Kirjoitukset avainsanalla tuunaus

Minna Raudaskoski ei löytänyt mistään sopivaa mattoa kaveriksi toiselle.

- Ja koska olen malttamaton päähäni pälkähti ajatus värittää iloisempia raitoja löytämääni tylsän väriseen mattoon. Käytin Sinellistä ostamaani Schjerning-merkkistä tekstiiliväriä sen verran, että tuli hyvä väri, vähän kuin olisin maalannut taulua. Kiinnitin silittämällä, Minna kertoo.

Tämä oli Minnan ensimmäinen projekti tekstiiliväreillä, mutta häntä houkuttelee kovasti maalata verhot ja vaatteita.

 

Sohva ennen maalausta.

 

Nummelalainen Nea Kivirasi törmäsi netissä ideaan sohvan kankaan maalaamisesta.

- Tarvitsimme sohvan tyttären huoneeseen ja vanhemmiltani löytyi vanha kulahtanut sohva, jonka päätin kunnostaa. Aluksi tarkoituksenani oli ommella päällinen, mutta maalaaminen kuulosti paljon helpommalta ratkaisulta, Nea kertoo.

Hän maalasi tavallisella pensselillä suoraan kostutettuun sohvaan.

- Päälliset eivät olleet irrotettavia, ja maalaus oli todella helppoa. Kastelin sohvan pintaa ensin vähän sumutuspullolla. Maalasin suoraan pensselillä laimentamatta väriä. Tilasin kaksi 500 millilitran pulloa Textil color Schjerning -väriä Kärkkäiseltä. Hinta oli 7,60 euroa pullo, joten sohvan freesaus oli aika edullista!

Nea kiinnitti värin kankaaseen silittämällä leivinpaperin läpi, toinen vaihtoehto olisi föönaaminen.

 

 

Sohva maalauksen jälkeen.

Nea harrastaa askartelua ja ompelua sen minkä lastenhoidolta ja töiltä ehtii.

- Pidän myös sisustamisesta ja uusi asuntomme alkaakin olla kohta sisustettuna mieluisaksi. Mustaksi maalatusta sohvasta on tullut kehuja ja hämmästelyä, että miten ihmeessä sohvaa voi maalata ja pysyykö väri.

 

Kommentit (1)

Johanna

No pysyykö se väri sohvassa? Tarttuuko istujan vaatteisiin? Mökillä odottaa entinen vaalea, nykyinen likainen sohva jonkinlaista puhdistus- tai maalausoperaatiota...

Facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankissa on 25 522 jäsentä.  Jäsenet laittavat sinne valokuvia monenlaisista käsitöistä, esimerkiksi villasukista, huovutetuista eläimistä, seinäkoristeista ja ovikransseista. Saman tapaisia ryhmiä on paljon: tölkinnipsuaskartelusta betonitöihin, neulomisesta sisustusideoihin.

Tutkailen silloin tällöin käsitöiden ystävien vinkkipankkia erityisesti, jos käsityön valokuva on hyvä. Kerran joku oli kuvannut huovutettuja tonttuja metsässä, ja kuva oli upea. Suurin osa nappaa kuvan salamalla pöydän nurkalla, jolloin tulos ei ole yhtä hekumallinen.

Aika harvoin esitellään töitä, joissa on jotain todella uutta. Näin kävi pari viikkoa sitten, kun huomasin Aleksi Lydmanin originellit värikkäät peurat. Ne ovat kuin paperinen vastinen perinteisille hirvensarville seinällä. Aleksi piirtää ja maalaa myös lampunvarjostimia ja kenkiä.

Aloin tutkia, että mikä on miehiään tämä 24-vuotias nuori mies, jonka työt saivat valtavasti ihastelua. Niinpä soitin Aleksille. Hän on käynyt Kaitaan kuvataidelukion ja sen jälkeen Vantaan ammattiopiston Varian graafisen suunnittelun linjan. Alan töitä ei ole vielä löytynyt.

Hauskat peuranaamiot

– Olen kokeilevainen ja tykkään tehdä kaikenlaista, mutta piirtäminen ja maalaaminen on aina ollut minulle rakkainta. Olin viisi vuotta iltapäiväkerhossa töissä ja siellä opettelin virkkaamaan, kun halusin kokeilla lasten kanssa jotain uutta. Virkkasin pehmoleluja valtavat määrät ja myinkin niitä.

Peuranaamion idea lähti siitä, että Aleksi näki decoupage-tekniikalla päällystetyn eläimenpään. Hän alkoi miettiä, että voisiko sen tehdä paperimassasta ja maalata. Ei muuta kuin kokeilemaan. Peuran pään ”raato” on kanaverkkoa, jonka päälle Aleksi liisteröi paperisuikaleita. Sitten hän maalaa sen valkoisella pohjamaalilla. Lopuksi se saa pintaansa mielikuvituksellisia kuvioita.

– Kun piirrän voi mennä vaikka kuusi tuntia, etten edes huomaa ajan kulua. Nautin niin käsillä tekemisestä ja luomisesta. Maalit ovat akryylivärejä.  

Sittemmin Aleksi löytänyt askartelutarvikeliikkeistä pahvisia eläimenpääpohjiakin, esimerkiksi Sinellistä ja Hobbypointista.

– Muokkaan sitä vielä kolmiulotteisemmaksi paperilla ja liisterillä, ja lopuksi maalaan sen.

Lamppujen uusi elämä

Maalatut lampunvarjostimet lähtivät siitä, että Aleksi halusi kokeilla muutakin kuin paperille maalaamista. Kirppareilta ja nettikirppareilta ostutetut valaisimet saivat pintaansa värikkäitä pöllöjä ja lintuja.

– Valitettavasti kirppareilla ei juurikaan ole valkoisia varjostimia ja välillä ostan Ikeasta uusiakin. Käytän lampuissa taiteilijatarvikeliike Temperasta ostamiani taiteilijavärejä. Piirrän lyijykynällä hiukan hahmoa ja sitten lähden kehittelemään kuviota vapaasti, mitä mieleen tulee!

Aleksin facebook-sivuilla on paljon kuvia kangastossuista, joihin hän on maalannut mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita. Kaikki lähti siitä, että Aleksi kyllästyi mustiin ja ruskeisiin kenkiin, joita oli pakotettu ostamaan itselleen. Hänen kengännumeronsa on nimittäin 52.

– Tilasin netistä itselleni valkoisia kangaskenkiä ja aloin maalata niihin kuvioita. Kerran kaupungilta ohikulkija kysyi, että mistä olet ostanut nuo. Kun kerroin, että olen maalannut ne, hän halusi tilata itselleen sellaiset. Ja aika moni hänen kaverinsakin halusi sellaiset. Teen näitä koko ajan jonkin verran. Käytän kenkiin kangasvärejä.

Aleksin unelmana olisi oma kahvila, jossa voisi olla hänen töitään esillä ja myytävänäkin. Toistaiseksi hän ei ole vielä perustanut yritystä, vaikka sekin on harkinnassa. Ihan facebookin kauttakin tulee paljon pyyntöjä, että tekisitkö minulle peuran tai kengät.

– Lampunvarjostimiakin kysyttiin yhteen liikkeeseen myyntiin. Tuntuu kivalta, kun töistäni tykätään mutta menen vielä päivä kerrallaan, kotona töitäni tehden. Olen kai vähän arkajalka yrityksen perustamisessa. Ehkä lähikirjastoon voisi laittaa jonkun näyttelyn pystyyn, hän suunnittelee.

Lisätietoja:
aleksi.lydman@hotmail.com

Kommentit (3)

Vierailija

Tätini osti sulta aivan iki-ihanat vauvan tossut kettukuvilla. On saaneet huomiota osakseen.

Askartelu- ja kierrätyshenkiset ihmiset keksivät uskomattomia tapoja hyödyntää monenlaista roskaa, purkkia ja niiden kansia esimerkiksi. Facebookissa on paljon erilaisia käsityöryhmiä ja yksi hauskimmista minun seuraamistani on materiaalitori kierrättäjille Uusimaa. Siellä ihmiset tarjoavat ilmaiseksi askarteluun sopivaa tavaraa – tai ehdottavat jotain vaihtaria. Erittäin haluttuja tuntuvat olevan Skyr-purkkien kannet. Niitä kysellään kovasti. Joku leikkaa niistä kuvioita luovaan jatkokäyttöön. Joku tekee lampunvarjostimen, kuten tässä kuvassa. Kuva on napattu tuunausta ja tekeleitä -blogista.

Muutama vuosi sitten sain kävin ostamassa vaihdevuosihormonit. Heti kun näin pakkauksen, alkoi raksuttaa. Onpa turhan hieno paketti pillereille, miksi ei voisi olla normaalissa läpipainopakkauksessa. Mutta aloin säästellä niitä ja pyysin toisiltakin hormoninkäyttäjiltä. Huomasin, että niitäkin on eri värisiä.

Eräällä kesäisellä kierrätyskäsityökurssilla Kankaanpään opistossa innostuin tekemään pilleripurkeista. Isoja rintarosseja. Kun ei muoviseen purkkiin ihan helpolla saanut reikää kiinnitystä varten, virkkasin siihen verkon. Siitä lähti ajatus liitämään: nainen verkossa hormoniensa kanssa, sitähän elämä on!

Kiinnitin pillerirasian vanhan cd-levyn päälle ommeltuun pohjaan. Tein ajatuksella vaaleanpunasävyisen nainen verkossa -rintarossin ja annoin sen lahjaksi ystävälleni, joka on gynekologi.

Vielä mietin, mitä näistä saisi. Toki aina jos jotain on paljon, se yksistään on pysäyttävän näköinen vaikka tauluna. Kysyin Facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankki -ryhmässä, että mitä muut tekisivät näistä pilleripurkeista. Monen näkivät sen heti kaulassa roikkuvana leikkimitalina. Toki rintaneulan tai -napin pohjana se on myös hyvä. Monet tuntuivat olevan todella kiinnostuneita pilleripurkeistani - ehkä lahjoitan ne jossain vaiheessa materiaalitori-ryhmässä.

Kaikkien korkkikierrätysten äiti on keksitty jo 1970-luvulla, nimittäin kruunukorkeista tehty pannunalunen. Silloin ne maalattiin, nykyisin virkataan korkkien päälle. Samaa ideaa, mutta vauvanruokatölkkien kansilla, toteuttaa helsinkiläinen Jaana Karvonen. Hän on virkannut tämän söpön maton, joka sopisi vaikkapa kynnysmatoksi tai vessaan.

Turhasta jätteestä on helppo tehdä hyve, haluttu asia. Tämän huomasi ystäväni Saija Flinkkilä ollessaan kuukauden Turkissa. Koko ajan piti ostaa vettä ja niistä jää paljon muovikorkkeja. Hän alkoi visioida niistä kaulakoruja ja tai kasseja, niin että ne päällystetään virkaten. Tässä on muutama netistä napattu idea. Muovikorkkeja tulee nykyisin paljon mehu- ja maitotölkeistäkin. Yhdessä keskusteluryhmässä sain vinkin, että ne ovat hyviä ja kevyitä kukkien salaojitukseen. Yleensä mullan alle laitetaan painavia kaakelipalasia, mutta muovi on kevyempää.

Ei muuta kuin keksimään kivoja uusia kohteita!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 53-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat