Kesä on todellakin tullut! Nyt on saanut nauttia ulkona sellaisista keleistä, ettei monesti kesälläkään pääse ihastelemaan näin sinistä taivasta ja peilityyntä järveä.

Tein hiljattain vuoden ensimmäisen retken ystävättäreni kesäpaikalle. Kevätsiivoukset ja vuotuiset risusavotat oli hoidettu pois alta jo aikaisin keväällä, joten minä olin paikalla puhtaasti nauttimassa omasta lomasta ja ystävän seurasta. Kyllä siinä sielu lepää kun saa katsella laiturilla rauhassa kun luonto puhkeaa kukkaansa. Vihertävät puut, keskenään nokittelevat silkkiuikut ja taustalla kaunis pikkulintujen orkesteri. Olo oli kuin juhannusiltana konsanaan. Ainut asia, joka paljasti, että eletään vasta aikaista toukokuuta, oli illalla nopeasti iskevä viileä tuuli. Heti auringon laskettua piti kaivaa vielä pipo esille. Niin kylmästi kaakosta järveä pitkin kulkeva tuuli iski.

Päätimme seuraavana päivänä lähteä pienelle souturetkelle lähijärven ympäri. Mukaan pakattiin termoskahvit, mutta syötävää ei kumpikaan halunnut mukaan. Tuntui hauskalta vetää pelastusliivit taas päälle. Tällaiselle satunnaiselle mökkisoutelijalle ne ovat aina omanlaisensa merkki kesän tulosta. Vesi oli vielä viileää, mutta aurinko lämmitti todella ihanasti niskassa, kun soudimme hiljalleen rantaa pitkin pois kotilaiturista. Tänne on tänä kesänä vielä pakko palata, ajattelin. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla