Kirjoitukset avainsanalla retro

Voiko värejä olla liikaa? Ei. Voiko räsymattoja olla liikaa? Ei. Voiko kaiken värisiä tekstiilejä, purkkeja ja purnukoita olla liikaa? Ei. Esineillä ei myöskään tarvitse olla käytännöllistä tarkoitusta eikä naisella voi olla liikaa värikkäitä mekkoja. Tätä mieltä on Emmi Laiho, jonka koti on värikäs kuin ilotulitus.

Emmi Laiho asuu Tampereen Muotialassa pienkerrostalossa.Noin 50-luvun talossa hänen asunnossaan on noin 50 neliötä. Talolla on oma kiva piha ja kellatiloissa yhteiskäytössä oleva puulämmitteinen sauna. Lähellä on kauniita siirtolapuutarha-alueita,

Asunto oli 80-90-luvun ”ilmeessä” ja teknisesti siihen olisi voinut muuttaa heti. Mutta Emmi ei voinut ajatellakaan muuttamista niin tylsään värimaailmaan.

- Keittiön kaapit olivat rumat ja kuluneet, eteisen seiniä peittiä kauttaaltaan rapattu roiskepinta, olkkarin katto ja verholauta oli tummaa mäntyä. Tapetit ja seinäpinnat eivät missään huoneessa miellyttäneet. Valtaosan remontista tein itse. Opettelin myös uusia asioita kuten tapetointia. Olen tehnyt elämäni varrella neljä muutakin remonttia, joten ihan ensi kertaa en ollut asialla.

Emmin aiemmatkin kodit ovat olleet varsin värikkäitä. Mutta tätä kotia tehdessään hän pääsi pitkästä aikaa tekemään täysin itselleni, aivan oman makunsa mukaan.

- Sain päästää kaiken värikkyyteni valloilleen. Toki5- ja 7-vuotiaat lapseni huomioiden, hekin onneksi ovat väreistä innoissaan. Kyllä tästä kodista taisi tulla yksi värikkäimpiäni, ja pidän lopputuloksesta todella paljon. Tuntuu kodikkaalta ja kivalta. Lempivärejäni ovat punainen, vihreä ja keltainen. Tykkään lämpimistä sävyistä, ja ruskea on kestosuosikki. Ja mitä isommat ja retroisammat kuviot ja printit, sitä parempi.

Emmi toteaa värien tuovat elämääi energiaa, iloa ja voimaa!

- En kestäisi olla pelkistetyn neutraalissa ympäristössä, itselleni sellainen tuntuu persoonattomalta ja hengettömältä. Myös pukeutumisessa koen, että ihanat värit antavat minulle energiaa, ja koen niissä oloni kotoisaksi ja omaksi.

Näin laimea keittiö oli ennen!

Nyt keittiö on todella värikäs ja ihania retropurnukoita riittää.

- Maalasin keittiön seinän keltaisella. Keväällä hoksasin eräästä blogista dc-fixillä päällystettyjä pintoja keittiössä ja hurhadin täysillä niihin. Niitä ei ole sisustuksessani säästelty. Keittiön kaikki kaappipinnat on päällystetty erilaisilla pääasiassa Bauhausista hankituilla dc-fixeillä. Keittiön kaappeihin vaihdoin värikkäät kivat vetimet. Osa on Tampereen Rakennustorilta, osa Ikeasta.

Olohuoneen tumma mäntykatto maalattiin valkoiseksi, ja se vaati tuskallisen monta maalikerrosta.

- Olohuoneet seinät tapetoin ensin tasoitetapetilla, sitten maalasin seinät ja laitoin yhteen kohtaan tapettia. Päädyin maalaamaan vaalealla sävyllä, kun tiesin että muuten on tulossa paljon väriä. Lattioille ei ollut tässä vaiheessa mahdollista tehdä missään huoneessa mitään. Ne olen peittänyt valtavalla määrällä räsymattoja! Tämä on vuokra-asunto, mutta mahdollisesti voin ostaa sen.  Siksi laitoin paljon aikaa ja vaivaa remonttiin. Ihan lopullisia kuluja en ole laskenut, mutta koska tein pääasiassa kaiken itse, ystävien avulla ja edullisilla materiaaleilla, ovat remontin kokonaiskustannukset pari tonnin luokkaa.

Makuuhuoneessa on  kaikkien kolmen sängyt, lasten lelut ja kirjoituspöytä. Yhden seinän Emmi maalasi keltaiseksi ja yksi seinä tapetoitiin ihanalla kaupunkitapetilla. Kaapinovet maalattiin  mustavalkoisiksi ja niihin vaihdettiin värikkäät vetimet.

Emmi kuvailee olleensa nostalgikko koko ikänsä. Hän kiinnostui jo teininä vintage-vaatteista. Innoittajina olivat äidin 70-luvulta säilyneet vaatteet ja isän intohimoisesti harrastama 60-luvun musiikki.

- Olen kerännyt kotini esineistön, huonekalut ja astiat vuosien varrella  käytettynä, ja suurin osa on menneiltä vuosikymmeniltä. Minua on usein harmittanut, että kun mummini tavaroita jaettiin ja oman lapsuudenkotini retroja hävitettiin en vielä tajunnut vielä niiden arvoa. Mutta jotain on sentään säästynyt,  kuten jo teininä löytämiäni äitini vanhoja 70-luvun vaatteita, jotka ovat yhä minulla käytössä! Joitakin mummini astioita ja räsymattoja on myös säilynyt. Ja ainakin kaksi mummin räsymattoa on minulla täällä tälläkin hetkellä käytössä!

Sittemmin nostalgia, retroilu ja värikkyys, ja ihanat kuosit ja menneiden vuosikymmenten tyyli ovat valloittaneet Emmin lähes kaikilla elämänalueilla.

- Olen koulutukseltani filosofian maisteri, pääaineena englantilainen filologia ja olen ehtinyt tehdä tätäkin työtä. Lopulta kuitenkin retroilu, vintage ja nostalgia veivät  mennessään ja perustin vuonna 2008 Forget-Me-Not-yrityksen. Siellä myydään vintage- ja retrovalikoimia sekä tuoreita, kiinnostavia, omaäänisiä, kierrätyshenkisiä, kotimaisia ekodesign-merkkejä. Liike on Tampereen keskustassa Aleksanterinkadulla.

Niin, ja itse kauppa on toki sisustettu yhtä värikkäästi kuin kotikin!  Ja tuotteet tuovat sinne hurjan ihanaa väri-ilotulitusta!

- Sittemmin on yhä tärkeämmäksi noussut olla nostamassa esille kotimaisia suunnittelijoita ja kädentaitajia, joille tärkeitä arvoja ovat kestävyys, kekseliäisyys, värikkyys, ekologisuus ja omintakeiset ideat. Häivähdys nostalgiaakaan ei ole yhtään pahitteeksi! Ja pidän tärkeänä, että meillä edustetuilla merkeillä on tuotanto täysin kotimaista. Onneksi se tuntuu olevan yhtä tärkeä arvo yhä useammalle nuorelle kotimaiselle tekijälle! Meillä itselläänkin on vintage-kankaista ompelutettua kierrätysmallistoa, kuten vaikkapa retrokankaisia takkeja näin syksyaikaan!

Työ ja harrastus ovat Emmille melkeinpä yhtä, kokonainen elämäntapa. Kirppiksillä kiertely, sekä oikeissa että netistä löytyvissä ovat intohimoinen harrastus.

- Kotonani ja vaatevalikoimassani ei juuri löydy muuta kuin kierrätettyä ja käytettyä, retroa ja nostalgista. Ja mukana toki sitten ekompia kotimaisia nykyjuttuja!

www.forgetmenot.fi/

https://www.facebook.com/forgetmenot.tampere/

https://www.instagram.com/forgetmenot_tampere/

 

Kommentit (0)

Astrid Lindgrenin luoma Peppi Pitkätossu, väkivahva punatukka, hurmaa lapsia ja aikuisia tänä kevään Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Näytelmä alkaa, kun Peppi saapuu heppansa ja apinansa kanssa Huvikumpuun. Pian hän tutustuu naapurin lapsiin Tommiin ja Annikaan. Näytelmässä käydään läpi kirjoista ja tv:stä tuttuja kohtauksia: Peppi selättää sirkuksen voimamiehen, härnää sosiaaliviranomaisia ja poliisia, päihittää ilkeät roistot ja tapaa lopulta merirosvo-isänsä.

Peppi on anarkisti, joka asuu yksin isossa talossa ilman vanhempia. Hän haastaa kaavoihin kangistuneen ja byrokraattisen yhteiskunnan ja ottaa siitä niskalenkin.

Näytelmässä on kekseliäs, värikäs ja ihana puvustus. Voisi sanoa, että käsityöntekijän unelma, sillä monet vaatteista on virkattu. Pepillä on muuan muassa isoäidin neliöistä virkattu värikkään rouhea mekko! Saapa nähdä, tuleeko mekosta uusi pikkutyttöjen suosikki.

Lämpöä ja retroa

Peppi Pitkätossu näytelmän pukusuunnittelu on Riitta Röpelisen käsialaa. Hän pyrkii sillä kunnioittamaan kirjan henkeä.

– Kaikkihan haluavat luoda jotain uutta, niin minäkin. Mutta puvustuksen luominen ei ollut helppoa, sillä kunnioitan niin suuresti alkuperäistä teosta, kirjaa, elokuvaa ja kaikkea siihen liittyviä mielikuvia. Mutta halusin kuitenkin puvustukseen jotain uutta ja freessiä, Röpelinen kertoo.

Anarkistisella Pepillä on valtavasti energiaa, ja Röpelinen halusi sen näkyvän vaatetuksessakin.

– Päädyin värikkääseen retro-tyyliin, jossa materiaali herättää lämpimiä ajatuksia. Rakastan luonnonmateriaaleja, ja villalanka tuli luonnostaan mukaan.

Puvuissa on on lämpöä, retroa, paljon katseltavaa ja itsetekemisen meininkiä.
Röpelinen kävi ostamassa konepesun kestävää ohuehkoa villalankaa ja virkkasi alkuun noin 70 isoäidin neliöstä koostuvan Pepin mekon. Puvustamon väki jatkoi, mekkoja tehtiin kaikkiaan neljä. Pepillä on Afrikka-kangasta alusmekkonaan, sekin hauskaa materiaalia.

Pepin puvustuksen valmistamiseen meni noin 2 kk. Sitä ennen minulla oli suunnitteluaika.

Pepillä on yksi kultarahalaukku, joka on päällystetty kirpputorilta löytyneestä isoäidinneliö-hameesta.

Isoäidin neliöillä on päällystetty myös pari kirppareilta löydettyä laukkua.

Neulova Peppi

Peppi on tuottava, tekevä ja toimiva. Yhdessä kohtauksessa hän kutoo valtavilla puikoilla.

– Palaverissa ehdotin lavastajalle ja ohjaajalle, että voisiko Peppi kutoa yhdessä kohtauksessa. Hankin tosi isot puikot ja lankakerän. Siinä tulee hyvin esille pienen tytön Pepin vahvuus, omatoimisuus ja voima. Peppi myös kutoo näytelmässä itse Huvikummun päälle matonkuteista palasia. Ne on oikeasti tehty vanhoista kankaista revityistä matonkuteista!

Kuvassa Pepin (Anna-Riikka Rajanen) käsityöhetken keskeyttävät rosvot Jymy Juntunen (Sauli Suonpää) ja Kukkanen (Iikka Forss), jotka tulevat kysymään Pepiltä paljonko kello on. Samalla he tietoonsa, miten saisivat  Pepin kultarahat ryöstettyä tämän mentyä nukkumaan.

Paljon katsottavaa

Puvut ovat kautta linja herkullista katsottavaa. Näytelmässä on esimerkiksi sirkusmaailma ja merirosvojen maailma, jossa liikkuu kaikenlaisia häröporukoita. Sirkusmaailmaan on näyttelijöille virkattu fleece-kuteesta hassu mekko. Roudari-tirehtöörillä on taas räsymatosta tehty takki. Sirkus-krokotiili on ommeltu huovasta. Se on helppo materiaali työstää.

Röpelinen tykkää itse neuloa ja virkata, idea puvustukseen tuli siis omilta puikoilta.

– Rentoudun käsityön parissa. En suunnittele mitään, ryhdyn vaan neulomaan tai virkkaamaan. Samalla katson TV:tä.

Röpelinen on freelancer-pukusuunnittelija. Pepin puvustuksen suunnitteluun meni pari kuukautta yhdessä teatterin puvustamon kanssa.

– Nyt puvustan Q-teatterille näytelmää nimeltään Jotain Toista. Se kertoo sukupuolisuudesta ja halusta, eli todellakin on jotain toista Pepin jälkeen! On kiinnostavaa tehdä puvustustyötä monipuolisesti ja vaihtaa näkökulmaa. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 55-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat