Jiuzhaigou - Chengdu, 14. huhtikuuta

Jiuzhaigou on Sichuanissa. Se tunnetaan valtavan hienon värisistä lammista ja järvistä ja kymmenistä vesiputouksista. Se kuuluu YK:n listaamiin luontokohteisiin. Se tarjosi meille taas uusia seikkailuja.

2 000 - 3 000 metrin korkeudessa sijaitsevaan laaksoon ei pääse junalla ollenkaan. Löysimme halvan tunnin lennon, runsaat sata euroa kahdelta mieheltä Chengdusta lähimmälle lentokentälle, joka sijaitsee 3 400 metrin korkeudessa. Mistä lienee löytänyt riittävästi tasaista maata lentokenttää varten.

Siihen halpuus sitten loppuikin. Huanglong lentokentällä oli kylmä. Kaverini halusi välttämättä vaihtaa sandaalit lämpimämpiin kenkiin heti repun saatuaan. Jiuzhaigoun bussi lähti ennen kuin ennätimme siihen. Pakko turvautua taksiin, joita on trjolla runsaasti. Välittäjämiehet ja taksikuskit tarjosivat kyytiä 300 juanilla, josta olivat valmiita tinkimään parikymppiä. Valitsimme kuitenkin taksin, joka lupasi vievä meidät 90 kilometrin matkan taksamittarin summalla. 100 juanin bussikyyti vaihtui 320 juanin taksimatkaksi.

Yö oli jo pimeä, satoi vettä ja tie oli täynnään autoja ja busseja ja muutamia kuorma-autojakin. Matka vuoristotiellä oli ohituksia toistensa jälkeen nuoren kuskin puhuessa Samsungin kalleimpaan älypuhelimeen. Jiuzhaigouta lähestyttäessä tie kävi todella kiemuraiseksi. Tien varressa oleva suuri liikennetaulu kertoi, että edessä oli ensimmäinen mutka. Mutkatauluja riitti kaikkiaan kymmenen.

Taksi pysäytti hotellin eteen ja sateessa kiirehdimme sisälle.

- Onko teillä varaus, neitokainen tiedusteli vastaanottotiskin takaa.

Meillä oli varaus ja ojensimme passit hänelle. Aikansa tietokoneen näyttöä tutkittuaan hän kirjasi meidät sisälle ja keräsi kahden yön maksun ja tavanomaisen sadan juanin avainpantin. Vasta myöhemmin selvisi, että meidät oli kaapattu jälleen.

Ihmettelin kyllä, miksi hostellin isäntä soitti ja kyseli saapumisestamme, mehän olimme jo buukanneet sisään. Joku tietokatko varmaan.

Mokasin pahasti siinä, etten ollut selvittänyt mikä varaamani hostellin nimi oli kiinaksi. Se on hieman työlästä, sillä varausjärjestelmien sivut ovat englanniksi ja ne käyttävät hostelleista vain niiden englanninkielisiä nimiä. Asian selvittäminen vaatii vähän viitseliäisyyttä. Paperituloste tekisi asiat paljon helpommaksi.

Oikea majapaikka sijaitsi aivan hotellimme vierestä lähtevän kujan perällä. Huolimattomuus maksoi meille 70 juania yöltä ja lisäksi Booking.com ilmoitti perivänsä 98 juania eli ensimmäisen yön maksun. Retkeilymajan isäntä, joka oli soitellut, osoittautui hyvin joviaaliksi ja avuliaaksi mieheksi, kertoi, ettei hän saa tuosta varausyrityksen perimästä maksusta mitään. Aion kuitenkin kirjoittaa Booking.comin palveluun positiivisen arvion hänen avuliaisuudestaan.

Majapaikkamme oli kyllä astetta parempi kuin tavallinen retkeilymaja, mutta ei se kovin toimiva ollut. Huone oli pirun kylmä, noin 17 astetta. Ilmalämpöpumppu toimi vain pienen pätkän kerrallaan. Hienosti kaakeloidussa kylpyhuoneessa oli suihku yhdellä seinällä ja viemäri vastapäisen seinän vieressä. Ei lattialämmitystä. Myöskään televisio ei toiminut ja muutamat sähköpistokkeet olivat kelvottomia. Langaton lähiverkko oli ajoittain melko nopea, mutta välillä se katkeili tai hidasteli pahasti. Aamiainen jäi syömättä, koska kokki löytyi nukkumasta.

Kaksi asiaa pelasti oleskelun. Sängyissä oli säädettävät lämpölakanat ja paikka sijaitsi 15 minuutin kävelymatkan päässä Jiuzhaigoun kuuluisan kansallispuiston sisäänkäynnistä. Kirjoitan tuosta upeasta paikasta myöhemmin lisää, mutta mainitsen tässä vielä sen, että matkalla vartijan ohjasivat jalankulkijoiden virran jalkakäytävältä kangakattoisiin torihalleihin, jossa vuorelle matkaavat joutuivat myyjien pommituksen kohteeksi.

Aamu oli sateinen. Kaupungin kadunvarret olivat täynnään muovisia sadeviittoja ja kenkäsuojia myyviä naisia. Myöhemmin puiston roskakorit täyttivät sadeviitoista kenkäsuojien palaset työllistivät puiston roskienkerääjiä.

Kirjoitan tätä bussissa matkalla Jiuzhaigousta Chengduun. Lumihuippuiset vuodet, värikkäät tiibetiläiskylät stupineen ja lippumerineen, tien vieressä ensimmäisiä ruohotupsuja laiduntuvat hevoset ja jakit vaativat nyt huomiotani. Luonto on vielä ruskean harmaa. Puistossa puut olivat kukassa tai hiirenkorvalla, täällä ei ole vielä niitäkään.

PS. 10,5 tuntia kestäneen bussimatkan aikana voimme nähdä varhaiskevään muuttuvan täydeksi alkukesäksi. Korvat loksahtelivat neljä bussin matkatessa alaspäin ja samaan aikaan kesä eteni silmissä.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Jokainen päivä Kiinassa on seikkailu. Tämän kun pitää mielessä niin omatoimimatkan väistämättömät kompuroinnit eivät pääse pahoittamaan mieltä. Kirjoittaja on tykästynyt Kiinaan asuttuaan siellä yhteensä runsaat kolme vuotta. Tässä blogissa hän raportoi kokemuksistaan kahden kuukauden reppureissulta eri puolilla Kiinaa.

Hae blogista

Sisältö jatkuu mainoksen alla