Beijing, 28. toukokuuta

Parin päivän vierailuista Shanghaissa jäivät tällä kertaa mieleen pilvenpiirtäjät, niiden korkeus ja suuri lukumäärä. Suuri osa niistä oli myös kauniita. Niiden suunnitteluun ja ulkonäköön oli panostettu.

Edellisen kerran olin Shanghaissa melkein vuosikymmen sitten. Siitä reissusta jäi eniten mieleen sateinen ja hämärä sää, Nanjing-katu ja Huapu-joen rantaa reunustava, pitkän eurooppalaisenkin historian omaava Bund. Silloin joen toisella puolella sijaitsevassa Pudongin uudessa liikekaupungissa oli pilvenpiirtäjiä paljon harvemmassa kuuluisa tv-torni hallitsi maisemaa. Nyt sitä voi katsoa alaspäin pari sataa metriä korkeamman Shanghain Keskustornin näköalatasanteelta. Tosin emme päässeet ihan korkeimmalle 600 metrin huipulle, sillä se avataan yleisölle aikaisintaan elokuussa. Nytkin sisälle otettiin ihmisiä vain ryhmissä ja heitä kierrätettiin tornin erinomaisuudesta kertovien esittelypisteiden kautta. Maailman toiseksi korkeimmassa rakennuksessa henkilökuntaa näytti olevan suunnilleen saman verran kuin vierailijoita. Pari kypäräpäistä työntekijää yritti saada liikettä tornin ulkopuolella, heti näköalatasanteen alapuolella seinästä törröttävään huoltokoriin.

Parin sadan juanin, noin 30 euron pääsymaksusta huolimatta vierailubisnes on tuskin kannattavaa tällä hetkellä. Tuntui kummalliselta, että pakollisessa matkamuistomyymälässä pieninkin tuopinalusta maksoi vähintään sata juania. Tosin sen ympäristön terasseilla myös puolen litran oluttuoppi maksoi lähes saman verran.

Nanjing-katu oli periaatteessa entisenkaltainen ostoskeskittymä, mutta sen lukemattomien pienten, osittain resuisten mainosten tilalle oli tullut vähemmän mutta suurempia ja selkeämpiä mainoksia. Monet maailman tunnetuimmista brändeistä ovat katsoneet tarpeelliseksi näkyä Nanjing-kadulla. Suurimmat kadunvarsineliöt taisivat kuulua Applelle.

Shanghaissa on vielä jäljellä puhelinkoppeja ja niissä oikeita lankapuhelimia siitä huolimatta, että jokainen ihminen näyttää käyttävän älypuhelinta lähes jatkuvasti ja monilla on taskussaan useita kännyköitä. Osa kaupungin puhelinkopeista toimii myös langattomien lähiverkkojen palvelupisteinä. Älypuhelin näkee niiden läheisyydessä koko joukon ero operaattoreiden avoimia verkkoja. Kun sellaiseen yrittää yhdistää, vaaditaan kuitenkin käyttäjätunnus ja salasana.

Edellisen vierailun aikana Shanghain metro oli upouusi ja siinä oli vain pari linjaa. Nyt linjakartta muodostaa suurkaupungille tyypillisen spagettikuvion, mutta matkustaminen sujuu hyvin vaikka jotkut vaihdot vaativat kilometrin kävelyn.

Katujen ilme on elävä. Siellä tulee vastaan höyhentaloa ja ruohotalo. Kadun varrella seisoo kolmipyöräinen mobiilibaari. Bundia rajaa Nanjing-kadusta värikäs viherseinä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Jokainen päivä Kiinassa on seikkailu. Tämän kun pitää mielessä niin omatoimimatkan väistämättömät kompuroinnit eivät pääse pahoittamaan mieltä. Kirjoittaja on tykästynyt Kiinaan asuttuaan siellä yhteensä runsaat kolme vuotta. Tässä blogissa hän raportoi kokemuksistaan kahden kuukauden reppureissulta eri puolilla Kiinaa.