Eläkkeelle jääminen tuntui aivan ihanalta aluksi muutaman kuukauden. Sitten kun ajattelin tarkemmin, niin minulla oli nyt 8 tuntia päivässä ylimääräistä aikaa. Se tieto tuli niinkuin yllätyksenä, vaikka olin sen tiennyt mutta en ollut ajatellut sitä näin. Alku aika oli mennyt levätessään, lukiessa, rentoutuessa ja huomasin, että aloin tylsistyä. Nyt oli jo pakko alkaa suunnittelemaan päivärytmiä. Lapsenlapset veivät noin 25 % tästä uudesta ylimääräisestä ajasta, mutta vielä jäi aikaa. Oli pakko tehdä päivärytmi. Päivärytmiin kuului liikuntaa, ystävien tapaamista ja matkustelua. Tähän kaikkeen sopeutumiseen meni reilu vuosi, jonka jälkeen se muuttui rutiiniksi. Nyt jo useamman vuoden jälkeen tuntuu jo mukavalta. Lapsenlapset ovat kasvaneet ja eivät tarvitse hoitoa edes viikottain. Päivistä on tullut aktiivista rutiinia. Nyt osaan nauttia tästä vapaudesta. 

Työssä ollessa, päivittäin sai lämpöisen lounaan. Kotona aluksi päivät meni useasti kahvilla ja leivällä, mutta nopeasti tajusin, ettei voi niin mennä.  Nyt meillä on joka päivä lämpöinen ateria kerran päivässä. Työterveys loppui myös, mutta meillä on niin toimiva terveyskeskus, josta olen saanut kaiken tarvitsemani hoidon.

Nyt voin kyllä ihan oikeasti sanoa, kyllä eläkkeellä on mukavaa.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 


 

Olen jo muutaman vuoden eläkkeellä ollut nainen. Perheeseeni kuuluu mies, poika ja tytär sekä neljä lastenlasta ja koiramme Lumi (westie). Kerron tässä blogissa eläkkeellä olemisen tuomista tunteista, terveydestä, liikunnasta, vanhenemisesta, matkustamisesta, ystävistä yms. 

Hae blogista