Kirjoitukset avainsanalla Eija Pöyry

Hankin viime kesänä mökille 20-neliöisen aitan, joka tuotiin paikalle kätevästi kokonaisena rekalla. Mökki on kauniin valkoinen sisältä ja päätin heti paikalla luoda sinne ainakin käsityöseinän. Laitan siihen jotain omia käsitöitäni ja ostan myös muiden tekemiä ihania käsitöitä.

Nämä Tupu Mentun huovuttamat hahmot ostin monta vuotta sitten, mutta koska niissä ei ollut ripustussysteemiä, homma jäi pitkäksi aikaa puolitiehen. Lopulta yksi hahmo päätyi vanhan puulapion päällä olohuoneen seinälle. Kaksi muuta virittelin ensin kanaverkkoon ja sitten mökin seinälle. Mökillä  luonnonvalossa on muuten erittäin inspiroivaa valokuvata käsitöitä niin kiven päällä kuin  kannon nokassa.

 

Ystäväni Sari Fadjukov antoi minulle 18-vuotislahjaksi maalaamansa taulun saatesanoilla, että saat itse hankkia kehykset. No.... Onhan tässä ollut 36 vuotta aikaa, mutta kaikenlaista hommaa on eikä kehyksiä ole vieläkään. Nyt saatiin sentään porattua reikä kiinnitystä varten ja Sarin teos pääsi mökin "taidenurkkaukseen". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ostin kirpparilta pilkkahinnalla pari ryijyä, jotka toin mökin matoksi. Niiden ulkotuuletus on melkein kuin taidenäyttely, niin kauniita ne ovat metsässä.

Kuten kuvasta näkyy, taideseinällä on vielä tilaa uusille hankinnoille.

 

Ylhäällä oleva huovutettu ja kirjottu naishahmo on viime kesän ostos. Sen tekijä on Eija Pöyry, joka pitää kesäisin pari kiinnostavaa käsityökurssia Kankaanpään opistolla, ja tekee omaa tekstiilitaidetta.

Pienen torson vaatetus syntyi viime kesällä "mielenkiintoista kangaspintaa" -kurssilla, jossa kangasta niin poltettiin, kutistettiin kuin värjättiin. Tupu Mentun huovutustyöt päätyivät kanaverkon päälle. Keltainen pikkutaulu on ahvenanmaalaisen Hannele Ögård-Forsmanin tekemä. Hän ompelee pienille tilkuille kaikkea napeista helmiin ja tekee niistä eri kokoisia tauluja.

 

Kävin Malmössä galleria Gustuksessa, jossa ihastuin oranssiin kasvonaamioon. Sen hinta oli 90 euroa, joka on mielestäni aika sopuhinta taiteesta. 900 eurolla se olisi jäänyt kauppaan. Naamion alla oleva ruosteinen kippo ja keramiikkapäät on Eija Pöyryn tuotantoa. Hän hinnoittelee työnsä järkevästi, jolloin ostopäätös on helppo. Tämä maksoi 80 euroa.

Taide- ja käsityönurkkauksessa on vielä hyvin tilaa, ja aina voi levittäytyä vaikkapa katon puolelle.

 

Kommentit (0)

Vietin kesällä puuhakkaan viikon Kankaanpään opistossa Eija Pöyryn vetämällä Mielenkiintoista kangaspintaa -kurssilla.

Siellä opittiin monenlaisia hauskoja ja yllätyksellisiä tekniikoita, mutta eniten minuun iskeytyi kierrätyksen kierrätys eli vanha kuluneen, monesti pestyn räsymaton kuteiden hyödyntäminen uuteen työhön.

Eija Pöyry näytti kuvia Maija Uusitalon tekemästä herkästä mekosta, johon oli käytetty vanhoja kuteita. Ne olivat kuluneet kauniin pitsimäisiksi vuosien mittaan, kun niitä on hangattu harjalla pesun yhteydessä.

Suosittelemme! Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat

Kirppiksen aarteet

Tätä oli pakko kokeilla. Ryntäsin Kankaanpään kirpputoreille, mutta missään ei ollut sopivaa vanhaa mattoa. Kaikki näkemäni oli kudottu valmiskuteesta, mutta tähän tarvitaan puuvillasta itse leikattua kudetta.

Lopulta meni viimeiseen, Ripa-kirppikseen, ja vihoviimeisellä hyllyllä odotti kaksi täydellistä pestyä mattoa, toinen sini- ja toinen vihreäsävyinen. Aloin purkaa vihreäsävyistä ja sieltä paljastui ihania kuteita, aitoa retroa!

Tajusin heti, että nämä ovat 1970-luvun kankaita, vaikka nyt näkee uutenakin saman tapaisia kuoseja.

Silittelin tuntikausia kuteita auki. Se oli hyvin rauhoittavaa ja meditatiivistä. Samalla pohdin maton kutojaa ja vaatteiden alkuperää.

Kuteista verho

Päätin tehdä kuteista verhokapan keittiöön. Silitin ne liimakankaalle ja ompelin vielä suoralla ompeleella kiinni. Monotonista, yllätyksellistä ja rauhoittavaa. Tunsin itseni nostalgian arkeologisilla kaivauksilla liikkuneeksi naiseksi.

Maton alkuperä alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän ja menin kirppikselle kyselemään sen myyjää. Kirppiksen vetäjä lupasi pyytää myyjää soittamaan minulle ja parin päivän kuluttua hän soittikin.

Jämijärveläinen Riina Lehmussalmi kertoi, että matot ovat hänen äitinsä kutomia noin 20 vuotta sitten. Hän muistaa lapsuudestaan matonkudetalkoot, kaikki otettiin talteen, napit säästettiin

– Äiti oli tarkka kangaslaatujen kanssa, piti olla kovaa ja pehmeää kangasta vuorotellen. Tunnistan tuosta ainakin vanhan yöpaitani ja farkkuni. Yksi kangas oli sohvan päällä. Äiti kutoisi vieläkin, mutta kangaspuut eivät mahdu enää asuntoon.

Tämä oli hauska puhelu, ja lähetin Riinalle kuvan matosta syntyneestä työstä. Eikä siihen mennyt edes koko mattoa, vaan muutama rivi vain piti purkaa. Nyt keittiössäni on Riinan äidin vanha matto, ja siitä puretuista kuteista tehty verho!

Räsyistä pitsimekko

Otin vielä yhteyttä Maija Uusitaloon, joka on tiettävästi keksinyt tämän menetelmän ja kertonut siitä päätoimittamassaan Finnquilt-lehdessä.

– Kymmenkunta vuotta sitten kaipasin erääseen muistotyöhän jotain vanhaa ja purin hiukan anopin 1940-luvulla teettämää mattoa. Silitin kuteen toisensa perään, sillä sieltä purkautuva kangas oli aina yllätys, Maija innostuu.

Vanhat kuteet kertovat oman aikansa kankaista, ja ne ovat kuluneet osin pitseiksi. Ne ovat täynnä tarinoita. Niihin on kulkeutunut hiekkaa, kaatunut maitolaseja ja niitä on kesäisin hangattu järven rannalla. Mikä olisi upeampi raaka-aine!

Maijalla on ollut Virtain tilkkutyönäyttelyssä esillä upea pitsimäinen mekko, joka on tehty tällä tekniikalla. Silitetyt kuteet voi asettaa veteen liukenevan kalvon päälle ja kiinnittää ne konekirjonnalla. Kuteiden lomaan voi myös upottaa pitsipaloja, vanhan liinan kirjontakuvion tai muuta itselle tärkeää materiaalia.
 

Maijan töitä on esillä Virroilla galleria Virinässä 15.8. asti ja Järvenpäässä Järnätissä 17.11.–19.12.

Kommentit (3)

Vierailija

Muistan lapsuudesta (70-luvun alkua tai puoliväliä), istuttiin kuistilla ja leikattiin matonkuteita. Aurinko paistoi  ja aikuiset joivat kahvia ja sain trip tetra mehun. Oi sitä ylellisyyttä ja mehun maukkautta. Vähän säälitti leikata omia pieneksi jääneitä vaatteita.

Aika erikoista, että on keksitty purkaa räsymatto.

Vierailija

Mielenkiintoinen tapa hyödyntää vanhoja räsymattoja. Lapsuudesta muistan, kuinka pikkusiskon kanssa istuttiin keittiön lattialla ja katseltiin räsymattojen kauniita raitoja. Meille oli kerrottu eri kuteiden alkuperästä. Siellä oli Ensi-vainaan leninkiä, Mamin yöpaitaa ja meidän oman perheen kesävaatetta. Räsymatot olivat värikkäitä ja puhtaita, ja kertoivat monenlaisia tarinoita. Isän serkku Ensi oli kuollut jo alle 30-vuotiaana rintasyöpään, mutta hänen kaunis kukallinen kesämekkonsa jatkoi elämäänsä räsymatossa. Jokaisella kuteella oli oma mielenkiintoinen taustansa ja tarinansa. 

Vierailija

Ai on niin ihanaa, tuota kauneutta katselisi vaikka kokopäivän. HURMIO

 

Riitta kinanen. Tekstiili yrittäjä joensuusta.

Kannattaa piipahtaa kurikkalaisten ystävysten Airi Kentalan ja Eija Pöyryn taidenäyttelyssä TILA Galleria Helsingissä. Näyttelyssä on tosi makeita ja kekseliäitä töitä, esimerkiksi rakukeramiikka sekä tekstiili- ja kierrätystaidetta. Suosikkini oli vanhoihin säilyketölkkeihin maalatut ikonit!

Airi ja Eija ovat tehneet työnsä omissa oloissaan ja vasta kasatessaan näyttelyä näkivät toistensa tuotokset. Ja ne sopivat todella harmonisesti yhteen.

Airi on tekijänä tarkka, arkkitehdin koulutus saa hänen aina piirtämään luonnoksen ja seuraamaan sitä. Muotoilija ja kädentaitojen opettaja Eija taas hersyttelee ja hypistelee materiaaleja ja innostuu niistä. Jos jostain tulee ruma, Eija vain innostuu ja käsittelee sitä lisää. Pakottaa siitä hyvän!

Naiset eivät ole hinnoitelleet itseään ulos, kuten usein käy tekstiilitaiteessa.

Eija Pöyryn kirjotussa kulhossa kokeillaan erilaisten materiaalien yhdistämistä. Eija mietti pitkään keramiikan ja kirjonnan yhdistämistä. Kuulostaa hullulta mutta toimii!

Kivitavarasavi, metallilanka, 120 euroa

Airi Kentalan rakukimonot ovat rakupoltettua lasitettua kivitavarasavea. Yhden hinta on 15 euroa. Moni osti näitä jo avajaisissa, kiva ja hiukan erilainen ovikoriste.

– Löysin laatikollisen säilöttyjä simpukoita mieheni lapsuudenkodin varastosta. Heillä oli joskus ollut kauppa. Simpukoiden parasta ennen päivä oli mennyt ohi jo yli 40 vuotta sitten. Siitä alkoi urakointi ja syntyi ikonin tapaiset maalaukset säilykepurkkiin! nauraa Eija Pöyry.

Säilykepurkkipyhät, hinta 70 euroa/ kpl

– Japanin historia ja kulttuuri innoittavat minua ja sieltä löytyy kiehtovia aiheita vastaamaan työskentelytapaani. Tämä on tehty kertavärjäyksellä.  Vahabatiikki on menetelmä, jossa kohtaa aina yllätyksen. Lopputulokseen vaikuttaa vaha, sen levitystekniikka ja värjäyskerrat. Minulle aivan uusi tapa, koska olen aina halunnut hallita tekemisprosessin, Airi pohtii.

Sininen geisha, vahabatiikki, hinta 220 e.

Eija Pöyry koluaa innokkaasti kirpputoreja ja pelastaa sieltä tekstiilejä raaka-aineeksi omiin teoksiinsa.

– Tämä pieni ja vihainen työ syntyi materiaalin innoittamana. Tytön pää on puretun silkkisolmion vuori ja vartalo pienen jakun vuori.

Kettutyttö, tekstiilityön tekniikat, 150 e

Keramiikka on Airin pääinnostuksen laji. Hänellä on kotona Kurikassa oma ateljee ja polttouuni.
– Japanilainen pakkaus innoitti minua löytämään rakutyölle aihemaailman, savisen pakkauksen.

Rakupiilo, rakupoltettu lasitettu kivitavarasavi, 180 e

Eija Pöyry pitää usein kirjan uusi elämä -kursseja Pohjanmaalla eri kansalaisopistoissa. Hän opettaa myös Kankaanpään opiston kesäisillä kädentaitokursseilla.

– Kirjat ovat olleet aina minulle tärkeitä enkä haluaisi heittää niistä yhtäkään hukkaan. Niinpä käsittelen hylätyn kirjan uudeksi muistikirjaksi tai vaikka taide-esineeksi kuten nämä.

Musta pitsikirja
Hylätty kirja, maalaus, sabloonakuviointi, käsin ompelu, paperihelmet ja helmet, hinta 100 e

Lintukirja
Hylätty kirja, koneompelu, maalaus ja fasaanin höyhenet, hinta 110 e
Kultainen pitsikirja
Hylätty kirja, maalaus, pitsiset valoverhot, napit, helmet, käsin ompelu, hinta 100 e

Eilinen
Eilisen hauraat muistot, metalliverkko, kangas, langat, hinta 150 e

Vaikeneminenko kultaa?
Paperisavi, rautaoksidi, ruostunut vuoka, hinta 100 e

Ujot tytöt
Jos minä olisin kasvanut äitini opetuksen mukaan kiltiksi ja hiljaiseksi, niin...
Kirjonta, metallilankavirkkaus, 150 e

Ystävykset kehuvat, että näyttelyä on mukavampi pitää yhdessä kuin yksin. Heillä on jo kaksi seuraavaakin yhteisnäyttelyä varattuja. Kurikan kirjastossa elokuussa ja Olustveren kartanon galleriassa Virossa syys-joulukuussa.

Hiljaisella äänellä -näyttely 26.4. asti
TILA Galleria, Kalevankatu 40, 0010 Helsinki.
Avoinna ke–pe klo 12–17, la–su klo 11–16

Kommentit (6)

Vierailija

Eikö se ole vain mukavaa,  että kerroin hinnatkin? Yleensä taide on kallista, näillä naisilla oli kohtuuhinnat.

 

terveisin Reija

kirsikankukka55
Liittynyt24.8.2015

Hienoja töitä. Erilaisia tekniikoita ja erilaisia materiaaleja, innoittava juttu. On kivaa kokeilla erilaisia juttuja ja voin kyllä aistia naisten tekemisen ja keksimisen riemun.

Vierailija

Voi sitä noinkin aikansa kulutta, näperrellen erilailla jotakin, millä ei ole elämässä mitään virkaa, muuta kuin sen tekijä tulee terapoitua itsensä.

Vierailija

Jos taiteestakin tehdään hyödyke, miten se määritellään ja kuka hyödyn mittaa. Mitä muuten otamme mukaamme hautaan - muistoja vai ns. tarpeellisia hyödykkeitä? Kannattaa lukea Kuutti Lavosen mietteitä taiteen merkityksestä!

Vierailija

upeaa ja omaleimaista kuten Eijan työt aina!terveisin marimuori entinen naapuri.
7

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 55-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat