Qingdao, Shandong, 15. toukokuuta

Olen viettänyt yhteensä varmaan kuukausia Fushanilla patikoiden ja kiipeillen. Läheisen meren pinnasta ylin 300 metriin nouseva Fu-vuori tuli minulle tutuksi ja läheiseksi. Qingdaoon nyt palattuani suuntasin sinne ensi tilassa. Se oli järkytys.

Rupiset maantieurat oli laajennettu ja asvaltoitu. Vielä pahempaa oli se, että syrjäinen polku oli korvattu puisilla portailla ja käytävillä ja aidatuilla näköalatasanteilla. Ja vielä pahempaa oli tulossa. Vuoren rinteen puolivälin vanha hautausmaa oli rakennettu kokonaan uudelleen kivestä ja betonista ja sitä oli laajennettu. Ja hautausmaan viereen oli rakennettu aidattu, keinonurmella päällystettyjä jalkapallo ja koripallokenttiä. Aivan ilmeisesti sinne on tarkoitus rakentaa huomattava määrä asuinrakennuksia. Niille ei tällä hetkellä ole paikkaa, joten tila joudutaan repimään vuoren kyljestä. Siellä oli kymmeniä ihmisiä maisemoimassa aluetta, istuttamassa puita ja pensaita. Asvaltoitu tie ulottuu jo vuoren selkärangassa olevaan laaksoon ja sielläkin oli miehiä kiveämässä selkärangan katkaisevaa polkua.

Parissa kuvassa näkyy millaisia polut olivat vielä pari vuotta sitten. Vielähän niitä luonnon polkuja Fushanin ylärinteillä riittää, mutta kuinka kauan?

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Jokainen päivä Kiinassa on seikkailu. Tämän kun pitää mielessä niin omatoimimatkan väistämättömät kompuroinnit eivät pääse pahoittamaan mieltä. Kirjoittaja on tykästynyt Kiinaan asuttuaan siellä yhteensä runsaat kolme vuotta. Tässä blogissa hän raportoi kokemuksistaan kahden kuukauden reppureissulta eri puolilla Kiinaa.