Kirjoitukset avainsanalla eläkeasuminen

Oikeanpuoleinen uusi talomme voittaa energiatehokkuudessa vanhan mennen tullen.
Oikeanpuoleinen uusi talomme voittaa energiatehokkuudessa vanhan mennen tullen.

Nyt kun uudistalomme lämmitysjärjestelmä Niben Split Box - ilma-vesilämpöpumppu ja vesikiertoinen lattialämmitys ovat olleet päällä  yli puoli vuotta, voimme tehdä alustavia kustannuslaskelmia talon käyttökuluista.

Vaikka emme vielä asu talossa, rakennuksessa on koko ajan asuinhuoneistolle suositeltu +21 asteen sisälämpötila. Loppukesän aikana valmistunut ilmanvaihtojärjestelmämme Flexit UNI 4 -ilmanvaihtoyksiköllä ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa näihin laskelmiin. Se kerää poistoilmasta lämpöä talteen noin 80-prosenttisesti, joten talon lämmityskuluja se pienentää edelleen.  

Uuden talon alkutaival

Samalla tontilla sijaitseva aikaisempi kotitalomme on siporex-kivitalo, joka lämpiää suoralla sähköllä ja sähkölaskut ovat sen mukaisia. Aktiivinen lämmityskausi sijoittui talvikuukausille, koska kesällä rakennuksen kiviseinät varastoivat lämpöenergiaa ja lämmitys oli pois päältä toukokuun lopulta lokakuulle. Siitä huolimatta kiinteistön kokonaisenergiankulutus oli vuositasolla noin 28 000 kilowattituntia.

Uudessa kiinteistössämme talon ennakkoon laskettu energiankulutus on vuositasolla 10 500 kilowattituntia. Tehokkaan lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmän ansiosta se jäänee lopulta jonnekin 9000 kilowattitunnin tuntumaan. Hieman esimakua energiankulutuksesta on saatu jo nyt, sillä päälämmitysjärjestelmämme otettiin käyttöön alkuvuonna.

Käytämme sähköntoimittajana pohjoismaista pörssisähköä jakelevaa sähköyhtiötä, joten sähkön yksikköhinta vaihtelee hieman koko ajan. Talon sisälämpötila on säädetty ympäristöministeriön suosittelemaan +21 asteeseen, ja viimeisen kuuden kuukauden keskimääräinen sähkölasku on ollut hieman alle 15 euroa. Tähän täytyy toki lisätä jakeluyhtiön eli Carunan sähkönsiirtolasku, joka on samaa luokkaa kuin itse sähkölasku. 

Kiinteistön kokonaisenergiankulutuksesta lämmitys ja lämpimän käyttöveden osuus on noin 70 prosenttia, joten tämä alle 30 euron energialasku ei anna aivan oikeata kuvaa. Kulutuksesta puuttuu vielä kokonaan niin sanotun taloussähkön osuus, joka on keskimäärin 28 prosenttia kotitalouksien energialaskusta. Hieman osviittaa tosin antavat sähköyhtiömme laskut tilapäisen vuokra-asuntomme osalta. Kuukausittainen sähkölasku on ollut vain noin 10 euroa enemmän kuin raksakohteessamme. Uudessa talossamme kaikki kodinkoneet kodinhoitohuoneen pesutornia lukuun ottamatta ovat uusia ja niiden energiankulutus on pienempi (vähintään AA+ energialuokka) kuin aikaisemmissa koneissamme.

Lopputuloksen osalta merkittävää on myös se, että rakennuskohteen kuukausittaiset sähkölaskut kattavat jo nyt myös talvikuukausia ja jatkossa lattialämmityksen avulla talon sisälämpötilaa voi jopa laskea, sillä lattialämmitys tasaa huoneiston lämpötilaeroja.

Energiankulutuksen nyrkkisäännön mukaan yhden asteen sisälämpötilan pudottaminen pienentää sähkölaskua viidellä prosentilla. Kun pääsemme muuttamaan sisään, voimme kokeilla, mikä on meille sopiva asumislämpötila. Samalla voimme opetella uusia teknisiä käyttöjärjestelmiämme ja löytää niihin optimaaliset säädöt.

Alustava vertailu

Muuttolupaa odotellessa tein alustavat käyttökustannuslaskelmat ja vertasin niitä samalla tontilla olevaan vanhaan asuntoomme. Otin laskelmaan mukaan lämmityskulut, käyttöveden, taloussähkön  eli kaikki kodinkoneet, vesimaksut (HSY), jätehuollon (HSY) ja kiinteistöveron.

Kiinteistöt ovat samankokoisia kivitaloja ja niiden suurin ero on päälämmitysjärjestelmässä. Vanhassa talossamme on suora sähkölämmitys, mutta uudistalon lämmitämme ilma-vesilämpöpumpun tuottamalla uusiutuvalla energialla.

Alustavien laskelmien perusteella uuden kiinteistömme kuukausittaiset käyttökulut ovat noin 205 euroa. Vanhassa kiinteistössämme kuukausittaiset käyttökulut vaihtelivat rajusti sen mukaan, oltiinko keskellä kesää vai talven pakkaskaudella. Vuoden keskiarvona toteutuneet käyttökulut olivat hieman yli 400 euroa kuukaudessa, joten alustavat laskelmat ennustavat asumiskulujen puolittumista!

Suurin säästö syntyy uusilla lämmitys- ja ilmastointijärjestelmillä. Jos haluamme vähentää energian ostamista entisestään, talossa on valmiiksi varaukset aurinkopaneeleille. Samoin talo on mahdollista kytkeä maalämpöön ja luvat ovat valmiina lämpökaivon poraukseen. Itse poraus on vaan vielä suhteettoman kallis, 4000-5000 euroa.

Katon reunapellitykset ovat valmiit. Vielä tarvitaan lumiesteet ja kattotikkaat.
Katon reunapellitykset ovat valmiit. Vielä tarvitaan lumiesteet ja kattotikkaat.

Pienempiä säästöjä

Asumisen kuluja kannattaa  seurata aktiivisesti. Sähköyhtiö kannattaa kilpailuttaa vuosittain, koska alan kilpailu on kovaa ja sähköyhtiöt tekevät jatkuvasti hyviä vuoden kestäviä tarjouksia. Esimerkiksi sähkövertailu.fi vertailee yli 80 sähköyhtiön palveluita. 

Toinen säästövinkki on jätehuolto. Vaikka pääkaupunkiseudulla ei ole kilpailua vesi- ja jätehuollossa, sain yllättäen rahanarvoisen vinkin suoraan HSY:n jätepalvelun neuvonnasta. Kun meillä aikaisemmin on ollut yksi jäteastia, joka on tyhjennetty joka toinen viikko, kysyin luonnollisesti tätä samaa systeemiä myös uuteen taloon. Sen kustannus Espoossa on vuositasolla hieman yli 200 euroa sisältäen jäteastian ja tyhjennykset kahdesti kuukaudessa.

Ystävällinen asiakasneuvoja kuitenkin kertoi, että koska muovijätteen osuus on koko ajan kasvussa ja se edustaa jo nyt hieman yli puolta kaikista kotitalouden jätteistä, heillä on uusi järjestelmä, jossa kotitaloudelle tarjotaan kahta erillistä jäteastiaa.

Siis vinkkinä: jos sekajäteastian vaihtaa kahteen astiaan, joista toinen on muoville ja toinen perinteiselle sekajätteelle, säästöä tulee vuositasolla hieman toista kymppiä. Kaupan päälle myös ympäristö kiittää, kun sekajäte vähenee ja muovi menee kiertoon.  

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen viherkasvi on muuttanut uuteen kotiin.
Ensimmäinen viherkasvi on muuttanut uuteen kotiin.

Blogimme kesätauko on ohi. Kesä oli kaunis, mutta rakennustöiltä ei jäänyt liiemmin aikaa lomailuun. Hyvä sää mahdollisti onneksi sen, että töitä on voinut tehdä osin ulkosalla. Esimerkiksi kipsilevyt ja puutavarat on huomattavasti mukavampi työstää avoimen taivaan alla kuin ahtaissa sisätiloissa.

Työt ovat edistyneet kesän aikana niin hyvin, että tähtäimessä on ensimmäisen etappi eläketaloon muuttamisessa eli käyttöönottoluvan saaminen.  

Melkein muuttovalmis

Rakennusmääräykset edellyttävät, että muuttoluvan myöntämiseksi talosta pitää olla käyttökunnossa vähintään keittiö, wc-tila sekä peseytymis- ja makuutilat.  Talossa pitää siis pystyä valmistamaan ruokaa, peseytymään, nukkumaan ja käymään vessassa. Näidenkään tilojen ei tarvitse olla viimeisen päälle valmiina, kunhan ne toimivat ja mahdollistavat asumisen.  

Käytännössä talossa asuminen ja isojen pintojen viimeistely eivät onnistu samanaikaisesti, joten päätimme viimeistellä asuinkerroksen eli yläkerran tilat kokonaan ja jättää kellarin lopullisen viimeistelyn tuonnemmaksi.

Lisäksi talon käyttöturvallisuuden on oltava kunnossa. Jos esimerkiksi lopullisia porraskaiteita puuttuu, ne on korvattava tukevilla väliaikaisratkaisuilla. Myös parvekkeilla on oltava kunnolliset ja turvalliset kaiteet tai niiden puuttuessa pääsy parvekkeille on estettävä.

Kipsilevyt saavat maalia päälle ja ilme muuttuu.
Kipsilevyt saavat maalia päälle ja ilme muuttuu.

Seinäpinnat kuntoon

Asuinkerroksen seinäpinnat vaativat monta työvaihetta. Ensin EPS-harkkoseinien sisäpinnat levytettiin kipsilevyillä, minkä jälkeen päästiin levypintojen tasoittamiseen ja maalaamiseen.

Sisäseinien kipsilevyjen asentaminen ja kiinnittäminen sisältyivät alkujaan talon runkourakoitsijan Daranin sopimukseen, mutta koska heidän aikataulunsa olivat kuukausia myöhässä ja työssä ilmeni lukuisia rakennusmääräysten laiminlyöntejä, päädyimme vaihtamaan urakoitsijaa.

Osan yläkerran kipsilevyistä asensi forssalainen urakoitsija ja osan teimme kahdestaan ystäväni kanssa. Kellarin seinien levytykset hoidin kuluneen kesän aikana kokonaan itse, vaikka aikaa siinä kului ja joulukuussa vaurioitunut polveni asetti omat rajoituksensa.

Yksi aikaa vievä työvaihe seinien viimeistelyssä oli ikkunapuitteiden eli smyygien laittaminen. Suoraa seinää on aika helppo levyttää, mutta kun tullaan ikkuna- ja ovisyvennyksiin, homma hidastuu. Syvennykset levytetään samalla tavalla kuin seinäpinnatkin, mutta soirot ovat kapeampia ja niiden kiinnitys on tehtävä huolella.

Kokeilimme smyygeissä eri vaihtoehtoja ja kiinnitystapoja, mutta lopulta parhaimman ja nopeimman tuloksen saimme käyttämällä smyygien pinnoissa Kingspanin

Anselmi-eristelevyä.

Tässä uretaanieristelevyssä on 30 millimetrin eristekerroksen päällä yhdeksän millin kipsilevykerros. Kun leikkasimme pöytäsirkkelillä tarvittavan määrän eristekerrosta, saimme juuri sopivat smyygisoirot ikkunoihin ja ovisyvennyksiin. Niiden kiinnittäminen onnistui hyvin puisiin apukarmeihin, ja kiinnitysruuveja säätelemällä levypinnat saatiin suoriksi. Smyygiin jäi päällimmäiseksi valmis kipsilevypinta eli sama materiaali kuin viereisessä seinässäkin.

Espoon Juvanmalmilla sijaitseva Kivira myy ammattirakentajille laajaa valikoimaa erilaisia rakennustarvikkeita kuten maaleja, tasoitteita, pohjusteita, betonituotteita, rappausverkkoja ja tasoitekulmia. Heidän suosituksestaan ostin PVC-muovista valmistettuja, kolmen metrin pituisia tasoitekulmaprofiileja, joilla smyygien ulkokulmat sai nopeasti suoriksi ja siisteiksi. Tämän kulmaprofiilin päälle riitti yhden millimetrin vahvuinen tasoitekerros, ja kulmista tuli todella siistit. Tasoitteen kuivuttua pinnat saattoi maalata suoraan päälle.

Kun kulmaprofiilit sai hankittua suoraan maahantuojalta, niiden hinta jäi reilusti alle euron metriltä, kun rautakaupoissa samoista profiileista pyydetään vähintään kaksinkertaista hintaa.

Pihatie sai uuden asfaltin ja loppu hoidetaan pihakivetyksellä.
Pihatie sai uuden asfaltin ja loppu hoidetaan pihakivetyksellä.

Maalareita moneen lähtöön

Yläkerran yli viiden metrin huonekorkeus asetti haasteita levytys- ja maalausurakalle. Totesimme taas kerran, että kunnon rakennustelineisiin kannattaa sijoittaa. Vuokrasin jo alkuvuodesta Wasa Tradelta korkeat, alumiiniset rakennustelineet, joita ilman hommista ei olisi tullut mitään.

Maalausurakoitsijan etsiminen oli oma lukunsa. Kyselin tarjouksia ja paikan päällä kävi useita kiinnostuneita urakoitsijoita. Saimme lähes kaikilta myös tarjouksen. Niiden hintahaitari ja aikataulutus vaihtelivat niin paljon, että pakostakin tulee miettineeksi, koettaako osa alan urakoitsijoista kepillä jäätä eli laittaa matkaan reippaasti ylihintaisen tarjouksen ja katsoo, menisikö se läpi.

Kallein tarjous oli materiaaleineen reippaasti yli 9 000 euroa ja urakan kestoksi arvioitiin lähes kuukausi.  Kate olisi ollut kohdallaan, sillä lopulta urakan työn hinta jäi alle 3 000 euron ja siihen meni kaikkiaan 10 päivää.

Maalauksen hoiti lahtelainen Ide (T:mi Idris Cekim, puh. 040 5155167) apurinsa kanssa. Miehet tekivät työnsä huolella ja tarkasti. Lisäplussaa Ide sai, kun keksimme, miten päällystää portaiden viereinen seinä, ja hän kilautti kaverinsa paikalle. Homma oli hoidettu seuraavana päivänä.

Ide oli myös ainoa maalausurakoitsija, joka antoi työlleen kahden vuoden takuun.  Kaikkiaan Iden työpanos Talo Luotosen rakennustyömaalla hakee vertaistaan. Suosittelemme lämpimästi.

Valkea seinä antaa hyvän taustan myöhemmin ripustettaville tauluille.
Valkea seinä antaa hyvän taustan myöhemmin ripustettaville tauluille.

Lokakuussa uuteen kotiin?

Vanha rakentajien suosima sananlasku sanoo: ”jouluksi uuteen kotiin, tietäisi vain minä vuonna”.

Saimme rakennusluvan tammikuussa 2018, joten meillä oli realistinen mahdollisuus päästä muuttamaan saman vuoden jouluksi sisään – tai niin luulimme.

Valitettavasti aikataulut menivät päälaelleen heti alussa, kun Espoon rakennusvalvonnan silloinen johtaja päätti vetää jo myönnetyn lupamme uuteen käsittelyyn Espoon rakennuslautakuntaan. Helsingin hovioikeus totesi myöhemmin, että tälle takaisinvedolle ei ollut perusteita, mutta aikaa paloi ja jouduimme käynnistelemään työmaata keskellä pahinta kesäruuhkaa.

Toinen kova takaisku oli runkourakoitsijan huolimattomuus ja rakennusmääräysten vastaiset ratkaisut, jotka aiheuttivat aikaa vieviä jälkikorjauksia ja vakavan polvivammani väliseinän kaaduttua yllättäen viime joulukuussa. Näitä rakennusvirheitä ja niiden seurauksia jouduttaneen puimaan vielä oikeudessa, sillä työn suorittaja ei tunnu olevan halukas kantamaan vastuuta virheistään.

Yksittäisillä takaiskuilla on ikävä taipumus kertautua. Meillä viikkojen viiveet ovat venyneet kuukausiksi ja toteutuneessa budjetissa vastoinkäymiset näkyvät yli 20 000 euron lisäkuluina.

Nyt tavoittelemme muuttolupaa syys-lokakuun vaihteeseen. Toivottavasti tämä aikataulu pitää, sillä polveni tekonivelleikkaus on aikataulutettu marraskuun alkuun ja siitä toipuminen aiheuttaa kuukausien pakollisen tauon rakennustöihin.

Palaamme kesän aikana valmistuneisiin osaurakoihin seuraavissa päivityksissä. Kerromme myös, miten muuttoluvan kanssa käy, pääsenkö ensin uuteen kotiin vai polvileikkaukseen.

Mukavaa syksyn alkua kaikille ET-lehden lukijoille!

Talon kurkihirsi jätettiin puupinnalle ja suojattiin Osmocolorilla.
Talon kurkihirsi jätettiin puupinnalle ja suojattiin Osmocolorilla.

 

Kommentit (0)

Syyssää opettaa, että pressu ei ole katon väärti.
Syyssää opettaa, että pressu ei ole katon väärti.

Jokaisessa rakennusprojektissa tulee yllättäviä takapakkeja, jotka vain täytyy kestää ja korjata.

Tämän projektin kokemuksella uskallan kuitenkin väittää, että suurimmat yllätykset tulevat täysin puun takaa. Niinpä jokaisen rakentajan kannattaa heti hankkeensa alusta lähtien varautua siihen, että ainakin tärkeimmissä kohdissa on valmiina jokin takaportti tai varasuunnitelma, jolla pääsee nopeasti eteenpäin, kun ikävä yllätys osuu kohdalle. Ja uskokaa vaan, jokin sellainen osuu varmasti kohdalle!

Se on inhimillistä ja normaalia, että alihankkijalle tai urakoitsijalle tulee esteitä, mutta miksi ikävää tietoa täytyy pantata viikkotolkulla? Jos urakoitsija, alihankkija tai tavarantoimittaja kertoisi viivyttelemättä, että nyt homma ei valitettavasti pelitä, rakentaja voisi ottaa käyttöön varasuunnitelman tai alkaa heti etsiä vaihtoehtoista ratkaisua. Säästyisi sekä aikaa että hermot.

Mutta kun toinen osapuoli panttaa tätä rakentajalle tärkeää tietoa viimeiseen asti, seurauksena on väistämättä viikkojen viivästys, joka luonnollisesti maksaa.  

Meidän hankkeessamme toistaiseksi suurin takaisku varsinaisessa rakennustyössä on ollut kattotoimituksen takkuilu. 

Katto tulee syyskuun alkuun

Päätimme jo suunnitteluvaiheessa, että talomme katto tehdään elementeistä, jotka rakennetaan valmiiksi tehtaalla, tuodaan rakennuspaikalle ja asennetaan päivässä paikalleen. Näin oli tarkoitus säästää monta viikkoa rakentamisaikaa suhteessa siihen, että katto tehtäisiin perinteiseen tapaan kattotuoleilla ja rakennettaisiin paikan päällä. Halusimme samalla varmistaa, etteivät katon eristeet pääse kastumaan ja aiheuttamaan myöhemmin ongelmia.

Keskustelin jo maaliskuussa kattoelementtien toimittajan, Rakennustoimisto Soinun kanssa heidän Passiivikatto-ratkaisustaan. Pyysin tarjouksen ja hyväksyin sen. Sovimme, että ilmoittelen, kun kattoasia tulee ajankohtaiseksi. Tässä vaiheessa arvioaikataulu oli kesäkuu.

Kun aikataulumme menivät uusiksi, ilmoittelin Soinulle, että kattotoimitus taitaakin olla ajankohtainen vasta kesälomien jälkeen. Heinäkuu meni, mutta elokuun ensimmäisellä viikolla pääsin vihdoin tilaamaan kattoelementit.

Tein tilauksen puhelimessa keväällä saadun tarjouksen mukaisena ja toimitin heille talon leikkauskuvan, josta näkee kattorakenteen. Heidän tehtävänsä oli tehdä rakennepiirustukset kattoelementtien asennuksesta.

Passiivikaton normaali toimitusaikataulu on 5-8 viikkoa, mutta Soinu ilmoitti kirivänsä toimitusajan noin neljään viikkoon, joten syyskuun alussa talossa voisi olla katto päällä.

Yllätys, yllätys: katto ei tule ollenkaan

Puolentoista viikon päästä sain kattotoimittajalta ilmoituksen, että lähettämäni pdf-leikkauskuva talosta ei käynytkään, koska sen pitää olla DWG-muodossa. Tilausvahvistusta ei tullut koskaan eikä viesteihin juuri vastattu. Kun sain lopulta toimittajan kiinni puhelimella, hän vakuutti, että vielä ollaan aikataulussa.

Sitten elokuun lopulla, reilu viikko ennen toimitusaikaa, sain sähköpostiviestin, että nyt on jotain materiaaliongelmia eivätkä he toimita tilattuja kattoelementtejä ollenkaan. Sen sijaan sain neuvon rakentaa katon käyttämällä valmiita kattotuoleja.

Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä tarvitsemme räätälöidyt kattotuolit, joiden toimitusaika on vähintään kolmisen viikkoa, ja sen jälkeen katto pitäisi vielä rakentaakin.

Onneksi löysin vaihtoehtoisen kattoelementtitoimittajan ja sain tilattua uudet kattoelementit reilussa viikossa tilanteen levittyä käsiin. Tosin uudellakin kattotoimittajalla on toimitusaikansa, joten katon saapuminen siirtyy lokakuun alkuun. Hukkasimme siis taas kuukauden rakennusaikaa.

Syyskuu alkaa ja säätyyppi muuttuu

Jos katto olisi saapunut ajallaan, olisimme päässeet syyskuun alussa mukavasti sisätöihin. Putki- ja sähkömiehet olivat valmiina, samoin lattialämmityksen ja ilmastoinnin asentajat. Keittiön asennuksen aikataulutkin oli alustavasti mietitty ja toimittaja selvillä.  Näin siis vaihtoehdossa Strömsö!

Todelliset haasteet alkoivat paljastua säätyypin muuttuessa. Kuten viimeksi kerroin, hankimme Landtek Oy:ltä Iittalasta ison venepeitteen suojaamaan rakennusta sateilta ja olimme juuri aloittamassa kellarin putki- ja sähköasennustöitä, kun ensimmäinen syysmyrsky iski.

Kattopeite repeytyi saman tien, ja sen jälkeen onkin ollut luvassa lattiapintojen kuivatusta lähes joka aamu. Sisätöiden aloittamista ei voi enää edes ajatella ennen kuin uudet kattoelementit ovat paikoillaan. 

Myrskyn jälkeen on poutasää ja pressu palasina.
Myrskyn jälkeen on poutasää ja pressu palasina.

Odottavan aika on kallis

Arvatkaapa saako rakentaja näistä ulkopuolisista viiveistä jotain korvausta? No, ei todellakaan.

Suuria rakennusliikkeitä ja talotoimittajia varten on tehty jopa yleiset alan toimintasopimukset ja -ohjeet, joita kuluttajavirasto valvoo, mutta pienistäkin korvauksista joutuu valitettavan usein kiistelemään ja pitkään.

Meno näyttää olevan rakennusalalla aika samanlaista kuin IT-maailmassa. Kun ohjelmistojen kehittäjäyhtiön pitäisi lanseerata uusi versio vanhasta tietokoneohjelmastaan tai peräti aivan uusi softa, se tehdään monesti vain kutakuinkin valmiiksi. Sen jälkeen annetaan käyttäjien etsiä ja reklamoida virheet, jotka sitten ajan kuluessa korjataan.

Näin ohjelmistokehityksessä säästyy kustannuksia ja tulovirta nopeutuu. Yrityksen kannalta kyseessä on todellinen win-win -asetelma, mutta moni kuluttaja häviää kallista aikaa ja vielä kalliimpaa mielenrauhaa.  Kukaan ei tietenkään korvaa menetettyä työaikaa tai virheellisen ohjelmiston aiheuttamia kustannuksia, koska kyseessä on ”toimialan yleinen käytäntö”.

Rakennusalalla logiikka menee niin, että urakoitsijat haalivat mahdollisimman paljon toimeksiantoja. Sitten aletaan tehdä kutakin niistä sopivasti eli juuri niin paljon, ettei tilaaja voi enää vaihtaa tekijöitä vaan tyytyy odottajan osaansa. Näin monta urakkaa pyörii päällekkäin ja kaikissa on samat ongelmat. Mikään urakoista ei valmistu ajallaan ja kustannusarviot heittävät häränpyllyä.

Jos asiasta koettaa reklamoida, asiakkaan pitää pystyä näyttämään laiminlyönnit toteen pilkulleen. Sen jälkeen alkaa uuvuttava selittely ja kiistely, joka johtaa harvoin korvauksiin.  Ongelma kyllä tiedetään, mutta siihen ei puututa. Kaikki vain toivovat, että oharit eivät osu omalle kohdalle. Ikävä kyllä, monesti ne osuvat.

Case pakolliset paloikkunat

Myös vasemmalla olevan ikkunan pitäisi olla palolasia, vaikka se antaa pihamaalle. Hintaero tavalliseen ikkunaan on 1868 euroa!
Myös vasemmalla olevan ikkunan pitäisi olla palolasia, vaikka se antaa pihamaalle. Hintaero tavalliseen ikkunaan on 1868 euroa!

Tonttinaapurimme kanssa tekemämme hallinnonjakosopimuksen perusteella voimme rakentaa uuden talon lähelle vanhaa taloa. Talojen välinen etäisyys on lopulta 4,06 metriä. Tämä tietää kuitenkin sitä, että vanhan talon puoleisella sivulla kaikki ikkunat, jotka ovat kooltaan yli 0,2 neliötä joudutaan tekemään paloikkunoina, koska rakennukset ovat alle kahdeksan metrin etäisyydellä toisistaan. Rakennusmääräysten mukaan näiden ikkunoiden paloluokka pitää olla EI30 eli niiden on pidäteltävä tulta 30 minuutin ajan.

Päädyimme valitsemaan talon ikkunoiksi niin sanotut komposiitti- eli pvc-ikkunat. Tätä ikkunatyyppiä on käytetty Keski-Euroopassa jo vuosikymmenien ajan, mutta Suomessa niitä on vähätelty. Syytä on vähän vaikea ymmärtää, sillä ne ovat kestäviä ja lähes huoltovapaita. Niillä on myös hyvä lämmöneristysarvo ja pitkät takuut. Sitä paitsi ne ovat edullisia. Meidän tapauksessamme pvc-ikkunoiden ja Suomessa yleisesti käytettyjen puu-alumiini-ikkunoiden hintaero oli jopa yli 50 prosenttia eli yhdellä suomalaisella puu-alu-ikkunasetillä saisi vähän yli kaksi pvc-ikkunakertaa.

Ja tästä päästäänkin näppärästi edellä mainittuihin paloikkunoihin. Paloikkunoiksi on rakennusluvassamme merkitty ruokailutilan ikkuna (130 x 140 senttiä) ja sen vieressä keittiön puolta pienempi ikkuna. Ruokailutilassa olevan paloikkunan hinta suomalaiselta valmistajalta on melkein 2000 euroa – hinta jolla saamme taloomme kaikki pvc-ikkunat!

Kun uudistalomme vieressä ei ole ruokailutilan kohdalla muuta kuin naapurin piha-alue, pakollisen paloikkunan hankkiminen tuntuu aika kohtuuttomalta. Ajattelin tarkistaa tämän paloikkunan pakollisuuden vielä kertaalleen Espoon rakennusvalvonnasta. Saapa nähdä, mikä on vastaus...

 

 

 

 

Kommentit (1)

Christian
1/1 | 

Tuli kerralla luettua koko blogi läpi. Teillä on erittäin mielenkiintoinen blogi! Mikä teillä on lopputaloprojektin aikataulu? Näyttääkö siltä, että budjetti pitää? Miltä tuo EPS harkko on tuntunut rakentaa?

Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.
Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.

Kun ostat talopaketin lähes miltä tahansa talotoimittajalta, toimitusehdoissa lukee yleensä ”toimitus valmiilta sorapediltä tai anturalta”. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun vastuullasi on teettää talon pohjatyöt eli maanrakennus omalla kustannuksellasi. Joko siis teetät talon pohjalle valmiin sorapinnan tai viet homman astetta pitemmälle eli teetät myös valmiit anturat, joista talotoimittaja pääsee jatkamaan omaa osuuttaan.

Nykyisin löytyy jo muutamia talotoimittajia, jotka tarjoavat maanrakennuksenkin pakettiinsa, mutta se näkyy selvästi kyseisten talopakettien hinnassa.

Näkymätön osa maksaa

Tämä valmisteleva osa perustusten tekoa voi olla kallis työvaihe. Minimissään selviää ”vain” maankaivuulla, eristekankaalla ja kapillaarisoratäytöllä. Hinta nousee reippaasti, jos joutuu paaluttamaan talon pohjat. Kallein vaihtoehto on peruskallion louhiminen.

Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, näiden eri versioiden välillä on tietysti monia yhdistelmävaihtoehtoja. Tosi vaikealla tontilla talon toisessa päässä voi joutua louhimaan kalliota ja toisessa päässä paaluttamaan. Näistä syistä talotoimittajat yleensä rajaavat maanrakennusosuuden pois toimituksistaan.

Normaalilla tontilla, jos sellaista ylipäätään on enää ainakaan pääkaupunkiseudulla, perusmaankaivuuseen ja soratäyttöön voi budjetoida 10 000–15 000 euroa. Paalutus nostaa hintaa helposti 5 000–10 000 eurolla. Kalliolouhinnassa puhutaan yleensä aina kymppitonneista, mutta kaikki riippuu tietysti siitä, paljonko mitäkin vaihetta joutuu tekemään.

Voi onnitella itseään, jos maanrakennuksesta selviää alle 15 000 eurolla. Pahimmillaan maanrakennus voi maksaa 50 000 euroa tai paljon ylikin.

On opettavista lukea netistä rakennusblogeja. Niissä on usein kerrottu, paljonko rakentamisen eri vaiheet ovat tulleet maksamaan.

Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.
Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.

Mistä paalutus tontille?

Päädyimme tosi matalaan, alle metrin maankaivuuseen, mutta maaperätutkimuksen perusteella jouduimme paaluttamaan rakennuksen perustuksen.

Kun saimme mutkien ja viivästysten jälkeen lopullisen paalukartan, törmäsimme uusiin aikatauluhaasteisiin. Yksikään paaluttaja ei luvannut toimitusta ennen kesäkuun alkua. Paalutus olisi siis siirtynyt viikkojen päähän.

Olin kysynyt jo alkuvuodesta muutaman kerran paalutusneuvoja Heimo Tammiselta, jonka yritys Teräspaalutus Tamminen Oy on tehnyt paalutuksia useamman vuosikymmenen ajan. Yritys sijaitsee Ruotsinkylässä lähellä Loviisaa, mutta heidänkin päätoimialueensa taitaa olla nykyisin pääkaupunkiseutu.

Soittelin taas kerran Heimolle ja kyselin, miltä aikaisemmin lähettämäni tarjouspyyntö vaikutti ja milloin heillä olisi aikaa paalutuksellemme. Nyt sitkeys palkittiin. Tammisella iso paalutusurakka oli siirtynyt eteenpäin ja kapasiteettia yllättäen vapaana. Satuin olemaan ensimmäinen, joka soitti ja oli valmis ottamaan toimituksen heti.

Saimme sovittua perjantaina paalutuksen seuraavan viikon alkuun, kunhan meillä vain olisi tontilla sorapeti valmiina paalutusta varten. Kaivuu ja soratyöt olivat vielä pahasti kesken, mutta lupasin homman olevan hoidossa tiistaina aamulla, kun Tammisen porukka ilmestyisi koneineen paikalle.

Ai kallio onkin näin lähellä!

Paaluttajilla oli tiistaiaamuna oma mittamies mukana ja paalujen paikat oli nopeasti merkitty. Sen jälkeen Jussi Tamminen ajoi paalukoneen pihaan ja teräspaalut alkoivat upota sorakerroksen läpi maaperään. Koko homma oli ohi muutamassa tunnissa, mutta jälleen kerran tuli yksi ennalta-arvaamaton mutka matkaan.

Maaperätutkimuksen mukaan lyhin kairaussyvyys talon pohjan kohdalla olisi 160 senttiä, mikä vielä menettelee, sillä lyhimmillään paalu saa olla 150 senttiä. Kairaustulosten perusteella laskeskelin, että jos paalujen keskipituus tontillamme olisi noin kolme metriä, teräspaalua lyötäisiin maahan noin 80 metriä.

Todellisuudessa paaluja onnistuttiin iskemään tontille 40,5 metriä eli vain puolet arviostani. Kahdeksan paalua jäi liian lyhyiksi, joten ne piti vetää takaisin ylös ja keksiä niiden paikalle toinen ratkaisu. Jussi Tammisen mukaan koko tontillemme upposi paaluja suunnilleen saman verran kuin yhden lyötävän paalun pituus voi olla savisessa peltomaaperässä! Espoon taajama-alueilla on aika tavallista, että paalumetrejä lyödään tontille yhteensä hieman toistasataa metriä, mutta määrä vaihtelee suuresti alueen mukaan.

Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.
Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.

Maaperä säästää tai maksaa

Jos olisimme suostuneet teettämään rakennesuunnittelijan alkuperäisen ehdotuksen mukaisen tuulettuvan alapohjan eli 80 senttimetrin korkuisen ryömintätilan talon sokkeliin, olisimme lopulta joutuneet paaluttamaan toisella puolella taloa ja räjäyttämään peruskalliota toisella puolella taloa, joten rahaa olisi palanut moninkertaisesti.

Kannattaa yrittää selvittää jo ennen tontin ostoa mahdollisimman tarkoin, millainen maaperä alueella on, ettei tule kovin suuria ja kalliita yllätyksiä rakennuksen perustusvaiheessa. Neuvoa voi kysyä vaikka paikallisesta rakennusvalvonnasta, sillä heillä on tietoa samalle alueelle rakennettujen talojen perustamistavoista ja paalutustarpeista.

Jouduimme korvaamaan liian lyhyeksi jääneet teräspaalut rakentamalla paikalle paalumuotit sekä raudoittamalla ja täyttämällä ne betonilla. Tätä ratkaisua kutsutaan ”kaivonrengaspaalutukseksi”, vaikka itse asiassa oikeita kaivonrenkaita ei välttämättä edes käytetä.  

Nämä paikalla tehdyt paalut ankkuroidaan peruskallioon poraamalla ja upottamalla jokaisen muotin kohdalle tukiraudoitukseksi neljä harjaterästä. Koska nämä paikalla tehdyt paalut ovat tuplasti järeämmät kuin muut 90 millimetrin teräspaalut, rakennesuunnittelijan mukaan kaikkia kahdeksaa puuttuvaa paalua ei tarvitse korvata vaan noin 2,5 metrin paaluvälit riittävät. Tämän mukaan 5-6 paikalla tehtyä erikoispaalua riittää.

Teknisesti homma on aika yksinkertainen, mutta taas kuluu lisää aikaa ja pieni lisähaaste koituu myös siitä, että emme ole vielä saaneet työmaasähköä tontille.

Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.
Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.

Kaivorengaspaalutus pika-ajassa

Onneksi tämä ylimääräinen paalu-urakka sujui lopulta ripeästi. Taitava kaivurikuskimme Jouni teki sorapetiin viisi kuoppaa eikä kaivuuta tullut kuin puolesta metristä metriin per kuoppa.

Koska meillä ei ollut riittävän järeää poraa saati sähköä tontilla, ilmoitin viime lauantai-iltana Urakkamaailmassa, että nyt olisi heti alkuviikosta yhden päivän porauskeikka Mankkaalla. Seuraavana aamuna, siis sunnuntaina, Perustus Centeristä (puh. 0456171788 / Joni Kamunen) tuli tarjous, jonka hyväksyin ja työ sovittiin keskiviikolle.  

Hain Hartman Raudasta 18 metriä 16 millimetrin harjaterästä muottien ankkurointiin peruskallioon, kuusi metriä metallista 200 millimetrin ilmastointiputkea valumuotteihin ja säkillisen juotossementtiä muottiterästen kiinnitykseen kallioon. Perustus Center toi mukanaan järeän kallioporan, timanttikärkiset 20 millimetrin poranterät ja bensakäyttöisen aggregaatin, jolla saatiin tarvittava sähkö.

Rauno Perustus Centeristä porasi kallioon reikiä viitisen tuntia ja minä pätkin harjateräkset sekä ilmastointiputket sopivan mittaisiksi. Aikaa koko hommaan meni kuusi tuntia. Oli mukava huomata, että kyllä näiden toisinaan parjattujen rakennusurakka-sivustojenkin kautta voi löytää ammattitaitoisen ja työlleen omistautuneen tekijän nopeasti ja ihan kohtuuhintaan. 

Mitä tämä lysti sitten maksoi? Lisäkustannuksia ylimääräisestä paalutusvaiheesta tuli materiaaleineen noin 750 euroa, mutta toisaalta säästimme suunnilleen saman verran teräspaalujen materiaalikustannuksissa, kun niitä lyötiinkin vain puolet arviosta. Kokonaisbudjetti ei siis heilahtanut, mutta ylimääräistä aikaa kului järjestelyineen neljä päivää.

Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!
Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!

Rakentamisen dominoefekti

Kuten olen aikaisemminkin moneen kertaan todennut: kun yksi aikataulu pettää syystä tai toisesta, seuraukset tuntuvat koko toimitusketjussa. Eli kun paalutus ei onnistunut yhdellä kerralla, tontille kasautuneita sorakasoja ei saatu upotettua lähellekään tarvittavissa määrin talon perustuskaivantoon, minkä seurauksena viikkoa etuajassa tulleet valuharkot tukkivat tontilla kaiken vapaan tilan.

Kaiken kukkuraksi talotoimittajan tilauksesta tontille ilmestyi toissa aamuna ilman ennakkovaroitusta kaksi lavaa väliseinä- ja pylväsharkkoja eli yhteensä 38 tonnin painoiset harkkolavat, jotka tukkivat tehokkaasti talon edustan. Niiden siirtäminen toiseen paikkaan on silkkaa käsityötä harkko kerrallaan.

Siispä pieni pyyntö talotoimittajille: voisitteko vaivautua edes kysymään rakennuttajalta, milloin tällaisia toimituksia voi tehdä ja sopivatko tavarat tontille ennen kuin ne ilmestyvät pihamaalle. Näitäkään harkkoja ei nimittäin tarvita kuin parin, kolmen viikon päästä. Toisaalta käyhän se eläkeläisen kuntoilemaan kannustaminen näinkin.

Seuraavaksi täytämme paikalla tehtyjen paalujen kuopat soralla, asennamme loput salaojat ja rännivesiputket ja tasaamme sorapedin lopulliseen korkoonsa. Samalla saamme sorakasoja hieman pienemmiksi. Jos kaikki menee hyvin, talon pystytysporukka pääsee aloittamaan anturoiden teon ensi maanantaina ja talon runko lähtee nousemaan seuraavalla viikolla. Siis jos ja jos…

Onneksi aurinko paistaa eikä vettä ole luvassa ainakaan muutamaan päivään!

 

Kommentit (2)

Jani
1/2 | 

Tuo on kyllä valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus kuljetusalalla: vaikka miten luvataan että soitetaan kun tavara lähtee tehtaalta tms, niin mitään ei kuulu ennen kuin kuski soittaa "olen pihallanne, mutta kukaan ei ole kotona?" tai vielä pahempaa, pudottaa tavarat satunnaiseen paikkaan tontille josta ne sitten tilaaja yllätyksekseen joku päivä löytää...

Janne
2/2 | 

Googlailu todellakin kannattaa ennen talon pohjatöitä ja perustuksia lähtee teetättämään muualla. Me pyysimme huviksemme https://kodinplaza.fi/ sivustolta maanrakennuksesta tarjouspyyntöjä. Seitsemästä eri urakoitsijasta halvin urakkatarjous oli 26 000 € ja kallein 48 000 €. Meidän vinkki uusille rakentajille on ainakin noista isoimmista työvaiheista pyytää useammalta eri tekijältä tarjouksia – saa enemmän näkökulmaa siihen, kuinka työ kannattaa oikeasti tehdä ja lisäksi voi säästää sievoisen summan rahaa..

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat