Kirjoitukset avainsanalla Satakunnan keskussairaala

Miten joku voi saada näin ihanan ajatuksen, että virkkaa työkavereistaan näköispainokset? Satakunnan keskussairaalan sädehoito-osastolla työskentelevä Sabina Saari, 44, kertoo, että idea lähti kaverilta saaduista jämälangoista.

- Tein nuken päätä käyttäen hiuksiin mustaa karvalankaa. 8-vuotias Paul-poikani tuli työhuoneeseeni, ja huudahti spontaanisti, että oletko äiti tekemässä itseäsi?

Kun Sabina teki oman nuken, se tarvitsi ystävän. Niinpä hän virkkasi työkaverinsa Sanjan, joka on hänen paras ystävänsä.

- Tykkään yllättää ja antaa lahjoja läheisilleni. Niinpä päätin tehdä osaston 10-vuotispäivien kunniaksi kaikille näköisnuket. Jaksoin pitää projektin salassa ystävänpäivän saakka, mutta sitten lähetin kavereille ystävänpäivätoivotukset ryhmäkuvan kanssa. Kaikki olivat innoissaan!

Virkkaaminen rentouttaa

Sabina on kotoisin Varsovasta ja muutti Suomeen 16 vuotta sitten miehensä Jyrkin perässä. He tapasivat Libanonissa, jossa molemmat olivat YK:n palveluksessa.

- Työpäiväni Satakunnan keskussairaalan sädehoito-osastolla ovat erittäin vaihtelevia. Annan sädehoitoa noin 25 potilaalle päivässä. Teen myös tietokonetomografiakuvauksia, joita käytetään sädehoidon suunnittelussa. Opettelen myös sädehoidon annossuunnittelua meidän osaston fyysikoiden silmien alla.

Sabina rakastaa työtään, mutta silloin tällöin tuntuu raskaalta kohdata sairaita ihmisiä. Näillä hetkillä virkkaaminen on hänelle erittäin hyvä palautuskeino saada ajatukset työstä muualle.

Niin hoitsunuket kuin Sabinan pojalleen virkkaamat monet unilelut on tehty pehmeästä akryylilangasta, jossa on upeat värit.

- Akryylilangasta tehdyt lelut saa pestä pesukoneessa ja kuivata kuivausrummussa, sillä ne ovat tarkoitettu kestämään halauksia ja leikkimistä. Täytteenä käytän vanhojen tyynyjen täytettä. Ensin omat ja kavereiden vanhat tyynyt, ja sitten ostan Ikean alle kaksi euroa maksavia tyynyjä.

Sabina etsii paljon virkkausohjeita kansainvälisestä sivustosta Etsystä (www.etsy.com). Hän kutsuu sitä pohjattomaksi aarrearkuksi, josta saa sekä ideoita että valmiita ohjeita. Palvelimeen täytyy kirjautua ja ohjeet ovat maksavat 5-15 euroa. Hoitsunuket on muokattu ”little stacy” -mallista.  

- On vaikeaa arvioida, kuinka paljon aikaa työkaverinuken virkkaamiseen menee. Riippuu mielialastani. Jos olen oikein stressaantunut, menen ”käsityöhuoneeseeni” kotona, laitan ovi kiinni ja virkkaan - ja nukkeja voi syntyä kuin sieniä sateella.

Toisaalta joululoman leppoisissa tunnelmissa yhden työkaverinuken tekemiseen meni pari kolme päivä. Mutta ei Sabina silti  haluaisi koko ajan olla ”tuottavan” stressaantunut...

- Monet ovat ihmetelleet kuinka sain nukkeihin ilmeet. Sanoisin, että kun on rakkaudella tehty niin niistä tuli itsestään oikean näköisiä. Tykkään lahjojen antamisesta ja minulle on tärkeä osoittaa tällä tavalla, että ajattelen työkaveriani ja haluan tehdä hänet iloiseksi. Työkaverinukkeprojekti on antanut minullekin valtavasti mielihyvää.

Taru ja näköispainos

- Sabinan tai Säpsyn, kuten me häntä töissä kutsumme, käsityöharrastus ihastuttaa ja ilostuttaa meitä työkavereita monin tavoin. Säpsy voi yllättää esimerkiksi vastoinkäymisiä kokeneen kollegan ihanilla huovutetuilla tossuilla tai pienellä söpöllä avaimenperällä. Onpa yksi kollega saanut virkatut bikinitkin, kertoo Taru Kallionkieli.

Säpsy antoi pienen esipaljastuksen nukeista työporukan WhatsApp- ryhmässä. Kaikki olivat aivan mykistyneitä ja viestit sinkoilivat villeinä.

- Kun Säpsy toi nuket työpaikalle, ei kukaan malttanut olla hypistelemättä &ihastelematta omaa miniversiotaan. Kaikki olivat NIIIN mallinsa näköisiä ja ihanan persoonallisia. Varsinkin minä! Hiusteni värikin oli aivan oikea. Kyyneleet lähes tirahtivat, kun näin nukkeversion itsestäni. Laitoin kuvan itsestäni työasussa nukke vieressäni  facebookiin ja siitä tuli minun FB-historiani tykätyin kuva muutamassa tunnissa,

Pekka on vanhanliiton mies

Pekka Kilpinen tuli eräänä maanantaina töihin ja ihmetteli, miksi kaikilla kollegoilla oli niin suut messingillä. Muut olivat saaneet tietää näköisnukestaan sosiaalisen median kautta, mutta Pekka ei vanhan liiton miehenä ole mokomassa some-touhussa mukana, joten asia oli hänelle mukava yllätys.

– Kaikkien mielestä juuri minun nukkeni oli kaikkein näköisin. Pakko oli myöntää, että nutipäistä ja pyöreärillistä heppua katsoessani tuntui, kuin olisi peiliin katsonut ja suupielet kääntyvät väkisin ylöspäin. Oikeastaan se näyttää paremmalta kuin mallinsa, nauraa Pekka Kilpinen.

Kuvassa vasemmalta ylärivissä Pekka, Elina, Ulla, Krista ja Anna-Mari. Alarivissä vasemmalta Sabina, Krista ja Taru

 

Ennen kuin Sabina toi nuket konkreettisesti paikalle sädehoitoyksikköön,  hän teki niille vielä aidon näköiset dosimetrit eli säteilyannosmittarit. Niitä kun säteilyturvallisuuteen asianmukaisella hartaudella suhtautuvan röntgenhoitajan täytyy vaatteissaan kanniskella työtä tehdessään.

- Vaikka Säpsy on aikaisemminkin virkannut pehmoleluja, tossuja ja lapasia niin oli melkoinen yllätys nähdä koko röntgenhoitajaporukan päätyneen nukeiksi. Kaikki hämmästelivät sitä työmäärää, viitseliäisyyttä ja luovaa mielikuvitusta, jota projektin  on täytynyt vaatia, Pekka pohtii.

Päätyvätkö nuket jokaisen kotiin vai jääkö nukkeryhmä hoitohuone ykkösen oven pieleen toivottamaan potilaat tervetulleeksi, on vielä avoin kysymys.
Ehkäpä nukke täytyy tuoda töihin silloin, kun itse jää lomalle.... Näin porukka olisi aina kasassa.

 

Lisätietoja nukeista voi kysyä Sabinalta sähköpostitse:
sabina@saunassa.com

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 55-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat