Kirjoitukset avainsanalla neulominen

Nämä kaksi kirjaa,  Neulo nostetuin silmukoin  ja Upeat, helpot metallilankakorut, tuovat haasteita ja uusia tavoitteita erityisesti kokeneille käsillä tekijöille. Mutta koska kummassakin kirjassa on erittäin paljon työvaihekuvia ja tarkat ohjeet, aloittelijakin pääsee alkuun, jos on tarkan työn tekijä. Minä olisin liian suurpiirteinen ja hutilus näihin. Mutta onkin tosi hyvä, että käsityökirjoja on eri tasoisille tekijöille.

Silmukoiden nostaminen neulomatta on yksinkertainen mutta monipuolinen neuletekniikka. Sillä voi toteuttaa sekä kauniita kirjoneuleita että upeita neulepintojakin. Silmukan voi nostaa lanka työn edessä tai työn takana, ja nostotapa vaikuttaa lopputulokseen.

Kirjassa on ohjeet neljäänkymmeneen erilaiseen nostetuin silmukoin neulottavaan neulepintaan, joista moni on käännettävä. Tekniikalla syntyy näyttäviä monivärisiä neuleita, jotka ovat perinteistä kirjoneuletta yksinkertaisempia toteuttaa.

Neulepinnat kerrotaan sekä sanallisesti että ruutupiirroksin. Melkein jokaisen neulemallin kohdalla näytetään myös, miltä neule näyttää takaa. Kirja sopii varsinkin konkarineulojille, jotka etsivät uusia ideoita.

 

 

Saapassäärystimet eli saapastimet ovat mainio asuste. Ne näyttävät käsin neulotuilta sukilta, mutta niiden neulominen on sukkia nopeampaa. Neulepinta leikittelee nostetuilla silmukoilla, lankajuoksulla, oikeilla ja nurjilla silmukoilla sekä värinvaihtolla.

 

 

Tämä huivi neulotaan poikittain kolmella värillä. Huomion keskipisteenä oleva Kudotut aallot -pintaneule muistuttaa vähän aaltoilevaan järvenselkää!

 

Makee kassi, eikö! Mutta ei syntyisi ihan aloittelijalta. Pohjan pieni kalanruoto-pintaneule on neulottu hyvin tiukasti, jotta saadaan tukeva pohja. Sitten pohjan ympärille on virkattu kerros kiinteitä silmukoita, joista laukun silmukat poimitaan.

Pintaneuleessa vuorottelevat kirjoneule- ja nostetuin silmukoin neulotut siksak-raidat, joita toistetaan eri väriyhdistelmin. Laukun yläreunan pintaneule on monelle tuttu sukan kantapäästä.

 

Hupparin vartalo neulotaan yksivärisenä sileänä neuleena. Hihansuita ja hupparin etureunoja koristaa kaksivärinen nostetuin silmukoin neulottava pintaneule. Helmaa kiertää toinen samoin värein neulottu pintaneulekuvio. Kirjassa on tästä erittäin tarkat teko-ohjeet: 10 sivua tekstiä, piirroksia ja kuvia.

Kaikki neulekuvat ovat tästä kirjasta:

Simona Merchant-Dest ja Faina Goberstein: Neulo nostetuin silmukoin. Klassisen tekniikan uusi ilme. Minerva 2015.  Suomentanut Kristel Nyberg.

Kokeilisitko metallilankakorujen tekemistä?

Metallilanka on koruntekijän unelma: se on monipuolinen, helposti työstettävä materiaali, johon voi liittää melkein mitä vain helmistä ja korukivistä erilaisiin nauhoihin ja nyöreihin. Metallilankaa voi neuloa, punoa, vääntää ja taittaa, ja lopputuloksena on häikäiseviä, omaperäisiä koruja. Kristalleja sädehtivän sormuksen tai herkän linnunpesäkaulakorun tekemiseen tarvitaan hyvin vähän välineitä, ja työmenetelmät on helppo oppia.

Upeat, helpot metallilankakorut - kirjassa on erittäin havainnolliset ohjeet ja runsaat kuvat työvaiheista etenevät perustekniikoista vaativampiin. Kirjassa on yhdentoista projektin yksityiskohtaiset ohjeet. Kun tekniikat tulevat tutuiksi, vain oma mielikuvitus on rajana ja voit suunnitella oman, ainutlaatuisen korumallistosi.

Sanoisin, että korujen teko sopii parhaiten aika tarkalle ja taitavalle tyypille. Jos on suurpiireisen käsityön ystävä, niin tarkka nysvääminen ei ehkä ole hänen juttunsa.

Kristallikoristeisen punossormuksen runko syntyy kiertämällä metallilankaa pyöreän tangon ympärille. Langan päihin pujotetaan itselle mieleisiä helmiä. Tämä sopii hyvin ensimmäiseksi metallilankatyöksi, sillä siihen tarvitaan vain muutama väline ja materiaali. Tekeminen on melko nopeaa.

Helmikorvakoruissa on kolme rakenneosaa, jotka on liitetty toisiinsa. Erillisistä, toisiinsa kiinnitetyistä osista tehty korvakoru liikkuu luonnollisesti käyttäjän kävellessä.  Eri väreillä korun luonne muuttuu täysin.

Kierreputkikorvakorut ovat makeet! Yksittäistä kierreputkea voi muotoilla ja putkia voi yhdistellä  monimutkaisiksikin elementeiksi. Kierreputki tehdään tietysti itse kietomalla metallilankaa tangon tai vaikkapa neulomispuikon ympärille.

Kierreputkikaulakoru on upea! On vaikea uskoa, että se on tehty vain kahdesta eri paksuisesta langasta ja muutamasta helmestä. Tämänkin teosta on kirjassa tarkat ohjeet, ja kymmenen tekovaihekuvaa.

Linnunpesäkaulakoru on upea lahja sellaiselle, joka arvostaa koruja. Korun keskeisen elementin muodostavat viisi ”linnunpesää” eli eli pesäksi kierrettyjä metallilankoja, joiden sisällä on helmiä. Erittäin kaunis koru, ja tästäkin on tarkat kuvalliset ohjeet.

 

Kaikki korukuvat ovat tästä kirjasta:

Wing Mun Devenney: Upeat, helpot metallilankakorut . Atena 2016. Suomentanut Heli Mäntyranta.

 

Kommentit (0)

Susanna Kuorikoski aloittelee bambupuikoilla villapaidan hihaa ja kuvailee itseään syntymämummuksi. Kotina on Hilkka-mummun vanha talo. Kahvinkeitin porisee keittiössä ja uunista leviää joulutorttujen tuoksu. Käsityöiltamiin kokoontuneiden naisten puikot kilisevät ja kielet laulavat. Kokoontumisille on monta nimeä: tikkailuilta, kässäkerho ja ompeluseurat. Tikkaaminen on keskipohjalainen synonyymi neulomiselle. Tunnelma on kuin mummojen ompeluseurassa paitsi että nämä naiset ovat kolmekymppisiä ja lankakerien välissä sukeltelee pieniä lapsia.

Mummoiluksi kutsuttu elämätapa lähti aluksi nousuun mummosukupolven astioiden ja kankaiden arvostuksesta sisustuksessa. Pääkaupunkilaiseen ilmiöön leivottiin vielä elämän hidastaminen, itse tekemisen arvostaminen ja ripaus luomuruokaa. Sitten ollaankin jo perinteisen mummoilun ytimessä: kotikeskeistä elämää, ruuanlaittoa, säilömistä, käsitöitä ja kukkien hoitoa.

– Maalla tämä ei ole välttämättä koskaan mennytkään pois muodista, toteaa Susannan serkku Noora Piispanen, 37, ja antaa itselleen kyytiä keinutuolissa. – Jos jotain pitää hankkia, mietin ensimmäisenä, voiko sen tehdä itse. Olen tehnyt kenkiä, lasi- ja metallikoruja ja takonut puukkoja. Parhaillaan teen vaatekaappia koivusta. Kangas ja lanka ovat rakkaita. Ompelen omat ja 4- ja 6-vuotiaiden poikieni vaatteet.

Paluu kotimaisemiin

Susannan kodissa näkyy käsitöitä joka puolella. Yläkerrassa on ompeluhuone runsaine kangasvarastoineen. Ninni, 8, Elsa, 4, ja Aaron, 1, pukeutuvat äidin tekemiin vaatteisiin. Olohuoneessa langat pursuilevat vanhasta tiinusta ja lasipurkit ovat pullollaan jämänöttösiä. Puikot majailevat papan puisessa ruuvilaatikossa. Sohvaa koristaa isoäidin neliöistä virkattu peite. Vanhat matkalaukut ovat täynnä lankoja.

– Niitä ei voi koskaan olla liikaa, naiset nauravat.

Sulo-kissa hyppää lankakoriin ja Aaron käy innokkaana kissan kimppuun. Susanna houkuttelee poikansa katsomaan kynttilöiden sytyttämistä. Jutellessa käy ilmi, että Susanna ja Noora ovat molemmat palanneet lapsuusmaisemiinsa. Annina Mustonen, 30, ja Suvi Riihimäki, 31, taas asuvat miestensä kotipaikoilla. Jotain vetoa on pienessä 800 asukkaan Lestijärvessä Keski-Pohjanmaalla. Kun Noora muutti Tampereelta Lestille, monet kauhistelivat, että miten sinä sinne jumalan selän taakse muutat!

Susanna kritisoi sanontaa, että joku on jämähtänyt kotipaikkakunnalleen maaseudulle.

– Voiko helsinkiläisen todeta jämähtäneen Helsinkiin? Törmään ilmaisuun usein, ja aina se suututtaa. On ihan oma valintani asettua tänne. Kuka vain voi muuttaa kaupunkiin vuokralle, enemmän vaatii rohkeutta jäädä paikkakunnalle, jonka tulevaisuudesta ei ole varmuutta. Minulla on täällä kaikki mitä tarvitsen. Viihdyn hyvin itsekseni, eikä minulla ole koskaan tylsää. Jos saisin lottovoiton, jättäisin työni ja kävisin yksinäisten mummujen luona turisemassa ja kutomassa sukkia.

Ohrarieskaa ja sienipiirakkaa

Porukka siirtyy keittiöön kahville, mutta kädet eivät herpaannu käsityöltä. Pöydässä on värikäs liina, ruusukupit ja itse leivottuja herkkuja. Pohdimme yhdessä mummoilun ydintä. Susanna muistelee Hilkka-mummuaan. Mummun elämä ei koskaan ollut luksusta, mutta hän löysi iloa pienistä asioista oli tyytyväinen niihin.

Susannan mielestä mummoilu tarkoittaa yksinkertaista elämää, jossa yritetään elää luontoa ja toisia kunnioittaen ja pitää elossa vanhoja perinteitä, tapoja ja taitoja. Nämä tavalliset asiat ovat joiltain unohtuneet parissa sukupolvessa. Hyvän olon tunne tulee tekemisestä ja onnistumisesta, ei kuluttamisesta.

Oikea mummu eli Venlan isoäiti Laila Ala-Korpi,74, lisää, että mummun elämässä nautitaan pienistä ja arkisista asioista.

– Uunituore leipä tai valmistunut sukkapari voi tuoda valtavasti mielihyvää. Ja näitä hetkiä saa mahtumaan elämään paljon enemmän kuin vaikkapa ulkomaanmatkoja. Kun löytää ilon arjesta, voi olla lähes aina onnellinen.

Naiset ryhtyvät kilvan kehumaan Lailan tuomaa ohrarieskaa. Kaikilla on sen resepti, mutta ihan samanlaista ei kukaan saa aikaiseksi.

Susannan serkku Venla Kiviniemi, 18, asuu Kokkolassa, mutta hän käy Lestillä ainakin kerran kuussa Susannan tai Laila-mummunsa luona. Venla ei ihan nielaise mummoilu-sanaa, vaikka tekee itse kaikki vaatteensa takeista lähtien ja on himomarjastaja.

– Olisiko pirkkoilu parempi termi? Puhumme usein pirkkoiluhetkistä ja whatsappissa on oma ryhmäkin pirkoille, Susanna nauraa.

Venla myöntää, että viikonloppu Lestillä ajaa usein baariin menon ohi. Hänellä ja Susannalla on 12 vuoden ikäero ja he ovat vasta hiljattain löytäneet toisensa.

– Sussu saattaa soittaa, että tule viikonlopuksi. Aika kuluu mukavasti, kun on samat intressit. Tehdään käsitöitä, kokkaillaan, käydään marjassa ja suolla kävelemässä. Langat ovat ihania, ja käsityö on aina mukanani. Neulon villatakkeja ja neuleita, ja jouluksi tehtailen kaikille sukat tai lapaset.

Mummokana on kingi

Vaativa kitinä täyttää keittiön. Suvi nappaa kymmenkuisen Pate-poikansa imetettäväksi. Suvi muutti Tampereelta Lestille vuonna 2011miehensä isovanhempien taloon.

– Kaikki tiet vievät mummolaan, Suvi nauraa.

Hänellä on hevosia, kanoja ja kissoja. Vauvakin ottaa osansa, joten käsityö on hänelle vasta pilke silmäkulmassa.

– Olen tilannut netistä langat. Haluaisin opetella neulomaan villapaidan. Susanna on luvannut auttaa kivan ohjeen etsimisessä.

Anninaa, Suvia ja Susannaa yhdistää mummomainen kanaharrastus ja rakkaus vanhoihin tavaroihin. Susannan kuusi kesäkanaa ja kukko ovat talvihoidossa Anninalla.

– Kolme niistä on jo kanamummoja, jotka vain syövät ja kakkaavat. Mutta Vappu on vielä reipas munija, Susanna nauraa.

Talvihoidossa kanamummot lähinnä lepäilevät ja vievät vanhimpina parhaat paikat kanalassa. Ne ovat kanalan kingejä.

Anninan käsityöharrastuksena on juuri nyt remontti miehen lapsuudenkodissa. Perhe muutti paikkakunnalle Tikkakoskelta.

– Minulla on aina ollut polte maalle. Tykkään kalastaa, marjastaa ja liikkua luonnossa. Viime vuonna laitoin Lestijärven Facebook-ryhmään kyselyn, että onko täällä lapsiperheitä. Halusin, että 4-vuotiaalla Mealla olisi kavereita. Ja sitä kautta löysin Susannan ja tämän porukan! Meidät on otettu avosylin vastaan Lestille.

Milloin on pappailun aika?

Ulko-ovi kolahtaa, Ninni tulee koulusta. Välipalan jälkeen hän haluaa leipoa pipareita Elsan kanssa. Taikina on valmiina, ja tytöt ryhtyvät touhuun äitien jatkaessa jutustelua.

Heidi Torkkeli, 36, paljastaa, että hänelläpä vasta onkin mummomainen harrastus.

– Käyn maanantaisin Yli-Lestin työväentalolla pelaamassa bingoa . Piha on silloin ihan täynnä autoja.

Bingo on toiminut jo 40 vuotta. Heidi harrastaa myös intohimoisesti skräppäilyä ja kaikkea paperi- ja korttiaskartelua. Joskus karataan kavereiden kanssa askartelemaan koko illaksi. Samuli, 5, ja Artturi, 2,5, jäävät isän hoiviin.

Naiset pohtivat, että pappailu ei taida koskaan nousta ilmiöksi mummoilun tapaan. Reino-tohvelit ja pappa-Tunturit toki kiinnostavat, mutta tuskin nuoret miehet lähtevät sankoin joukoin vaikkapa kalastamaan ja tuohitöitä tekemään.
Susannalla on paljon pappaystäviäkin kylällä, sillä hän on kotiseutuyhdistyksen johtokunnassa.

– Asun keskeisellä paikalla, ja koko ajan joku pistäytyy, vaikka mitään ei sovita etukäteen. Sekin on mukavaa mummoilua, kun tuijottelen lintulautaani ja ohikulkevia ihmisiä, autoja ja pyöräilijöitä!
Pikkukylällä on kulkijoita niin harvoin, että mielenkiinto säilyy. Talo on sopivasti risteyksessä, jossa poliiseilla on aika usein ratsia. Susanna ja hänen äitinsä, joka asuu samassa pihapiirissä, vievät usein poliiseille pipareita.

– Aluksi he ihmettelivät, mutta eivät enää. Hulluttelu on halpaa hupia, Susanna nauraa.

Hyvää yksinkertaista ruokaa

Susanna lusikoi mamman marjapiirasta ja muistelee, että mummulla oli sitä aina, mustikoista tehtynä. Uusi piirakka meni uuniin aina heti, kun edellisestä oli viimeinen pala syöty.

– Minäkin leivon sitä usein. On paljon palkitsevampaa tehdä omenahillo itse kuin ostaa purkki kaupasta. Meillä syödään itse tehtyä ruokaa. En lakkaa ihmettelemästä, kuinka syömisestä on tullut niin vaikeaa nykyihmiselle.

Susanna sanoo perineensä mummunsa marjastushimon, entisestään voimistuneena.

– Rauhoitun vasta sitten, kun pakastin on ihan ääriään myöten täynnä. Mummu arvosti luontoa, ja minäkin lähden aina metsään, kun tympii. Siellä olo paranee.

Pienten asioiden arvostaminen on helppoa Lestijärvellä. Esimerkiksi kauppoja on vain yksi, pieni Sale.

– Joskus tuntuu suuressa kaupassa kymmenen metrin makkarahyllyn edessä, että eiköhän vähempikin valikoima riittäisi. Omassa elämässäni mietin ensin, tarvitsenko jotain tavaraa, osaanko tehdä sen itse tai saisinko sen käytettynä.

Susannan seuraava mummoiluprojekti on kutoa räsymatot tupaan. Hän odottaa vuoroaan kansalaisopiston puille. Siellä on kuteetkin valmiina, koska joku ahkera mummo on niitä leikellyt vanhoista vaatteista.

Langoissa naisilla on ihan omat suosikkinsa. Susanna rakastaa Dropsin lankoja. Niitä haetaan Ylivieskan Kärkkäiseltä tai Tapion kaupasta Kauhajoelta. Niissä on hyvä hinta-laatusuhde.

– Myös Jyväskylän Titityy on vaarallinen kauppa, Susanna nauraa.

Kankaat Susanna tilaa nettikaupoista ja yleensä tilauksia yhdistellään muiden kanssa. Lankaa sen sijaan pitää päästä hypistelemään, sen tuntua ja paksuutta.

Kesällä Susanna ja Noora värjäävät villalankaa pihalla. Sienet täytyy kerätä pian sitä varten. Verihelttaseitikki, samettijalka, horsma, lupiini, tammenlehti, sipulinkuoret, nokkonen, pajunlehdet ja lepän kävyt. Siinä värimaailma.
– Siinä on monta mukavaa yllätystä. Liemen väri ensinnäkin, sitten se laitetaanko lanka liemeen heti vai myöhemmin, ja kuinka pitkään pidetään siellä. Värjäämme yleensä Pirtin kehräämön tai Lankavan luonnonvalkoista lankaa. Olemme suloisia myrkynkeittäjättäriä, nauraa Noora.

– Meillä on "ompelulanit" yleensä kolmesti vuodessa. Viimeksi ompelimme 12 tuntia lasten syysvaatteita koululla, josta saamme tilat ilmaiseksi. Kokkolasta asti tulee porukkaa sinne. Yhdessä puuhaaminen on niin kivaa, että ajankulua ei edes huomaa.

Teksti: Reija Ypyä

Kuvat: Päivi Karjalainen

Kommentit (3)

mummo

Tsemppiä teidän viehättävään ja todella järkevään mummoiluun.  On ihanaa huomata, että nykyäänkin on ihmisiä, jotka arvostavat tärkeitä ja yksinkertaisia elämän perusasioita.

Mitä todennäköisimmin useiden ihmisten ahdistus,  tuska ja turhuuden tunne helpottais, kun he saisivat elää omanlaistaan elämää.....näin iäkkäänä mummona olen aivan liian usein törmännyt ankaraan rahan tavoitteluun ja kun kaikki mistä haaveili on saatu niin yllätys yllätys elämä onkin entistä tyhjempää ja olo tyytymätön!!!!

Mikä onkaan leppoisampaa kuin päästä luontoon, kerätä sieltä osa ruokapöydän antimista, kasvattaa  osa kotona, nauttia perheen ja ystävien kanssa yhteisistä hetkistä ja läheisten läsnäolosta....ja harrastaa monipuolisesti mutta edullisesti  juuri niitä itselle rakkaita ja vireyttä antavia juttuja!

Voimia ja jaksmista teille kaikille ja paljon voimaannuttavia hetkiä koko tikkuiluklaanille!

Käsityöfriikit innostuvat helposti hyväntekeväisyyskäsitöistä: äiti Teresan peitot, villasukkia sotapojille, sytomyssyjä syöpäosastolle ja vaatteita keskosvauvoille. Uusinta uutta on hypistelymuhvit muistisairaille.

Twiddle muff eli vapaasti suomennettuna hypistelymuhvi on kehitelty muuan muassa muistisairaille ja levottomille ADHD-lapsille. Hypistelymuhvi antaa käsille tekemistä, rauhoittaa, palauttaa mieleen muistoja ja aktivoi.

Lue myös: Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat

Elma Lapin Muistiyhdistyksen tiloissa.

Hypistelymuhvin langat, muodot ja koristeet aktivoivat tuntoaistia ja antavat virikkeitä myös näköaistin kautta. Muhvi on helppo tehdä neulomalla, virkkaamalla tai ompelemalla.

Margit, 90, ihastui ruusumuhviin.

 

Joensuun kaupunki yhdessä Pohjois-Karjalan Marttojen kanssa on tehnyt uraa uurtavaa työtä hypistelymuhvien käyttöönotossa. Pohjois-Karjalan Muisti ry:n ryhmissä on pitkään kokeiltu hypistelymuhveja ja tulokset ovat erittäin rohkaisevia. Hypistelymuhvi antaa tekemistä levottomille käsille, jolloin voi kokea esimerkiksi rauhoittumista tai innostusta.

Joensuusta muhvimania on levinnyt kuin tauti ympäri Suomea. En yhtään ihmettele miksi, sillä muhveja on mahtava suunnitella! Siihen voi käyttää kaiken luovuutensa ja hassutkin ideat. Virkkaa vaikka lehmänutareen muhvin sisään, tai kissan pää muhvin päälle!

Muhvin väritys, kuviointi ja tekniikka ovat vapaita. Voit virkata tai kutoa muhvin mistä tahansa konepestävästä langasta. Muhvin sisälle voi tehdä ommella käsien toimintaa aktivoivia esineitä, esimerkiksi hypisteltäväksi nappeja, pallotupsuja ja virkattuja kuvioita. Esineitä voi kiinnittää sekä ulko- että sisäpuolelle.

Muhviin voi lisätä  tiukuja tai ääntä tuottavia koristeita, mutta ne pitää kiinnittää hyvin. Muistisairas laittaa asioita helposti suuhunsa.

Tikkurilan Martat veivät toukokuussa sylillisen hypistelymuhveja Simonkodin päiväkerholaisten käytettäviksi. Päiväkerholaiset ovat kotona asuvia muistisairaita.

– Alkuhämmennyksen jälkeen kaikille löytyi mieluinen hypistelymuhvi. Kädet sujahtivat muhvien sisään ja alkoivat sormeilla sisällä olevia nauhoja, langan pätkiä ja nappeja. Meillä oli myös muhvi nimeltä Mansikki -lehmä, jonka sisällä oli lehmän utareet, kertoo Maaret Weide Tikkurilan Martoista.

Kaipaatko kesääsi mielekästä ja luovaa tekemistä? Tikkurilan seurakunnan diakoniatyö kerää hypistelymuhveja ja jakaa ne syksyllä Tikkurilan alueella laitoksissa asuville muistisairaille.

Toimita hypistelymuhvit elokuun loppuun mennessä postitse (Tikkurilan seurakunta/diakoniatyö, ”hypistelymuhvi”, PL 69, 01301 Vantaa) tai tuo ne Vantaan seurakuntien info-pisteeseen (Unikkotie 5 A, Vantaa) arkisin klo 9–15.

Jos haluat osallistua kampanjaan, mutta sinulla ei ole sopivia lankoja, voit olla kesäkuun aikana sähköpostitse yhteydessä Tikkurilan seurakunnan projektityöntekijään Meiju Riihelään (meiju.riihela@evl.fi) ja sopia lankojen noudosta.

Ohjeita ja vinkkejä hypistelymuhvien neulomiseen ja virkkaamiseen sekä niiden lahjoittamispaikkoihin löydät täältä.
www.joensuu.fi/muhviohjeita

Kommentit (1)

Vierailija

Itselläni on autistinen lapsi pienenpänä hypisteli aina meitä kyynrpäästä, kun  oli jotain tärkeää asiaa Tai pyöritteli hiuksia sormienvälissä Usein lapset pureee lapaset, hianreunat, kynsiään tai sormiaan.Monesti on pakko oire, myös jännitykestä johtuen  Vanhus ajatuksiin tai omaan maailmaan kadonneena rapsuttelee itseään, samaa kohtaa, vaikka yhtenään.  Kyllä todella on hyväksi ja tarpeen hypistelymuhvit

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 53-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat