Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. Kun taivut jousimiehen voimasta, taivu riemulla.

Näin kirjoitti libanonilainen runoilija Kahlil Gibran 1920- luvulla. 

On osattava päästää irti, osattava antaa uusien sukupolvien elää omaa elämäänsä. Ja on osattava jatkaa omaa elämäänsä.

Mutta jousimiehen ja nuolen sitoo toisiinsa hiuksenhieno siima, sukupolvien ketju. Tunnistatko sen? Minä tunnistan. Aika usein huomaan ajattelevani ja käyttäytyväni kuin äitini. Nuorena se raivostutti, nykyisin olen samankaltaisuudestamme ylpeä. Tunnen, että minuun on siirtynyt jotain menneistä polvista. Olen osa omaa elämääni suurempaa tarinaa. 

Älä ratsasta iälläsi. Vetoa elämänkokemukseesi.

Psykoterapeutti Marjatta Grahn sanoo tämän lehden haastattelussa, että vanha antaa nuorelle juuret. Hänen mielestään vanhan nimenomainen tehtävä on olla sukupolvien yhdistäjä. Vanhemmalla on pitkään kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, mikä elämässä kantaa. On laiskuutta ja välinpitämättömyyttä olla siirtämättä tätä tietoa eteenpäin. Ei saa jättää nuoria yksin.

Sukulaisuus on usein räjähdysaltis ja ristiriitainen side. Joskus sen näkymätön siima on oman itsensä takia pakko katkaista. Mutta parhaimmillaan vanhempi ihminen on nuoremmalleen hyvä harjoitusvastus, josta ponnistaa.

Aika moni pyhittää vanhuutensa harrastuksilleen. Usealle on vaikkapa golfin tasoitusluku kuin uusi sosiaaliturvatunnus. Se muistetaan joka käänteessä. 

Mikäpä siinä, kunhan välillä muistaa myös räknätä, mikä on oma tasoitus läheisissä ihmissuhteissa.

Hauskoja kohtaamisia!

Riitta 

Päätoimittaja

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdessä 19/2017

Kuva iStock
 

Kommentit (0)

Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat