Kirjoitukset avainsanalla 70-luku

Voiko värejä olla liikaa? Ei. Voiko räsymattoja olla liikaa? Ei. Voiko kaiken värisiä tekstiilejä, purkkeja ja purnukoita olla liikaa? Ei. Esineillä ei myöskään tarvitse olla käytännöllistä tarkoitusta eikä naisella voi olla liikaa värikkäitä mekkoja. Tätä mieltä on Emmi Laiho, jonka koti on värikäs kuin ilotulitus.

Emmi Laiho asuu Tampereen Muotialassa pienkerrostalossa.Noin 50-luvun talossa hänen asunnossaan on noin 50 neliötä. Talolla on oma kiva piha ja kellatiloissa yhteiskäytössä oleva puulämmitteinen sauna. Lähellä on kauniita siirtolapuutarha-alueita,

Asunto oli 80-90-luvun ”ilmeessä” ja teknisesti siihen olisi voinut muuttaa heti. Mutta Emmi ei voinut ajatellakaan muuttamista niin tylsään värimaailmaan.

- Keittiön kaapit olivat rumat ja kuluneet, eteisen seiniä peittiä kauttaaltaan rapattu roiskepinta, olkkarin katto ja verholauta oli tummaa mäntyä. Tapetit ja seinäpinnat eivät missään huoneessa miellyttäneet. Valtaosan remontista tein itse. Opettelin myös uusia asioita kuten tapetointia. Olen tehnyt elämäni varrella neljä muutakin remonttia, joten ihan ensi kertaa en ollut asialla.

Emmin aiemmatkin kodit ovat olleet varsin värikkäitä. Mutta tätä kotia tehdessään hän pääsi pitkästä aikaa tekemään täysin itselleni, aivan oman makunsa mukaan.

- Sain päästää kaiken värikkyyteni valloilleen. Toki5- ja 7-vuotiaat lapseni huomioiden, hekin onneksi ovat väreistä innoissaan. Kyllä tästä kodista taisi tulla yksi värikkäimpiäni, ja pidän lopputuloksesta todella paljon. Tuntuu kodikkaalta ja kivalta. Lempivärejäni ovat punainen, vihreä ja keltainen. Tykkään lämpimistä sävyistä, ja ruskea on kestosuosikki. Ja mitä isommat ja retroisammat kuviot ja printit, sitä parempi.

Emmi toteaa värien tuovat elämääi energiaa, iloa ja voimaa!

- En kestäisi olla pelkistetyn neutraalissa ympäristössä, itselleni sellainen tuntuu persoonattomalta ja hengettömältä. Myös pukeutumisessa koen, että ihanat värit antavat minulle energiaa, ja koen niissä oloni kotoisaksi ja omaksi.

Näin laimea keittiö oli ennen!

Nyt keittiö on todella värikäs ja ihania retropurnukoita riittää.

- Maalasin keittiön seinän keltaisella. Keväällä hoksasin eräästä blogista dc-fixillä päällystettyjä pintoja keittiössä ja hurhadin täysillä niihin. Niitä ei ole sisustuksessani säästelty. Keittiön kaikki kaappipinnat on päällystetty erilaisilla pääasiassa Bauhausista hankituilla dc-fixeillä. Keittiön kaappeihin vaihdoin värikkäät kivat vetimet. Osa on Tampereen Rakennustorilta, osa Ikeasta.

Olohuoneen tumma mäntykatto maalattiin valkoiseksi, ja se vaati tuskallisen monta maalikerrosta.

- Olohuoneet seinät tapetoin ensin tasoitetapetilla, sitten maalasin seinät ja laitoin yhteen kohtaan tapettia. Päädyin maalaamaan vaalealla sävyllä, kun tiesin että muuten on tulossa paljon väriä. Lattioille ei ollut tässä vaiheessa mahdollista tehdä missään huoneessa mitään. Ne olen peittänyt valtavalla määrällä räsymattoja! Tämä on vuokra-asunto, mutta mahdollisesti voin ostaa sen.  Siksi laitoin paljon aikaa ja vaivaa remonttiin. Ihan lopullisia kuluja en ole laskenut, mutta koska tein pääasiassa kaiken itse, ystävien avulla ja edullisilla materiaaleilla, ovat remontin kokonaiskustannukset pari tonnin luokkaa.

Makuuhuoneessa on  kaikkien kolmen sängyt, lasten lelut ja kirjoituspöytä. Yhden seinän Emmi maalasi keltaiseksi ja yksi seinä tapetoitiin ihanalla kaupunkitapetilla. Kaapinovet maalattiin  mustavalkoisiksi ja niihin vaihdettiin värikkäät vetimet.

Emmi kuvailee olleensa nostalgikko koko ikänsä. Hän kiinnostui jo teininä vintage-vaatteista. Innoittajina olivat äidin 70-luvulta säilyneet vaatteet ja isän intohimoisesti harrastama 60-luvun musiikki.

- Olen kerännyt kotini esineistön, huonekalut ja astiat vuosien varrella  käytettynä, ja suurin osa on menneiltä vuosikymmeniltä. Minua on usein harmittanut, että kun mummini tavaroita jaettiin ja oman lapsuudenkotini retroja hävitettiin en vielä tajunnut vielä niiden arvoa. Mutta jotain on sentään säästynyt,  kuten jo teininä löytämiäni äitini vanhoja 70-luvun vaatteita, jotka ovat yhä minulla käytössä! Joitakin mummini astioita ja räsymattoja on myös säilynyt. Ja ainakin kaksi mummin räsymattoa on minulla täällä tälläkin hetkellä käytössä!

Sittemmin nostalgia, retroilu ja värikkyys, ja ihanat kuosit ja menneiden vuosikymmenten tyyli ovat valloittaneet Emmin lähes kaikilla elämänalueilla.

- Olen koulutukseltani filosofian maisteri, pääaineena englantilainen filologia ja olen ehtinyt tehdä tätäkin työtä. Lopulta kuitenkin retroilu, vintage ja nostalgia veivät  mennessään ja perustin vuonna 2008 Forget-Me-Not-yrityksen. Siellä myydään vintage- ja retrovalikoimia sekä tuoreita, kiinnostavia, omaäänisiä, kierrätyshenkisiä, kotimaisia ekodesign-merkkejä. Liike on Tampereen keskustassa Aleksanterinkadulla.

Niin, ja itse kauppa on toki sisustettu yhtä värikkäästi kuin kotikin!  Ja tuotteet tuovat sinne hurjan ihanaa väri-ilotulitusta!

- Sittemmin on yhä tärkeämmäksi noussut olla nostamassa esille kotimaisia suunnittelijoita ja kädentaitajia, joille tärkeitä arvoja ovat kestävyys, kekseliäisyys, värikkyys, ekologisuus ja omintakeiset ideat. Häivähdys nostalgiaakaan ei ole yhtään pahitteeksi! Ja pidän tärkeänä, että meillä edustetuilla merkeillä on tuotanto täysin kotimaista. Onneksi se tuntuu olevan yhtä tärkeä arvo yhä useammalle nuorelle kotimaiselle tekijälle! Meillä itselläänkin on vintage-kankaista ompelutettua kierrätysmallistoa, kuten vaikkapa retrokankaisia takkeja näin syksyaikaan!

Työ ja harrastus ovat Emmille melkeinpä yhtä, kokonainen elämäntapa. Kirppiksillä kiertely, sekä oikeissa että netistä löytyvissä ovat intohimoinen harrastus.

- Kotonani ja vaatevalikoimassani ei juuri löydy muuta kuin kierrätettyä ja käytettyä, retroa ja nostalgista. Ja mukana toki sitten ekompia kotimaisia nykyjuttuja!

www.forgetmenot.fi/

https://www.facebook.com/forgetmenot.tampere/

https://www.instagram.com/forgetmenot_tampere/

 

Kommentit (0)

Kirkkonummelainen Anna Latvala, 38, sai kutsun juhliin, joihin piti pukeutua 70-luvun tyyliin.

- Saatuani kutsun ajattelin aluksi tehdä isoäidin ruuduista hameen. Mutta mallaillessani neliöitä ylleni päädyin housuihin, koska se kuulosti niin älyttömältä idealta.  Lopulta housut "venyivät" haalareiksi, koska valmiit ruudut tulivat vyötäröltä liian ylös, Anna nauraa.

Haalarin lahkeet on tehty neljästä isosta isoäidinneliöstä, joista Annalla oli kolme  jo valmiina. Hän oli ajatellut tehdä siitä parvekkeelle kesäksi torkkupeiton. Eli torkkupeitosta tulikin haalarit! Ja aikaa meni vain pari viikkoa, koska materiaalia oli jo valmiina.

- Kun virkkasin torkkupeittoa halusin eroon muutamista jämälangoista. Aika pian tykästyin räväkkään väriläiskään eivätkä jämät enää riittäneet.  Lähes koko haalari on puuvillaisesta Bamboo- sekoitelangasta, ja virkattu nelosen koukulla.

Bileasua suunnitellessa Annalla oli tosi hauskaa. Ainoa läsnä oleva makutuomari oli hänen 9-vuotias poikansa, joka on jo niin tottunut äidin älyttömiin keksintöihin, ettei ollut millänsäkään.

- Muutamat ystävät saivat nähdä asusta valokuvia etukäteen, ja kyllä heitä nauratti. Haalari on yhtä aikaa outo ja makee. Puku on tosiaan haalari, siis kaikki yhtä osaa. Etuosa yhdistyy virkatuilla olkaimilla takaosaan, joten pukeminen onnistuu ilman vetoketjuja tai nappeja. Pukuun sopivat kengät ostin kirppikseltä Lohjalta, lasit ja ruskean kiiltävän paidan Espoosta kirppikseltä. Yhteensä maksoi 7 euroa.

Sitten ne juhlat… Kyseessä oli viiden ystävän yhteiset 40-vuotis juhlat. Kaikki 120 kutsuvierasta olivat todella panostaneet upeasti vaatetukseen. Oli paljon leveälahkeisia housuja, värikkäitä paitoja, suuria aurinkolaseja, peruukkeja ja korkeakorkoisia kenkiä. Kerrassaan upeita väriyhdistelmiä!

- Haalariani kuvailtiin lähinnä älyttömäksi, mutta hyvällä tavalla! Vieraammat eivät aluksi uskoneet, että olin tehnyt sen itse. Mutta minut tuntevat eivät olleet yllättyneitä. Asua kuvailtiin "ajan hermolla olevaksi" sillä tämän vuoden Coachella Art –festivaaleilla Californiassa oli ollut paljon virkattuja vaatteita. Tästä en ollut tietoinen. 

- Sain niin paljon kehuja että olin häkeltynyt ja rehellisesti myös yllättynyt. Asu on niin erikoinen, että olisin olettanut sen jakavan mielipiteitä. Ehkä paras kommentti tuli kuitenkin Facebookin käsityöryhmässä: "Ennenku klikkasin kuvan isoks, niin luulin, et kuvassa on Kirka!"

Anna on muuten opettelut virkkauksen youtuben kautta, aika kärsivällisesti harjoitellen.

- Löysin käsityöt uudestaan poikani synnyttyä ja teen käsitöitä paljon, mutta hieman kausiluontoisesti. Lähinnä ompelen ja virkkaan, mutta toisinaan keksin jotain ihan muuta. Käydessäni Intiassa toin sieltä tuliaisena 50 metriä köyttä ja 22 metriä kangasta. Tein köydestä jättiläiskorin ja kankaista verhot. Olohuoneen pöytämme olen tehnyt vanhoista kuormalavoista. 

Uutta kiinnostavaa on työn alla.  Annan hyvä ystävä menee kesällä naimisiin, ja sinne Anna on ajatellut virkata itselleen juhlamekon.

Käsityö on Annalle rakas harrastus, työtä hän tekee myynnin ja markkinoinnin parissa.

- Tällä hetkellä olen opintovapaalla ja opiskelen ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. Olen liikkuvainen ja energinen, pitää olla koko ajan monta rautaa tulessa. Tylsistyn nopeasti ja siitä syystä pidän projektiluontoisesta työstä/ opinnoista. Siinä suhteessä käsityö on oiva harrastus. Työn tuloksen näkee lähes välittömästi.   Alun perin aloitin käsityöt, koska en malttanut istua sohvalla tekemättä mitään!

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 53-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat