”Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa” Emeritusprofessori Osmo A Wiion toinen laki inhimillisestä viestinnästä ( 1976-78).

Blogi joka toteuttaa melkein jokaista Osmo A Wiion inhmillisen viestinnän lakia : Dear Anoppi and Appi

Olen 47 vuotias nainen, naimisissa brittiläisen miehen kanssa ja olen asunut Englannissa  14 vuotta joista muutama vuoden asuimme Skotlannissa ja Karibialla; Turks ja Caicos saarilla mieheni työn vuoksi. Asumme nyt Englannissa, Lontoon suuralueella,  missä myös mieheni perhe asuu.

Aviomieheni vanhemmat ovat eronneet jo useita vuosia sitten mutta en ole ikinä tavannut niin kaunista ja hyvää suhdetta mikä on mieheni äidin uuden perheen  ja isän uuden perheeen välillä. Kaikki ovat puhe- ja vierailuväleissä,  mikä tuli taasen hyvin todistettua menneenä viikonloppuna. Appiukko ja anoppi ovat usein yhteydessä ja mieheni isäpuoli ja appiukko pelaavat yhdessä tennistä.

Kutsumme leikkisästi anoppilaa Royal Mailin Headquarters

( Kuninkaallisen postin päämajaksi) sen vuoksi että ei ole uutista, kuulumista, huhua,  totta tai tarua etteikö anoppi olisi tietoinen tai ainakin halukas tietämään. Hän on myös se, jolle mitä ilmeisemmin on ensin kaikki kerrottava ja sitten vasta saa tietää muut; mm. Appiukko.

Muutto

Me mieheni kanssa olemme päättäneet että muutamme Suomeen tämän kevään aikana, sillä kaikenkaikkiaan kaikki asiat puhuvat muuttomme puolesta. Olemme pitäneet asian hieman salassa ennen kuin meillä on kaikki faktat tiedossa mutta samalla ajattelimme että, voimme kysyä mieheni isän mielipidettä asiaan ja pyysimme että, olethan ystävällinen ja pidät asian vielä omana tietonasi, sillä mieheni haluaa jutella äitinsä kanssa hieman myöhemmin.

Muutama päivä sitten appiukko tuli vierailemaan ja toi kopion hänen elämänkerrastaan ja keskustelimme muutosta ja kysyin hänen tuntemuksiaan siitä, että miltä hänestä tuntuu ja mitä hän ajattelee muutostamme Suomeen.

Hän oli hyvin ymmärtäväinen sillä mieheni on asunut useaan otteeseen eri maissa joten tämä ei ole mikään uusi asia. Pyysin häntä vielä pitämään asian salaisena sillä aikomuksemme oli mennä tapaamaan anoppia tulevana viikonloppuna ja kertoa hänelle suunnitelmistamme.

Kuinkas sitten kävikään.....

”On olemassa aina joku , joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut ” Osmo A Wiion kolmas laki inhimillisestä viestinnästä ( 1976-78).

Tuossa aikaisemmin mainitsemani ihana tosia-asia, että vaikka mieheni vanhemmat ovat eronneet, ovat kaikki sisarukset, puolisisarukset ja aikuiset erityisen hyvässä suhteessa ja tiedonkulku on taattua, mitä sitten tapahtuukin itsekunkin perheessä.

Niin sitten kävi että appiukkoni poika( mieheni velipuoli) joka tapasi anopin mainitsi aikomuksistamme muuttaa Suomeen. Anoppi heti kuultuaan uutisista , soitti appiukolle joka yritti parhaaalla tavalla olla sanomatta mitään, mutta epäonnistui täysin ja itseasiassa meni oikein kahville anopille kertomaan mitä me olemme suunnitelleet.

Samaisena päivänä mieheni soitti minulle ja sanoi että ; I’m sorry to say, but dad has ”let the cat out of the bag!”( Isä on päästänyt kissan laukusta ulos ).

Minulla meni vähän aikaa ymmärtää mitä hän tarkoittaa sillä että kissa on päästetty laukusta ? Päässäni vaan pyörii muistikuva siitä, että appiukon Max kissa kuoli 2 kk sitten joten miten on mahdollista että appiukko olisi edes kuljettanut Max kissaa laukussa ja minne? Onneksi hieman mietittyäni sanontaa, tajusin että se tarkoitti sitä, että appiukko oli paljastanut salaisuuden.

Selvisi että appiukko oli mennyt kahville anopille ja kertonut aikomuksistamme siten, miten  hän oli suunitelmamme ymmärtänyt ja ilmoittanut myös siihen totaalisen väärää tietoa siitä, että  mieheni jää eläkkeelle.

Tähän pitää mainita, että mieheni ei ole puhunut jäävänsä eläkkeelle vaan ainoastaan on jo aikoja sitten sanonut, että kun hän on eläkeiässä, hän haluaisi muuttaa Suomeen.

Mikä tästä asiasta tekee niin vaikuttavan että minun on kirjoitettava siitä on se, että  vaikka olen asunut Englannissa jo monta vuotta, olen kokenut useaan otteeseen , että en oikein kuulu tänne, en ole saanut sellaista jalansijaa tai paikkaa mieheni perheessä tai tässä yhteiskunnassa,  vaikka olen todella yrittänyt. He ovat aivan ihanan herttaisia ja kohteliaita ja auttavaisia mutta koen , että ulkomaalainen on aina ulkomaalainen.

Olen myös valitettavasti tuntenut heidän puoleltaan tietynlaista arkuutta ja tietämättömyyttä, mutta myös laiskuuttaa tutustuakseen minuun, kulttuuriimme, perheeseeni Suomessa ja yleensäkin minuun.  

Altavastaaja/ underdog: (heikommassa asemassa oleva; se, jonka odotetaan pärjäävän huonommin)  

Altavastaaja on sana, joka kuvaa hyvin tuntemuksiani mitä koen istuessani sunnuntai lounaalla anoppilassa, ja niitä sunnuntaita on monia!

Asia on ollut kuitenkin sellainen, mistä en ole jostain syystä halunnut sanoa heille vaan olen yrittänyt keskittyä täysin meidän omaan elämäämme ja hyvinvointiin sekä omien vanhempieni asioiden hoitoon Suomessa ja tässä kaikessa minua on tukenut  ihana, rauhallinen ja ymmärtäväinen aviomies ja olen suunnattoman iloinen siitä.  

Anopin kohtaaminen

Koittaa se sunnuntai kun menemme anoppilaan ja mistä se johtuu, että vatsassa tuntuu siltä kuin olisin tehnyt jotain pahaa. Samanlainen tunne kuin lapsena, jos oli tehnyt jotain pahaa ja joutui kohtaamaan vanhemmat ja odottamaan seuraamuksia.

Miksi ihmeessä me molemmat koimme tällätavoin? Tämähän on meidän elämä, me haluamme tehdä siitä mahdollisimman hyvän.

Muutomme puolesta puhuu niin monta positiivista asiaa mutta en ymmärrä miksi tämä on niin vaikea kertoa anopille.

Saaavuttuamme anoppilaan, kohtaamme kylmistä kylmimmän katseen, ei halauksia, ei tervehdyksiä. Englantilainen sanonta kuvaa hänen ilmettään ja olemustaan hyvin:A face like a lemon ( naama kuin sitruuna; henkilö joka on olemukseltaan välinpitämätön mutta tietää tarkalleen mitä he ovat tekemässä).

Istuimme keittiöön ja odotimme mitä hän sanoo. Hän oli tehnyt 3-sivuisen listan kysymyksiä siitä, olemmeko ottaneet huomioon asioita mitä meidän pitäisi!

Tämä oli se ongelma, sillä hänellä oli niin paljon väärää tietoa, että hän oli jo mielessään luonut huolta ja turhaa murehtimista.

Tähän haluan lisätä, että edellämaintuista kommenteistani anopin luonteesta huolimatta, hän on rakastava ja hauska anoppi , kun hän niin haluaa.

Meille on myös mieheni perheessä  tapahtunut niin hirveän ikävä ja surullinen asia että menetimme viime keväänä kauniin 47 vuotiaan mieheni veljen vaimon sairauteen joka tuli aivan yllättäen ja hän ei koskaan herännyt tästä sairaudesta ja oli koomassa 1 kuukauden ajan ja hän kuoli keuhkokuumeeseen. Tämä on ehdottomasti asia, joka vaikuttaa meihin kaikkiin ja tiedän, että anopille tämä on ollut suuren suuri suru, hänellä on huoli toisen poikansa jaksamisesta rakkaan puolison kuoltua.

Meillä kaikilla on suru mutta samalla tällainen yhtäkkinen järkyttävä tapahtuma laittaa miettimään asioita ja pohtimaan , mitä me haluamme elämältämme, sillä mitä tahansa voi tapahtua, itsekullekin.

Pitäisi pyrkiä olemaan iloinen siitä mitä on, ei sitä mitä ei ole, sillä koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua. Tämä surullinen asia on ollut myös yksi niistä asioista mikä on vaikuttanut päätökseemme muuttaa mutta myös se, että lontoolainen hektinen elämä alkaa olla liian hektistä ja koen että minusta olisi paljon enemmän hyötyä Suomessa missä voimme auttaa ja olle tukena vanhemmillemme, jotka ovat jo vanhoja. 

Takaisin Anoppilaan..

Tilanne meni siihen, että hän hyssytteli minua olemaan hiljaa ja sanoi asioita, joita en olisi halunnut kuulla. Sain tarpeekseni ja lähdin itkien pois ja viimeiset sanat jotka hänelle sanoin, olivat että: Minullakin on perhe! Isäni on 80 vuotta ja asuu yksin, äitimme on hoitokodissa Dementian vuoksi ja me kaikki kärsimme siitä, että elämä ei ole enää sitä mitä se oli,  joten me haluamme muuttaa niitä asioita, mitä me vielä voimme muuttaa, ja se on meidän elämämme.  

Mieheni jäi vielä hetkeksi ja sai vihdoinkin selitettyä hänelle miten asiat oikeasti ovat ja tilanne rauhoittui.

Huolimatta tästä, molemmista meistä tuntui todella kamalalta, me emme ymmärrä miksi hän reagoi niin vahvasti ja varsinkin kun tämähän on ihana asia, meidän ihana asia, miksi siitä pitää suuttua ja olla vihainen. Varsinkin kun mieheni ei ole hänen ainoa lapsensa vaan anopilla on kolme lasta appiukon kanssa ja kaksi muuta hänen uuden miehen kanssa ja toisekseen, me emme muuta Australiaan vaan 3 tunnin lentomatkan päähän.

Muutaman tunnin kulutta tästä edellämainitusta episodista, sain tekstiviestin anopilta : ”I am happy about Finland, now I have the true facts xx / Olen iloinen nyt kun minulla on kaikki tosiasiat xx”

Mieheni soitti hänelle ja hän sitten siellä ilmoitti että :”On ihana että te muutatte Suomeen! En ole muuten koskaan pitänytkään teidän talosta”

Seuraavana päivänä, sain häneltä tekstiviestin: So sorry Irje, I was very rude, luv, annopi xx/ Olen pahoillani Irje, olin hyvin ilkeä, rakkaudella annopi xx ( hän ei muista miten ”anoppi”kirjoitetaan.)

Vastasin hänelle: ”Yes, xx Irje”

”Mitä enemmän viestitetään sitä huonommin viestintä onnistuu”.

 Osmo A Wiion neljäs laki inhimillisestä viestinnästä ( 1976-78).

 Irje :) 

Kommentit (0)

Seuraa 

Irjen kirjeet- ovat ajatuksia elämästä joissa käsitellään, yritetään ymmärtää ja jakaa ajatuksia elämän arkisista haasteista. Blogi on kirjoitettu ulkosuomalaisen näkökulmasta mutta pian paluumuuttajan näkökulmasta.
Blogissani haluaisin tuoda esille asioita joita näen ja koen tärkeäksi ja pystyisin vaikuttamaan asioihin mitä yhteiskunnassamme tapahtuu, huumoria unohtamatta.
Lainaten Osmo A Wiion ensimmäistä lakia inhmillisistä viestinnästä; ”Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta ”