Kirjoitukset avainsanalla eläkeasuminen

Syyssää opettaa, että pressu ei ole katon väärti.
Syyssää opettaa, että pressu ei ole katon väärti.

Jokaisessa rakennusprojektissa tulee yllättäviä takapakkeja, jotka vain täytyy kestää ja korjata.

Tämän projektin kokemuksella uskallan kuitenkin väittää, että suurimmat yllätykset tulevat täysin puun takaa. Niinpä jokaisen rakentajan kannattaa heti hankkeensa alusta lähtien varautua siihen, että ainakin tärkeimmissä kohdissa on valmiina jokin takaportti tai varasuunnitelma, jolla pääsee nopeasti eteenpäin, kun ikävä yllätys osuu kohdalle. Ja uskokaa vaan, jokin sellainen osuu varmasti kohdalle!

Se on inhimillistä ja normaalia, että alihankkijalle tai urakoitsijalle tulee esteitä, mutta miksi ikävää tietoa täytyy pantata viikkotolkulla? Jos urakoitsija, alihankkija tai tavarantoimittaja kertoisi viivyttelemättä, että nyt homma ei valitettavasti pelitä, rakentaja voisi ottaa käyttöön varasuunnitelman tai alkaa heti etsiä vaihtoehtoista ratkaisua. Säästyisi sekä aikaa että hermot.

Mutta kun toinen osapuoli panttaa tätä rakentajalle tärkeää tietoa viimeiseen asti, seurauksena on väistämättä viikkojen viivästys, joka luonnollisesti maksaa.  

Meidän hankkeessamme toistaiseksi suurin takaisku varsinaisessa rakennustyössä on ollut kattotoimituksen takkuilu. 

Katto tulee syyskuun alkuun

Päätimme jo suunnitteluvaiheessa, että talomme katto tehdään elementeistä, jotka rakennetaan valmiiksi tehtaalla, tuodaan rakennuspaikalle ja asennetaan päivässä paikalleen. Näin oli tarkoitus säästää monta viikkoa rakentamisaikaa suhteessa siihen, että katto tehtäisiin perinteiseen tapaan kattotuoleilla ja rakennettaisiin paikan päällä. Halusimme samalla varmistaa, etteivät katon eristeet pääse kastumaan ja aiheuttamaan myöhemmin ongelmia.

Keskustelin jo maaliskuussa kattoelementtien toimittajan, Rakennustoimisto Soinun kanssa heidän Passiivikatto-ratkaisustaan. Pyysin tarjouksen ja hyväksyin sen. Sovimme, että ilmoittelen, kun kattoasia tulee ajankohtaiseksi. Tässä vaiheessa arvioaikataulu oli kesäkuu.

Kun aikataulumme menivät uusiksi, ilmoittelin Soinulle, että kattotoimitus taitaakin olla ajankohtainen vasta kesälomien jälkeen. Heinäkuu meni, mutta elokuun ensimmäisellä viikolla pääsin vihdoin tilaamaan kattoelementit.

Tein tilauksen puhelimessa keväällä saadun tarjouksen mukaisena ja toimitin heille talon leikkauskuvan, josta näkee kattorakenteen. Heidän tehtävänsä oli tehdä rakennepiirustukset kattoelementtien asennuksesta.

Passiivikaton normaali toimitusaikataulu on 5-8 viikkoa, mutta Soinu ilmoitti kirivänsä toimitusajan noin neljään viikkoon, joten syyskuun alussa talossa voisi olla katto päällä.

Yllätys, yllätys: katto ei tule ollenkaan

Puolentoista viikon päästä sain kattotoimittajalta ilmoituksen, että lähettämäni pdf-leikkauskuva talosta ei käynytkään, koska sen pitää olla DWG-muodossa. Tilausvahvistusta ei tullut koskaan eikä viesteihin juuri vastattu. Kun sain lopulta toimittajan kiinni puhelimella, hän vakuutti, että vielä ollaan aikataulussa.

Sitten elokuun lopulla, reilu viikko ennen toimitusaikaa, sain sähköpostiviestin, että nyt on jotain materiaaliongelmia eivätkä he toimita tilattuja kattoelementtejä ollenkaan. Sen sijaan sain neuvon rakentaa katon käyttämällä valmiita kattotuoleja.

Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä tarvitsemme räätälöidyt kattotuolit, joiden toimitusaika on vähintään kolmisen viikkoa, ja sen jälkeen katto pitäisi vielä rakentaakin.

Onneksi löysin vaihtoehtoisen kattoelementtitoimittajan ja sain tilattua uudet kattoelementit reilussa viikossa tilanteen levittyä käsiin. Tosin uudellakin kattotoimittajalla on toimitusaikansa, joten katon saapuminen siirtyy lokakuun alkuun. Hukkasimme siis taas kuukauden rakennusaikaa.

Syyskuu alkaa ja säätyyppi muuttuu

Jos katto olisi saapunut ajallaan, olisimme päässeet syyskuun alussa mukavasti sisätöihin. Putki- ja sähkömiehet olivat valmiina, samoin lattialämmityksen ja ilmastoinnin asentajat. Keittiön asennuksen aikataulutkin oli alustavasti mietitty ja toimittaja selvillä.  Näin siis vaihtoehdossa Strömsö!

Todelliset haasteet alkoivat paljastua säätyypin muuttuessa. Kuten viimeksi kerroin, hankimme Landtek Oy:ltä Iittalasta ison venepeitteen suojaamaan rakennusta sateilta ja olimme juuri aloittamassa kellarin putki- ja sähköasennustöitä, kun ensimmäinen syysmyrsky iski.

Kattopeite repeytyi saman tien, ja sen jälkeen onkin ollut luvassa lattiapintojen kuivatusta lähes joka aamu. Sisätöiden aloittamista ei voi enää edes ajatella ennen kuin uudet kattoelementit ovat paikoillaan. 

Myrskyn jälkeen on poutasää ja pressu palasina.
Myrskyn jälkeen on poutasää ja pressu palasina.

Odottavan aika on kallis

Arvatkaapa saako rakentaja näistä ulkopuolisista viiveistä jotain korvausta? No, ei todellakaan.

Suuria rakennusliikkeitä ja talotoimittajia varten on tehty jopa yleiset alan toimintasopimukset ja -ohjeet, joita kuluttajavirasto valvoo, mutta pienistäkin korvauksista joutuu valitettavan usein kiistelemään ja pitkään.

Meno näyttää olevan rakennusalalla aika samanlaista kuin IT-maailmassa. Kun ohjelmistojen kehittäjäyhtiön pitäisi lanseerata uusi versio vanhasta tietokoneohjelmastaan tai peräti aivan uusi softa, se tehdään monesti vain kutakuinkin valmiiksi. Sen jälkeen annetaan käyttäjien etsiä ja reklamoida virheet, jotka sitten ajan kuluessa korjataan.

Näin ohjelmistokehityksessä säästyy kustannuksia ja tulovirta nopeutuu. Yrityksen kannalta kyseessä on todellinen win-win -asetelma, mutta moni kuluttaja häviää kallista aikaa ja vielä kalliimpaa mielenrauhaa.  Kukaan ei tietenkään korvaa menetettyä työaikaa tai virheellisen ohjelmiston aiheuttamia kustannuksia, koska kyseessä on ”toimialan yleinen käytäntö”.

Rakennusalalla logiikka menee niin, että urakoitsijat haalivat mahdollisimman paljon toimeksiantoja. Sitten aletaan tehdä kutakin niistä sopivasti eli juuri niin paljon, ettei tilaaja voi enää vaihtaa tekijöitä vaan tyytyy odottajan osaansa. Näin monta urakkaa pyörii päällekkäin ja kaikissa on samat ongelmat. Mikään urakoista ei valmistu ajallaan ja kustannusarviot heittävät häränpyllyä.

Jos asiasta koettaa reklamoida, asiakkaan pitää pystyä näyttämään laiminlyönnit toteen pilkulleen. Sen jälkeen alkaa uuvuttava selittely ja kiistely, joka johtaa harvoin korvauksiin.  Ongelma kyllä tiedetään, mutta siihen ei puututa. Kaikki vain toivovat, että oharit eivät osu omalle kohdalle. Ikävä kyllä, monesti ne osuvat.

Case pakolliset paloikkunat

Myös vasemmalla olevan ikkunan pitäisi olla palolasia, vaikka se antaa pihamaalle. Hintaero tavalliseen ikkunaan on 1868 euroa!
Myös vasemmalla olevan ikkunan pitäisi olla palolasia, vaikka se antaa pihamaalle. Hintaero tavalliseen ikkunaan on 1868 euroa!

Tonttinaapurimme kanssa tekemämme hallinnonjakosopimuksen perusteella voimme rakentaa uuden talon lähelle vanhaa taloa. Talojen välinen etäisyys on lopulta 4,06 metriä. Tämä tietää kuitenkin sitä, että vanhan talon puoleisella sivulla kaikki ikkunat, jotka ovat kooltaan yli 0,2 neliötä joudutaan tekemään paloikkunoina, koska rakennukset ovat alle kahdeksan metrin etäisyydellä toisistaan. Rakennusmääräysten mukaan näiden ikkunoiden paloluokka pitää olla EI30 eli niiden on pidäteltävä tulta 30 minuutin ajan.

Päädyimme valitsemaan talon ikkunoiksi niin sanotut komposiitti- eli pvc-ikkunat. Tätä ikkunatyyppiä on käytetty Keski-Euroopassa jo vuosikymmenien ajan, mutta Suomessa niitä on vähätelty. Syytä on vähän vaikea ymmärtää, sillä ne ovat kestäviä ja lähes huoltovapaita. Niillä on myös hyvä lämmöneristysarvo ja pitkät takuut. Sitä paitsi ne ovat edullisia. Meidän tapauksessamme pvc-ikkunoiden ja Suomessa yleisesti käytettyjen puu-alumiini-ikkunoiden hintaero oli jopa yli 50 prosenttia eli yhdellä suomalaisella puu-alu-ikkunasetillä saisi vähän yli kaksi pvc-ikkunakertaa.

Ja tästä päästäänkin näppärästi edellä mainittuihin paloikkunoihin. Paloikkunoiksi on rakennusluvassamme merkitty ruokailutilan ikkuna (130 x 140 senttiä) ja sen vieressä keittiön puolta pienempi ikkuna. Ruokailutilassa olevan paloikkunan hinta suomalaiselta valmistajalta on melkein 2000 euroa – hinta jolla saamme taloomme kaikki pvc-ikkunat!

Kun uudistalomme vieressä ei ole ruokailutilan kohdalla muuta kuin naapurin piha-alue, pakollisen paloikkunan hankkiminen tuntuu aika kohtuuttomalta. Ajattelin tarkistaa tämän paloikkunan pakollisuuden vielä kertaalleen Espoon rakennusvalvonnasta. Saapa nähdä, mikä on vastaus...

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Christian
1/1 | 

Tuli kerralla luettua koko blogi läpi. Teillä on erittäin mielenkiintoinen blogi! Mikä teillä on lopputaloprojektin aikataulu? Näyttääkö siltä, että budjetti pitää? Miltä tuo EPS harkko on tuntunut rakentaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.
Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.

Kun ostat talopaketin lähes miltä tahansa talotoimittajalta, toimitusehdoissa lukee yleensä ”toimitus valmiilta sorapediltä tai anturalta”. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun vastuullasi on teettää talon pohjatyöt eli maanrakennus omalla kustannuksellasi. Joko siis teetät talon pohjalle valmiin sorapinnan tai viet homman astetta pitemmälle eli teetät myös valmiit anturat, joista talotoimittaja pääsee jatkamaan omaa osuuttaan.

Nykyisin löytyy jo muutamia talotoimittajia, jotka tarjoavat maanrakennuksenkin pakettiinsa, mutta se näkyy selvästi kyseisten talopakettien hinnassa.

Näkymätön osa maksaa

Tämä valmisteleva osa perustusten tekoa voi olla kallis työvaihe. Minimissään selviää ”vain” maankaivuulla, eristekankaalla ja kapillaarisoratäytöllä. Hinta nousee reippaasti, jos joutuu paaluttamaan talon pohjat. Kallein vaihtoehto on peruskallion louhiminen.

Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, näiden eri versioiden välillä on tietysti monia yhdistelmävaihtoehtoja. Tosi vaikealla tontilla talon toisessa päässä voi joutua louhimaan kalliota ja toisessa päässä paaluttamaan. Näistä syistä talotoimittajat yleensä rajaavat maanrakennusosuuden pois toimituksistaan.

Normaalilla tontilla, jos sellaista ylipäätään on enää ainakaan pääkaupunkiseudulla, perusmaankaivuuseen ja soratäyttöön voi budjetoida 10 000–15 000 euroa. Paalutus nostaa hintaa helposti 5 000–10 000 eurolla. Kalliolouhinnassa puhutaan yleensä aina kymppitonneista, mutta kaikki riippuu tietysti siitä, paljonko mitäkin vaihetta joutuu tekemään.

Voi onnitella itseään, jos maanrakennuksesta selviää alle 15 000 eurolla. Pahimmillaan maanrakennus voi maksaa 50 000 euroa tai paljon ylikin.

On opettavista lukea netistä rakennusblogeja. Niissä on usein kerrottu, paljonko rakentamisen eri vaiheet ovat tulleet maksamaan.

Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.
Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.

Mistä paalutus tontille?

Päädyimme tosi matalaan, alle metrin maankaivuuseen, mutta maaperätutkimuksen perusteella jouduimme paaluttamaan rakennuksen perustuksen.

Kun saimme mutkien ja viivästysten jälkeen lopullisen paalukartan, törmäsimme uusiin aikatauluhaasteisiin. Yksikään paaluttaja ei luvannut toimitusta ennen kesäkuun alkua. Paalutus olisi siis siirtynyt viikkojen päähän.

Olin kysynyt jo alkuvuodesta muutaman kerran paalutusneuvoja Heimo Tammiselta, jonka yritys Teräspaalutus Tamminen Oy on tehnyt paalutuksia useamman vuosikymmenen ajan. Yritys sijaitsee Ruotsinkylässä lähellä Loviisaa, mutta heidänkin päätoimialueensa taitaa olla nykyisin pääkaupunkiseutu.

Soittelin taas kerran Heimolle ja kyselin, miltä aikaisemmin lähettämäni tarjouspyyntö vaikutti ja milloin heillä olisi aikaa paalutuksellemme. Nyt sitkeys palkittiin. Tammisella iso paalutusurakka oli siirtynyt eteenpäin ja kapasiteettia yllättäen vapaana. Satuin olemaan ensimmäinen, joka soitti ja oli valmis ottamaan toimituksen heti.

Saimme sovittua perjantaina paalutuksen seuraavan viikon alkuun, kunhan meillä vain olisi tontilla sorapeti valmiina paalutusta varten. Kaivuu ja soratyöt olivat vielä pahasti kesken, mutta lupasin homman olevan hoidossa tiistaina aamulla, kun Tammisen porukka ilmestyisi koneineen paikalle.

Ai kallio onkin näin lähellä!

Paaluttajilla oli tiistaiaamuna oma mittamies mukana ja paalujen paikat oli nopeasti merkitty. Sen jälkeen Jussi Tamminen ajoi paalukoneen pihaan ja teräspaalut alkoivat upota sorakerroksen läpi maaperään. Koko homma oli ohi muutamassa tunnissa, mutta jälleen kerran tuli yksi ennalta-arvaamaton mutka matkaan.

Maaperätutkimuksen mukaan lyhin kairaussyvyys talon pohjan kohdalla olisi 160 senttiä, mikä vielä menettelee, sillä lyhimmillään paalu saa olla 150 senttiä. Kairaustulosten perusteella laskeskelin, että jos paalujen keskipituus tontillamme olisi noin kolme metriä, teräspaalua lyötäisiin maahan noin 80 metriä.

Todellisuudessa paaluja onnistuttiin iskemään tontille 40,5 metriä eli vain puolet arviostani. Kahdeksan paalua jäi liian lyhyiksi, joten ne piti vetää takaisin ylös ja keksiä niiden paikalle toinen ratkaisu. Jussi Tammisen mukaan koko tontillemme upposi paaluja suunnilleen saman verran kuin yhden lyötävän paalun pituus voi olla savisessa peltomaaperässä! Espoon taajama-alueilla on aika tavallista, että paalumetrejä lyödään tontille yhteensä hieman toistasataa metriä, mutta määrä vaihtelee suuresti alueen mukaan.

Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.
Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.

Maaperä säästää tai maksaa

Jos olisimme suostuneet teettämään rakennesuunnittelijan alkuperäisen ehdotuksen mukaisen tuulettuvan alapohjan eli 80 senttimetrin korkuisen ryömintätilan talon sokkeliin, olisimme lopulta joutuneet paaluttamaan toisella puolella taloa ja räjäyttämään peruskalliota toisella puolella taloa, joten rahaa olisi palanut moninkertaisesti.

Kannattaa yrittää selvittää jo ennen tontin ostoa mahdollisimman tarkoin, millainen maaperä alueella on, ettei tule kovin suuria ja kalliita yllätyksiä rakennuksen perustusvaiheessa. Neuvoa voi kysyä vaikka paikallisesta rakennusvalvonnasta, sillä heillä on tietoa samalle alueelle rakennettujen talojen perustamistavoista ja paalutustarpeista.

Jouduimme korvaamaan liian lyhyeksi jääneet teräspaalut rakentamalla paikalle paalumuotit sekä raudoittamalla ja täyttämällä ne betonilla. Tätä ratkaisua kutsutaan ”kaivonrengaspaalutukseksi”, vaikka itse asiassa oikeita kaivonrenkaita ei välttämättä edes käytetä.  

Nämä paikalla tehdyt paalut ankkuroidaan peruskallioon poraamalla ja upottamalla jokaisen muotin kohdalle tukiraudoitukseksi neljä harjaterästä. Koska nämä paikalla tehdyt paalut ovat tuplasti järeämmät kuin muut 90 millimetrin teräspaalut, rakennesuunnittelijan mukaan kaikkia kahdeksaa puuttuvaa paalua ei tarvitse korvata vaan noin 2,5 metrin paaluvälit riittävät. Tämän mukaan 5-6 paikalla tehtyä erikoispaalua riittää.

Teknisesti homma on aika yksinkertainen, mutta taas kuluu lisää aikaa ja pieni lisähaaste koituu myös siitä, että emme ole vielä saaneet työmaasähköä tontille.

Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.
Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.

Kaivorengaspaalutus pika-ajassa

Onneksi tämä ylimääräinen paalu-urakka sujui lopulta ripeästi. Taitava kaivurikuskimme Jouni teki sorapetiin viisi kuoppaa eikä kaivuuta tullut kuin puolesta metristä metriin per kuoppa.

Koska meillä ei ollut riittävän järeää poraa saati sähköä tontilla, ilmoitin viime lauantai-iltana Urakkamaailmassa, että nyt olisi heti alkuviikosta yhden päivän porauskeikka Mankkaalla. Seuraavana aamuna, siis sunnuntaina, Perustus Centeristä (puh. 0456171788 / Joni Kamunen) tuli tarjous, jonka hyväksyin ja työ sovittiin keskiviikolle.  

Hain Hartman Raudasta 18 metriä 16 millimetrin harjaterästä muottien ankkurointiin peruskallioon, kuusi metriä metallista 200 millimetrin ilmastointiputkea valumuotteihin ja säkillisen juotossementtiä muottiterästen kiinnitykseen kallioon. Perustus Center toi mukanaan järeän kallioporan, timanttikärkiset 20 millimetrin poranterät ja bensakäyttöisen aggregaatin, jolla saatiin tarvittava sähkö.

Rauno Perustus Centeristä porasi kallioon reikiä viitisen tuntia ja minä pätkin harjateräkset sekä ilmastointiputket sopivan mittaisiksi. Aikaa koko hommaan meni kuusi tuntia. Oli mukava huomata, että kyllä näiden toisinaan parjattujen rakennusurakka-sivustojenkin kautta voi löytää ammattitaitoisen ja työlleen omistautuneen tekijän nopeasti ja ihan kohtuuhintaan. 

Mitä tämä lysti sitten maksoi? Lisäkustannuksia ylimääräisestä paalutusvaiheesta tuli materiaaleineen noin 750 euroa, mutta toisaalta säästimme suunnilleen saman verran teräspaalujen materiaalikustannuksissa, kun niitä lyötiinkin vain puolet arviosta. Kokonaisbudjetti ei siis heilahtanut, mutta ylimääräistä aikaa kului järjestelyineen neljä päivää.

Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!
Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!

Rakentamisen dominoefekti

Kuten olen aikaisemminkin moneen kertaan todennut: kun yksi aikataulu pettää syystä tai toisesta, seuraukset tuntuvat koko toimitusketjussa. Eli kun paalutus ei onnistunut yhdellä kerralla, tontille kasautuneita sorakasoja ei saatu upotettua lähellekään tarvittavissa määrin talon perustuskaivantoon, minkä seurauksena viikkoa etuajassa tulleet valuharkot tukkivat tontilla kaiken vapaan tilan.

Kaiken kukkuraksi talotoimittajan tilauksesta tontille ilmestyi toissa aamuna ilman ennakkovaroitusta kaksi lavaa väliseinä- ja pylväsharkkoja eli yhteensä 38 tonnin painoiset harkkolavat, jotka tukkivat tehokkaasti talon edustan. Niiden siirtäminen toiseen paikkaan on silkkaa käsityötä harkko kerrallaan.

Siispä pieni pyyntö talotoimittajille: voisitteko vaivautua edes kysymään rakennuttajalta, milloin tällaisia toimituksia voi tehdä ja sopivatko tavarat tontille ennen kuin ne ilmestyvät pihamaalle. Näitäkään harkkoja ei nimittäin tarvita kuin parin, kolmen viikon päästä. Toisaalta käyhän se eläkeläisen kuntoilemaan kannustaminen näinkin.

Seuraavaksi täytämme paikalla tehtyjen paalujen kuopat soralla, asennamme loput salaojat ja rännivesiputket ja tasaamme sorapedin lopulliseen korkoonsa. Samalla saamme sorakasoja hieman pienemmiksi. Jos kaikki menee hyvin, talon pystytysporukka pääsee aloittamaan anturoiden teon ensi maanantaina ja talon runko lähtee nousemaan seuraavalla viikolla. Siis jos ja jos…

Onneksi aurinko paistaa eikä vettä ole luvassa ainakaan muutamaan päivään!

 

Kommentit (2)

Jani
1/2 | 

Tuo on kyllä valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus kuljetusalalla: vaikka miten luvataan että soitetaan kun tavara lähtee tehtaalta tms, niin mitään ei kuulu ennen kuin kuski soittaa "olen pihallanne, mutta kukaan ei ole kotona?" tai vielä pahempaa, pudottaa tavarat satunnaiseen paikkaan tontille josta ne sitten tilaaja yllätyksekseen joku päivä löytää...

Janne
2/2 | 

Googlailu todellakin kannattaa ennen talon pohjatöitä ja perustuksia lähtee teetättämään muualla. Me pyysimme huviksemme https://kodinplaza.fi/ sivustolta maanrakennuksesta tarjouspyyntöjä. Seitsemästä eri urakoitsijasta halvin urakkatarjous oli 26 000 € ja kallein 48 000 €. Meidän vinkki uusille rakentajille on ainakin noista isoimmista työvaiheista pyytää useammalta eri tekijältä tarjouksia – saa enemmän näkökulmaa siihen, kuinka työ kannattaa oikeasti tehdä ja lisäksi voi säästää sievoisen summan rahaa..

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat