avuksemme kokeneen pystytysporukan toista kautta, päädyimme perinteisempään harkkojen pinoamiseen rakennuspaikalla.

Yhdistämme harkkoseinät valmiisiin passiivikattoelementteihin. Tällä yhdistelmällä säästämme talon pystytysajassa, sillä passiivikattoelementit tuodaan valmiiksi eristettyinä rakennuspaikalle ja tehtaan asennusporukka hoitaa katon asennuksen päivässä. Vaihtoehtona olisi ollut perinteinen kattourakka, jossa käytetään valmiita kattotuoleja ja rakennetaan katto paikan päällä eristyksineen. Siinä aikaa palaa useita viikkoja ja katto on altis säänvaihteluille.

Rakennusporukka teki ensitöikseen tämän työpöydän, jonka päällä aletaan vääntää antura- ja laattavalussa tarvittavia kiinnityshakasia.
Rakennusporukka teki ensitöikseen tämän työpöydän, jonka päällä aletaan vääntää antura- ja laattavalussa tarvittavia kiinnityshakasia.

Sokerina pohjalla – lisää valituksia

Tontilla työt etenevät nyt vauhdilla. Anturoiden ja pohjalaatan valun jälkeen pääsemme vihdoin talon rungon pystytykseen, jolloin valmista seinää alkaa syntyä nopeasti.

Juhannuksen jälkeen talon pitäisi olla jo hahmollaan sitkeästä naapuritaloyhtiöstä huolimatta. Viimeisin käänne naapurivalituksissa on nimittäin se, että naapuruston taloyhtiö teki taas uuden valituksen, tällä kertaa hallinto-oikeuteen!

Talomme täyttää kaikki rakennusmääräykset ja asemakaavamerkinnät, mutta silti naapurit tekevät kaikkensa, jotta tontillemme ei rakennettaisi ainakaan meidän toiveidemme mukaista taloa. 

Kommentit (0)

Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.
Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.

Kun ostat talopaketin lähes miltä tahansa talotoimittajalta, toimitusehdoissa lukee yleensä ”toimitus valmiilta sorapediltä tai anturalta”. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun vastuullasi on teettää talon pohjatyöt eli maanrakennus omalla kustannuksellasi. Joko siis teetät talon pohjalle valmiin sorapinnan tai viet homman astetta pitemmälle eli teetät myös valmiit anturat, joista talotoimittaja pääsee jatkamaan omaa osuuttaan.

Nykyisin löytyy jo muutamia talotoimittajia, jotka tarjoavat maanrakennuksenkin pakettiinsa, mutta se näkyy selvästi kyseisten talopakettien hinnassa.

Näkymätön osa maksaa

Tämä valmisteleva osa perustusten tekoa voi olla kallis työvaihe. Minimissään selviää ”vain” maankaivuulla, eristekankaalla ja kapillaarisoratäytöllä. Hinta nousee reippaasti, jos joutuu paaluttamaan talon pohjat. Kallein vaihtoehto on peruskallion louhiminen.

Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, näiden eri versioiden välillä on tietysti monia yhdistelmävaihtoehtoja. Tosi vaikealla tontilla talon toisessa päässä voi joutua louhimaan kalliota ja toisessa päässä paaluttamaan. Näistä syistä talotoimittajat yleensä rajaavat maanrakennusosuuden pois toimituksistaan.

Normaalilla tontilla, jos sellaista ylipäätään on enää ainakaan pääkaupunkiseudulla, perusmaankaivuuseen ja soratäyttöön voi budjetoida 10 000–15 000 euroa. Paalutus nostaa hintaa helposti 5 000–10 000 eurolla. Kalliolouhinnassa puhutaan yleensä aina kymppitonneista, mutta kaikki riippuu tietysti siitä, paljonko mitäkin vaihetta joutuu tekemään.

Voi onnitella itseään, jos maanrakennuksesta selviää alle 15 000 eurolla. Pahimmillaan maanrakennus voi maksaa 50 000 euroa tai paljon ylikin.

On opettavista lukea netistä rakennusblogeja. Niissä on usein kerrottu, paljonko rakentamisen eri vaiheet ovat tulleet maksamaan.

Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.
Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.

Mistä paalutus tontille?

Päädyimme tosi matalaan, alle metrin maankaivuuseen, mutta maaperätutkimuksen perusteella jouduimme paaluttamaan rakennuksen perustuksen.

Kun saimme mutkien ja viivästysten jälkeen lopullisen paalukartan, törmäsimme uusiin aikatauluhaasteisiin. Yksikään paaluttaja ei luvannut toimitusta ennen kesäkuun alkua. Paalutus olisi siis siirtynyt viikkojen päähän.

Olin kysynyt jo alkuvuodesta muutaman kerran paalutusneuvoja Heimo Tammiselta, jonka yritys Teräspaalutus Tamminen Oy on tehnyt paalutuksia useamman vuosikymmenen ajan. Yritys sijaitsee Ruotsinkylässä lähellä Loviisaa, mutta heidänkin päätoimialueensa taitaa olla nykyisin pääkaupunkiseutu.

Soittelin taas kerran Heimolle ja kyselin, miltä aikaisemmin lähettämäni tarjouspyyntö vaikutti ja milloin heillä olisi aikaa paalutuksellemme. Nyt sitkeys palkittiin. Tammisella iso paalutusurakka oli siirtynyt eteenpäin ja kapasiteettia yllättäen vapaana. Satuin olemaan ensimmäinen, joka soitti ja oli valmis ottamaan toimituksen heti.

Saimme sovittua perjantaina paalutuksen seuraavan viikon alkuun, kunhan meillä vain olisi tontilla sorapeti valmiina paalutusta varten. Kaivuu ja soratyöt olivat vielä pahasti kesken, mutta lupasin homman olevan hoidossa tiistaina aamulla, kun Tammisen porukka ilmestyisi koneineen paikalle.

Ai kallio onkin näin lähellä!

Paaluttajilla oli tiistaiaamuna oma mittamies mukana ja paalujen paikat oli nopeasti merkitty. Sen jälkeen Jussi Tamminen ajoi paalukoneen pihaan ja teräspaalut alkoivat upota sorakerroksen läpi maaperään. Koko homma oli ohi muutamassa tunnissa, mutta jälleen kerran tuli yksi ennalta-arvaamaton mutka matkaan.

Maaperätutkimuksen mukaan lyhin kairaussyvyys talon pohjan kohdalla olisi 160 senttiä, mikä vielä menettelee, sillä lyhimmillään paalu saa olla 150 senttiä. Kairaustulosten perusteella laskeskelin, että jos paalujen keskipituus tontillamme olisi noin kolme metriä, teräspaalua lyötäisiin maahan noin 80 metriä.

Todellisuudessa paaluja onnistuttiin iskemään tontille 40,5 metriä eli vain puolet arviostani. Kahdeksan paalua jäi liian lyhyiksi, joten ne piti vetää takaisin ylös ja keksiä niiden paikalle toinen ratkaisu. Jussi Tammisen mukaan koko tontillemme upposi paaluja suunnilleen saman verran kuin yhden lyötävän paalun pituus voi olla savisessa peltomaaperässä! Espoon taajama-alueilla on aika tavallista, että paalumetrejä lyödään tontille yhteensä hieman toistasataa metriä, mutta määrä vaihtelee suuresti alueen mukaan.

Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.
Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.

Maaperä säästää tai maksaa

Jos olisimme suostuneet teettämään rakennesuunnittelijan alkuperäisen ehdotuksen mukaisen tuulettuvan alapohjan eli 80 senttimetrin korkuisen ryömintätilan talon sokkeliin, olisimme lopulta joutuneet paaluttamaan toisella puolella taloa ja räjäyttämään peruskalliota toisella puolella taloa, joten rahaa olisi palanut moninkertaisesti.

Kannattaa yrittää selvittää jo ennen tontin ostoa mahdollisimman tarkoin, millainen maaperä alueella on, ettei tule kovin suuria ja kalliita yllätyksiä rakennuksen perustusvaiheessa. Neuvoa voi kysyä vaikka paikallisesta rakennusvalvonnasta, sillä heillä on tietoa samalle alueelle rakennettujen talojen perustamistavoista ja paalutustarpeista.

Jouduimme korvaamaan liian lyhyeksi jääneet teräspaalut rakentamalla paikalle paalumuotit sekä raudoittamalla ja täyttämällä ne betonilla. Tätä ratkaisua kutsutaan ”kaivonrengaspaalutukseksi”, vaikka itse asiassa oikeita kaivonrenkaita ei välttämättä edes käytetä.  

Nämä paikalla tehdyt paalut ankkuroidaan peruskallioon poraamalla ja upottamalla jokaisen muotin kohdalle tukiraudoitukseksi neljä harjaterästä. Koska nämä paikalla tehdyt paalut ovat tuplasti järeämmät kuin muut 90 millimetrin teräspaalut, rakennesuunnittelijan mukaan kaikkia kahdeksaa puuttuvaa paalua ei tarvitse korvata vaan noin 2,5 metrin paaluvälit riittävät. Tämän mukaan 5-6 paikalla tehtyä erikoispaalua riittää.

Teknisesti homma on aika yksinkertainen, mutta taas kuluu lisää aikaa ja pieni lisähaaste koituu myös siitä, että emme ole vielä saaneet työmaasähköä tontille.

Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.
Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.

Kaivorengaspaalutus pika-ajassa

Onneksi tämä ylimääräinen paalu-urakka sujui lopulta ripeästi. Taitava kaivurikuskimme Jouni teki sorapetiin viisi kuoppaa eikä kaivuuta tullut kuin puolesta metristä metriin per kuoppa.

Koska meillä ei ollut riittävän järeää poraa saati sähköä tontilla, ilmoitin viime lauantai-iltana Urakkamaailmassa, että nyt olisi heti alkuviikosta yhden päivän porauskeikka Mankkaalla. Seuraavana aamuna, siis sunnuntaina, Perustus Centeristä (puh. 0456171788 / Joni Kamunen) tuli tarjous, jonka hyväksyin ja työ sovittiin keskiviikolle.  

Hain Hartman Raudasta 18 metriä 16 millimetrin harjaterästä muottien ankkurointiin peruskallioon, kuusi metriä metallista 200 millimetrin ilmastointiputkea valumuotteihin ja säkillisen juotossementtiä muottiterästen kiinnitykseen kallioon. Perustus Center toi mukanaan järeän kallioporan, timanttikärkiset 20 millimetrin poranterät ja bensakäyttöisen aggregaatin, jolla saatiin tarvittava sähkö.

Rauno Perustus Centeristä porasi kallioon reikiä viitisen tuntia ja minä pätkin harjateräkset sekä ilmastointiputket sopivan mittaisiksi. Aikaa koko hommaan meni kuusi tuntia. Oli mukava huomata, että kyllä näiden toisinaan parjattujen rakennusurakka-sivustojenkin kautta voi löytää ammattitaitoisen ja työlleen omistautuneen tekijän nopeasti ja ihan kohtuuhintaan. 

Mitä tämä lysti sitten maksoi? Lisäkustannuksia ylimääräisestä paalutusvaiheesta tuli materiaaleineen noin 750 euroa, mutta toisaalta säästimme suunnilleen saman verran teräspaalujen materiaalikustannuksissa, kun niitä lyötiinkin vain puolet arviosta. Kokonaisbudjetti ei siis heilahtanut, mutta ylimääräistä aikaa kului järjestelyineen neljä päivää.

Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!
Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!

Rakentamisen dominoefekti

Kuten olen aikaisemminkin moneen kertaan todennut: kun yksi aikataulu pettää syystä tai toisesta, seuraukset tuntuvat koko toimitusketjussa. Eli kun paalutus ei onnistunut yhdellä kerralla, tontille kasautuneita sorakasoja ei saatu upotettua lähellekään tarvittavissa määrin talon perustuskaivantoon, minkä seurauksena viikkoa etuajassa tulleet valuharkot tukkivat tontilla kaiken vapaan tilan.

Kaiken kukkuraksi talotoimittajan tilauksesta tontille ilmestyi toissa aamuna ilman ennakkovaroitusta kaksi lavaa väliseinä- ja pylväsharkkoja eli yhteensä 38 tonnin painoiset harkkolavat, jotka tukkivat tehokkaasti talon edustan. Niiden siirtäminen toiseen paikkaan on silkkaa käsityötä harkko kerrallaan.

Siispä pieni pyyntö talotoimittajille: voisitteko vaivautua edes kysymään rakennuttajalta, milloin tällaisia toimituksia voi tehdä ja sopivatko tavarat tontille ennen kuin ne ilmestyvät pihamaalle. Näitäkään harkkoja ei nimittäin tarvita kuin parin, kolmen viikon päästä. Toisaalta käyhän se eläkeläisen kuntoilemaan kannustaminen näinkin.

Seuraavaksi täytämme paikalla tehtyjen paalujen kuopat soralla, asennamme loput salaojat ja rännivesiputket ja tasaamme sorapedin lopulliseen korkoonsa. Samalla saamme sorakasoja hieman pienemmiksi. Jos kaikki menee hyvin, talon pystytysporukka pääsee aloittamaan anturoiden teon ensi maanantaina ja talon runko lähtee nousemaan seuraavalla viikolla. Siis jos ja jos…

Onneksi aurinko paistaa eikä vettä ole luvassa ainakaan muutamaan päivään!

 

Kommentit (2)

Jani
1/2 | 

Tuo on kyllä valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus kuljetusalalla: vaikka miten luvataan että soitetaan kun tavara lähtee tehtaalta tms, niin mitään ei kuulu ennen kuin kuski soittaa "olen pihallanne, mutta kukaan ei ole kotona?" tai vielä pahempaa, pudottaa tavarat satunnaiseen paikkaan tontille josta ne sitten tilaaja yllätyksekseen joku päivä löytää...

Janne
2/2 | 

Googlailu todellakin kannattaa ennen talon pohjatöitä ja perustuksia lähtee teetättämään muualla. Me pyysimme huviksemme https://kodinplaza.fi/ sivustolta maanrakennuksesta tarjouspyyntöjä. Seitsemästä eri urakoitsijasta halvin urakkatarjous oli 26 000 € ja kallein 48 000 €. Meidän vinkki uusille rakentajille on ainakin noista isoimmista työvaiheista pyytää useammalta eri tekijältä tarjouksia – saa enemmän näkökulmaa siihen, kuinka työ kannattaa oikeasti tehdä ja lisäksi voi säästää sievoisen summan rahaa..

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat