Viime kirjoituksesta on nyt jo hetki aikaa, mutta ajttelin, että olisi kiva päivitellä vähän kuulumisia tänne.

Eilen vietettiin siis taas ystävänpäivää ja tänä vuonna sainkin oikean ystävänpäivän yllätyksen, kun vanha ystävättäreni soitti aamulla ja kysyi sopisiko tulla kylään. Vastasin, että totta kai ja muutaman hetken kuluttua hän olikin jo pullapitkon kanssa ovella kolkuttelemassa. En ollut tullut ajatelleeksikaan kauanko siitä oli jo vierähtänyt, kun viimeksi tapasimme, mutta istuimme lopulta kahvipöydässä juttelemassa ja juoruilemassa kunnes ulkona alkoi jo hämärtää.

Niin se juttu vaan luistaa, kun ei ole hetkeen nähnyt toista! Neljän seinän sisällä vietetystä päivästä, jolloin en tehnyt varsinaisesti yhtikäs mitään, tulikin yllättäen yksi rakkaimmista muistoista ystäväni kanssa. Hänen lähtiessä huikkasin vielä ovelta perään, että lupaan laittaa hyvän kiertämään ja tulla seuraavan kerran yllättämään hänet kahvipullien kanssa. 

PS: Kysyin ystävältäni, mistä hän oli keksinyt soittaa minulle ja tulla kylään. Hän kertoi katselleensa ikkunalaudallaan olevaa muorinkukkaa ja miettineensä, mistä sekin oli siihen alkujaan tullut. Lopulta hän oli muistanut, että minä olin sen hänelle lahjaksi antanut (aikapäiviä sitten tosin). Lahja muistuttaa antajastaan, niinhän sitä sanotaan. Tällä kertaa se oli totisinta totta!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hae blogista

Kategoriat