Kirjoitukset avainsanalla konekirjonta

Kävin toissa kesänä Taidekeskus Salmelan näyttelyssä Mäntyharjulla. Juutuin pitkäksi aikaa saliin, jossa oli hollolalaisen Helena Vaarin töitä. En ole pitkään aikaan nähnyt mitään yhtä taidokasta. 

Helena Vaarin työtekniikka on kiehtova: lanka on kuin väri ja neula sivellin. Tekstiilityöt ovat kuin maalauksia, sillä ne ovat todella tarkkoja, jopa valokuvamaisia. Niissä on myös jännää kolmiulotteisuutta, esimerkiksi miehen taskusta pursuava taskuliina  on hauska yksityiskohta.

Taiteilijan  aiheita ovat ihmiset, luonto, maisemat ja vaatteet. Hän tutkii valon ja varjojen värejä. Vaate on hyvin veistoksellinen ihmisen päällä. Hän kuvaa kangasta kankaalla, ja kuva saattaa näyttää abstraktilta, kun valot ja varjot antavat perspektiivin teokselle. Pieni lanka on jo itse kolmiulotteinen ja kun lankoja on satoja rinnakkain, kolmiulotteisuus ikään kuin kertaantuu. Kankaat ja langat ovat puuvillaa, viskoosia, silkkiä ja polyesteriä.

- Kokeilin vapaata konekirjontaa 2003, kun halusin maalauksellisempaa jälkeä töihin. Se vei mennessään, tällä tekniikalla pystyy tekemään mitä vaan. Sitä ennen tein teokset applikaatiotekniikalla. Ommellessani töitä kaikissa kankaissa on alla tukikangas. Koko työn alla on taustakangas, missä on tukikangas. Joka kohdassa on ainakin 4 kangasta päällekkäin. Käytän palojen kiinnittämisessä usein apuna liimaharsoa, se pitää kankaat hetken paikoillaan. Muutama tikki päälle, niin eipä enää liiku. Jos ompelen pitsiä, niin kirjon sen esim. Solvy-kalvolle. En käytä kirjontakehyksiä koskaan. Kaikki yksiväriset kankaat käyvät. Kankaan väri on tärkein, senhän voi sitten sävyttää kirjomalla, miten haluaa. Mitään sääntöjä minulla ei ole ompelussa, työ tekijäänsä neuvoo. Mutta työn jäljen pitää olla laadukasta, ja se lähtee kestävistä materiaaleista, Helena Vaari kertoo.

 

Tarinat ja symbolit voivat syntyä maalaustaiteen tavoin kankaalle oli sitten kyse kirkkotekstiileistä tai ompelemalla tehdyistä taideteoksista.

- Tekniikkani tehdä taidetta on kollaasinomaista applikaation ja vapaan konekirjonnan yhdistelmää. Ompelen erilaisia kankaita toisiinsa päällekkäin ja lomittain maalauksellisesti omaa tyyliäni noudattaen, Helena Vaari kertoo.

Helenalla on tavallinen ompelukonen. Tai tällä hetkellä työhuoneessa on pöydällä kaksi Pfaffia.

- Minulla on myös Pfaff Powerquilter 16.0, jolla ompelen vain vapaata konekirjontaa. Mutta liikutan työtä itse koko ajan. Ompelen ilman syöttäjää, vaihdan langan, määrään suunnan ja vauhdin itse, Koneissa ei ole tietokonetta kuvioiden suunnitteluun. Se ei ole minun juttuni. Töissäni jokainen tikki on erilainen ja käsityötä. Isot työt ovat vaikeita liikutella, monesti kangasta pitää rullata koneen varren alle ja vasemmalla on oltava paljon pöytätilaa. Isot työt teen usein parissa osassa ja yhdistän ne jossain vaiheessa.

Vaarin työt näyttävät kaukaa katsottuina maalauksilta. Vasta lähempi tarkastelu osoittaa, että kuvat ovat syntyneet kankaita ja lukuisia erivärisiä lankoja yhdistelemällä. Jokainen tikki on käsityötä. Materiaaleista hän suosii silkkiä, puuvillaa, polyesteria ja viskoosia. Värit vaikuttavat toisiinsa ja sävyjen täytyy olla juuri oikeita, jotta niillä saadaan kolmiulotteinen vaikutelma.

Mutta miten ihmeessä noin upeita kuvia voi ommella?

- Yhdistän ottamiani luonnosvalokuviani kuin kollaaseja, teen tarinan kuvista ja kaavoitan idean ääriviivoiksi. Valitsen kankaat, leikkaan palat, kokoan niistä ´palapelin´ ja käyn ompelemaan sävytyksiä. Lisää kangasta työhön lisää sen mukaan kuin näyttää hyvältä ja kirjon taas. Zoomaan aihetta isoista paloista yksityiskohtiin, pienellä ompelulangalla saa aikaa sekä väripintoja ja graafista viivaa. Lanka on ihana! Siinä on voimaa!

Helena Vaari on valmistunut artesaaniksi 1987 Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitoksen tekstiilisuunnittelulinjalta. Hänet tunnetaan ennen kaikkea kirkkotekstiileistään. Niitä hän on tehnyt Hollolan, Helsingin Paavalin, Lahden Joutjärven ja Salpausselän, Padasjoen, Hämeenkosken, Siuntion, Haminan ja viimeksi Lappeen Marian kirkkoon.

Kumpia on mukavampi tehdä, kirkkotekstiilejä vai näitä vapaampia teoksia?

- Rakastan tehdä molempia. On suuri kunnia saada tehdä taidetta kirkkoihin, jokainen kirkko on erilainen ja ainutlaatuinen. Työ on sykähdyttävää. Taidetekstiileissä kuva muuttuu kolmiulotteiseksi kankailla ja langoilla, vaikka onkin pinnaltaan melko tasainen. Silkki ja viskoosi tuovat väreihin valon, mattapintainen puuvilla saa tumman varjon syvenemään. Olen ylpeä materiaaleistani! Niissä on pehmeää voimaa. Lankaa menee paljon. Suureen Lappeen kirkon alttarivaatteeseen laskin määrän, siihen meni 10 km ompelulankaa. Suosikkilanka on kirjontaviskoosi, se joustaa vähän, kauniita värejä ja upea kiilto (esim. Madeira). Silkki (Gutermann) ja puuvilla (Coats Cotton) ovat myös hyviä

 

Onko sinulla jokin unelmien työ, minkä haluaisit vielä toteuttaa? ?

- Haluaisin tehdä teoksia, missä on muotia, historiallisia vaatteita ja ompelullisia yksityiskohtia. Aiheita voisi yhdistää johonkin muuhun, no, en tiedä vielä mihin…Rooman matkalla otin satoja valokuvia taiteesta , rakennuksista ja ihmisistä, niistä saattaa löytyä ideoita. Kangasta kankaalla.

 

Lisätietoja Helena Vaarin töistä:

www.helenavaari.fi

Helena.vaari@phnet.fi

Museokeskus Vapriikin näyttelyssä voi ihailla yhtä Helena Vaarin teosta, kevät Lissabonissa. Sen kuva on tämän blogin aloituskuva.

23.9.2016 — 5.2.2017

JOHTOLANKA – 10. TEKSTIILITAITEEN TRIENNAALI

Museokeskus Vapriikki

Alaverstaanraitti 5, 33100 Tampere

Avoinna ti—su 10–18

 

Seitsemän Helenan työtä on esillä myös Kätevä & Tekevä- messuilla Lahden Messukeskuksessa 5.-6.11.

Hän myös ompelee Taito Hämeen osastolla Pfaff Quilterillä 6.11. klo 12-15. Käy katsomassa!

 

Kommentit (0)

Oletko koskaan ajatellut, että liikuntaa tehostavat nilkka- ja rannepainot voisi ommella itsekin? Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään, mutta helsinkiläinen opiskelija Eerika Flinkkilä, 20, päätti ommella koko voimistelujoukkueelle nilkka- ja rannepainot.

Se ei tahtia haitannut, että hän oli ommellut viimeksi ala-asteen käsityötunnilla.

– Tiesin, että saan käsityönopettaja-äitini helposti projektiin mukaan. Ja kankaita ja tilpehöörejäkin löytyy kotoa vaikka kuinka.

Eerika toimii vapaa-aikanaan voimistelu- ja urheiluseura Elisen Team Piruetin apuvalmentajana. Joukkueella on 4–5 harjoitukset viikossa. Lisäksi on viikonloppuleirejä, tehopäiviä ja kisaviikonloppuja.

Nilkkapainoista lisävastusta

Joukkueessa on 14 voimistelijaa, iältään tytöt ovat 11-13 -vuotiaita.

– Mietimme valmentajaparini kanssa syksyllä, että olisi kiva tehdä itse joululahjat valmennettavillemme. Nilkkapainot pitäisi jokaisen joka tapauksessa hankkia treeniin piakkoin, joten ajateltiin niiden olevan hyödyllinen lahja.

Voimistelussa nilkka- ja rannepainoja käytetään erilaisissa harjoitteissa antamaan lisävastusta ja siten vahvistamaan lihasvoimaa liikkeissä.

Eerika tähtäsi 28 puolen kilon nilkka/rannepainon ompelemiseen, jotta jokainen tyttö saisi setin. Äidin aarrearkuista löytyi painoihin punaista enstex-kangasta ja sisäpussivärkkejä, mutta hiekkaa Eerika kävi ostamassa 25 kilon säkin Bauhausista.

Sarjatyö helpottaa kovasti

– Se maksoi 4,90 euroa. Tarranauhat ostin Eurokankaasta, ja sen osuus tuli maksamaan 21 euroa. Enstex-kangas (2,5  metriä) maksoi 25 euroa. Painoparin hinnaksi tuli neljä euroa. Pikainen googlettelu kertoi, että kaupassa pari maksaisi 10–20 euroon.

Ensin Eerika leikkasi äidin ohjeiden mukaan sarjatyönä 28 enstex-palaa kokoon 80 x 15 cm. Siitä tulee pieni lasten koko, johon mahtuu viisi sadan gramman hiekkapussia painoksi.

– Näitä sisäpusseja ompelin 140 kappaletta eli viisi jokaiseen punnukseen. Se oli mukavaa sarjatyötä joulunpyhinä. Sitten kaadoin suppilon avulla jokaiseen sisäpussukkaan 100 grammaa hiekkaa.

Kiehtova konekirjonta

Eerikalla oli myös äidille tehtävä joulunpyhän ratoksi. Hän saisi ommella kiinnitystarrat ja konekirjoa jokaisen tytön nimen painoon!
– Niihin en lähetynyt itse, mutta onneksi äiti innostuu helposti projekteista, Eerika nauraa.

Lopuksi Eerika ompeli hiekkapussit pitkulaiseen enstex-pussukkaan sisään. Koko joukkue sai omat painot!

– Luulen heidän ilahtuvan tästä lahjasta, Eerika toteaa muutaman päivän projektin jälkeen.

 

Kommentit (0)

Vessapaperi on mainio raaka-aine moneen muuhunkin kuin siihen alkuperäistarkoitukseen. Huomasin sen Krakovan matkalla muutama vuosi sitten. Olimme ystävättäreni kanssa mukavassa, siistissä hotellissa vanhassa kaupungissa. Mutta perinteiseen itäeurooppalaiseen tapaan WC-paperia oli niukasti: puoli rullaa kahdelle naiselle vuorokaudeksi.

Pyytäessämme kainosti paperia lisää vastaanottovirkailija, nainen, oli aidosti hämmästynyt suurkulutuksestamme! Saimme toki rullan, mutta päätimme ostaa tätä hyödykettä itse lisää kaupasta. Ja onneksi teimme niin, sillä löysimme puolalaisesta marketista oikean vessapaperitaivaan.

Hyllyt pursusivat eri värivaihtoehtoja: vaaleansinisen ja -punaisen eri sävyjä, kukallinen, pinkki, liila ja oranssi. Ryhdyimme oikein kiertämään kauppoja ja löysimme lisää ihania värejä, ja kiinnostavan yksityiskohdan. Monessa pakkauksessa luki made in Finland.

Värikkäät vessapaperit saivat mielikuvituksemme laukkaamaan. Se sopisi efektiksi käsin tehtyyn paperiin tai paperimassaan. Siitä pyöräyttäisi herkkiä paperiruusuja kranssiin tai onnittelukortteihin.

Maanläheinen kotiinvieminen

Viivyimme hyllyjen luona pitkään ja huomasimme sen herättävän epäilyjä. Myymäläetsivä oli koko ajan kannoillamme. Nauroimme makeasti kuvitellessamme tullimiestä avaamassa matkalaukkujamme. Yksi tuo viinaa, toinen vessapaperia.

Olen sittemmin ottanut tavakseni tuoda humoristisia tuliaisia läheisille. Toin pojalleni Pietarista selvitymispakkauksen, johon kasasin paikallisen oluen, annosvotkan ja vessapaperin. Vessapaperiin liittyy pieni vitsikin, joka aukenee vain venäjän kieltä jonkin verran osaaville. Kyrillisissä kirjaimissa on niin sanottu pehmeä merkki, joka on venäjäksi ”mjakij žnak”. Mikä sopisikaan paremmin vessapaperin nimeksi kuin ”pehmeä merkki”!

Vessataidetta ja vuoden turhake

Toin kotiin muutaman vessapaperirullan ja kieputtelin niistä herkkiä vaaleansinisiä ruusuja. Liimasin ne kehykseen ja taulu pääsi vessataiteeksi. Muutama värikäs rulla on edelleen tilateoksena vessassa, ja niitä saa käyttää vain äärimmäisessä hädässä. Peruskäyttöön on harmaata luonnonystävää.

Vuonna 2011 valittiin vuoden turhakkeeksi Flush & Go -vessapaperin biohajoava hylsy, jonka voi vetää vessanpöntöstä alas. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kävin kesällä kierrätyskäsityökurssilla, ja siellä opettaja esitteli tämän hylsyn mainioita käyttömahdollisuuksia käsitöissä.

Konekirjonnassa käytetään yleensä tukimateriaalina veteen liukenevaa solvi-kalvoa, joka helpottaa kirjomista. Saman asian ajaa Flush and go! Kuvista selviää miten se sujuu. Oranssiin kankaaseen leikattiin reikä, joka peitettiin vessapaperihylsyllä. Sitten konekirjottiin ja lopulta hylsy huuhdottiin pois. Helppoa ja halpaa.

 

Flush and go -hylsy on myös mainiota raaka-ainetta paperimassadippaukseen. Liota hylsyjä vedessä ja surauta massa sauvasekoittimella ”soseeksi”. Dippaa massaan esimerkiksi kanaverkosta tehtyjä palloja, sydämiä ja muita koristeita. Kuivuva paperimassa tekee niistä kauniin lumisen näköisiä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 53-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat