Kirjoitukset avainsanalla rakennusbudjetti

Ontelolaatan läpiviennit jäivät tehtaalla tekemättä, joten hätiin tarvittiin timanttiporaaja.
Ontelolaatan läpiviennit jäivät tehtaalla tekemättä, joten hätiin tarvittiin timanttiporaaja.

Rakennusurakan loppusuoralla jokaisen talonrakentajan yksi suuri huolenaihe on alkuperäisessä budjetissa pysyminen. Pitääkö kustannusarvio? Ja jos ei, niin missä mentiin metsään ja paljonko? Voiko asiaan vielä vaikuttaa?

Tässä vaiheessa Eläketalo Espooseen -hankettamme lukijoita varmaan kiinnostaa, miltä projektin aikataulut ja rakennuskustannukset näyttävät tässä vaiheessa. Lopullista totuutta emme vielä tiedä, mutta uskomme saavamme talon muuttovalmiiksi huhtikuun loppuun mennessä. Sen jälkeen jää tehtäväksi vielä osa kellaritilojen pinnoista, parvekkeiden laatoitukset ja kaikki pihatyöt mukaan lukien pihatien asfaltointi, jota ei ehditty tehdä ennen talven tuloa. Lopullisen valmista pitäisi olla tulevana syksynä.

Arvioimme hankkeemme budjetiksi alunperin 250 000 euroa. Tässä vaiheessa budjetti on ylitetty jo noin 10 prosentilla ja joudumme varautumaan vielä toiseen 10 prosentin ylitykseen. Lopullinen toteutuva rakennuskustannus on edelleen auki, sillä vaikka loppusumma näyttäisi lähestyvän 300 000 euroa, monet myöhemmin tekstissä mainitut rakennusvirheet ja urakoitsijoiden tai asentajien huolimattomuudet ovat viivästyttäneet hankettamme ja niistä on koitunut lisämenoja. Koska virheet ovat johtuneet rakentajista eikä meistä, olemme hakeneet niistä korvauksia, jotka tulevat vaikuttamaan lopullisiin rakennuskustannuksiin.

Toistuva rakennusvirheiden korjaaminen eli töiden tekeminen kahteen kertaan on keskeinen syy, miksi aikataulu on venynyt ja budjetti ollut koetuksella. Kerron tässä päivityksessä, mitä kaikkea on opittu kantapään kautta ja kalliisti.

Hankkeen lähtökohdat

Suurin osa maallikkorakentajista rakentaa talon kerran elämässään, joten kustannuksia on mahdotonta arvioida pilkulleen oikein. Maallikko ei voi tietää ja ottaa huomioon jokaista nippeliä, mitä projektissa tarvitaan. Ja vaikka kuinka tekisi parhaansa, ”Mr Murphy” vaanii rakennustyömaan kulmilla ja iskee puumerkkinsä toteutuneisiin kustannuksiin.

Maallikkorakentajalle tulee helposti 10–15 prosentin ylitys kustannusarvioon – jos hyvin käy. Siksi olisi hyvä jättää jo hankkeen aloitusvaiheessa pelivaraa omaan rakennusbudjettiin. Kun rakentaja huomaa, että alkuperäinen kustannusarvio ei pidä, hän alkaa yleensä tinkiä niistä kustannuksista, joihin voi vielä vaikuttaa.  

Budjetin paukkuessa sisustustöitä aletaan urakoida itse ja tingitään sisustusmateriaalien laadusta. Parketti vaihtuu laminaattiin ja edullinen keittiöhana kelpaakin ihan hyvin. Tälläkin kohtaa hyvä ennakkosuunnittelu auttaa. Jos on miettinyt heti alkujaan pari vaihtoehtoa ainakin päähankintoihin, sen oman ihannevalinnan ja edullisemman toimivan vaihtoehdon, lopullisia ratkaisuja ei tarvitse säveltää lennosta, jos ihannevalintaan ei olekaan varaa.

Rakennamme toista taloamme ja vieläpä samalle tontille, joten lähtökohta oli normaalia parempi. Siksi uskalsimme tavoitella alle vuoden rakennusaikataulua ja haasteellista rakennusbudjettia. Päätimme hoitaa itse rakennusprojektin valvontaa, materiaalihankintoja ja osan sisätöistä. Näin laskimme säästävämme kymmeniä tuhansia euroja.  

Huolimattomuus ja virheet maksavat

Kuten olen jo aikaisemmissa blogipäivityksissä todennut, pienetkin virheet ja viivästykset maksavat. Ja kun ne kertautuvat, ne maksavat lisää.

Kun rakentaja tekee sopimuksen urakoitsijan tai asentajan kanssa, hän lähtee siitä, että työn jälki on laadukasta ja mahdolliset virheet korjataan viivytyksittä. Tämän asian sanelevat jo lakiin perustuvat rakennusmääräykset, joissa puhutaan ”hyvän rakennustavan mukaisesta rakentamisesta” kaikissa rakennushankkeissa. Näin ei vain näytä aina olevan.

Urakoitsijat, asentajat ja suuri osa alihankkijoista näyttävät kuitenkin lähtevän siitä olettamuksesta, että asiakas hyväksyy mukisematta heikommatkin työsuoritukset. Ammattiylpeys on vaihtunut selityksiin ja jatkuvaan kiireeseen. Vaarana tässä on se, että jos asiakkaat alkavat hyväksyä heikommatkin työsuoritukset, hutiloinnista muodostuu alan käytäntö, mikä johtaa yleisen laatutason ja ”hyvän rakennustavan” rapautumiseen.

Olen kuullut liki jokaiselta tekijältä, että kilpailutilanne on kova, urakoista täytyy taistella ja aikataulut sekä katemarginaalit ovat tiukoilla. Kuitenkin samalla näyttää olevan varaa tehdä sutta ja sekundaa, jonka joutuu väistämättä korjaamaan eli tekemään kahteen kertaan.

Miksi helpot asiat menevät pieleen?

Kun juttelet uuden urakoitsijan tai asentajan kanssa ja kerrot, mitä ja miten haluat hänen tekevän, oletat, että asia on hoidossa ja valmista tulee. Mikä voisi mennä pieleen?

Hankkeen kuluessa edellä kuvailtu optimismi on karissut. Yleensä asentaja on ehtinyt unohtaa ohjeistuksen jo seuraavalla kerralla ja hommat on kiire saada valmiiksi, jotta ehtii siirtyä seuraavalle työmaalle. Varmimmin ohjeet unohtuvat, kun urakoitsija tai asentaja tekee työsuoritustaan osissa.

Yksikään meillä käyneistä urakoitsijoista tai asentajista ei ole vaivautunut kertaamaan kanssamme, mitä on sovittu. Käytäntö näyttää olevan se, että ”muistaakseni homman piti mennä näin ja näin” ja ”eiköhän tässä kohtaa voi hieman oikaista, eihän sitä kukaan huomaa”.

Olen kertonut kaikille työmaallamme työskennelleille, että pyrin olemaan joka päivä raksallamme. Ja jos en jostain syystä ole paikalla juuri sillä hetkellä, asun kuuden minuutin päässä ja pääsen nopeasti paikalle. Lisäksi kännykällä voisi napata kuvan ja varmistaa nopeasti, että näinhän me sovittiin.

Ikävä kyllä tämä varmistaminen unohtuu kerta kerran jälkeen ja on ollut pakko omaksua kyyninen asenne: Jos ei ole paikalla valvomassa, voi olla lähes varma, että homma ei mene putkeen saati sovitusti.  Keräsin oheen listan esimerkkejä, jotka ovat johtaneet tähän päätelmään.

Rakennusvirhe poikineen

Tähän mennessä meidän rakennusaikatauluamme ovat venyttäneet ja lisäkustannuksia aiheuttaneet muun muassa seuraavat rakennusmokat:

  1. Saimme paikalliselta sähkönjakelijalta Carunalta sähkökaapin asennettuna viime marraskuussa. Käytimme talon sisätöissä sähkökaapista vedetyillä jatkojohdoilla sekä normaalia sähkövirtaa eli valovirtaa että myös isompien työkoneiden tarvitsemaa voimavirtaa. Hetkellisen ylikuormituksen vuoksi normaalissa sähköpistokkeessa oleva jatkojohdon pää suli pistorasiaan, joten jouduimme keskeyttämään valovirran käytön työmaalla. Hankin erillisen pienen työmaakeskuksen, joka toimii voimavirralla, ja sitä kautta saimme työkaluja varten sisätiloihin myös normaalia sähkövirtaa. Soitin joulukuun alussa Carunan vikailmoitusnumeroon ja pyysin vian pikaista korjaamista. Asia luvattiin hoitaa parissa päivässä kuntoon. Nyt ensimmäisestä vikailmoituksesta on kulunut yli kolme kuukautta ja olen soitellut asiasta parin, kolmen viikon välein. Joka kerralla vika on luvattu korjata viivytyksettä. Koska käytämme edelleen voimavirtaa talon työmaakeskuksen kautta, sähkölaskumme kuukausitasolla ovat vähintään kolmikertaiset. Helmikuussa lasku oli 350 euroa. Viimeksi Carunan vikailmoitukseen vastannut kehotti hakemaan maksujen palautusta. 
  2. Ilmastointiasentajan mielestä katonrajassa kulkevia putkia ei voi liittää toisiinsa yksinkertaisella T-kappaleella, vaan liitos täytyy tehdä lähes metrin mittaisella kiepillä. Kyseinen asentaja puolusti ratkaisuaan todella pitkään, vaikka näytin havainnollisesti, miten liitoksen voi tehdä siistimmin ja yksinkertaisemmin. 

    Tässä sama kohta korjattuna.
    Olohuoneen katonrajan ilmastointiputket piti liittää t-liitoksella, mutta asentajan ratkaisu oli tällainen kieppi.
     

     

  3. Ilmastointiasentajat vetivät suihkuhuoneen ilmastointiputket ensin keskeltä huoneen kattoa, vaikka heille oli kerrottu, että huoneen kattoa lasketaan alas vain led-valojen asennuksen verran eli noin viisi senttiä. Ilmastointiputkien vaatima alaslasku olisi ollut lähes parikymmentä senttiä. Putkivedot purettiin ja asennettiin uudelleen kulkemaan katon rajassa seinän vieressä, kuten alussa oli ohjeistettu.
  4. Lvi-asentajan piti laittaa ilmastoinnin poistoputki tulemaan käyttöullakolta olohuoneen seinään keittiön kohdalle ja tästä putkesta erillinen liitos t-kappaleella suoraan alapuolella olevaan ruokavarastoon eli pantryyn. Asentajan ratkaisu oli tehdä ensin puolen metrin kieppi käyttöullakon lattialla ja vetää siitä putki alaspäin. Ratkaisun ansiosta ilmastoinnin poistoputki on keskellä ruokavaraston kattoa, vaikka ohje oli asentaa se seinän viereen. Asentaja joutuu korjaamaan väärin vedetyn ilmastointiputken ja samalla käyttöullakon lattiassa olevan reiän. 
    Ohje oli vetää putki seinänviertä pitkin ja jatkaa t-liitoksella haara alla olevaan ruokakomeroon. Toteutus oli tällainen.
    Ohje oli vetää putki seinänviertä pitkin ja jatkaa t-liitoksella haara alla olevaan ruokakomeroon. Toteutus oli tällainen.
  5. Timpuri kysyi saunan panelointia aloittaessaan, mistä kohdin kiukaan sähköjohdot tulevat seinän läpi. Näytin kohdan, josta sähköjohdot vedetään harkkoseinän läpi, mutta siitä huolimatta timpuri paneloi saunan seinät umpeen. Kiukaan sähköt on nyt vedettävä purkamalla ensin seinäpaneloinnin alaosa ja sähköasennuksen jälkeen seinä pitää paneloida uudelleen. 
    Panelointi on ihan hieno, mutta sähköt voi tuoda kiukaalle vain purkamalla paneloitia ja paneloimalla osan toistamiseen.
    Panelointi on ihan hieno, mutta sähköt voi tuoda kiukaalle vain purkamalla paneloitia ja paneloimalla osan toistamiseen.
  6. Putkimiehet asensivat yläkerroksesta tulevat vesijohtoputket suoraan kellarin katon poikki, vaikka heille oli selvästi sanottu, että katon alaslasku (putkien kotelointi) tulee vain seinien vierustoille, ei keskelle kattoa. Lisäksi osa vesijohdoista vedettiin vaatekomeron oven yläpuolelle tulevan ikkuna-aukon kautta. Kaikki nämä putkivedot jouduttiin siirtämään oikeille paikoilleen.
  7. Rakennuksen ontelolaatoituksiin ei ollut tehty tehtaalla ensimmäistäkään läpivientiä, vaikka tehtaan pitäisi tehdä ne ennakko-ohjeiden mukaan valmiiksi ennen toimitusta (huom! jokaisessa omakotikohteessa, jossa käytetään ontelolaattoja, tarvitaan myös läpivientejä). Tässä tapauksessa rakennesuunnittelija ei ollut merkinnyt läpivientien paikkoja rakennekuviin, vaikka arkkitehtikuvissa oli selvästi merkitty ilmastoinnin edellyttämät läpiviennit ontelolaattoihin. Läpiviennit jouduttiin tekemään timanttiporalla jälkikäteen (kustannus yhteensä lähes 600 €).
  8. Runkourakoitsijan yleinen ratkaisu oli täyttää kaikki kolot uretaanivaahdolla. Runkotarkastuksessa todettiin, että L-palkin ja kantavan väliseinän yläosan välissä oli joko uretaanivaahtoa ja/tai kämmenen mentävä tyhjä tila lähes metrin matkalta. Myös L-palkin päälle tulevat ontelolaatat makasivat uretaanivaahdon päällä eikä suoraan vasten L-palkkia. Molemmat ratkaisut ovat rakennusmääräysten vastaisia ja urakoitsija joutui korjaamaan ne jälkikäteen. Myös kaikkien harkkoväliseinien ala-, ylä- ja päätysaumat oli täytetty uretaanivaahdolla, vaikka suurimmillaan kolot olivat yli kolmesenttisiä. Ne jouduttiin korjaamaan rakennusmääräysten vastaisina valamalla aukkoihin sementtiliitokset. 
    Seinän ja tukiraudan väliin jäi käden mentävä aukko.
    Seinän ja tukiraudan väliin jäi käden mentävä aukko.
  9. Runkourakoitsija joutui asentamaan parvekkeen katon teräksiset tukipalkit kolmeen kertaan, kun ne asennettiin ensin vääristä osista ja toisella kerralla osin väärään paikkaan. Kolmas kerta toden sanoi.
  10. Perustuksien tekovaiheessa runkourakoitsija teki mittavirheen. Perustusmuurien raudoitus ja siten myös valupinta ovat 10 senttiä liian korkealla, jolloin mittavirhettä yritettiin korjata lyömällä raudoitusta hieman vinoon. Virhettä ei voitu täysin korjata ja rakennuttaja joutui hakemaan rakennusvalvonnalta hyväksynnän mittavirheeseen, ettei valua jouduttu purkamaan.
  11. Runkourakoitsija mittasi pääoven puoleisen parvekkeen tukipalkkien korot väärin, joten teräspalkeista tuli kymmenisen senttiä liian lyhyet. Annoimme urakoitsijalle luvan hitsata palkkien päihin lisäkappaleet, muuten ne olisi jouduttu vaihtamaan kokonaan uusiin.
  12. Runkourakoitsija ei tarkistanut kaikkien seinävalujen onnistumista. Suihkuhuoneen kantava väliseinä oli useiden harkkojen matkalla ontto vaikka seinän tulisi olla täyteen valettu. Seinävalu jouduttiin korjaamaan jälkikäteen.
  13. Viimeisimpänä löytönä asuinkerroksen makuuhuoneen ikkunan alta paljastui viime viikolla noin 60 sentin pituinen ja 20 senttiä korkea tyhjä tila. Tämäkin ontelo joudutaan täyttämään jälkikäteen sementillä. 
    Tämän tyhjän tilan kohdalla pitäisi olla betonia.
    Tämän tyhjän tilan kohdalla pitäisi olla betonia.
  14. Asuinkerroksen seinävalu oli noussut yhden ison ikkunan kohdalla useita senttejä liian korkealle, joten ikkuna-asentajat eivät voineet asentaa kyseistä ikkunaa. Runkourakoitsija joutui korjaamaan ikkuna-aukon mitoituksen piikkaamalla ylimääräisen betonin pois ja asentamaan ikkunan itse.
  15. Seinävalujen yhteydessä ikkunoiden apukarmiin jätetään alapuuhun aukko, josta voidaan tarkistaa, että betonivalu on onnistunut. Useimmissa ikkunoissa tämän apukarmin kolon kohdalla betonivalu oli jätetty liian korkealle, joten ikkuna-asentajat joutuivat piikkaamaan ylimääräisen betonin ensin pois, jotta ikkunan saattoi asentaa. Valuvaiheessa runkourakoitsijan miehet olisivat voineet yksinkertaisesti pyyhkiä ylimääräisen betonin pois ja tasata valupinnan oikealle korkeudelle. 
    Tämän verran betonia piti poistaa, jotta ikkuna mahtui paikalleen.
    Tämän verran betonia piti poistaa, jotta ikkuna mahtui paikalleen.
  16. Runkourakoitsija mitoitti ja teki seinien pystytysvaiheessa liian tiukat ulko-ovien apukarmit, joihin varsinainen ulko-ovi kiinnitetään. Normaalisti ovilla ja ikkunoilla pitäisi olla vähintään 1,5–2,0 senttiä säätövaraa karmin molemmin puolin. Nyt tilaa oli alle sentti. Ovien asennuksen yhteydessä oli pakko poistaa kokonaan apukarmien yläpuu ja toinen sivupuu, jotta ovien asentaminen ylipäätään onnistui. Urakoitsija väitti, että meidän olisi pitänyt tilata tehtaalta pienemmät ovet (joka on lisäkustannus), vaikka arkkitehtikuvissa oli selvästi merkitty ulko-ovien koot standardimittaisena.
  17. Runkourakoitsija mitoitti kellarikerroksen lattiavalun viisi senttiä liian korkeaksi peittääkseen paikalla valetun betoniportaikon mittavirheen. Tämän seurauksena saunan lauteet on asennettava normaalia hieman alemmaksi, ettei saunojan pää osu kattoon. Tätä valuvirhettä on mahdoton enää jälkikäteen korjata. 

Eikä tässä vielä kaikki…

Kaikki edellä mainitut rakennusvirheet ovat johtuneet joko huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä. Ne olisi voitu välttää seuraamalla annettuja ohjeita ja rakennuspiirroksia.

Suuri syy näiden virheiden syntyyn tuntuu olevan rakennusalalla vallitseva käytäntö, jossa haalitaan mahdollisimman paljon töitä ja luvataan niille tiukka aikataulu. Kun aikataulut sitten pettävät, säntäillään tontilta toiselle ja työtehtäviä pilkotaan useiden viikkojen ja kuukausien ajalle.

Lopulta tekijät touhuavat pysähtymättä kunnolla miettimään, mitä oli sovittu tehtäväksi ja miten. Asioiden tarkistaminen ja varmistaminen veisi paljon vähemmän aikaa kuin niiden korjaaminen, mutta sitä ei viitsitä tehdä. Rakennusvirheistä ja -mokista on aiheutunut sekä viivästyksiä että ylimääräisiä kustannuksia niin urakoitsijoille kuin rakennuttajallekin.  

Astetta vakavampi asia on huolimattomuus, josta aiheutuu vaaraa terveydelle. Runkourakoitsija on tehnyt työmaallamme useita rakennusmääräysten vastaisia ratkaisuja, mutta yhden tällaisen laiminlyönnin seurauksena työmaallamme sattui viime joulukuussa onnettomuus, jossa loukkasin pahasti polveni ja joudun näillä näkymin tekonivelleikkaukseen. Tästä onnettomuudesta aiheutuneen pysyvän haitta-asteen suuruuden päättävät lääkärit. Palaan tähän tapaukseen vielä tarkemmin hieman tuonnempana.

Korostan vielä lopuksi, miten tärkeää rakennuttajan tai hänen palkkaamansa valvojan on olla tarkistamassa, että jokainen työvaihe tehdään ohjeiden mukaan. Koska tämä on käytännössä mahdotonta yksityiselle rakennuttajalle, rakennuslain mukaisesti jokaiselle rakennustyömaalle on palkattava ammattitaitoinen vastaava työnjohtaja eli vastaava mestari, joka valvoo, että rakennusmääräyksiä ja edellä mainittua hyvää rakennustapaa noudatetaan.

Meidän palkkaamamme vastaava työnjohtaja laiminlöi velvollisuuksiaan ja siksi edellä kuvattuja rakennusvirheitä pääsi syntymään näin laajassa mitassa. Vuodenvaihteen jälkeen jouduimme vaihtamaan työmaamme vastaavan mestarin, kun edellä mainitut virheet olivat tulleet esiin. Asianmukaisella valvonnalla ne olisi voitu välttää jo etukäteen.
 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Bb
1/2 | 

Hei! Rakennutin omakotitalon 1990. Kaksi sanojensa mukaan kokeneita kirvesmiehiä tekivät lattiaavalut ja yläpohjan kosteussulkuineen aivan väärin. Onneksi seinät olivat suurelementeistä, että ne ovat ok. Sellaista on vieläkin rakentajien ammattiylpeys.

Vierailija
2/2 | 

Hyvä ja analyyttinen kirjoitus -asiat on tuotu rehellisesti näkyväksi ja perusteltu.. Lopputuloksesta on tulossa joka tapauksessa hieno, mutta kerralla valmiiksi tekemällä kaikki osapuolet pääsisivät helpommalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuinkerroksen väliseinä hahmottuu, alaosa on kiviseinää, yläosa kevytrakenteena.
Asuinkerroksen väliseinä hahmottuu, alaosa on kiviseinää, yläosa kevytrakenteena.

Uusi vuosi vaihtui ja parin viikon joulutauko teki todella hyvää. Tyttäremme ja neljävuotias lapsenlapsemme tulivat Torontosta meille viettämään vuoden vaihdetta. Energisen pikkupojan perässä pysyminen piti ajatukset tehokkaasti poissa rakennustyömaalta.

Elättelimme pitkään toivetta, että olisimme voineet majoittaa Kanadan-vieraamme uuteen taloomme, mutta tämä suunnitelma ei toteutunut edes likimain.

Loppukesän ja syksyn yllättävät ongelmat rakennuksella aiheuttivat myöhästymisten ketjureaktion, joka vaikuttaa edelleen.

Miten meni omasta mielestä?

Uuden vuoden aluksi on paikallaan tehdä lyhyt yhteenveto viime vuoden rakennusurakastamme. 

Talo Luotosen rakennusurakka ei edennyt ihan suunnitellusti, mutta sinne päin. Päällimmäinen positiivinen asia on se, että jo nyt puolivalmiinakin talosta näyttää tulevan juuri sellainen kuin olimme ajatelleet – tai jopa pari pykälää parempi.

Rakennusaikana on tullut yllättäviä viivytyksiä ja takaiskuja, mutta niissä kriittisissä suunnitteluratkaisuissa, joita jännitimme eniten etukäteen, odotuksemme ovat jopa ylittyneet.  Kun talon runko, katto, väliseinät, ikkunat ja lattiavalut ovat paikoillaan, lopputulos vastaa toiveitamme ja unelmiamme.  Syksyn pilvettöminä päivinä jopa auringonvalo kulkeutui ikkunoista sisään yhtä hienosti kuin suunnitteluohjelmassa tietokoneen ruudulla valaisten rakennuksen aamusta iltaan.

Keittiön lattialaatoitus on puolivälissä.
Keittiön lattialaatoitus on puolivälissä.

Aikataulu petti

Suurimmat ikävät yllätykset ovat sattuneet rakennesuunnittelun, urakoinnin ja tavarantoimituksen aikatauluissa ja toteutuksissa. Esimerkiksi materiaaleja on tullut liikaa yhdellä kertaa tai niitä ei ole tullut lainkaan, jolloin on jouduttu improvisoimaan nopeasti jokin suunnitelma B.

Kaikkiin pulmiin löytyy yleensä ratkaisu, mutta valitettavasti aikaa palaa ja tavoiteaikataulu karkaa. Kaikki suunnitellut asiat siirtyvät eteenpäin.

Rakennushommissa jokainen lisäpäivä tarkoittaa myös lisää kustannuksia: työvoimakuluja sekä vuokrakuluja väliaikaisesta asunnosta ja työmaakoneista, joita ei voikaan palauttaa. Yksi pieni virhetoimitus tai työsuorituksen viivästys voi pahimmillaan siirtää jotain myöhempää urakan osaa jopa viikoilla, kun sovittu tekijä ei ole enää vapaa ja pitää etsiä korvaaja.

Tällaisen dominoefektin ansiosta muuttoluvan saaminen on siirtynyt kuukausi kuukaudelta eteenpäin. Alkuperäisin tavoite, kesäkaudella kotiin, taitaa toteutua, mutta vuoden viiveellä.

Sauna on eristetty ja kohta paneloidaan.
Sauna on eristetty ja kohta paneloidaan.

Budjetti ei pauku

Vaikka valmistumisaikataulu on siirtynyt, rakennusbudjetti on pitänyt melko hyvin. 250 000 euron budjetti ylittynee jonkin verran, mutta toisaalta tässä vaiheessa hanketta lähes kaikki suuret kuluerät on jo maksettu.

Talon perustuksiin ja rungon pystyttämiseen yksittäinen rakentaja ei voi kovin paljon vaikuttaa, mutta talon sisämateriaaleissa ja -ratkaisuissa omilla valinnoilla on suuri vaikutus budjettiin.

Ei ole lainkaan yhdentekevää, mistä ostaa, milloin ostaa ja millaisia ostosopimuksia saa neuvoteltua esimerkiksi keskittämällä hankintojaan. Budjetin ylitykset syntyvät usein tässä ”nippelivaiheessa”.

Keittiökalusteet odottavat asennusta - ehkä ensi viikolla...
Keittiökalusteet odottavat asennusta - ehkä ensi viikolla...

Mitä raksalla tapahtuu nyt?

Talon sisätyöt ovat palkitseva vaihe, sillä lähes joka päivä syntyy valmista ja nähtävää. Kiviset väliseinät ovat pystyssä ja asuinkerroksen korkeassa huonetilassa on pystytetty myös kiviseinän päälle tulevien kevyiden väliseinien rungot. Huonetilat hahmottuvat selkeästi.

Talon sisätöitä tekee kolme timpuria. Manu on ollut hommissa jo melkein pari kuukautta ja tehnyt muun muassa talon sisäkaton rakennelmat ja lisäeristykset sekä parvekkeen katoksen. Nyt hän rakentaa saunaa ja pesuhuonetta.

Tarvitsimme Manun lisäksi vähän lisäkäsiä ja löysimme urakoitsija Pasi Eerikäisen kautta Forssasta kaksi tehokasta timpuria Markon ja Mikon. Heidän vastuulleen tulee muun muassa kevyiden väliseinien, lattioiden ja keittiön asennukset. Lisäksi rakennuksella työskentelee niin putkimiehiä kuin ilmastointi- ja sähköasentajiakin.

Ensi viikolla pitäisi aloittaa ulkoseinien sisäpintojen levytykset, keittiökaappien ja koneiden asennukset, pääosa sähkötöistä, putkiasennusten viimeistelyt ja saunan panelointi. Luvassa on touhukas uusi vuosi!

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Ensinnäkin kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta blogistanne.
Meillä hyvin samanlainen tilanne kuin teillä.
Mikäli ymmärsin oikein rakensitte 80m2 kellarikerroksen ja sen päälle saman verran asuinneliöitä. Kokonaiskustannukset 250.000€ ja vähän päälle.
Kuinka suureksi arvoitte oman työnne osuuden?

Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.
Jussi Tammisen tyylinäyte: kuusimetriset teräspaalut uppoavat hetkessä sorapetiin.

Kun ostat talopaketin lähes miltä tahansa talotoimittajalta, toimitusehdoissa lukee yleensä ”toimitus valmiilta sorapediltä tai anturalta”. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun vastuullasi on teettää talon pohjatyöt eli maanrakennus omalla kustannuksellasi. Joko siis teetät talon pohjalle valmiin sorapinnan tai viet homman astetta pitemmälle eli teetät myös valmiit anturat, joista talotoimittaja pääsee jatkamaan omaa osuuttaan.

Nykyisin löytyy jo muutamia talotoimittajia, jotka tarjoavat maanrakennuksenkin pakettiinsa, mutta se näkyy selvästi kyseisten talopakettien hinnassa.

Näkymätön osa maksaa

Tämä valmisteleva osa perustusten tekoa voi olla kallis työvaihe. Minimissään selviää ”vain” maankaivuulla, eristekankaalla ja kapillaarisoratäytöllä. Hinta nousee reippaasti, jos joutuu paaluttamaan talon pohjat. Kallein vaihtoehto on peruskallion louhiminen.

Ja jottei asia olisi liian yksinkertainen, näiden eri versioiden välillä on tietysti monia yhdistelmävaihtoehtoja. Tosi vaikealla tontilla talon toisessa päässä voi joutua louhimaan kalliota ja toisessa päässä paaluttamaan. Näistä syistä talotoimittajat yleensä rajaavat maanrakennusosuuden pois toimituksistaan.

Normaalilla tontilla, jos sellaista ylipäätään on enää ainakaan pääkaupunkiseudulla, perusmaankaivuuseen ja soratäyttöön voi budjetoida 10 000–15 000 euroa. Paalutus nostaa hintaa helposti 5 000–10 000 eurolla. Kalliolouhinnassa puhutaan yleensä aina kymppitonneista, mutta kaikki riippuu tietysti siitä, paljonko mitäkin vaihetta joutuu tekemään.

Voi onnitella itseään, jos maanrakennuksesta selviää alle 15 000 eurolla. Pahimmillaan maanrakennus voi maksaa 50 000 euroa tai paljon ylikin.

On opettavista lukea netistä rakennusblogeja. Niissä on usein kerrottu, paljonko rakentamisen eri vaiheet ovat tulleet maksamaan.

Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.
Paalut katkaistaan lopuksi sopivaan mittaan.

Mistä paalutus tontille?

Päädyimme tosi matalaan, alle metrin maankaivuuseen, mutta maaperätutkimuksen perusteella jouduimme paaluttamaan rakennuksen perustuksen.

Kun saimme mutkien ja viivästysten jälkeen lopullisen paalukartan, törmäsimme uusiin aikatauluhaasteisiin. Yksikään paaluttaja ei luvannut toimitusta ennen kesäkuun alkua. Paalutus olisi siis siirtynyt viikkojen päähän.

Olin kysynyt jo alkuvuodesta muutaman kerran paalutusneuvoja Heimo Tammiselta, jonka yritys Teräspaalutus Tamminen Oy on tehnyt paalutuksia useamman vuosikymmenen ajan. Yritys sijaitsee Ruotsinkylässä lähellä Loviisaa, mutta heidänkin päätoimialueensa taitaa olla nykyisin pääkaupunkiseutu.

Soittelin taas kerran Heimolle ja kyselin, miltä aikaisemmin lähettämäni tarjouspyyntö vaikutti ja milloin heillä olisi aikaa paalutuksellemme. Nyt sitkeys palkittiin. Tammisella iso paalutusurakka oli siirtynyt eteenpäin ja kapasiteettia yllättäen vapaana. Satuin olemaan ensimmäinen, joka soitti ja oli valmis ottamaan toimituksen heti.

Saimme sovittua perjantaina paalutuksen seuraavan viikon alkuun, kunhan meillä vain olisi tontilla sorapeti valmiina paalutusta varten. Kaivuu ja soratyöt olivat vielä pahasti kesken, mutta lupasin homman olevan hoidossa tiistaina aamulla, kun Tammisen porukka ilmestyisi koneineen paikalle.

Ai kallio onkin näin lähellä!

Paaluttajilla oli tiistaiaamuna oma mittamies mukana ja paalujen paikat oli nopeasti merkitty. Sen jälkeen Jussi Tamminen ajoi paalukoneen pihaan ja teräspaalut alkoivat upota sorakerroksen läpi maaperään. Koko homma oli ohi muutamassa tunnissa, mutta jälleen kerran tuli yksi ennalta-arvaamaton mutka matkaan.

Maaperätutkimuksen mukaan lyhin kairaussyvyys talon pohjan kohdalla olisi 160 senttiä, mikä vielä menettelee, sillä lyhimmillään paalu saa olla 150 senttiä. Kairaustulosten perusteella laskeskelin, että jos paalujen keskipituus tontillamme olisi noin kolme metriä, teräspaalua lyötäisiin maahan noin 80 metriä.

Todellisuudessa paaluja onnistuttiin iskemään tontille 40,5 metriä eli vain puolet arviostani. Kahdeksan paalua jäi liian lyhyiksi, joten ne piti vetää takaisin ylös ja keksiä niiden paikalle toinen ratkaisu. Jussi Tammisen mukaan koko tontillemme upposi paaluja suunnilleen saman verran kuin yhden lyötävän paalun pituus voi olla savisessa peltomaaperässä! Espoon taajama-alueilla on aika tavallista, että paalumetrejä lyödään tontille yhteensä hieman toistasataa metriä, mutta määrä vaihtelee suuresti alueen mukaan.

Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.
Paikalla tehtäviä valupaaluja varten kaivettiin viisi isoa kuoppaa sorapetiin.

Maaperä säästää tai maksaa

Jos olisimme suostuneet teettämään rakennesuunnittelijan alkuperäisen ehdotuksen mukaisen tuulettuvan alapohjan eli 80 senttimetrin korkuisen ryömintätilan talon sokkeliin, olisimme lopulta joutuneet paaluttamaan toisella puolella taloa ja räjäyttämään peruskalliota toisella puolella taloa, joten rahaa olisi palanut moninkertaisesti.

Kannattaa yrittää selvittää jo ennen tontin ostoa mahdollisimman tarkoin, millainen maaperä alueella on, ettei tule kovin suuria ja kalliita yllätyksiä rakennuksen perustusvaiheessa. Neuvoa voi kysyä vaikka paikallisesta rakennusvalvonnasta, sillä heillä on tietoa samalle alueelle rakennettujen talojen perustamistavoista ja paalutustarpeista.

Jouduimme korvaamaan liian lyhyeksi jääneet teräspaalut rakentamalla paikalle paalumuotit sekä raudoittamalla ja täyttämällä ne betonilla. Tätä ratkaisua kutsutaan ”kaivonrengaspaalutukseksi”, vaikka itse asiassa oikeita kaivonrenkaita ei välttämättä edes käytetä.  

Nämä paikalla tehdyt paalut ankkuroidaan peruskallioon poraamalla ja upottamalla jokaisen muotin kohdalle tukiraudoitukseksi neljä harjaterästä. Koska nämä paikalla tehdyt paalut ovat tuplasti järeämmät kuin muut 90 millimetrin teräspaalut, rakennesuunnittelijan mukaan kaikkia kahdeksaa puuttuvaa paalua ei tarvitse korvata vaan noin 2,5 metrin paaluvälit riittävät. Tämän mukaan 5-6 paikalla tehtyä erikoispaalua riittää.

Teknisesti homma on aika yksinkertainen, mutta taas kuluu lisää aikaa ja pieni lisähaaste koituu myös siitä, että emme ole vielä saaneet työmaasähköä tontille.

Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.
Perustus Centerin Rauno porasi harjateräkset peruskallioon paalumuotteja varten.

Kaivorengaspaalutus pika-ajassa

Onneksi tämä ylimääräinen paalu-urakka sujui lopulta ripeästi. Taitava kaivurikuskimme Jouni teki sorapetiin viisi kuoppaa eikä kaivuuta tullut kuin puolesta metristä metriin per kuoppa.

Koska meillä ei ollut riittävän järeää poraa saati sähköä tontilla, ilmoitin viime lauantai-iltana Urakkamaailmassa, että nyt olisi heti alkuviikosta yhden päivän porauskeikka Mankkaalla. Seuraavana aamuna, siis sunnuntaina, Perustus Centeristä (puh. 0456171788 / Joni Kamunen) tuli tarjous, jonka hyväksyin ja työ sovittiin keskiviikolle.  

Hain Hartman Raudasta 18 metriä 16 millimetrin harjaterästä muottien ankkurointiin peruskallioon, kuusi metriä metallista 200 millimetrin ilmastointiputkea valumuotteihin ja säkillisen juotossementtiä muottiterästen kiinnitykseen kallioon. Perustus Center toi mukanaan järeän kallioporan, timanttikärkiset 20 millimetrin poranterät ja bensakäyttöisen aggregaatin, jolla saatiin tarvittava sähkö.

Rauno Perustus Centeristä porasi kallioon reikiä viitisen tuntia ja minä pätkin harjateräkset sekä ilmastointiputket sopivan mittaisiksi. Aikaa koko hommaan meni kuusi tuntia. Oli mukava huomata, että kyllä näiden toisinaan parjattujen rakennusurakka-sivustojenkin kautta voi löytää ammattitaitoisen ja työlleen omistautuneen tekijän nopeasti ja ihan kohtuuhintaan. 

Mitä tämä lysti sitten maksoi? Lisäkustannuksia ylimääräisestä paalutusvaiheesta tuli materiaaleineen noin 750 euroa, mutta toisaalta säästimme suunnilleen saman verran teräspaalujen materiaalikustannuksissa, kun niitä lyötiinkin vain puolet arviosta. Kokonaisbudjetti ei siis heilahtanut, mutta ylimääräistä aikaa kului järjestelyineen neljä päivää.

Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!
Valuharkkokuorma saapuu etuajassa - ja tässä on vasta puolet!

Rakentamisen dominoefekti

Kuten olen aikaisemminkin moneen kertaan todennut: kun yksi aikataulu pettää syystä tai toisesta, seuraukset tuntuvat koko toimitusketjussa. Eli kun paalutus ei onnistunut yhdellä kerralla, tontille kasautuneita sorakasoja ei saatu upotettua lähellekään tarvittavissa määrin talon perustuskaivantoon, minkä seurauksena viikkoa etuajassa tulleet valuharkot tukkivat tontilla kaiken vapaan tilan.

Kaiken kukkuraksi talotoimittajan tilauksesta tontille ilmestyi toissa aamuna ilman ennakkovaroitusta kaksi lavaa väliseinä- ja pylväsharkkoja eli yhteensä 38 tonnin painoiset harkkolavat, jotka tukkivat tehokkaasti talon edustan. Niiden siirtäminen toiseen paikkaan on silkkaa käsityötä harkko kerrallaan.

Siispä pieni pyyntö talotoimittajille: voisitteko vaivautua edes kysymään rakennuttajalta, milloin tällaisia toimituksia voi tehdä ja sopivatko tavarat tontille ennen kuin ne ilmestyvät pihamaalle. Näitäkään harkkoja ei nimittäin tarvita kuin parin, kolmen viikon päästä. Toisaalta käyhän se eläkeläisen kuntoilemaan kannustaminen näinkin.

Seuraavaksi täytämme paikalla tehtyjen paalujen kuopat soralla, asennamme loput salaojat ja rännivesiputket ja tasaamme sorapedin lopulliseen korkoonsa. Samalla saamme sorakasoja hieman pienemmiksi. Jos kaikki menee hyvin, talon pystytysporukka pääsee aloittamaan anturoiden teon ensi maanantaina ja talon runko lähtee nousemaan seuraavalla viikolla. Siis jos ja jos…

Onneksi aurinko paistaa eikä vettä ole luvassa ainakaan muutamaan päivään!

 

Kommentit (2)

Jani
1/2 | 

Tuo on kyllä valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus kuljetusalalla: vaikka miten luvataan että soitetaan kun tavara lähtee tehtaalta tms, niin mitään ei kuulu ennen kuin kuski soittaa "olen pihallanne, mutta kukaan ei ole kotona?" tai vielä pahempaa, pudottaa tavarat satunnaiseen paikkaan tontille josta ne sitten tilaaja yllätyksekseen joku päivä löytää...

Janne
2/2 | 

Googlailu todellakin kannattaa ennen talon pohjatöitä ja perustuksia lähtee teetättämään muualla. Me pyysimme huviksemme https://kodinplaza.fi/ sivustolta maanrakennuksesta tarjouspyyntöjä. Seitsemästä eri urakoitsijasta halvin urakkatarjous oli 26 000 € ja kallein 48 000 €. Meidän vinkki uusille rakentajille on ainakin noista isoimmista työvaiheista pyytää useammalta eri tekijältä tarjouksia – saa enemmän näkökulmaa siihen, kuinka työ kannattaa oikeasti tehdä ja lisäksi voi säästää sievoisen summan rahaa..

Seuraa 

Olemme eläkkeellä oleva espoolaispariskunta Timo, 64, ja Christina, 66, Luotonen. Rakennamme omakotitalon kahden aktiivisen eläkeläisen tarpeisiin. Millaisiin yllätyksiin törmäämme rakennusvaiheessa? Pitääkö budjetti? Miltä unelmien talo alkaa näyttää, kun se muuttuu konkretiaksi?

Rakennamme eläketaloamme samalle tontille, jossa sijaitsee 1980-luvulla rakentamamme lapsiperhevaiheen talo. Vanhassa talossa on jo uudet asukkaat, tulevat naapurimme. 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat