
Jokainen meistä haluaa elää hyvän elämän, ja jokaisella on omat haaveensa miten sellaisen saavuttaa. Nykyaikana onnesta ja hyvästä olosta pauhataan joka tuutista, mutta mitä se oikeastaan on? Miten ihan tavallinen ihminen hyvän elämän näkee ja kokee? Onko hyvän elämän salaisuus lopulta niin salaista… ja jos se ei ole salaisuus miten sen voi löytää? Hyvästä olosta ja onnen löytämisestä puhutaan paljon. Tämän takia monelle nuorelle onnen saavuttamisesta saattaa tulla eräänlaista suorittamista. Kuitenkaan onnea ei voi suorittaa. Itse olen vähän yli kolmekymppinen nainen. Välillä tunnen olevani hukassa, niin paljon hyväntahtoisia neuvoja hyvän elämän ja ikuisen onnen saavuttamiseksi saan. Uskon kuitenkin, että kun elämää on kokenut ja nähnyt, niin tietää, että hyvän elämän salaisuus, iso kokonaisuus, rakentuu pienistä asioista.
Sumuisen maaliskuun päivänä päätän lähteä etsimään vastausta hyvän elämän salaisuuteen, päädyn tapahtumaan jossa paljon erilaisia kävijöiltä joilta voin kysellä löytyisikö heiltä hyvän elämän salaisuuden resepti kanssani jaettavaksi.
Ensimmäinen joka tutkimusmatkallani tulee vastaan on herttainen Qin Chau. Näen hänen kävelevän sisään hyvin määrätietoisen oloisena, ja aikani etsittyäni löydän hänet kuuntelemassa erästä luentoa. Qin on saapunut paikalle yksin hakemaan uusia ideoita ja kontakteja. Etenkin uusien ystävien löytäminen olisi hänelle todella mieluisaa. Työelämässä mukana oleva Qin pitää itsensä nuorena harrastusten avulla, liikkumalla ja lukemalla. Terveelliset elämäntavat ovat Qinin hyvän elämän keskeisin salaisuus, ja hänen haaveisiin kuuluu saada lisää aikaa harrastamiseen.
Kaija Reinikainen kävelee vastaan pinkissä pipossa salaisen hymyn kanssa. Salainen hymynsä taitaa olla peräisin intohimosta kuunnella luentoja, olipa aihe mikä vaan. Erityisesti Kaija pitää kirjailijoiden luennoista. Kaija on eläkkeellä saanut elämäänsä enemmän aikaa ja nautiskelee siitä puutarhanhoidon ja lukemisen parissa. Hänellä ei ole mitään erityistä haavetta toteuttamatta. Kaijan hyvä elämä, jonka perhe, erityisesti lapsenlapset, hyvät ystävät ja sosiaalinen elämä tuo tullessaan, on tässä ja nyt.
Jatkan matkaani läpi iloisesti sorisevan väen läpi ja katseeni kiinnittyy mukavassa nojatuolissa istuskelevaan leppoisan oloiseen mieheen. Ari Strandén saapunut paikalle vaimonsa kanssa, ja on mielissään päivän annista. Ari painottaa hyvän elämän olevan hänelle tasapainoa ja asioita, jotka luovat hyvinvointia sekä itselle että muille. Arin harrastuksiin, työn ohella, kuuluu luonto ja kalastus. Hänen haaveena eläkkeelle jäädessä ovat matkustelu ja lomailu. Erityisesti tuttu ja turvallinen Kanariansaaret on matkakohde Arin mieleen.
Seuraavaksi pirteässä lilassa asussa vastaani kävelee Eila Elosuo-Valtari. Eila kertoo pitävänsä hyvän elämän salaisuutena onnellista perhettä ja terveyttä. Eläkkeellä oleva Eila elää aktiivista elämää, johon teatterissa ja konsertissa käynnit sekä matkustelu kuuluvat kiinteästi. Hän on juuri palannut miehensä kanssa neljän viikon Espanjan matkalta, mieluisasta lomakohteesta, johon pariskunta matkaa ilolla yhä uudelleen. Liikunta sekä kulttuuriharrastukset tuovat nautintoa elämään, ja Eila toivoo elämäänsä terveyttä, jotta hänen haaveensa, lastenlasten ylioppilasjuhliin osallistuminen, toteutuu.
Eila Nieminen kävelee haaveilevan oloisena vastaan vihreässä asussa. Hän on saapunut paikalle ystävänsä kanssa. Hänen reseptinsä hyvään elämään koostuu hyvästä terveydestä, ystävistä ja innostuneisuudesta oman hyvinvoinnin hoitamiseen. Eilan harrastuksiin kuuluu Asahi liikunta, jota hän on harrastanut jo 7 vuotta, kaksi kertaa viikossa. Pienen juttuhetken jälkeen huomaan, että Asahi on todellakin vienyt Eilan sydämen. Hänen innostuksensa saa minutkin kiinnostumaan lajin monipuolisesta annista ja Eila suositteleekin lajia kaikille. Asahi yhdistää liikunnan ja Eilan sosiaalisen elämän, sillä useat hänen ystävänsä harrastavat myös lajia. Eila harrastaa lisäksi lenkkeilyä, vesiliikuntaa sekä lukemista, ja haaveilee Espanjassa matkustelusta. Eilan hyvän elämän resepti on ilmeisen monimuotoinen, maukas aktiivinen elämä.
Päivän päätteeksi havahdun kahvilasta kuuluvaan iloiseen nauruun ja rupatteluun. Löydän sieltä kaverukset Marja-Liisa Vuorelan ja Vuokko-Liisa Kasarin. Kaksikolla on todella positiivinen tunnelma ja he keskustelevat iloisesti hyvän elämän saloista samalla kikatellen. Marja-Liisa kertoo, että hänelle hyvän elämän salaisuus on rauha itsensä kanssa ja kokonaisvaltainen levollisuus. Hänen koko olemuksestaan hehkuu levollinen ja tyytyväinen olo. Reseptiin kuuluu liikunta, ystävät ja lapsenlapset sekä kiitollisuus pienistä asioista ja hyvistä hetkistä – ”kuten tämä juuri nyt” täydentää Marja-Liisa. ”Huumori on tärkeää elämässäni. Se on tosi tärkeää”, Marja-Liisa painottaa. Ihanat valoisat ystävät ja loistavat, huumorintajuiset omat lapset tuovat elämään nuorekkuutta ja virkeyttä. Marja-Liisan salainen haave on mennä vielä naimisiin. Tämän sanottuaan hän purskahtaa nauruun ja tokaisee ”Älä sitä kirjoita, se oli vitsi!”. ”Haaveenani voisi olla matkustaa jonnekin kauas, vaikea sanoa paikkaa. Se voisi olla hiljainen rauhallinen paikka tai kaupungin vilinässä. Ja kaikkia haaveita ei välttämättä tarvitse edes toteuttaa. On suuri rikkaus nähdä erilaisia kulttuureja ja tavata erilaisia ihmisiä, eikö niin?” Marja-Liisa toteaa lopuksi.
Samassa pöydässä viihtyvä ystävä Vuokko-Liisa kiteyttää hyvän elämän salaisuuden viisaasti: ”Hyvässä elämässä pitää olla joku lähtökohta, ja kaiken A ja O on terveys. Itse edistän terveyttäni säännöllisillä elämäntavoilla, ja minimoin tietoisesti riskejä noudattamalla terveitä elämäntapoja ja olemalla varovainen liikenteessä.” Kysyessäni onko Vuokko-Liisalla vielä toteutumattomia haaveita hän nauraa ja sanoo ”Voi, niitä on monta. Minulla on aina jokin projekti päällä, mutta kun olen myös aina menossa, niin niitä on vaikea saada tehtyä loppuun!” Vuokko-Liisa kertoo innokkaasti valokuvauksen olevan niin ihana harrastus. ”Olen harrastanut sitä jo 50-luvulta lähtien. Sisareni aina nauraa, että yli 10-vuotta olen sanonut lopettavani, mutta se vain jatkuu ja jatkuu. Minkä intohimoille voi! ” Kuunnellessani Vuokko-Liisaa koen hänen elämän salaisuuden löytyvän aktiivisuudesta. Hänellä ei juurikaan taida joutohetkiä löytyä, mielikuvitus pitää pirteyden yllä.
Päivän päätteeksi minulla on tunne siitä, että jokainen haastateltavista elää todella hyvää elämää.
"He ovat kenties tiedostaen tai tietämättään löytäneet sen oman näköisen, maukkaan makuisen hyvän elämän salaisuuden ja reseptin itselleen."
Haastateltavien vastaukset eivät ensiksi yllättäneet minua, mutta tarkemman tunnustelun jälkeen huomasin miten kaikilla vastaajilla oli samankaltainen salaisuus hyvän elämän saavuttamiseksi. He pitivät itsensä virkeinä ja nuorekkaina yksinkertaisilla, mutta energisoivilla asioilla. Heillä kaikilla oli sosiaalinen elämä ja he liikkuivat jonkun harrastuksen myötä. Heillä oli haave tai haaveita, mutta niiden toteutuminen ei ole välttämättä se kaikista tärkein päämäärä. Tärkeämmäksi vaikutti nousevan se, että elämässä on tulevaisuuteen suuntautuvia tavoitteita. Ja mikä tärkeintä he kaikki osasivat nauraa ja hymyillä.
Hyvän elämän salaisuus ei siis olekaan niin syvälle kätketty, vai onko se? Tärkeintä on nauttia niistä pienistä hetkistä, joita elämä eteen tuo, ja arvostaa sitä mitä elämä jo on antanut. Ja täytyy myöntää, että hyvän elämän saavuttamisen yksinkertaisuus yllätti minut.
Katja Järventaka
Kirjoittaja vieraili syksyllä Hyvä elämä -messuilla ja heräsi pohtimaan hyvän elämän salaisuutta
Olen aina pitänyt Miitta Sorvalia kelpo näyttelijänä. Miitta-täti ohjelma jätti pahan olon. Vammaisten matkiminen oli mauton. Koko ohjelma on vastenmielinen. Katsoin Miitta Sorvalin haastattelun, jossa hän kertoi, ettei ohjelmalle ole tehty käsikirjoitusta. Olisi kyllä kannattanut laatia käsikirjoitus - ehkäpä ohjelmassa olisi ollut sitten jotain järkeä. Nyt siinä ei ole päätä eikä häntää- tyhjänpäiväistä höpötystä koko juttu.
Hävytöntä, ei huumoria.
Itselläni on kuulovammainen lapsi, joten tiedän miten vammaisia voidaan pilkata. Törkeää käytöstä.
Kiitos kommenteista, Kehäkukka ja Mimmi. Ei saa Miitta-täti ymmärrystä. Vammaiset toki itse nauravat itselleen aika rankasti, mutta se on eri juttu. Ironia auttaa kestämään erilaisuutta tässä nuorten ja vahvojen maailmassa.
Minusta taas Miitta-täti taas on nerokas paljastaessaan asenteemme, asettaessaan (kiusaantumisemme) suurennuslasin alle sen, mitä pidämme kauniina ja miten katsemme välttelee rumaa, vaikka toisin yritämme väittää, tyyliin "erilaisuus on kaunista". Miitta näyttää raadollisuutemme, emme oikeasti halua olla rumia tai herättää huomiota. Miksi muuten leikkelisimme ikää pois itsestämme tai esim. hörökorvia lapselta (ettei häntä kiusattaisi). Silmien laserleikkaus ei ole aina käytännölisyydellä perusteltua. Me emme vain pidä rumaa kauniina, ja se yritetään selittää toiseksi. Sitä valheellisuutta Miitta-täti riisuu ja paljastaa meistä.
No mutta miten se Miitta-tädin vammaisketsissä näkyy? Että vammainen on ruma, vaikka yrittää olla kaunis. Että yrittäkää vain vammaiset olla niin kuin muutkin, ei se kannata.
Miitta-tädistä vieläkin.
Hyvä näyttelijä muissa rooleissa,vaan vammaisten osassa oli enempi pilkkaamisen tunne päälimmäisenä.
Miltä tuntuu katsoa henkilöiden itsensä jotka ovat todella vammautuneita tai muuten sairaita.
Eikä tämä varmaan mieltä ilahduta omaistenkaan katsoa tällaista esitystä.
Minun vanhemmat opettivat jo lapsena,että ketään ei saa pilkata.
Vanha sanonta on:että pilkka käy omaan nilkkaan.
Mimmi on edelleen sitä mieltä, ettei saa pilkata ketään.
Nyt kuitenkin kysyisin, että miten saan lähetettyä nettitohtorille seuraavan kysymyksen: Miksi en saa avattua pdf-tiedostoja, jotka tulevat sähköpostini liitteenä? Käytössäni on Windows Vista. Mikä avuksi ongelmaani?
Mimmi
Terve,
Tarvitset pdf-tiedostojen avaamiseen Adoben ilmaisen pdf-lukuohjelman. Sen voi käydä lataamassa osoitteesta http://get.adobe.com/fi/reader/
Jos tämä ei auta voi kyseessä olla myös ongelma internet-selaimessa. Jos luet sähköpostisi käyttäen Internet Explorer eli IE-selainta voi olla että PDF:t eivät aukea oikein.
Sinun kannattaa varmistaa, että käytössäsi on uudempi versio IE-selaimesta. Esimerkiksi IE7 tai IE8. IE8 löytyy osoitteesta http://www.microsoft.com/windows/internet-explorer/default.aspx
Jos sekään ei auta asenna itsellesi selaimeksi ilmainen Firefox-selain. Sen saa osoitteesta http://www.mozilla-europe.org/fi/firefox/
jos näistä neuvoista ei ollut apua, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen nettilehtori@sanomamagazines.fi niin mietitään löytyykö ongelmaan muuta ratkaisua.
Nettilehtori
Olin aivan järkyttynyt, kun näin ensimmäisen esityksen Miitta-tädin vammaisesta. Se oli minusta törkeätä. En tiedä mikä minuun sitten meni, kun nauroin aivan hulvattomasti siunaustilausuudesta, jossa pappi roiskautti hiekat pitkin seiniä. Nauran vieläkin, kun muistelen sitä. Mieheni istui vieressäni, mutta en kuullut hänen nauravan. Näin meillä ihmisillä ilmeisesti voi huumorintaju ja arvostelukyky heilahdella laidasta laitaan, ilmeisesti sen hetkisen mielentilan mukaan.
En kuitenkaan haluaisi, että Miitta-täti enää aiheuttaa minulle omantunnon tuskia joka esityksellään, kun en tiedä pystynkö hallitsemaan nauruhermojani, vaikka tiedän, että nauraa ei pitäisi, enkä tahtoisikaan.
Mun mielestäni koko Miitta-tätisarja on mauton sekä esitystavaltaan että ns. huumoriltaan.Siedän kyllä aika ronskinkin kerronnan, mutta
televisioon sellainen ei kyllä sovi. Näyttää siltä, että suomalaiset
ohjelmantekijät ovat niin samasta puusta veistettyjä, että heidän mielestään vain alapäätarinat, vammaisten pilkaaminen ym.vastaavat
ovat heidän huumoriaan. Siksi kaiketi he aina jossakin vaiheessa kysyvätkin: "onko kaikilla hauskaa ? Meillä ainakin on" ja sitten valmista
tekonaurua.Miitta-tätiä ei kannata katsoa. Siksi on hyvä, että
TV:ssä on muitakin kanavia. Nim. Pikkunipa
Miitta- täti on törkeä ja täysin ala- arvoinen ohjelma. En oikein ymmärrä, kuka hänen 'huumoristaan' nauttii.
Katsojien halveksimista työntää tuollaista saastaa TV:stä ulos !
Lopetin koko ohjelman katsomisen muutaman jakson jälkeen.