Chengdu, 10. huhtikuuta

Eilinen matka Huayinin kaupungista, siis sieltä missä Huashan-vuori sijaitsee, Chengduun ei alkanut kovin hyvin ennusmerkein. Lentomatkoja ei saa kovin edullisesti, kun ryhtyy ostamaan lippuja viime tingassa, mutta junalippujen hinnat ovat vakaita. Mutta ei se junakaan aina niin yksinkertainen juttu ole.

Junalla matkustaminen ei suju enää keskustasta keskustaan edes pienissä kiinalaiskaupungeissa. Suurissa kaupungeissa on aina ollut useita rautatieasemia, mutta luotijunaratojen myötä pieniin kaupunkeihin, oikeastaan niiden ulkopuolelle, on rakennettu uusia asemia.

Huashanista Chengduun menevissä junissa ei ollut matkustuspäivänä yhtään makuupaikkaa ja matka kestää ainakin 12 tuntia. Luotijunalla sinne ei pääse. Xi’anin eteläiseltä asemalta lähtevässä yöjunassa sen sijaan oli runsaasti vapaana kovien vuoteiden paikkoja istumapaikkojen lisäksi. Huashanista Xi’aniin valitsimme sellaisen junan, joka päämääräksi oli merkitty Xi’an. Kuvittelimme sen menevän juuri eteläiselle asemalle, koska useimpien junien päämäärä oli Xi’an North. Väärin arvattu!

Päädyimme pohjoisasemalle, mutta siellä kävi tuuri. Lipunostohallissa oli kymmeniä pitkiä jonoja, mutta ystävällinen, komealla punaisella rintanauhalla varustettu asemaopas osasi hommansa. Hän vei minut aseman ulkopuoliselle lipunmyynti-ikkunalle, jossa oli jonossa vain pari ihmistä. Sen takana istui pari-kolmekymppinen lipunmyyjävelho, joka osasi englantia loistavasti. Hänen sormensa tanssivat näppäimistöllä, kun hän kävi läpi junat. Niissä oli vain kovia istumapaikkoja vasta seuraavana päivänä löytyisi makuupaikkoja, nekin päiväjuniin.

Oma-aloitteisesti hän kuitenkin esitti, että eteläiseltä asemalta lähtevässä yöjunassa olisi makuupaikkoja. Hän pystyi myymään liput siihen junaan ja lisäksi vielä toiseen junaan, joka vei meidät iltapäivällä eteläiselle asemalla. Vielä muuta vuosi sitten junaliput piti ostaa juuri lähtöasemalta ja ne voi hankkia vain viisi päivää aikaisemmin. Matka eteläiselle asemalle kesti 50 minuuttia, vaikka matkaa piti olla vain 30 kilometriä. Keskikokoisetkin kiinalaiskaupungit ovat laajoja.

Kun lopulta pääsimme iltakymmenen junaan, lähes koko vaunuosasto oli tyhjä. Saimme matkustaa alavuoteilla ja koska tässä luokassa ei ole seinää käytävän puolella, meillä oli ikkuna kummallakin puolella junaa. Aamun valjetessa oli herraskaista makoilla puoli-istuvassa asennossa sängyn päällä ja ihailla Sichuanin komeita, vehreitä, kumpuilevia maisemia ja kasvukuntoon laitettuja kasvimaapenkkien rivistöjä. Junan kovaääniset soittivat kaihoisaa kiinalaismusiikkia.

Tämä matkakokemus teki minuun vaikutuksen, sillä se poikkesi täydellisesti aikaisemmista junamatkoista Kiinassa. Yleensä junat ovat tungokseen asti täynnä, ihmiset kulkevat ja hälisevät jatkuvasti. Kovien vuoteiden ostossa on kolme vuodetta päällekkäin  kummallakin seinällä ja kahdessa ylimmässä on ilmatilaa vain 65 senttiä, joten niissä ei mahdu istumaan. Sen seurauksena alavuoteet muuttuvat yleisiksi istumasohviksi. Ja koska kovien vuoteiden osasto on halvempi kuin suljettu neljän hengen pehmeiden vuoteiden hytti, monet säästäväiset kiinalaiset matkustavat niissä ja raahaavat mukanaan suuria matkatavarakasoja.

Junassa oli ravintolavaunuja, mutta sinne ei tarvinnut lähteä saadakseen syötävää ja juotavaa. Aamun valjettua työntökärryistä tarjottiin jatkuvasti aamiaista, virvoitusjuomia, makeisia, kuivattuja hedelmäkarkkeja ja aikakauslehtiä.

Suurin kummastuksen aihe oli se, että 14 tunnin matkan lopussa junan vessakin oli suhteellisen siistissä kunnossa.

Kommentit (2)

Akki12
3/2 | 

There are more user are connect the window10 with wirelass display. if you are not connect  http://windowstuts.net/mobile  and you are face the some error to join the website create the folder and save the file on this window10

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Jokainen päivä Kiinassa on seikkailu. Tämän kun pitää mielessä niin omatoimimatkan väistämättömät kompuroinnit eivät pääse pahoittamaan mieltä. Kirjoittaja on tykästynyt Kiinaan asuttuaan siellä yhteensä runsaat kolme vuotta. Tässä blogissa hän raportoi kokemuksistaan kahden kuukauden reppureissulta eri puolilla Kiinaa.

Hae blogista

Sisältö jatkuu mainoksen alla