Kirjoitukset avainsanalla käsityöt

Selailin facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankki -ryhmää ja huomasin aivan ihanan käsityökokemuksen. Kurikkalaisen Pirkko Sampon 96-vuotias äiti on melkein sokea, mutta hän haluaisi edelleen kovasti tehdä käsitöitä, joita on harrastanut koko ikänsä. Pirkko keksi näyttää äidille vessapaperirullan ympärille tehdyn tontun tekemisen, sillä sitä voi tehdä käsikopelolla!

Muutkin ryhmäläiset ihastelivat ideaa, sillä tykkäyksiä oli 2700 ja kommenttejakin lähes sata.

- Vein tämän idean äidin palvelutaloon, ilolla ottivat vastaan . Tein mallit ja toiseen tein kapeamman paperirullan, siihen laitoin vuorotellen sinistä ja valkoista. Hauska pöytäkoriste vaikka itsenäisyyspäivään.

- Teen työtä vanhustenpalvelutalossa. Tässä kerran yksi asukas sanoi, että joka päivä huomaan jonkun asian mitä en enää pysty tekemään. On niin mukava huomata, että pystyy vielä johonkin! Tämän päivän vanhuksille on tärkeää nähdä kättensätöitä ja saada jotain näkyvää aikaan. Kiitos vinkistä

- Mummoni, 94, on lähes sokea, toinen puoli halvaantunut ja toinen jalka amputoitu. Tämä sopisi hänelle pienellä avustuksella. Loistavaa!

- Iso kiitos vinkistä. Olen miettinyt ankarasti, mitä muistisairaan, silmänpohjarappeumaa sairastavan, 86-vuotiaan äitini kanssa voisi askarrella. Tätä täytyy kokeilla heti huomenna.

- Hienoa ja kiitos ideasta,olen kovasti kans miettinyt mitä 88-vuotias melkein sokea äitini voisi tehdä, kun on ennen ollut kova käsityöihminen. Nyt lankakerää ostamaan.

Hienointa sometusta on se, että Pirkko Sampo luki vanhemmilleen ihmisten ihailevia kommentteja!

- Isälle ja äidille on jokainen kommentti luettu ja kerrottu. Ovat tosi iloisia ja ihmettelevätkin puhelimen ominaisuuksia tonttuja tehdessään, Pirkko kirjoitti.

Kilautus Kurikkaan

Tämä on niin hauska juttu, että täytyi ottaa yhteys Kurikkaan.

Pirkko Sampo kertoo, että isänsä Aatos Kuusio täyttää pian 98 ja ja äiti Elsi Kuusio kuukauden kuluttua 96. Molemmat ovat virkeitä eikä kummallakaan ole muistihäiriöitä. 

- Meillä oli lapsuudessani maatila, jossa vanhemmillani oli paljon töitä, pellolla, navetassa, ja sisälläkin.  Kaikki tehtiin mahdollisuuksien mukaan entisaikaan itse eli tekeminen on molemmilla vanhemmillamme verissä. Käsitöitä tehtiin aina, mutta silloin tehtiin tarpeen mukaan eli mitä tarvittiin. Kudottiin sukkia, villapaitoja ja mattoja sekä ommeltiin vaatteet.  Näin se oli ennen vanhemmillani ja varmaan monella muullakin tällä hetkellä iäkkäällä ihmisellä.

Kun vanhemmat jäivät eläkkeelle, molemmilla oli kuitenkin tekemisen tarvetta. 

- Eläkkeelle jäätyään jopa isänikin alkoi tekemään käsitöitä.  Yhdessä he äidin kanssa istuivat keittiön pöydän ääressä, äiti merkkasi liinoja ja isä teki ristipistotöitä ( tauluja, ja tyynyjä). Näitä heidän tekemiään käsitöitä on meillä lapsilla, lapsenlapsilla.   Kaikki ovat saaneet rakkaan muiston mummalta ja paapalta. Olemme kaikki lapset ja koko jälkipolvi onnellisia vanhemmistamme, jotka ovat hyväkuntoisia ja osallistuvia. Muistavat hyvin, ja ovat vielä kovia tekemään kaikenlaista juttua.

Nyt vieläkin vanhempana käsillä tekemisen tarve on ja pysyy!

- Äitini on menettänyt näkökykynsä melkein kokonaan.  Häntä surettaa kovasti, kun ei aika tahdo kulua.  Televisiota ei pysty katsomaan, lehtiä ei näe lukea. Äiti kuuntelee mielellään radiota ja uskonnollista musiikkia.  Isä viihtyy paremmin television ääressä  urheilun ja kilpailuohjelmien parissa. Mutta kuitenkin se on vain pieni osa päivästä, mitä television tai radion äärellä jaksaa olla.

Tämän takia me lapset ja lapsenlapset yrittävät keksiä mummalle ja paapalle tekemistä. Milloin heitä kuskataan kattelemaan viljelyksiä, uusia tuulimyllyjä, tulvia, taidenäyttelyä tai käydään sukulaisissa. 

- Isä ja äiti aina sanovatkin, että mukava, kun taas tämä päivä saatiin kulumaan näin kivasti ja oli tekemistä.

Äidin heikko näkö surettaa niin häntä kuin sukulaisia, mutta sitten Pirkon sisko Päivi keksi tämän joulutontun, jota huononäköinenkin pystyy tekemään sormituntumalla.

- Ette voi uskoa, kuinka innoissaan äiti ja isä olivat tontun tekemisestä.  Kaikki suvun talous- ja wc-paperirullat kaivettiin esiin, sekä paljon punaista ja harmaata lankaa.   Äiti on aivan innoissaan, kun hänkin pystyy tekemään näitä.  Isäkin istuu kiltisti keittiön pöydän ääressä, ja askartelee tonttuja.  Tonttuja tehdään nyt kaikille joulumuistoksi. Tarkasti on laskettu kaikki suvun pienetkin, että kaikki saavat jouluna omat tonttunsa.  

 

- Olen vanhemmistani huomannut, että kun heillä on tekemistä, niin ovat paljon iloisempia ja virkeämpiä, Pirkko toteaa.

 

 

 

Leikkaa vessapaperirulla kahtia. Leikkaa noin 50 cm pitkiä langanpätkiä.

Pujota lanka kaksinkerroin rullan lävitse. Solmia lankanippu niin, että taite tulee aina samaan kohtaan.

 

Sitten solmu tupsuksi ja tarralla kiinnittevät silmät kiinni.

 

Kommentit (0)

Facebookin käsityöpalstoilla näkee useita ihania, kauniisti kuvattuja käsitöitä. Toisaalta paljon on myös kuvia, jotka on pikaisesti napattu täyden työpöydän kulmalla puolipimeässä. Silloin käsityö ei tietenkään ole kovin edustavasti esillä.
Muutamilla pienillä vinkeillä saat kuvistasi näyttävämpiä, ja silloin ne kiinnostavat muitakin enemmän. Anna omalle käsityölle kuuluva arvo myös kuvassa.

 

1. Järjestä tausta selkeäksi.

 

Älä kuvaa virkattua pehmolelua tiskipöydän nurkalla likaisten astioiden edessä, vaan nosta se vaikka valkoiselle paperille tai pöytäliinalle.

 

Turkulainen Tuula Kyrölä, kuvasi muurausnarusta virkkaamansa värikkään kesäkassin yksinkertaisesti valkoisella alustalla. Vaikutus on tehokas ja selkeä.

Pieksämäkeläinen Mona Tiirikainen haaveili pitkään toiminimestä ja lopulta perusti sen. Hän sai nämä suloiset huovutetut vauvantossut myyntiin paikalliseen Taito Shop -myymälän. Kuva on selkeä, ulkona lumen päällä kuvattuna niiden lämmittävyys vain korostuu.

Lestijärveläinen Susanna Kuorikoski ompelee paljon itselleen ja kolmelle lapselleen. Pikkutytön mekko kuvattuna henkarissa vanhan tuolin edustalla on selkeä ja ajateltu. Tausta on rauhallinen mutta kiinnostava.

 

 

2. Suosi luonnonvaloa.

 

Vie käsityö ulos kuvattavaksi. Vaikka se tuntuisi vaivalloiselta, se maksaa vaivan. Tulos on aina parempi kuin salamalla otettu kuva sisällä. Usein saa myös kiinnostavan taustan: nurmikko, lumi, taivas tai vaikkapa syksyinen maisema.

Kemiläinen Raija Kehusmaa harrastaa sekä tilkkutöitä että valokuvaamista yhdessä miehensä kanssa. Tilkkupeitto on kuvattu upeasti aurinkoisena talvipäivänä Kuivaniemen mökillä.

 

Tämä on ammattikuvaaja Piia Inbergin otos pienen Elmo-pojan neuleesta. Tämä oli ET-lehdessä, mutta vinkki on hyvä harrastelijoillekin: metsä on mainio kuvauspaikka. 

 

Syksyinen luonto on upea kuvaustausta lapsen vaatteelle. Ja vaate on aina kivemman näköinen päällä kuin vaikka alustalla. Kuvaaja ja tekijä on Susanna Kuorikoski.

Minä, tämän blogin kirjoittaja, käyn joka kesä Kankaanpäässä käsityökurssilla. Siellä tulee aina himo kuvata omia tuotoksiaan. Odotan usein ilta-aurinkoa ja lähden kuvaamaan niitä silloin ulos. Kierrätyskurssilla tehtyt ovikranssit näyttävät hauskoilta kiven päällä, takana järvi.

Ähtäriläinen Leena Mäenpää toteaa, ettei ole koskaan opetellut maalaamaan, joten taulutkin täytyy virkata. Upean taulun koko on 120x55cm. Se on virkattu jämälangoista koukulla 2,5, pelkkää pylvästä ja kiinteää silmukkaa. Kannatti viedä ulos kuvattavaksi, sillä luonnonvalo ja kuivat oksat taustalla korostavat työn värikkyyttä ja taidokkuutta.

 

 

3. Ota söpö "assistentti" kuvaan mukaan

 

 

Mikään ei innosta yhtä paljon kuin vauva tai lemmikki kuvassa. Esimerkiksi lempääläisen Mirjam Virran vauvapeitto sai aivan valtavasti tykkäyksiä facebookin käsityöryhmässä. Ei ihme, sillä kuukauden ikäisen Vipsuksi kutsutun vauvan paljaat varpaat ovat syötävän suloiset. Jos peitto olisi kuvattu tylsästi sileänä vaikka lattialla, ei se olisi lainkaan yhtä koskettava.

Ronja Anttila lisäsi neulontaryhmään hauskan kuva koirasta lankakerä suussa. Tässä on käsityön aloittamisen hauska tunnelma.

 

 

4. Rajaa kuvaa reilusti, uskalla mennä lähelle

 

 

Aina ei tarvitse näyttää koko peittoa tai käsityötä. Mene rohkeasti tarpeeksi lähelle. Kuvasin Elmon pampulapeittoa vain kulmasta. Se riittää.

Akaalaisen Johanna Nuorelan  Ihan oikea -blogissa oli yksinkertainen ja hauska kuva. Ei tarvitse kuvata koko peittoa, vaan osakin riittää. Silloin sen rakennekin näkyy paremmin.

 

5. Valitse yllätyksellinen kuvauspaikka

 

Tuija Oksa kuvasi piirakan lämmittimen autossa. Se saa heti hymyn huulille, sillä moni muukin muistaa autokäsityön tärkeän merkityksen matkalla!

 

 

Kommentit (1)

Vierailija

Haluan esittää vastalauseen, tuolla suloisella villakoiralla ei ole lankakerä suussa, vaan se käyttää sitä tyynynä. Täysin eri asia :D

Näinkin raisusti voisi otsikoida hauskaa virkkausilmiötä, joka saa naiset ympäri Suomea tyhjentämään Biltema-liikkeen muurausnaruhyllyt.

Entäpä tämä: Naisilta kohta pääsy kielletty Biltemaan!

Facebookin virkkaus-ryhmässä on jo pitkään vertailtu Bilteman muurausnaruista tehtyjä tuotoksia. Ja raportoitu sitä, että mitä väriä on missäkin päin Suomea vielä hyllyssä.

Jos muurausnaru on sinulle tuntematon tuote, niin tähän se on tarkoitettu ”oikeasti”:

Vaaka- ja pystysuorien kulmien varmistamiseksi muurattaessa ja suorien linjojen saamiseen esimerkiksi kiveykseen. Myös paketointiin ja askarteluun. Pehmeää PP-muovia. Biltemassa 120 metrin rulla maksaa 2,89 euroa. Värejä on viisi.

Merja Pulkkinen kertoi Facebookin vilkasta virkkausta ryhmässä näin:

- Kävin äsken ostamassa muurausnarua. Nuori naismyyjä kysyi minulta, että miksi naiset ostavat nyt niin hirveästi muurausnarua. Vitsailin, että naisilla on menossa valtava talonrakennusbuumi. No kerroin totuuden, että niistä virkataan. Ai, hyvä tietää, täytyy tilata sitä lisää, myyjä totesi.

Pirjo Pulkkinen oli asioinut Raision Biltemassa, ja sielläkin kassatyttö ihmetteli narun suurta menekkiä. Hän oli ajatellut, että keväällä ihmiset innostuu korjailemaan kotia. Kyllä nauratti kun kerroin mihin narua käytetään. Raision Biltemaan on narujen kohdalle laitettu iso lappu "Hittituote"!

Venla Salo oli saanut mieheltään ihanan lahjan, jota hän kommentoi näin: Se fiilis kun mies tarjoaa Biltemassa muurausnarut ja maalarinteipin. Voittaa kirkkaasti sapuskat ravintolassa, tai suklaan ja kukat!

Muitakin hauskoja kommentteja näkyy palstalla.

  • Minkä kaupungin Biltemasta haitte? Kehä 3:n myymälästä kaikki loppu. Kohta varmaan on naisilta pääsy kielletty Biltemaan!
  • Pian muurarit nostavat kanteen: narut ovat langat lopussa, hinta nousee kysynnän kasvaessa
  • Joensuun Biltemaan tuli tänään uusi kuorma muurausnarua. Sain ekat rullat sieltä jo ennen hyllyyn laittamista! Hyvää palvelua!
  • Laitoin pojan asille, hän toi minulle pinkkiä narua Lahdesta.
  • Kassapojan ilme oli hauska, kun kysyin kiusallani, että millähän koukkunumerolla tätä pitäisi virkata.

Biltemassakin on ilahduttu muurausnaruilmiöstä.

– Muurausnarut ovat tosiaan herkullisen värisiä ja sopivat erinomaisesti muuhunkin käyttöön kun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Ja narua kyllä riittää, eli kyllä muuraritkin saavat omansa. Narun myynti on nyt tosiaan näyttänyt mukavia lukemia, myynti on noussut yli 60 prosenttia kertoo Tarja Pitkänen Bilteman markkinointiosastolta.

"Narun myynti on nyt tosiaan näyttänyt mukavia lukemia."

Muurausnarusta on virkattu tabletteja, pikkukoreja kylppäriin ja kasseja. Se sietää kosteutta joten sopii vaikka mökin terassin pöytäliinaksi. Se on pehmeää ja sitä on helppo käsitellä, vaikka onkin muovia.

Myös turkulainen Tuula Kyrölä, 54, innostui virkkaamaan värikkään kesäkassin, johon meni neljä rullaa muurausnarua.

– Muurausnarujuttu alkoi yhtäkkiä ja paisui hurjasti. Idea tuntui hyvältä, koska haluan kokeilla uusia asioita ja pidän voimakkaista väreistä. Menin Biltemaan katsomaan, missä väreissä narua sai. Mielivärini pinkki oli loppu. Narua on helpompi virkata kuin luulisi, koska se on taipuisaa. Vaikeampi kuitenkin kuin lanka, koska se ei yhtään veny. Vielä en ole ehtinyt tehdä muuta kuin kassin, ja joitakin testitilkkuja.

Tuula toteaa, että hyvät ideat kiertävät maailman muutamassa minuutissa! Hän laittoi kuvan kassistaan pariin kansainväliseen ryhmään. Se sai niissäkin paljon huomiota. Ihmiset alkoivat etsiä, mistä narua saisi heidän kotimaissaan.

Tuula toteaa, että kansainvälisissä ryhmissä yksittäisiä ideoita tärkeämpää on ollut nähdä, että käsitöissä ei ole sääntöjä, joita ei voisi rikkoa. Ei ole oikeaa ja väärää. Suomessa on ainakin aiemmin ollut vallalla ajattelutapa, että jokin asia pitää tehdä määrätyllä tavalla.

– Erikoisin neuletyyli löytyi jostain ryhmästä. Siihen oli pakko tilata maksullinen tekniikkaohje, vaikka useimmiten pystyn kuvasta näkemään, miten jokin on tehty! Englanninkielisissä maissa naisten tekniset taidot käsitöissä ovat huonommat kuin Suomessa. Aika usein vastailen teknisiin kysymyksiin, miten jokin asia voidaan tehdä.

Instagram on myös tuonut uuden käsitöihin uuden ulottuvuuden, koska siellä ei ole pakko kirjoittaa eikä ymmärtää mitään määrättyä kieltä.

– Olen huomannut, että turkkilaiset ja arabiankieliset naiset ovat hyvin aktiivisia siellä ja he varsinkin virkkaavat paljon. Minulla on kohta 1000 seuraajaa Instagrammissa ja heidän joukossaan on paljon muslimimaista . Samoin australialaiset käsityöharrastajat ovat Instassa aktiivisia.

Tuula on asunut 13 vuotta eri puolilla Eurooppaa, joten kansainvälisissä ryhmissä toimiminen on luontevaa.

– Minusta on kiva ottaa osaa erilaisiin hastageillä toimiviin kampanjoihin Instagrammissa. Niistä löytää uusia ihania seurattavia. On kiva tuntea kuuluvansa yhteisöön. Instagrammissa olen myös löytänyt useita neulegraffitiprojekteja ja ottanut niihin osaa, lähettänyt omia pieniä osia niitä varten mm. Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Kaliforniaan.

Tuula on käsityön sekatyöläinen. Hänellä on tekstiiliartenomi koulutus, mutta hän työskentelee verkkoviestinnän opettajana aikuiskoulutuksessa.

– Pitkään ompelu oli ensisijainen. Ompelin lähes kaikki omat, paljon sisarusteni ja äitini vaatteista, myöhemmin kolmen tyttäreni vaatteet. Belfastissa asuessani valmistin tilaustöinä morsius- ja iltapukuja ja siihen aikaan muodissa olleita isoja verhoasetelmia. Kolme kuukautta vuodesta tein vain joulukoristeita ja myin käsityömarkkinoilla. Viime vuosina olen siirtynyt neulontaan ja virkkaukseen. Rakastan värejä ja suunnittelen lähes aina työni itse. Aika ajoin huovutan, teen helmitöitä tai paperimassatöitä. Muurauslangasta voisin virkata parvekkeelle kukkapurkeille amppelit. Myös kylppärin pienen ikkunan verhoa suunnittelen siitä. 

 

Muurausnarua kassiin

Tein ensin pieniä kokeiluja ja päätin sitten aloittaa kesäkassin virkkausta. Keksin mallivirkkausta sitä mukaa, kun etenen, joten en vielä tiedä, minkälainen siitä tulee valmiina. Nyt olen tässä vaiheessa.

Virkkaan metallikoukulla 3 mm. Tein ensin pohjaa varten 4 kerrosta kiinteitä silmukoita  ketjusilmukkaketjun ympärille ja lähdin sitten jatkmaan suljettuna ympäri. Kassin leveys on 35 cm.

Nyt kassi on valmis!

Pinkkiä Suomesta loppunutta narua tämä olisi kaivannut, mutta kun ei ole, niin ei ole! Ne neljä rullaa muurausnarua menivät tarkalleen tähän, senttiäkään ei jäänyt! Viimeisen sangan jouduin ompelemaan kiinni puuvillalangalla.  Valmiin kassin koko on 32 x 36 cm. Sangan pituus (siis kokonaismitta) on 80cm. Tästä tuli juuri sopiva otettavaksi mukaan Portugaliin parin viikon päästä!

 

 

Muurausnarusta syntyy monenmoista

 

 

Margit Moilanen teki ikkunalaudalle kaitaliinan.

Mirja Hallikainen virkkasi vihreä liinan. Moni suunnitteli laittavansa liinoja mökillä vesiämpärin alle tai kuistin pöydälle.

Eija Lahtinen virkkasi kaksi vetoketjullista pussukkaa.

Tiia Paanasen oranssi liina näyttää tältä.

 

Piia Laamasen pitkulainen pussukka.

 

 

Kommentit (14)

Käsityönope

Muiden työt ovat virheettömiä, Tuulan laukku ei: reuna polveilee. Purattaisin.

Vierailija

Miten reuna voi polveilla, jos on virkattu suljettuna ympyränä? Luulisi käsityönopettajan sen verran käsitöistä ymmärtävän.

Asta

Voi oppilasparat, joita sinulla on. Jos noin kannustaa oppilaitaan, ei heistä käsityöläisiä tule. Itse olen saanut aikanaan erittäin rajua arvostelua opettajalta. Luulin etten ikinä osaa/halua tehdä mitään. Kuitenkin minusta lopulta tuli kovan työn kautta käsityöläinen. Noin 12 vuoden ajan opettanut muita, yläasteella, enkä koskaan, koskaan, moittinut oppilaan työtä. Yhdessä katsoimme virheet ja kädestä pitäen yhdessä korjasimme.

Vierailija

Olisitpa ollut minun käsityöopettaja, niin olisi ollut mukava mennä käsityötunnille. 

Ei käsityönope

Tuula onkin tehnyt laukun itselleen, ei kenenkään arvosteltavaksi. Ja kauniin laukun on tehnytkin.
Ei kannattaisi pilata muiden iloa, jos itsellä jostain syystä päätä kiristää!
Positiivisia ajatuksia ja aurinkoista mieltä sinullekin!

Iloa

Luoja säästäköön lapset tuollaiselta opettajalta joka vie tekemisen ilon.

Bloggari Tuula K

Kassini ei tosiaan ole virheetön eikä tarvitse ollakaan :) Tuo on ihan kokeilukappale, mutta paljon siitä on tykätty eri ryhmissä.  Itsekin tykkään hurjan paljon.  Kun itselleni tein eikä ole tarkoitusta tehdä siitä ohjetta, en viitsinyt lähteä purkamaan, kun silmukkamäärä vaihteli. Ilo tekemisestä on pääasia :) Tuon tekemisestä enemmän www.ristiin-rastiin.fi/2016/03/muurausnarukassi-valmistui.html 

ei ope

Höpöhöpö. Kateellinen olet. Ihana kassi, pirteä ja käytännöllinen.

Pakkaustarvikkeita myyvä myyjä

Polypropeeni (lyhenne PP) on termoplastinen polymeeri, jota valmistetaan propeenista. Polypropeenia käytetään useissa tarkoituksissa, kuten kalvoissa, kuiduissa, köysissä ja levyissä. Polypropeeni on erittäin vastustuskykyinen liuottimille, emäksille ja hapoille. Se on kiteinen muovi ja sivutuote öljyn valmistuksessa. Polypropeenin kiteisyysaste on normaalisti 40−60 %, lämpökäsittelyllä jopa 70 %

Polypropeenin sulamispiste on 160 °C. Tästä muovista tehdyt astiat eivät sula astianpesukoneessa, eivätkä teollisessa täytössä. Siitä syystä monet purkit sinetöidään alumiinikalvolla.

Polypropeenin keksi Giulio Natta 1950-luvun alkupuolella.

Polypropeeni voidaan sulattaa ja käyttää uudelleen tai polttaa energiajakeena. Valmistustapana on pääasiassa ruiskupuristuksella sekä ekstrusoimalla
...Eli kierrätysnumero 5. Energiajätekelpoinen tuote ja uudelleen kierrätettävissä :)

Milla

Kaitaliinoen ja pussukoiden on tarpeen olla teollista käyttöä, liuottimia ja happoja kestäviä?? Vaikka kierrättävä leima kuulostaa hyvältä on kierrätystä parempaa on olla ostamatta uutta, ja käyttää käsityötaitoja kestävämpään ongelmanratkaisuun? Uudelleen kierrätettävissä oleva on vasta mahdollisuus siihen, ei tae. Käsitöiden materiaalivalinnat ovat aina mahdollisuuksia valita hyvin ja kestävästi. :)

Facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankissa on 25 522 jäsentä.  Jäsenet laittavat sinne valokuvia monenlaisista käsitöistä, esimerkiksi villasukista, huovutetuista eläimistä, seinäkoristeista ja ovikransseista. Saman tapaisia ryhmiä on paljon: tölkinnipsuaskartelusta betonitöihin, neulomisesta sisustusideoihin.

Tutkailen silloin tällöin käsitöiden ystävien vinkkipankkia erityisesti, jos käsityön valokuva on hyvä. Kerran joku oli kuvannut huovutettuja tonttuja metsässä, ja kuva oli upea. Suurin osa nappaa kuvan salamalla pöydän nurkalla, jolloin tulos ei ole yhtä hekumallinen.

Aika harvoin esitellään töitä, joissa on jotain todella uutta. Näin kävi pari viikkoa sitten, kun huomasin Aleksi Lydmanin originellit värikkäät peurat. Ne ovat kuin paperinen vastinen perinteisille hirvensarville seinällä. Aleksi piirtää ja maalaa myös lampunvarjostimia ja kenkiä.

Aloin tutkia, että mikä on miehiään tämä 24-vuotias nuori mies, jonka työt saivat valtavasti ihastelua. Niinpä soitin Aleksille. Hän on käynyt Kaitaan kuvataidelukion ja sen jälkeen Vantaan ammattiopiston Varian graafisen suunnittelun linjan. Alan töitä ei ole vielä löytynyt.

Hauskat peuranaamiot

– Olen kokeilevainen ja tykkään tehdä kaikenlaista, mutta piirtäminen ja maalaaminen on aina ollut minulle rakkainta. Olin viisi vuotta iltapäiväkerhossa töissä ja siellä opettelin virkkaamaan, kun halusin kokeilla lasten kanssa jotain uutta. Virkkasin pehmoleluja valtavat määrät ja myinkin niitä.

Peuranaamion idea lähti siitä, että Aleksi näki decoupage-tekniikalla päällystetyn eläimenpään. Hän alkoi miettiä, että voisiko sen tehdä paperimassasta ja maalata. Ei muuta kuin kokeilemaan. Peuran pään ”raato” on kanaverkkoa, jonka päälle Aleksi liisteröi paperisuikaleita. Sitten hän maalaa sen valkoisella pohjamaalilla. Lopuksi se saa pintaansa mielikuvituksellisia kuvioita.

– Kun piirrän voi mennä vaikka kuusi tuntia, etten edes huomaa ajan kulua. Nautin niin käsillä tekemisestä ja luomisesta. Maalit ovat akryylivärejä.  

Sittemmin Aleksi löytänyt askartelutarvikeliikkeistä pahvisia eläimenpääpohjiakin, esimerkiksi Sinellistä ja Hobbypointista.

– Muokkaan sitä vielä kolmiulotteisemmaksi paperilla ja liisterillä, ja lopuksi maalaan sen.

Lamppujen uusi elämä

Maalatut lampunvarjostimet lähtivät siitä, että Aleksi halusi kokeilla muutakin kuin paperille maalaamista. Kirppareilta ja nettikirppareilta ostutetut valaisimet saivat pintaansa värikkäitä pöllöjä ja lintuja.

– Valitettavasti kirppareilla ei juurikaan ole valkoisia varjostimia ja välillä ostan Ikeasta uusiakin. Käytän lampuissa taiteilijatarvikeliike Temperasta ostamiani taiteilijavärejä. Piirrän lyijykynällä hiukan hahmoa ja sitten lähden kehittelemään kuviota vapaasti, mitä mieleen tulee!

Aleksin facebook-sivuilla on paljon kuvia kangastossuista, joihin hän on maalannut mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita. Kaikki lähti siitä, että Aleksi kyllästyi mustiin ja ruskeisiin kenkiin, joita oli pakotettu ostamaan itselleen. Hänen kengännumeronsa on nimittäin 52.

– Tilasin netistä itselleni valkoisia kangaskenkiä ja aloin maalata niihin kuvioita. Kerran kaupungilta ohikulkija kysyi, että mistä olet ostanut nuo. Kun kerroin, että olen maalannut ne, hän halusi tilata itselleen sellaiset. Ja aika moni hänen kaverinsakin halusi sellaiset. Teen näitä koko ajan jonkin verran. Käytän kenkiin kangasvärejä.

Aleksin unelmana olisi oma kahvila, jossa voisi olla hänen töitään esillä ja myytävänäkin. Toistaiseksi hän ei ole vielä perustanut yritystä, vaikka sekin on harkinnassa. Ihan facebookin kauttakin tulee paljon pyyntöjä, että tekisitkö minulle peuran tai kengät.

– Lampunvarjostimiakin kysyttiin yhteen liikkeeseen myyntiin. Tuntuu kivalta, kun töistäni tykätään mutta menen vielä päivä kerrallaan, kotona töitäni tehden. Olen kai vähän arkajalka yrityksen perustamisessa. Ehkä lähikirjastoon voisi laittaa jonkun näyttelyn pystyyn, hän suunnittelee.

Lisätietoja:
aleksi.lydman@hotmail.com

Kommentit (3)

Vierailija

Tätini osti sulta aivan iki-ihanat vauvan tossut kettukuvilla. On saaneet huomiota osakseen.

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 53-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat