Kirjoitukset avainsanalla keramiikka

Kävin talvella Etelä-Ruotsissa Malmössä. Sieltä löytyi kiinnostavia käsityö- ja kuvataidekohteita. Aivan keskustassa vanhassa kaupungissa on pieni tori, Lilla torg, jonka ympärillä on monta mielenkiintoista liikettä ja taidegalleriaa. Samalla alueella Lilla torgetilla on vanha sisäpiha, Hedmanska gården. Siellä on monta kiinnostavaa käsityöliikettä ja esimerkiksi Malmön Form Design Center, jossa on näyttelyitä ja paikallisten suunnittelijoiden tekemää designia. Kannattaa käydä, katsottavaa on kolmessa kerroksessa ja alakerrassa on mukava kahvila. Siellä on hyvä valikoima taidelehtiä, joita voi lueskella.

Samassa pihapiirissä on iso galleria Gustus vanhassa 1500-luvun talossa, jossa kävin kahtenakin päivänä, sillä siellä oli kerraan upeaa ja kohtuuhintaistakin keramiikka. Toimintatapa vain oli hiukan erikoinen. Teoksissa oli tekijän nimi epäselvästi käsin kirjoitettuna. Kun halusin tietää jotain tekijästä, minulle kerrottiin, että ostamalla tuotteen saan taiteilijan nimen. Onnistuin kuitenkin googlettamaan joitain ja saamaan selville taiteilijoiden nimiä. Monet ovat puolalaisia.

Ostin savesta tehdyn oranssin sävyiseksi maalatun kasvonaamion 80 eurolla. Tekijä on puolalainen Iwo Rynkiewicz. Googlettamalla näin, että hän ja vaimonsa tekevät todella upeita töitä. Nimellä Niewdana oli monia todella upeita töitä. Jos olisin ollut autolla liikenteessä, olisin heti ostanut raskaana olevan naisen torson. Se oli jotenkin pysähdyttävän kaunis, eikä hintakaan ihan mieletön: 250 euroa.

No, sattuipa sitten kesällä niin, että veljeni soitti olevan autolla Malmössä. Sain hänet suostuteltua käymään galleriassa katsomassa, olisiko minun torsoni vielä tallella. Sen hinta oli noussut sadalla eurolla ja lähetin kuvia sen aikaisemmasta hinnasta veljelleni puhelimeen. Hän taas niiden avulla neuvotteli hinnan samaksi, mitä se oli ollut kesällä.

Nimesin torson heti gravida torsoksi. Hänen matkansa veljeni auton kyydissä sujui turvallisesti.

Kotonani gravida torso pääsi taidenurkkaukseen, jossa on muitakin torsoja. Mutta hän on ainoa raskaana oleva... En tiedä, mikä minua kiehtoi raskaana olevassa torsossa. Muoto on vain niin kauniin tasapainoinen, ja pinta ja väri miellyttää silmää.

Mutta se jäi harmittamaan, että veljeni ei saanut mukaansa taiteilijan tietoja. Kysyin niitä vaikka kuinka monta kertaa sähköpostitse. Kun lopulta sain galleriasta taiteilija nimen, otin heti facebookin kautta yhteyttä puolalaiseen Jacub Niewdanaan. Mutta hänpä ei ollutkaan veistoksen tekijä. Mutta hän tunnisti tyylistä tekijän, oman kurssikaverinsa, Aneta Sliwan.

Löysin myös Anetan Facebookin kautta ja kerroin, että hänen tekemänsä veistos on matkannut Malmön kautta Helsinkiin. Hän kirjoitti tehneensä torson taidekoulussa (Academy of Fine Arts) Krakovassa vuonna 2013.

- Ensin muokkasin savesta torson. Sitten tein keramiikkastudiossa siitä muovimuotin. Sen jälkeen valoin muottiin tiettyä erikoiskeramiikkasavea. Kun se oli kuivunut, avasin muotin. Poltin ja lasitin veistoksen kahdesti: ensin 900 asteessa, sitten 1060 asteessa.

Aneta on tehnyt muitakin torsoja. Tämä harmaa on täysin toisen tyylinen kuin minun turkoosi naiseni.

Kommentit (0)

Joensuulainen Marja Suokas-Korhonen, 50, on juuri saanut valmiiksi ihanan joulukylän, joka otetaan tästä lähtien esille joka jouluksi.

- Olin haaveillut jo useamman vuoden joulukylän tekemisestä. Aika ei vain koskaan riittänyt tämän toteuttamiseen. Ajatuksena se on vähän sama kuin seimiastelema. Joulukylä tuo rauhallista tunnelmaa, ja jokainen tehdä ihan omanlaisen ja omaan sisustukseen sopivan. Eikä kylä tule koskaan valmiiksi, vaan se elää ja kasvaa. Viime viikolla löysin kirpparilta aivan ihanan oikean koulun. Tämä koulu joutuu nyt remonttiin ja koulunavajaiset on ensi jouluna. Kylälle ei ole vielä nimeä, ehkä sekin keksitään.

- Joulukylän suunnittelu ja toteutus oli ihanaa puuhaa. Sain viimein valmiiksi pitkäaikaisen haaveeni. Aloitin sen jo 1,5 vuotta sitten, mutta talojen, kirkkojen ja muiden sopivien esineiden löytäminen kirppareilta oli vaikeaa. Näitä keraamisia savitaloja on kirppareilla todella vähän. Parhaimmat löydöt olen tehnyt kierrätyskeskuksista. Joulukylä ei tullut kalliiksi. Melkein kaikki on hankittu kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksista. Hinnaksi arvioisin noin 35-40 euroa.
 

Marjalla on kotona yläkerran aulatilassa on oma tuunauspöytä, vaikka hän levittäytyy myös pitkin taloa. Joulukylän maalaus valtasi viikoksi ruokapöydän. Isommat huonekalumaalaukset hän hoitaa lämpimässä autotallissa.

Joulukylän talot, kirkot, kuuset ja hahmot ovat keramiikkamateriaalia tai savea, jotka Marja on maalannut  valkoiseksi, luonut talvitunnelmaa.

- Maalina olen käyttänyt pääsääntöisesti Jeanne d' Arc living Vintage Paint - kalkkimaalin eri sävyjä. Markkinoilla on toki muitakin kalkkimaalimerkkejä, mutta olen käyttänyt tuota JDL maalia, koska sitä saa paikallisesta myymälästä Sarustiikasta. Nyt täytyy varoitella, että tämä ”kalkkimaali” ei ole sitä millä ennen maalattiin navettaa, Marja nauraa. 

Kalkkimaali on helppo ja nopea käyttää. Maali tarttuu lähes kaikille pinnoille ilman esikäsittelyä ja kuivumisaika on lyhyt, noin 30 minuuttia. Kalkkimaalit ovat vesipohjaisia, myrkyttömiä, lähes hajuttomia ja ympäristöystävällisiä maaleja. Maalin käyttömahdollisuudet ovat laajat. Se soveltuu metallin, lasin, muovin, nahkamateriaalien, kankaiden yms. maalaamiseen. Ei tarvita esitöitä, ei hiomista, ei pohjamaalia.

Oman kokemuksen mukaan kuitenkin sanoisin, että käyttökohde ratkaisee, tarvitseeko pinta esikäsittelyä. Jos huonekalun tai esineen tulee kestää kulutusta, esikäsittely kannattaa. Itse teen huonekaluille kevyen hionnan ja tarvittaessa käytän tartunta- tai pohjamaalia. Kalkkimaalit on hengittäviä ja huokeita, joten esimerkiksi huonekaluissa käytettävä petsi tulee helposti maalin läpi. Lisäksi huonekaluihin ja käyttöesineisiin käytän pinnan ”sulkemiseen” sarjaan kuuluvaa vahaa tai lakkaa. Tällöin pinnasta tulee kulutusta kestävämpi. Mutta joulukylän kaikki osat on vain maalattu, ilman pohjatöitä.

 

Led-valo luo kylään joulutunnelmaa!

Maalien värisävyt ovat pehmeitä ja kuivuneena pinta on samettisen kalkkimainen ja täysin matta.

 - Maalaaminen ei ole vaikeaa ja maali tarttuu hyvin erilaisiin materiaaleihin. Joulukylän maalaamisessa vaikeinta oli pienien kohtien maalaaminen.

 

- Nämä minun löytämäni talot ovat pääasiassa tuikkutaloja. Näitä savitaloja oli 1990-luvulla paljonkin myynnissä kirppareilla ja kaupoissa. Nyt  näitä on vaikea löytää mistään. Etsimisen aloitin jo noin 1,5 vuotta sitten. 12- ja 15-vuotiaat tyttöni tykkäävät joulukylästä todella paljon. He olivat jonkin verran mukana maalaamisessa, mutta tärkein rooli heillä oli etsiä kanssani  kirpputoreilta  taloja, kirkkoja ja muita aarteita. Yhdessä pohdimme joulukylän talojen värejä ja suunnittelimme joulukylän asettelua, Marja kertoo.

- Hovihankkijani Joensuussa  ovat Valintakirppis, MammuuttiTori-kirppis sekä Joensuun uusio- ja rakennustori. Satunnaisesti käytän myös Punaisen Ristin Joensuun Konttia. Käyn kirpputoreilla vähintään kerran viikossa. Vanhin tyttäreni asuu Haminassa, joten Haminan ja Kotkan kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat tulleet tutuiksi.
 

Marja on ammatillinen erityisopettaja matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla, mutta tällä hetkellä olen työtön  YT-neuvottelujen myötä  16-vuotisen urani jälkeen.

- Työskentelin viimeksi hotelli-, ravintola-, ja catering alan perustutkinnon opettajana. Mitä tulevaisuus sitten tuo tulleessaan? Ensimmäiset viikot työttömänä menivät pulssia tasoitellessa. Ajatukset ovat olleet hyvin ristiriitaiset. Sydän sykkii edelleen opetukseeen ja ravitsemukseen. Toisaalta ajattelen, että tämä on myös minulle mahdollisuus tehdä jotain muutakin. Työttömäksi jäätyäni saatoin  tehdä niitä ihania asioita, joita ei elämän ruuhkavuosina ja töiden takia kerinnyt tekemään.

- Olen tehnyt valtavasti käsitöitä. Kädentaidot ja käsillä tekeminen ovat aina olleet elämässäni vahvasti mukana. Olen innokas kokeilemaan ja opettelemaan kaikkea uutta. Nyt viimeisen kahden vuoden aikana työni ovat olleet vähän suuritöisempia. Olin kerännyt autotalliin kaappeja, lipastoja, ikkunapokia, puuarkkuja ja muita sisustamiseen liittyviä tuotteita). Olen käsitellyt ne uuteen uskoon. Tulevaisuuden haaveena olisi oma persoonallinen lounasruoka- ja kahvilapalveluja tuottava yritys, jossa jotenkin olisi mukana kierrätys-tuunausideologia vaikkapa sisustuksessa.

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 53-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat